sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Pikakelausta.

Huh, joko se viikko meni? Joko on sunnuntai ja viikonloppu ohi? Onko nyt levännyt olo viikonlopun jäljiltä? Tää viikko on mennyt suorastaan pikakelauksella, ja monta kertaa on tehnyt mieli laittaa silmät kiinni jo päivällä. Tiedättekö sellaiset pienet kauneusunet, pienet päikkärit? No sellaisiin ei ole tällä viikolla ollut aikaa, viikkoon sisältynyt paljon ajokilometrejä, päivä esimiehen kanssa ja arkisia puuhailuja vastaan nukkumaanmenoaikaa. Joko olette kaivanneet uutta postausta täällä? Pahoitteluni, ei vaan ole löytynyt oikeaa rakoa illoista blogillekaan, vaikka tahtotila olisikin ollut kova. Mutta tahtotila on ollut kova myöskin hiukan erilaiseen liikuntamuotoon, jota pääsen vihdoinkin testaamaan tiistaina - ja ihan varmasti kirjoitan tännekin siitä millaisia fiiliksiä siitä mahdan saada (enkä vielä halua edes paljastaa mistä mahtaa olla kyse).





 
Viikonloppu puolestaan hujahti aivan liian nopeasti, sillä lauantai meni blogikirppistelyn merkeissä sekä ystävien kanssa aikaa viettäen. Toisaalta viime yönä tuo aika ei tuntunut millään juoksevan, vaan se mateli. Nimittäin yöunieni määräksi tuli huimat kolme tuntia, en vain yksinkertaisesti saanut nukuttua. Aivan kamalan pitkä yö, en saanut hyvää asentoa sängyssä. Siirryin sohvalle, vielä huonompi vaihtoehto. Toinen koirista alkoi pitämän jotain ihme-elämää ja raapimaan ovea. Harvoin olen viiden aikaan aamulla koiria ulkoiluttamassa, taikka hetkeä myöhemmin kylppärissä pesemässä koiran peffaa. Nimittäin aikamoinen ylläri odotti ulkona, koira kuralla. Onneksi sentään sisällä ei tarvinnut niitä siivoilla. Eipä uni enää sitten maistunutkaan. Luulen aavistavani millainen riesa unettomuus mahtaa joillekin meille olla? Ja tiedän nyt millaista on selviytyä päivä hulinassa umpiväsyneenä, nimittäin mun sunnuntai meni jäähallilla talkootyön merkeissä ja kotiin tullessani olisin voinut jo autoon nukahtaa. Pelkäsin sulkea silmiäni, ja iltasauna sai olon raukeaksi, joten voi että odotan ja toivon parempia yöunia ensi yölle. Pitäkäähän kaikki siis peukkuja, unet tulisi tarpeeseen! Enkä vastustelisi ylimääräistä vapaapäivääkään..

Viikonlopun aikana saimme tänne Keski-Suomeen myöskin upean valkoisen lumipeitteen, lunta tuli kerralla 20-30cm. Kyllä oli lumikolalle aamulla käyttöä, ja lumi olikin yllättävän raskasta - kunnon hikihyötyliikuntaa. Mutta kuinka kaunista, ja valoisaa, ulkona onkaan nyt. Nyt kelpaa joulun tulla, nimittäin kohta on päivälleen kuukausi jouluaattoon. Eikä mulla ole vielä(kään) ajatustakaan joululahjojen suhteen, apua. Mutta puolestaan mun mies on saanut jonkun ihme tartunnan joulumielestä, sillä tänään hän valmisti juniorin kanssa piparitaikinan itse alusta saakka, jota muuten minäkään en ole koskaan saanut aikaiseksi tehdä. Ja liekö syynä muu kuin joulumieli, kun mieheni alkaa juniorin kanssa yhdessä sunnuntai-iltana klo 21:30 leipomaan pipareita? Mistähän minullekin löydetään se aito innokkuus joulua kohtaan? Mihin se mun joulumieli on mennyt, kun yleensä jaksan intoilla joulun suhteen jo vähän liiankin aikaisin. Pitäisikö ne joulukortitkin jo laittaa toteutusasteelle, että kerkeisi ajoissa ne myös postittaa?


Levollisia unia ihan jokaiselle!

6 kommenttia:

  1. Toivottavasti saat nukuttua, pus pus <3

    VastaaPoista
  2. Et kyllä kuvissa näytä ollenkaan väsyneeltä, päin vastoin.

    Toivotaan, että kiireet helpottavat ja unikin tulee silloin kun pitää.

    Ihanaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
  3. Hulinaa ollut täälläkin...tää viikko vielä kiireisempi. Toivottavasti unimasa tapaa sut ens yönä, peukkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kauniita unia sinne myös! Tsemppiä viikkoon!

      Poista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3