perjantai 1. tammikuuta 2016

Mun blogin tarina - haaste.

Sain haasteen Mankalta hänen blogistaan. Mankka kirjoittaa kivaa muotiblogia, jossa on paljon esillä asukuvia, käsilaukkuja ja valtava määrä huiveja. Tykkäänkin ihastella mitä ihanempia hankintoja ja runsasta kuvien määrää. Taitaa ollakin aika tiedustella häneltä vinkkejä asukuvien ottamiseen, ja kameranjalan käyttöön. Vaikka ei sillä, ollaan me useamman kerran nähtykin Mankan kanssa. Mutta käykää tutustumassa Mankan blogiin, ja kiitos vain haasteesta!
 
 
Haasteen säännöt:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitä voi tietysti myös pyytää)
2. Kirjoita ja julkaise oma blogitarinasi: miten blogisi sai alkuosan kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohteita.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet instagrammissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvasi yhteyteen tägi #Blogisitarina. Näin kaikki instagrammissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina - haasteen käynnisti kototeko-blogi.
 
 
Mun blogin alkutarina oikeastaan on aika hassu, nimittäin eräs ystäväni kirjoitti blogia ja yllytti minuakin kirjoittamaan omaa. Vastustelin ajatusta pitkään, vaikka melkoisesti polttelikin. Perustin blogini täydessä hiljaiselossa, mainitsematta kenellekään, vähän kuin salassa. Blogissani ei alusta alkaen ollut tarkkaa punaista lankaa, mistä aiheesta kirjoittaisin. Ja tälläkin hetkellä kirjoitan monesta aihepiiristä, enkä oikein itsekään tiedä mihin katerogiaan blogini voisi sijoittaa taikka osaisinko olla rönsyilemättä aiheissani. Mutta siis, blogini ensimmäinen postaus tuli lokakuussa 2012, jossa kirjoitin näin: 
 
" Itselläni on paljonkin ollut pakkomielteitä, asioita joita on vaan ollut ehdottomattomanvälttämättömänpakko saada. Pitkäaikaisin, mutta ajankohtaisimpana pitkän ajan haaveenani on ollut Louis Vuitton Neverfull- käsilaukku. Eikä tätä pakkomiellettä, tai toisinsanoen "pakkosaadaihanjustheti"- oloa helpottanut ystäväpiirissäni Louis Vuitton käsilaukkujen ilmestyminen. "
5.10.2012
 
 
 
Eli alusta saakka oli täysin selvää, että blogini kertoisi pakkomielteistäni. Just siitä fiiliksestä, kun on vain ehdottomanvälttämättömänpakkokeinollamillähyvänsä saada mitä milloinkin. Yleensä ne eniten halutut asiat eivät ole niitä edullisimpia, ja ne tulevat kotiin paperikassissa. Ja se jo tiedetään kotonakin, kun alan puhumaan jostain niin pian keinolla millä hyvänsä teen sen mahdolliseksi. Blogin nimi oli heti aluksi siis tiedossa, sitä ei tarvinnut pähkäillä vaan halusin sen olevan napakka "pakkomielteitä". Mä jostain syystä alusta saakka ajattelin, etten sen kummemmin haluaisi mainostaa blogiani vaan haluaisin pitää sen pienenä blogina. Monta kertaa matkan aikana olen harkinnut taitoani kirjoittaa, taikka sitä saisinko lukijoita. Olisiko kirjoituksissani mitään järkeä, taikka jaksaisinko panostaa bloggaamiseen? Jos mä vertaan ensitaipaleen postauksiani tähän hetkeen, niin olen ainakin panostanut kuviin paljon enemmän. Olen joutunut opettelemaan uusia ohjelmia, ja päivittämään tietokoneita - ihan aina mutkitta homma ei ole luistanut. Mutta aivan sama mä, sama persoona, vanhempienkin tekstien takaa löytyy. Oikeastaan aika hassulta tuntuikin lukea jälkikäteen vanhoja postauksiaan.
 
" Mutta, shoppailu. Tämä on minulle suuri rakkaus. Suuri palo. Syy tehdä töitä. Syy törsätä. Olla itsekäs. Tuntea olo jotenkin paremmaksi. Pikkumaista, eikö? Mutta silti niin ihanaa. "
8.12.2012


Mitä muuta sitten muutaman vuoden aikana on tapahtunut? Bloggaamisesta on tullut koukuttavaa, ja sitä ilahtuu jokaisesta kommentista ja uudesta lukijasta. Muutaman vuoden aikana on kyllä tullut myös monta paperikassia kotiin. Monta selitystä. Monta säästökuuria niihin pakkomielteisiin. Ja monta lisäkiloa. Vaatekaappiin uusia vaatteita, kun vanhoihin ei enää mahdu. Useampi kahvikupillinen päivässä kuin mitä ennen. Lisäksi olen saanut toteuttaa monta reissu-unelmaa, olen päässyt tänäkin vuonna käymään esimerkiksi Pariisissa ja Lontoossa. Molemmat ovatkin lempikaupunkikohteitani. Sekä olen nähnyt myös Prahan. Jaksan silti unelmoida edelleenkin siitä ikihaaveesta, Hawaiin lomasta, sitten joskus.
 
 
Olen blogissani halunnut pitää tiettyä yksityisyyttä yllä, ja en ole muiden perheenjäsenten nimiä halunnut kertoa taikka muita tarkkoja yksityiskohtia. Olen kuitenkin perustanut oman facebook- sivun blogilleni, joten näkyvyyttä sitäkin kautta olen varmasti saanut sekä erilaisten blogiyhteisöjen kautta. Mielestäni bloggaamisen taitekohtia on ollut sosiaalistuminen toisten bloggaajien kanssa, heistä ystävien saaminen ja erilaisiin tilaisuuksiin osallistuminen. Esimerkiksi paikallisesti järjestetään erilaisia tapahtumia bloggaajille, joissa on kiva verkostoitua. Olin myöskin bloggauksen kautta Iloveme- messuilla. Lisäksi tänä kesänä minut bongattiin blogini kautta Kodin kuvalehden juttuun, josta en täälläkään sen enempää maininnut. Arvaatteko mitä pakkomiellettä tuo lehtijuttu mahtoi käsitellä? Niinpä niin, no sitä pyykinpesua ja silittämistä, siitäkin olen pitkin vuosia kirjoitellut täällä. Ja ilman mitään "mainostamista" , ihan kerrakseen, olen saanutkin huomautteluja tuosta lehtijutusta, ja olisin voinut työmatkalla vajota lentokoneen penkin alle kun tuo kyseinen lehti kiersi koneessa kollegoilla.. Joten vaikka erilaisia hyviä juttuja omassa privaelämässä tapahtuukin, en silti ole halunnut kaikkea tuoda julki täällä.
 
 
Tahtotilana on pitää blogini sellaisena hyväntuulen, jalat maassa- blogina, mutta täynnä erilaisia haaveita ja varmasti myös niitä hankintoja. Tuskin jatkossakaan blogin nimeä on tarvetta muuttaa, nimittäin musta tuntuu että mä ja ne pakkomielteet ollaan erottamaton parivaljakko. Ja vaikka näistä blogeista / blogiteksteistä helposti saa sellaisen pinnallisen kuvan, niin voin sanoa että tämän blogin takana on edelleenkin tuiki tavallinen perheenäiti, joka myös taistelee erilaisten arkihaasteiden kanssa sekä tekee työtä elääkseen. Bloggaaminen on eräänlainen harrastus minulle. Elämässä tapahtuu kaikenlaista blogimaailman ulkopuolella, enkä halua kaikkea tuodakaan tänne julki. Toisinaan on haasteita aikatauluissa, taikka omassa jaksamisessa. Mutta arvostankin kovasti ystävien ja perheen ymmärrystä tätä harrastusta kohtaan, sekä kaikkea sitä palautetta mitä te lukijatkin annatte.
  

Keräsin tähän haasteeseen kuvia vanhoista postauksistani, sekä valokuvaaja Petteri Kivimäen yhden kuvan. Kuten haasteeseen kuuluu, nyt pitäisi neljä henkilöä haastaa kertomaan oman bloginsa tarina. Toivottavasti haastetut jaksavat ottaa osa haasteeseen, nimittäin blogin tarinat ovat mielestäni erityisen mielenkiintoisia.
 
* http://www.peaceandstyle.fi/ blogin takaa Anskun
* http://elissabetes.blogspot.fi/ blogin takaa Elisabeten
* http://mylifeandmystyles.blogspot.fi/ blogin takaa Jaanan
* http://nainentalossa.blogspot.fi/ blogin takaa Katjan

9 kommenttia:

  1. Kiva kun jaksoit haasteen toteuttaa ja on yksi parhaista asioista oman blogin pitämisessä on se, että olen saanut sinusta ystäväni <3

    VastaaPoista
  2. Olipa kiva kuulla sinun tarinasi. Ihanaa uutta vuotta Henna.

    VastaaPoista
  3. Ihana Henna ja kivoja kuvia <3 Kiitos blogistasi! Pidän blogistasi juuri sellaisena kuin se <3 Kiitti vielä haasteesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kiitos Jaana <3 Odottelen siis sinun blogin tarinaa ;)

      Poista
  4. Kiitos ihana Henna!!! Mutta mä jo ehdin tällaisen tehdä: http://www.peaceandstyle.fi/2015/12/blogin-tarina.html

    Ihanaa viikonlopun jatkoa <3

    VastaaPoista
  5. Mukava tarina. Tämä on tosi kiva haaste lukea. Ja kiitos, kyllä yritän tähän vastata jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3