torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden viimeiset asukuvat.

Kerkesinpäs laittaa vielä asukuvan vuodelle 2015. Viime asukuvasta onkin aikaa, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan vai miten se meni.. Mitenhän sitä on olevinaan ollut niin kiireinen? Ja miksiköhän mulle aikoinaan hankittiin se kameranjalka? Onko peiliin katsomista, kun asukuvia ei ilmesty tänne? Ehkäpä, hyvin vahvasti veikkaan niin. Jospa mä harjoittelen sen kameranjalan kanssa yhteistyötä enemmän ensi vuonna.
 
 
Takki - Benetton
Huivi - Mulberry
Paita - Lindex
Housut - Aleksi13
Kengät - Mark & Spencer
 
Jos mä aloin kiinnostumaan viininpunaisista kengistä, ja hankinkin sellaiset Eccosta, niin eipä se siihen jäänytkään - tällä viikolla kotiutin tummansiniset kengät! Kyllä, hyvästi tylsä mustakenkäkausi! Mark & Spencerillä on myös alennusaika, ja bongasin nämä nilkkurit alesta. Hintalapussa oli huima alennusprosentti -70% ja kengät istuivat jalkaani hyvin, en voinut vastustaa kassalle menoa. Kassalla ihmettelin vielä myyjän kanssa kuinka halvalla ne nahkakengät lähtivätkään, ja parin päivän käyttökokemuksen perusteella en voi olla enempää tyytyväinen alelöytöihini. Ja vieläpä kun lunta ei ole maassa, niin nämä kengät tulivat heti käyttöön. Mä itse olen niin tummansininen persoona pukeutumiseni kautta, ettei tää värinvalinta oikeastaan laisinkaan hetkauttanut minua. Kun sujautin kenkäparin jalkaani ja kurkkasin alelappuun, ei tarvinnut kauaa pohtia mitä tekisin. Mitäs tykkäätte? Oliko mielestänne hurja värivalinta kenkiin? Jos taas ihastuitte kenkäpariin, niin kipinkapin Mark & Spencerille!


Vuoden viimeisenä päivänä olisi hyvä hetki harkita, tehdäkö tulevalle vuodelle jotain lupauksia taikka tavoitteita. Olenkin ajatellut pysähtyä hetkeksi, ja miettiä mitä voisin tehdä toisin jotta tulevasta vuodesta tulisi vielä parempi. Mitä asioita voisin muuttaa taikka mitkä tarvitsevat muutosliikettä? Ainakin voisin tulevasta vuodesta tehdä sellaisen hyvänolon vuoden, nimittäin oma minäni tarvitsee omaa aikaa ja liikuntaa. Oma minä on hiukan hukassa näissä ruuhkavuosissa, ja haluaisin löytää takaisin entisen minäni. Lisäksi olisi mahtavaa tarjota ystäville enemmän aikaa, ja kokeilla ehkä uusia liikuntamuotoja. Tulevana vuonna yritän olla nipottamatta kaikesta turhasta, ja antaa aikaa enemmän perheelle ja yhteiselle tekemiselle - vaalia yhteistä tekemistä. Mitä sinä olet mieltä, teetkö uudenvuoden lupauksia vai onko vain parempi olla lupaamatta yhtään mitään?


Hyvää Uutta Vuotta!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Vihdoinkin se tukkakuva.

 
Noniin, täältä tulee ensimmäinen tukkakuva! Kerroin täällä aiemmin, kun päädyin kampaajan penkkiin - ja ainakin lähti kaikki kuivat latvat. Kuvassa tukka on aika luonnollisesti, ainoastaan kuivasin sen föönillä käsillä pöllytellen ja pinnan kävin hyvin kevyesti suoristusraudalla läpi. Mutta pyöröharjalla ja tarrarullilla tästä mallista saisi aika muhkean lopputuloksen, ja vaikka omat hiukseni ovat piikkisuorat - niin jos tekee pohjatyöt hyvin, niin kyllä se kestääkin pari päivää hyvänä. Tykkään kovasti polkkatukastani, ainut ohjeeni kampaajalle oli se, ettei saisi olla lyhyempi kuin leuanmitta. Ja tää on ollutkin ihan älyttömän helppo, korkeintaan sipaisu suoristusraudalla aamuisin ja menoksi. Vaikkakin joo testasin tänään yhden toisenkin jutun, nimittäin ponnarin. Ja apua, tää menee kiinni ponnarillekin. Yritän unohtaa koko kokeiluni, taikka ensi kampaajakerralla varmistan ettei mene kiinni asti. :D Kai ymmärrätte, mitä ajan takaa? Yritän välttää hätäponnariin tyytymistä aamuisin, nimittäin se poninhäntä on vaarallisen helppo ja yllättäen huomaakin että hiukset ovat taas pitkät.
 
 
Meiltä löytyy myös lettikirja, josta ollaan harjoiteltu esikoisen kanssa ahkerasti erilaisia lettejä. Ja oikeastaan teemalla "jos se isäkin osaa, niin ei nää voi olla niin vaikeita", niinpä niin. Mutta ihan oikeasti, aika simppeleitä ne loppujen lopuksi on. Polkkamittaiseen hiukseenkin helposti onnistu vesiputousletti taikka muita yksityiskohtia. Oletteko itse innostuneita hiusten letittämisestä? Mä luulen, että meidän perheessä tää letitysvimma jää ja pysyy ainoastaan meidän naisten juttuja..


Mutta asiasta toiseen, tiedättekö sen vapauttavan fiiliksen kun saa siivottua kotinsa vastaanottamaan uuden vuoden? Mä tiedän, nimittäin heti tänään aamusta alkaen mua alkoi melkoisesti ärsyttämään kaikki punainen yksityiskohta taikka puhumattakaan joulukuusesta. Hiljalleen, yksi kerrallaan kaikki se joulukrääsä oli pakattu odottamaan ensi vuotta. Osaan nauttia taas hetken valkoisesta, tai valkomustasta, sisustusmaailmastamme, kunnes tulee se tunne, että pitää saada vähän keltaista taikka kovasti mielessäni nousevaa turkoosia esille.

tiistai 29. joulukuuta 2015

1+1=2.

Olen täälläkin maininnut varmasti yhdestä ns. lamppuhaaveestani. Se on ollut tämä Kartellin Bourgie- valaisin. Monta kertaa olen kääntänyt katseeni Jyväskylässä sijaitsevaan Sisustusilon ikkunaan, jossa tämä kaunokainen monesti on ollut. Stockmannin lehdessä tähän olen myös törmännyt, sekä Finnish Desing Shopin valikoimastakin tämä löytyy. Ystävälläni tällainen valaisin löytyy myös, ja aina olen jaksanut huokailla sille. Olinkin päättänyt, että ostan sen itselleni jokin vuosi synttärilahjaksi, viimeistään kun mittariin tulee pyöreitä.
 

Kuitenkin mielestäni tämä kaunokainen tarvitsee myöskin oman paikkansa tullakseen esille, ja koska meillä on valaisimia ihan kerrakseen - olen malttanut mieleni tämän kanssa. Mutta todellinen yllätys odottikin minua jouluaattona kodinhoitohuoneessa, jossa oli valtava lahjapaketti ja päällä nimeni. Kyllä siinä kerkesi miettimään pariin otteeseen, mitä sisällä mahtaa olla. Pahvilaatikon kyljessä luki Bourgie - ja siinä vaiheessa alkoi jo kovasti hymyilyttämään!




Puolestaan miehellenikin olin ajatellut hänen lahjasta tietämättäni valoa. Lamppua. Tosin hiukan erilaista. Nimittäin Beurerin led kirkasvalolamppua. Kriteerini tälle valaisimelle oli sen koko, ja käytännöllisyys. Päädyin ns. tablettikokoon, eli helposti mukaan otettavaan sekä säilyttämisen suhteen ei ole hankaluuksia. Nimittäin sen verran täynnä on meidän huushollissa jokainen kaappi, ettei mitään isokokoisia pölynkerääjiä nurkkiinkaan haluta. Ja uskomaton valoteho kerrassaan tästäkin kokoluokasta lähtee! Nyt on valoa meillä talven pimeyttä vastaan, ja energiaa antamaan.
 


Eli, aikamoinen sattuma että kumpikin meistä hankki toisillemme lampun. Jouluaattona jo vähän jännitti, liekö on kirkasvalolamput kummankin paketissa - kun mieheni ilme oli sen verran hassu avatessaan pakettini..  No ei lamput meiltä lopu, taas on kaksi lamppua lisää!

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Parempia unia uusilla petivaatteilla?

 
Suuntasimme heti kahdeltatoista kaupoille, tutkimaan mahdollisia alennuslöytöjä. Ja olihan minulla jotain mielessäkin, nimittäin makuuhuoneeseen hankintoja. Saimme joulupukilta uudet tyynyt, Duqem-terveystyynyt, mutta myöskin peitot tarvitsivat uusimista. Koska sinä olet viimeksi uusinut petivaatteesi? Me hankimme säännöllisesti uusia tyynyjä, mutta sensijaan peittojen kanssa menee useampi vuosi. Ja itse olen vielä peiton suhteen, kuten tyynynkin, jokseenkin kranttu. Mutta tästä syystä päätimme käydä itse katselemassa uusia peittoja, ja joulun jälkeen petivaatteet olivat todellakin tarjouksessa, joten kannatti odottaa joulun yli. Ja innostuimmepa hankkimaan uudet lakanat ja tyynytliinatkin uusiin petivaatteisiin. Jyväskylässä on tammikuun 26.päivään saakka Finlaysonin Popup-myymälä, josta saimme Pajatso pussilakanasetit -50% alennuksella hankittua. Suosittelen ehdottomasti pistäytymään Finlaysonin myymälöissä tutkimassa alennuksia, mikäli  kodintekstiilit kaipaavat uusimista. Mutta mutta, mistä se johtuu, että kun alat hiukan tekemään uusia hankintoja, niin yhtäaikaa tekisi mieli laittaa koko huone uusiksi? Uuden sängyn hankinta samaan saumaan? Mistähän uutta sänkyä etsimään?
 
Esikoinen sai huoneeseensa alennusmyyntikierrokselta uuden tuolin, ja etsimme huoneeseen vielä uutta vaatekaappia. Joulupukki oli ollut fiksu, ja eräästä paketista löytyi lahjakortti Ikealle, joten viimeiset sisustushankinnat neiti keräilee Ikean myymälästä. Tiesittekö te, että Ikealle voi hankkia lahjakortteja? Minäkään en tätä tiennyt. Olipa miten oli, niin meillä on meneillään kahden huoneen investointiprojekti. Eikä lienee tämä sisustuksellinen innostus ole laimenemassa keväänkään koittaessa.. Tiedätte varmaan mitä mä tarkoitan?
 

 
Antistress - lämmin - allergiaystävällinen - tiesvaikkamitä peittovaihtoehtoja sitä onkin. Mutta ensi yönä nautin uudesta muhkean pehmeästä peitosta. Ja ennätinpä päivän aikana pesemään ja kuivattamaan kuivausrummussa uudet lakanatkin. Niin ja unille tietenkin uudessa joulupukin tuomassa yöpuvussakin. Hyviä unia toivoen, nimittäin huomenna jatkuu työt täällä!
 
Kauniita unia!  

lauantai 26. joulukuuta 2015

Ehkä nopein kakku!

 
Joulunaika on mahtavaa aikaa, vaikkakin talon emännälle myöskin on aika raskasta aikaa. Nimittäin kun talo täyttyy lähimmäisistä, niin yhtä aikaa se tarkoittaa sitä että joudut viihtymään keittiössä pidempiä aikoja. Tiskikone tuntuu pyörivän taukoamatta, ja astiat kolisevat kaappiin ja pois. Mutta toisaalta en vaihtaisi hetkeäkään pois, kaikki on sen yhteisen joulun arvoista. Ja joulupyhäpäiviä on kerrakseen levätä, ja myöskin hiljentyä. Jouluruoka tuoksuu, kahvi tuoksuu. Joulu tuoksuu. Ainakaan nälkää jouluna ei tarvitse nähdä. Taikka valittaa että talo olisi tyhjä, saati hiljainen. Silti olen onnekas, nimittäin jouluvieraamme mahdollistivat minulle myöskin päiväunihetken. Joulu on aika rauhoittua, kerätä voimia, levätä, sekä viettää aikaa yhdessä rakkaitten kanssa. Meidän tänä jouluna se tarkoitti sitä, että joulupukin tuomat lautapelit olivat ahkerassa käytössä - ja keräännyimme porukalla pöydän ääreen pelaamaan. Ja se vasta olikin hauskaa, kun siirryimme sananselityspeliin!  Lisäksi joulun luksusta on ollut elokuvat, joiden parissa on saanut viettää aikaa välittämättä kellonkulusta laisinkaan. Ja taisinpa viime yönä tirauttaa kyyneleitä ikiklassikon Titanicinkin parissa. Miten siellä joulua vietettiin?
 
 
Mun yksi jouluperinne on ollut joulukakku. Jouluksi tulee leipoa kahvipöytään joku kakku, monesti se on ollut helppo jääkaapissa hyytyvä juustokakku. Tänä vuonna valitsin vielä helpomman kakun. Idea lähti oikeastaan näistä karkkikepeistä, joiden palasilla koristelin myös kakun.

 
 
Joulukakku vuodelle 2015 valmistui seuraavista aineksista: kaksi kaupan valmista mutakakkua (sulata 1h huoneenlämmössä), 4dl kuohukermaa, valmis piparirahka, kardemummaa 1tl, muutama pipari murustettuna sekä koristeluun muutama kappale karkkikeppejä. Näyttävämpi ja korkeampi kakku olisi tullut kolmella mutakakulla, mutta kahdeksalle hengelle tästäkin riitti kerrakseen herkuteltavaa. Perusajatus on siinä, että vatkaat kerman napakaksi vaahdoksi ja lisäät piparirahkan sekaan. Lisää n. teelusikallinen kardemummaa ja muutama pipari murustettuna. Pursota kakkujen väliin kermarahkaseosta, sekä pinnalle. Koristele haluamalla tavallasi. Ja nauti.

 
Kovinkaan montaa minuuttia tämä kakku ei ota, ja varmasti toimisi hätävarana vieraiden varalle hiukan erilaisella valmisrahkalla vuodenajasta riippumatta. Ja ihan varmana minäkin testaan erilaisilla variaateilla tätä pikakakkua.

Rentoa tapaninpäivää!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Jouluaattoa kohti.

 
Jouluaatto on huomenna. Lienee aika sammutella tietokone, ja hiljentyä joulunviettoon ja yhteiseen aikaan. Mistä mun joulu sitten on tehty? Jouluun kuuluu lähimmäisten ja ystävien pieniä muistamisia, lahjojen vaihtamista. Pientä hössötystä aattoyönä, mistä mahtaa löytyä se joulupukin lahjasäkki. Mistä mahdan kaivaa esille kaikki ne piilotetut lahjapaketit? Kuinka tänä jouluna selitetään se, ettei joulupukki tullutkaan? Ja miten mahdamme hoitaa lahjat esille kuusen alle?
 
Mun jouluun kuuluu myös tietenkin jouluperinteet. Perinteiset jouluruuat, kinkun tuoksu ja aattopöydässä joulukakku. Tänä vuonna kuivakakkujen lisäksi meidän joulupöytäään kohoaa mutakakuista (2kpl), kermasta ja piparirahkasta helppo joulukakku. Tämän joulun teema on helppous, ja lepo. Ja sitä lepoa tarvitaan. Lepoa sohvalta jouluelokuvia katsellen. Konvehtipapereiden rapinaa. Aattoaamun riisipuuron tuoksu, ruokapöydän ääreen kokoontuu ne rakkaimmat lähimmäiset - kahdeksan henkeä. Joulupakettien salaisuudet, mitä sisältä mahtaa löytyä. Olenko ollut itsekin vuoden aikana kuitenkin joku päivä edes sen verran kiltti, että minullekin on jokin lahja varattuna? Joulusaunan pesusta huolehti mieheni, joten nautimme aattona myöskin joulusaunan lämmöstä - vaikka ne koivuvitsat voidaankin unohtaa sotkuisuuden vuoksi. Saapa nähdä, mahtaako tulla lunta, että voisi vaikka pyörähtää saunan päälle hangessa? Liekö sattumaa, että tänään aamusta maahan satanut valkoista lumipeitettä. Taitaa luontokin tietää, että jouluaatto on huomenna?

 
Vilinää ja huisketta on vielä tämä päivä. Viimeiset kotityöt, pieni kauppareissu, ja sellainen lahjojen kuskausreissu tiedossa. Iltapäivälle saamme ensimmäiset jouluvieraat meille, ja siitä alkaa yhteinen joulu. Oikein rentouttavaa, ja tunnelmallista joulua ihan jokaiselle!
 
 
Ja vinkvink, ei kannata kannella rinnuksillaan kukkivaa amaryllistä, ellei päällä ole keltaista paitaa, musta paita ei ole yhtä hyvä valinta. Itse hoksasin tuon yhtälön tuloksen vasta tästä kuvasta.. 
 

tiistai 22. joulukuuta 2015

Ja mitähän se kampaaja teki?


Jos mä olen monen asian suhteen sellainen jojoilija, joopas-eipäs, entykkää-tykkään, haluan-enhalua, niin sama homma on myös hiusten suhteen. Kun on pitkä, haluan lyhyen. Kun on lyhyt tarpeeksi kauan, haluan pitkät hiukset. No nyt oli sellainen totaalikyllästyminen, herääminen siihen faktaan että mähän pidän 99% aina hiuksiani poninhännällä. Joo, onhan se ponnarikin siisti mutta jotain persoonaa siitä puuttui. Joten päätin soittaa kampaajalle kysyäkseni leikkausaikaa näin joulunalle, ja sainkin sellaisen - toiveenani lyhyt tukka, polkkatukka. Kampaaja nauroikin minun pitkälle tukalleni, että ainakin lähtevät kaikki vuodessa kasvaneet kuivat latvat pois. No kyllä ne lähti.


Mun oma hiuslaatuni on äärettömän lasimaista, ja se aiheuttaa omat haasteensa. Lasimainen ja piikkisuora. Siinäpä ei mitään kivaa rikottua mallia saada mitenkään toimivaksi, mutta sellainen napakka leikkauslinja on kaikista paras mun hiuslaadulleni. Ja helppokin vielä. Mulla on ihan mukava määrä hiuksia päässäni, vaikka koinkin sen melkoisen hiustenlähtökriisin josta kirjoittelinkin joskus aiemmin täällä blogissakin - ja tästä syystä mulla tahtoo nousta sellaista "vauvahiusta" vähän joka puolelta päätä esille kuivuessaan. Mutta ihan oikeasti, mahtaako olla olemassa yhtään naista joka olisi joka hetki täysin 100% tyytyväinen hiuksiinsa?


Ja lopputulos on tässä! Enemmän sitä tukkaa jäi lattialle kuin mun päähäni, mutta tykkään ihan megapaljon. Oma mielikin on pirteämpi ja jotenkin tää pukee mun persoonaa vaan niin paljon paremmin! Kunnon tukkakuvia ja asukuvia yritän saada aikaiseksi huomenna, meinaan tänään pimeys yllätti jo kello kolmen jälkeen. Eikä siinäkään vielä kaikki, mutta kai joku lomallejäämis-stressi, työstressi, tai mikä-lie-stressi, pisti mun päivän aivan uuteen uskoon melkoisen pääkipuilun vuoksi. Pitää toivoa että tämän joululoman pääkivut on tässä kipuiltu, eikä kukaan tulisi kipeäksikään lomapäivien aikana. Mutta mitä tykkäätte uudesta hiuslookista?

 

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Uusi laukku olalle?

Sunnuntaipäivä on hyvä päivä surffailuun, internetissä surffailuun. Hetki oma aikaa, kun muu perheestä puuhaa omiaan (lue: mies nukkuu päiväunia, esikoinen ystävän kanssa ja juniori mummolassa). Tää lienee sitä ruuhkavuosien ja äitinä olemisen luxusta. Ennätin siis tutustumaan tän hetken laukkuvalikoimaan, esimerkiksi Net a Porterin, Mulberryn ja Louis Vuittonin sivuilla. Olkoonsa se hetki sitten minunkaltaisen shoppailuholistin omaa hetkeä, nautin siitä vaikken mitään ostoskoriin naputtanutkaan. Sellaisia materialistisia haaveita, vaikkei juuri nyt tarvetta uudelle laukulle olekaan.
 
 
 
 

Esimerkiksi Chloén Drew laukut ovat aika söpöjä. Aluksi en näille laisinkaan syttynyt, mutta Pariisin matkalla nähdessäni näitä livenä niin ihastuin kyllä. Pariisissa olikin syyskuussa isot esillepanot näistä laukuista, monessa eri sävyssä. Mutta niin, enemmin minun käytössäni kuitenkin on isompikokoiset laukut.


Minun käytössäni kaikista eniten ovat käsilaukut, joihin mahtuu tavaraan. Niinkuin arkikäytössä, nimittäin arkilaukun tulee olla riittävän suuri. Ilta- ja juhlalaukut ovat sitten aivan erikseen. Jos mietin tämän hetkisiä isommankokoisia laukkujani, ehdottomasti eniten käytössäni on ollut edelleenkin Louis Vuittonin neverfull- laukku. Vaikka moni onkin sitä mieltä, ettei kestä kyseistä laukkua, koska sellainen keikkuu niin monen olalla - minulle se on aivan sama, sillä minun käytössäni tuo laukku on ominaisuuksiensa puolesta täysi napakymppi. Jos minun tulisi hankkia uusi laukku tuon lempilaukkuni rinnalle, se varmasti tulisi olemaan syys/ talviaikaan musta laukku. Kaksi ihastuttavaa vaihtoehtoa esimerkiksi alapuolella kuvissa.

 

Guccin Soho Hobo- laukku näyttää ainakin kuvien perusteella mukavankokoiselta laukulta, sekä siinäkin oleva pitkä olkahihna on täyttä plussaa. Ja Guccin laukuista olen kuullutkin vain hyvää palautetta. Puolestaan Givenchyn Antigona- laukku on yksi sellainen haaveiden laukku, jonka ehdottomasti näkisin jonain päivänä osana mun käsilaukkuja. Tätäkin laukkua katselin syyskuussa Pariisissa, mutta mitään laukkuhankintabudjettia ei ollut, niin jäin vain ihastelemaan ja huokailemaan.


  
Mutta entäpä YSL, Saint Laurentin tyylikäs ja selkeä laukkulook. Kyseinen laukku beigenä taikka mustana olisi aika täydellinen, vaikkakin miinuksena siitä puuttuva pitkähihna. Nykyään kun olen sen verran mukavuudenhaluinen, että laukku pitää mieluusti saada olanyli - näin on kädetkin vapaana.


Kaikki nämä ylläolevat laukkumallit löytyvät Net a Porterin sivuilta, jos jokin laukku jäi sävähdyttämään sinuakin. Myöskin ylläolevat kuvat olen kopioinut Net a Porterin sivuilta. Mutta entäpä ne Louis Vuittonin laukkusuosikkini?


Louis Vuittonin Montaigne - laukkumallia löytyy erikokoisena, ja eri värisenä. Jotenkin tämä harmaa on kuitenkin niin upean sävyinen etten muita sävyjä edes harkitsisi. Ja kyllä, tässäkin mallissa on se pitkä hihna. Mutta entäpä Louis Vuittonin Babylone malli? Aivan i-h-a-n-a mielestäni, sekä vaaleana että mustana. Eipä lisättävää, I´m in love..


 
Nämä Louis Vuittonin laukut löytyvät siis http://fr.louisvuitton.com sivuilta, jos haluat käydä tutustumassa enemmän. Ja nämä kuvat olen kopioinut sivuilta suoraan tänne postaukseenkin. Oi Joulupukki, olisihan minulla niitä toiveitakin siihen lahjalistaan..  

lauantai 19. joulukuuta 2015

Lehtikeräyskasasta seinälle.

Tänään siivotessani lehtikeräykseen mainoslehtiä, sanomalehtiä ja muuta tavaraa - silmiini pisti Marimekon mainoslehtinen. Selatessani sitä läpi, sain aikamoisen älyväläyksen, nimittäin päätin päivittää esikoisen huoneen seinälle uudennäköisen taulurykelmän. Nyt kaikki taulut ovat sitten yhteensopivia minun sisustusmakuuni, eli Marimekkoa ja mustavalkoista pienin väripilkuin. Ja eikä siinä vielä kaikki, nimittäin räsymatto ja unikko ovat yhdet lempikuosini Marimekon tämän hetkisessä mallistossa. Ja niitä löytyy sisustuksen lisäksi myöskin omasta pukeutumisestani, joten ei lienee ihme juttu että välittömästi ihastuin mainoslehtisessäkin näihin?
  

Itseasiassa tää taulurykelmä jo sinänsä on aika edullinen investointi, nimittäin nämä kehykset ovat Ikean varmaan halvimpia kehyksiä, mutta hienosti ovat asiansa ajaneet. Ja kiva uusi ilme on huoneessa nyt, ja kuinka pienellä vaivalla ja ilman mitään kustannuksia. Kannattaa siis säilöä joksikin aikaa talteen erilaisia mainoslehtisiä, koskaan ei tiedä mitä oivalluksia niistä voikaan saada, kuten minulle kävi. Ja voisihan tauluihin vaihtaa useamminkin kuvia / teemaa myös esimerkiksi julisteista taikka vaikkapa lahjapapereista.
Mitä te olette mieltä, tykkäättekö?



Minulta on kyselty asukuvia blogiin, enkä ole siirtymässä sisustuksen saralle taikka leivontareseptien maailmaan, mutta yksinkertaisesti ajankäyttö on ollut tällä hetkellä jotenkin erityisen kortilla. Lisäksi en ole kovinkaan pro sen kameranjalankaan kanssa kuvaamisessa, joten lupaan kyllä pian päivittää tänne blogiin talvisempia kuvia. Toki voitte käydä kurkkaamassa instan puolelta kuulumisiani arjen keskeltä, löydätte minut sieltä nimellä m.henna. Ja vielä yhtenä puolustuksen sanana olkoon se, etten ole tällä hetkellä itsekään täysin sinut oman peilikuvani kanssa taikka sen jatkuvan takaponinhännän kanssa. Mutta siihen tulee muutos, nimittäin tiistaille on varattuna kampaajalle aika, joten jotain uutta on tiedossa tukkarintamalla. Mitäs mieltä olette, leikkaisinko takaisin sen polkkatukan kuitenkin?

 
Rentoa viikonloppua!

perjantai 18. joulukuuta 2015

Sattumaa?

  
Kanssani samanlainen Marimekkofani-ystäväni esitteli eräänä päivänä minulle lahjaksi saamansa Marimekon kangastilkuista tehdyn kranssin. Hänen tuttunsa valmisti sellaisen Marimekon kangastilkkupalasista, ja oli joululahjaksi hänelle sellaisen tehnyt. Ihastuin ajatukseen välittömästi, ja halusinkin selvittää olisiko minunkin mahdollista saada sellainen omaan kotiini. Ai halusin selvittää olisiko mahdollista saada, vai oliko se tässä vaiheessa jo sellainen "mä haluan sellaisen!"- juttu?

No loppujen lopuksi asiahan kääntyi oikein hienosti, kranssin valmistaja otti minuun yhteyttä ja lupasi sellaisen valmistaa minulle, ja vieläpä ennen joulua. Oma ajatusmaailmani kranssin suhteen oli musta-valkoinen sekä jotain väriä saisi olla. Kuitenkaan kranssintekijä ei tiennyt millainen olisi sisustusmakuni, taikka miltä meillä näyttää. Väittäisin silti, että aika napakymppi tämä ihanuus meille olikin! Vai mitä mieltä olette? Sattumaako tämä mahtoi olla?

 
Erityisesti keittiön räsymattoverhon kanssa tämä kranssi sopii täydellisesti, mutta vielä en ole päättänyt haluaisinko tämän kuitenkin johonkin kohtaan seinälle roikkumaan. Enkä tiedä millainen on mieheni vastaanotto tämän suhteen, tykkääkö vai ei. Mutta minä tykkään, ja se sopii vallan upeasti meidän kotiimme. Täysi napakymppi "vieraalta" ihmiseltä valmistaa kotiimme jotain omien väritoiveitteni perusteella, vaiko liekö minun oma tyylini on vain niin läpinäkyvää? Mutta mitä mieltä te olette tästä kranssista ja eikö passaakin aika kivasti meille?

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Pitkää ja punaista.

Joulukukka. Pitääkö sellainen olla? Pitää ehdottomasti minun mielestäni. Jouluksi onkin kaikkea ihanaa tarjolla, esimerkiksi eri värisiä hyasinetteja, montaa erikokoista joulutähteä - glitterillä ja ilman, havukasveja, jouluruusuja, sekä tietenkin amarylliksia. Mä voisin mieluusti ottaa hyasintteja isoon astiaan keittiöntasolle, mutta mieheni on erityisen allerginen niille. Tiedättekö sen tuoksunkin, mikä niistä lähtee? Joulutähdetkin ovat siinä  riskirajoilla, aiheuttavatko oireita vai ei. Joten kaikista varmin on amaryllis, mutta eipä käy valittaminen, nimittäin amarylliksen kukinto on todella kaunis. Mutta mites sulla siellä, oletko hankkinut joulukukkia?
 

Valitsin kaupasta vieläpä sellaisen amarylliksen, joka oli jo kasvattanut pitkähkön varren ja kukinto ei ole kaukana. Joetn aika varmuudella jouluaattona saadaankin ihastella tämän kukan kukintoa. En muuten mistä on peräisin sekin tapa, että perinteisesti jouluna vanhemmille ihmisille mieluusti vien mennessäni joulutähden viemisenä. Liekö se on jokin juttu lapsuudesta, joka vain on jäänyt eräänlaiseksi joulumuistamiseksi minullakin? Vaikka eipä sillä, kukapa ei tykkäisi kukkapaketista ovellaan?  

Montako yötä vielä onkaan jouluun?

tiistai 15. joulukuuta 2015

Mä tein ne!

Mikä voittajafiilis! Pienistä asioista voikin itselle tulla hyvä ja onnistunut fiilis, nimittäin tänään meillä valmistui ensimmäinen erä joululaatikoita. Minä itse tein. Kyllä vain, mä pystyin siihen ja varsin mallikkaasti vieläpä. Ihmettelen kovasti, miksen aiempina jouluna ole itse laatikoita valmistanut kun vaihtoehtoja valmistamiseen on paljon. Ruokakaupat ovat tulvillaan erilaisia valmissoseita. Sellaisia minä tällä ensimmäisellä kerralla käytinkin, Pirkan luomuporkkana- ja luomulanttusosetta. Koti täyttyi jouluntuoksuista, ripaus inkivääriä ja muskottipippuria. Päädyinkö mä tekemään helpoimman kaavan kautta tämän vuoden laatikot? No olipa miten oli, kuitenkin itse tietää mitä laatikot pitävät sisällään ja sain maustaa haluamalla tavalla. Toisaalta tällaiseen meidän perheen ruuhkavuosielämään tälläiset valmissoseet ovat suorastaan helpotus. Ainekset sekaisin, vuokiin ja uuniin. Voiko se olla näin helppoa? Vähän meinasi tulla iso harmitus, miksen aiemmin ole tehnyt.
No parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni?


Arvatkaa vaan pitikö illan aikana maistella näitä ensimmäisiä joululaatikkotuotoksia? No kyllä. Ja huomenna kaupasta vielä joulukinkkua kaveriksi, niin saa vähän lisää tunnelmoida sitä ensi viikolla saapuvaa joulua. Tästä tulevasta joulusta on tulossa rauhallinen joulu, ja vietämmekin sen kotosalla. Täytyy tunnustaa, että jostain syystä tänä jouluna mieli meinaa olla normaalia raskaampi - liekö alitajunta tekee työtä näiden joululaatikoidenkin vuoksi, kun muistan kun oma äiti joka joulu teki laatikot itse. Ehkä mulla onkin vain niin kova ikävä äitiäni. Elämässä on oikeastaan aika orpo ilman vanhempiaan, mutta ainakin käsitän hirmuisen hyvin kuinka tärkeitä me vanhemmat olemmekaan omille lapsillemme. Meidän perheessä ei lasten kanssa unohdeta hyvänyöniltapusuja taikka jätetä sanomatta kuinka toisiamme rakastamme, sillä koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Rakkaus on yksi sellainen asia, joka ei kuole koskaan eikä sitä voi mitata.




 
Tässä puolestaan kuvissa tuo hermoromahdukseni aikaan hankittu piparkakkutalo joulumyyjäisistä. Jokohan kohta saisi haukata? Piparkakkutalo on muumitalon mallinen ja siellä näyttää olevan kaikki tutut muumihahmotkin. Bongasin sokokselta muumipiparitalon muotit, joten jos ihan hurjaksi heittäydyn, olisiko se piparkakkutalo sitten ensi joulun haaste? Joka joulu opettelen jotain uutta?