sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Yllättävä hermoromahdus.

Mun eilinen asukokonaisuus oli niin tummansini - viininpunainen. Ihan vahingossa oikeastaan. Kyllähän te tiedätte, kuinka tykkään tummansinisestä ja näillä ilmoilla on ollut villakangastakki mukava valinta. Puolestaan tänä talvena / syksynä alkanut viininpunakausi on tehnyt oman vaikutuksensa minuun, ja lopputuloksena minulla tässäkin asukokonaisuudessa Mulberryn huivi ja Eccon kengät viininpunaisena. Olin pitkään ajatellut, etteivät kylmät värit ole minun juttuni - mutta taisinkin olla väärässä. Mieluusti kiepautankin tuon viininpunaisen huivin kaulaani. Tällä kokonaisuudella olin valmis hymy huulilla lähtemään lauantaipäivän viettoon.
 
 
 

Takki - Benetton
Huivi - Mulberry
Housut - Aleksi13
Kengät - Ecco
Laukku - Louis Vuitton
Korvikset - Kalevala Koru

Koska joulu on "ihanoikeasti" oven takana jo tuloillaan, päätin suunnata lauantaina kaksille mainostetuille joulumyyjäisille. Ensimmäisillä myyjäisillä taisi tulla kylään sellainen vanhanaikainen känkkäränkkä, nimittäin mun ärsytyksellä ei tuntunut olevan mitään rajaa. Pienikin asia muuttui melkoisesti möykyksi, tai kärpäsestä härkäseksi. Kaiken kruunasi myyjäisiltä ostettu iso muumipiparkakkutalo, johon tuli pieni vaurio mieheni sitä autoon viedessään. Mulle sekin oli liikaa, niin liikaa että auton keula kääntyi välittömästi kotia kohti. Päätin yrittää uudelleen myyjäisille, hakien sitä rauhaa ja jouluntunnelmaa mitä nyt joulumyyjäisiltä luulisi hakevankin. Myyjäisillä oli kiva tunnelma, ja pienen suupalan jälkeen mieli oli taas parempi. Sillä välin mieheni oli korjannut piparkakkutalon vauriot, ja olin valmis seuraavaan ärsytyspäivän haasteeseen - ruokakauppaan ostoksillemenoon pyhäpäivän kynnyksellä. Arvaatte varmaan oliko siellä kaupassakin ihan tarpeeksi muitakin, ja tuotteita loppunut jo kesken? Oliko pelkästään parkkialueella vaikeuksia saada autoa parkkiin? Taikka kuinka ulkona vesisade hiveli mieltä?  Mutta voitteko uskoa, että itsenäisyyspäivän kynttilöitä(kään) ei ollut enää yhtään pakettia jäljellä? Perinteisesti kun meillä joka itsenäisyyspäivä on juuri niitä sinivalkoisia poltettu keittiönikkunalla, ja nyt niitä ei enää mistään löytynyt. Eikä muuten tuntunut löytyvän oikein muunkaan värisenä, mutta mieheni bongasi lähikaupastamme valkoiset kruunukynttilät, joita sitten tänään poltamme. Eikai se ole oikeasti niin tarkkaa niiden kynttilöidenkään kanssa? Olenko vähän turhan pikkumainen? Tai ihan oikeasti, oliko se mun hermoromahdus piparkakkutalon takia millään tavallaan luvallinen taikka inhimillinen? No tuliko minulle edes parempi mieli siitä? No ei tullut.

  
Ehkä sitä vain ihmisenä välillä joutuu hermoromahdukseen. Eikä sille voinut mitään, se tulee yllättäen. Koen kuitenkin, että yllättävästä hermoromahduksesta huolimatta eilinen päivä kääntyi hyväksi. Ehkä nyt ne höyryt on laskettu ulos, ja voi aloittaa hakemaan sitä rauhan tuntua kotiin joulua varten. Päätin hankkia kauppareissulla valmiit joulukortitkin, ja kirjoittelen tänään rauhassa ne - suotta mä otan mitään stressiä joulukorttikuvista, korttien tilaamisesta sekä siitä että mahtavatko ne toimittua ajallaan. Nimittäin selkeästi mun hermojeni piuhat ei ole kovinkaan pitkät tällä hetkellä. Enkä häpeile tunnustaa sitä, taikka sitä että väsymyksestä on tullut minulle riesa. Jostain syystä minusta tuntuu, etten kerkeä riittävästi lataamaan akkujani arjessa taikka viikonloppuna. Aamulla väsyttää, päivällä väsyttää, illalla väsyttää. Aina väsyttää. Joten uskokaa tai älkää, mä odotan joulua jo pelkästään levon ja rauhoittumisen kannalta.
 
 
Tänään sytytämme ikkunalle valkoiset itsenäisyyspäivän kynttilät kuudelta. Jätimme väliin itsenäisyyspäivän paraatin kammottavan sadeilman vuoksi, vaan lämmittelemme juuri siivotussa kodissa television äärellä. Herkuttelemme sinivalkoisilla karkeilla itsenäisyyspäivän värien mukaisesti ja syömme perheenä keittiönpöydän ääressä. Myöskin sinivalkoiset kuppikakkuvuoat odottavat leipojiaan, ja tällä kertaa se en ole minä. Sen hetken taidan käpertyä peiton alle, ja ehkä nauttia kupillisen kardemummakahvia. Tuoksutella uunissa paistuvia kuppikakkuja kuunnellen tohinaa keittiössä. Jos sitä yrittäisikin nauttia hetkestä, ja olosta. Olla hetki tekemättä mitään, sillä se jatkuva kiire ja touhotus on suurimmaksi osaksi itseaiheutettua. Ja olisiko hetki miettiä kiitollisuutta? Aika monesta asiasta voinkin olla kiitollinen ja etuoikeutettu. Sitä ei muuta edes ne pienet hermoromahduksetkaan.
 
Hyvää itsenäisyyspäivää!

13 kommenttia:

  1. Jaksuja sinne <3 Mä todella tiedän nää hermoromahdukset, mä käyn koko ajan niin ylikierroksilla, et kamelin selkä katkeaa milloin mistäkin pienestä jutusta. Oon vaan niin helkkarin väsynyt, ettei jaksais yhtään mitään ylimääräsiä vastoinkäymisiä :/ Tämäkin viikko on ollut yhtä itkemistä. Miespuolinen sanoikin, et rauhotu ja ota rennosti... Jep, helpommin sanottu kuin tehty, mut pakko yrittää :)

    VastaaPoista
  2. Hyvät suunnitelmat rennolle sunnuntaille. Oikein sopiva tapa viettää itsenäisyyspäivää. Minulla on ihan sama meininki. Kuumetauti vei voimat ja sen myötä huomasin kuinka kivaa on vain laiskotella :).
    Joulun alla hermot kiristyvät helposti, kun tekemistä on niin paljon. Tekeminen on kivaa, mutta aikaa siihen kaikkeen ei ole. Juhlan laittamisen, lahjatouhujen yms. lisäksi tulevat kaikki pikkujoulukauden riennot lasten harrastuksissa ja muualla. Vähemmästäkin stressaantuu, jos kaikkeen yrittää venyä. Yritetään "vähentää" sieltä missä se on mahdollista :). Mukavaa iltaa <3

    VastaaPoista
  3. ♡ Kuulostaa niin tutulta. Varsinkin väsyneenä tulee hermoromahdus helpommin...Ihana tuo asu ja nuo kengät ja huivi stemmaa niin hyvin yhteen. Ihanaa iltaa ♡

    VastaaPoista
  4. Mulla kanssa napsahti tuossa viikolla. Mulla ei ole kyllä varsinaisesta fyysisestä väsymyksestä ongelmaa, kyse on pikemminkin henkisestä... Syytän asiasta nyt paljon puhuttua meta-työskentelyä, jota me naiset teemme.

    Ihanaa ja rauhallista itsenäisyyspäivän iltaa!

    VastaaPoista
  5. Välillä niitä ärsytyspäiviä tulee itse kullekin ;) Kaunis on tuo huivi ja kauniisti sopii myös siniseen. Kokeilepa joskus huvikseksi fuksian punaista tuon sinisen kanssa. Voisin kuvitella että sopisi sun kasvoihisi ihan täydellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilen ehdottomasti, kiitos vinkistä Maiju! :)

      Poista
  6. JOskus vaan pinna on lyhyempi kuin yleensä. Siihen ei jaksa yhtään ylimääräistä kömmähdystä.
    Itselleni käy juuri noin, että lähden ostamaan jotain sesonki juttua ihan viime tipalla eikä sitä sit todellakaan enää ole mistään saatavilla.
    Ihanaa uutta viikkoa murunen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa viikkoa sinne myös! Mä oikeasti lasken jo aamuja jouluun, ihan niinkuin levon kannalta. :)

      Poista
  7. Mulla jouluna lomaa 2 vkoa, odotan kanssa vaan lepäilyä. Hyvin sopii sulle toi viininpunainen ja noi sun silmät <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3