maanantai 30. marraskuuta 2015

Tyvikasvun pelastus!

Vaikkei minulta taitoa, taikkei hiustenvärjäystuotteita puutukaan, niin silti mulla ei ole tuntunut olevan aikaa sävyttää hiuksiani. Oikeastaan muutoin mitään hiuskriisiä ei olisikaan, sillä oma värini on samaa tummuutta kuin mitä hiusvärini tällä hetkellä on. Mutta ne harmaat hiukset. Niiden tuloa ei vaan voi estää. Ja toisekseen, ne aika ilkeästi näkyvät kyllä tummaa hiusta vasten. Ja yhtää ilkeää on se määrä, mikä tuntuu kokoajan lisääntyvän.. Mutta tiedättekö sen tunteen, kun tyvikasvu kuitenkin hiukan ärsyttää ja haluaisi piilottaa sen piiloon? Olenkin kovasti vaihtanut jakauksen paikkaa, kammannut hiukset taaksepäin ja yrittänyt piilotella enimpiä harmaita hiussuortuvia. Joku vinkkasi, että nehän voisi nyppiä myös pois - äh, multa lähtisi tosi paljon hiuksia. Kyse ei ole muutamasta harmaasta haituvasta vaan kyllä niitä koko ajan tulee lisää, ja varmaan nelikymppisenä oonkin jo 50/50 harmaa-tumma. How nice..
 
Olenkin monesta paikasta lukenut tai ainakin nähnyt kuvia Biozellin sävyttävästä tyvispraystä. Meinasin jo I Love Me- messuilta ostaa pullollisen, mutta pitkän jonon vuoksi jätin hankkimatta sillä reissulla. Olen sen jälkeen yrittänyt etsiskellä tuotetta kaupoista, muttei ole oikein silmääni sattunut, mutta kun sen bongasin Sokokselta - arvaatte varmaan miten kävi. Nappasin mukaani tummanruskean sävyttävän Biozell tyvisprayn, jota testasin innoissani eräänä työaamuna. Tuotetta tulee mukavalla ponneella pullosta ulos, ja se tosiaan sävyttää myöskin harmaat hiussuortuvat - ainut minus tulee sen mattaisesta lopputuloksesta. Mutta päälle kiiltoa lisäävää hiuslakkaa, niin tilanne pelastettu. Tämä sprayatty tummanruskea lopputulos säilyy seuraavaan hiustenpesuun saakka, sekä lopputulos on hiukan rakennetta lisäävä joten kyllä minullakin hiukset pysyivät kammattuina taaksepäin ilman että jakaus väkisin yritti tulla esiin. Peukut siis tälle tuotteelle!
 
 

Sellainen lisävinkki, että tällä tyvispraylla pystyy myöskin tekemään väliaikaisen liukuvärjäyksen hiuksiinsa valitsemalla tummemman sävyn vaaleiden hiusten tyviosaan. Biozell tyvisprayta on ainakin kolmessa sävyssä myynnissä, myöskin punapäille punaista suihketta. Mä luulen, että tää tuote tulee olemaan sellainen pelastustuote minullakin kun tyvikasvu pääsee kasvamaan liian pitkäksi taikka aikaa värjäykselle ei löydy.

Onko tuttu tuote? 


sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Joulumarkkinoilla.

 
Nyt viikonloppuna on ainakin Jyväskylässä järjestetty perinteiset joulumarkkinat Paviljongissa. Tänä vuonna mun mieheni oli se, joka ehdotti jo eilen Joulumarkkinoille menoa, mutta sen verran aktiivinen lauantai eilinen olikin ettei sinne keritty. Ja minkäs teet, kun väsynyt rouva nukahtaa olohuoneen sohvalle..  No kuitenkin tänä aamuna päätimme sinne suunnata, ja itsekin ajattelin silmäillä vähän niinkuin joulupukin asialla. Mutta niin, enhän mä mitään saanut ostettua tältä reissulta. Mikä ihme mua vaivaa, ja missä ihmessä se mun joulumieli on?
 

 

Perinteinen aito havukranssi oveen olisi ollut oiva kotiuttaa täältä joulumarkkinoilta, mutta tällä kertaa havut pääsivät vain kuvattaviksi - en edes käynyt hipelöimässä sellaista, enkä oikeastaan kaipaakaan sellaista ulko-oveemme. Kummallista kylläkin. Mutta kivoja käsitöitä olisi ollut vaikka millaista, ja juurikin niitä joulumuistamisia lähimmäisille. Juupas, eipäs, ostanko vai enkö osta. Sitä se mun markkinoilla oleminen tällä kertaa oli. Eli itselleni pienenä ohjenuorana, että jos meinaan ihan oikeasti saada ne jouluhankinnat tehtyä, varmaan sellainen pieni etukäteen suunniteltu lista olis ihan hyvä juttu. Tai etsiä se joulumieli ihan millä tahansa keinolla nyt vain esiin.  







Tietenkin nämä herkullisen näköisen Elvarin käsintehdyt korut pysäyttivät minutkin ihastelemaan niitä. Montaa kivaa juttua olisi löytynyt minulle, ja perheen muullekin naisväelle. Jouluaikaan olisi ollut napakymppi valinta esimerkiksi joulutorttukaulakoru!





 
Hauskoja karkkikuuseja oli myös myynnissä, ja jokunen joulu taaksepäin sain itsekin tällaisen. Ehkä mä voisin tänä vuonna kokeilla itsekin näprätä tällaisen, kaveriksi tarvitsisin siis styrox-kartion, konvehteja ja kuumaliiman liimaamiseen. Ja eiköhän multa kaapin perältä yksi kuumaliimapistoolikin löydy. Osaisinkohan kääntää sellaisen DIY-vaihteen päälle? Mitenhän mulle mahtaisi käydä, ennättäisinkö liimaamaan karkit kuuseen kiinni ennen kuin paketti olisi tyhjiä paperinkuoria täynnä?



Jälkeenpäin jäin harmittelemaan, olisiko sittenkin pitänyt ostaa näitä ihastuttavia joulukynttilöitä. Puna-vihreät kartiokynttilät olivat hauskannäköisiä, sekä kaikki kotimaista käsityötä. Eikä niitä kynttilöitä todellakaan ole koskaan liikaa. Vaikka kyllä mä tiedän, että löydän ihan varmana monta muutakin kynttilävaihtoehtoa jouluksi.





Miltähän chilinen glögi olisi mahtanut maistua? Taikka arvaatteko, kuinka vaikeaa olikaan vastustaa ihania, toista söpömpiä piparkakkutaloja? Tosin, taisin '"tilata" sellaisen ensi viikonlopulle meidänkin kotiimme toisista myyjäisistä. Valinnaksi jää vain se, että ostammeko muumitalon vai Frozen linnan?





 
 
Kuten kuvasta näkyy, niin täältä keskisuomesta puuttuu se valkoinen elementti ulkoa. Eli kovinkaan jouluista tunnelmaa ulkona ei ole, vaikka ensi viikolla vaihtuu jo joulukuukin.
 
Mitäs siellä on viikonloppuna puuhattu?

lauantai 28. marraskuuta 2015

Yritys hyvä kymmenen.

Päätin eräänä iltana kokeilla kahvipöytään jotain uutta perinteisistä joulutorttulevyistä, internetin erilaisista kuvista inspriroituneena päädyin kokeilemaan snautseritorttuja. Jep, koirannäköisiä torttuja. Idea vaikutti kivalta, erilaiselta - mutta lopputulos ei ollut ihan yhtälainen alkuperäisen kuvan kanssa. Eikä ajatuskaan tuntunut enää niin kivalta pitkän, hektisen työpäivän jälkeen, kun aivot olivat jo aivan jumissa eikä torttutaikina tuntunut taipuvan oikein mitenkään päin kiireessä kahvivieraiden kurvaillessa kotia kohti. Tiedän, ensi kerralla annan aikaa enemmän ajatuksille, mielikuvitukselle ja kokeillaan vaikka jotain muuta muotoa.

Erilaisia ideoita uudenlaisiin joulutorttujen muotoihin löytyy Dronningholmin sivuilta, käy kurkkaamassa! Kyllä sentään kahvivieraat hoksasivat, että Hei nämähän näyttävät koirilta! - eli ihan hukkaan ei yritykseni mennytkään. Vaikkei ihan napakymppi ollutkaan, mutta hauska idea. Suositko sinä mieluummin perinteisiä joulutortun muotoja, vai testaatko ehkä tänä vuonna jotain uutta tekniikkaa? 



Käy kurkkaa täältä snautseritorttujen Ohje taitteluun. Kiitos Dronningholmille mielikuvituksellisuudesta, joulutorttujakin voi taitella monella eri tavalla - kun vain mieli on oikealla tavalla avoin. Joko siellä ollaan joulutorttuja paisteltu? Tai maisteltu? Voi namskis, täällä on sekä että!

torstai 26. marraskuuta 2015

Ilta Marimekossa.


Marimekon uusi toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko oli tänä iltana vierailulla Jyväskylän Marimekon myymälässä aivan kävelykadulla klo19 alkaen. Muutoinkin Marimekoissa juhlittin kanta-asiakkaiden iltaa, ja illan aikana kaikista myymälöistä sai -20% alenuksen kaikista tuotteista. Vaikkakin itselläni on omat Marimekon lempimyymäläni Jyväskylässä, niin päädyin toisen Marimekko-fanaatikon seurana keskustan myymälään. Täytyy todeta keskisuomalaisten olleen kiinnostuneita Marimekon toimitusjohtajasta, innokkaita vaihtamaan muutamia sanoja sekä alennuksetkin purivat asiakkaisiin hyvin - suorastaan kuhina kävi ostoksien lahjapaketointipöydällä. Eikä ilman lehtikuvaajien salaman räpsettä illasta selvitty.


  
 
 
 

 

Minua illan aikana eniten kiinnostavat tuotteet löytyivät Marimekon astiaosastolta, erityisesti posliinituotteisiin kiinnitin huomioni. Ihania uusia jouluisia puna-valkoisia tuotteita, sekä niitä iki-ihania suosikkeja. Edelleenkin pisti tämä teekannu huokailuttamaan, jokohan olisi kohta aika hankkia se omaan kotiinkin? Vai onko siinä millaista järkeä, kun meidän perheessä ei juuri teetä juodakaan? Mutta ehkäpä sitten sellaisena sisustusesineenä teekannu, no enpä tiedä? Ja tiedän, että tänä iltana olisi ollut oiva hetki tehdä joululahjahankintojakin - mutta missä ihmeessä se mun joulumieli mahtaa luurata? Yleensä tässä vaiheessa olen jo onnistunut täyttämään kaapinpäälliset ja varastonhyllyt hankinnoillani. Nyt tulos on 0. Nolla. Aikamoista.

 



Itse pidin kovasti Tiina Alahuhta-Kaskon luonnollisuudesta, aitoudesta ja ihmisläheisyydestä. Olisi voinut ajatella että myymälään astelee jakkupukuinen toimitusjohtaja, mutta myymälään saapuikin upea pehmeä ilmestys Marimekon vaatteissa - kuinkas muutenkaan. Hymyä häneltä ei puuttunut, eikä sydämellisyyttä - jokainen asiakas sai myös muistoksi ihastuttavan Marimekon sydämen. Vaikkapa sitten joulukuuseen koristeeksi riippumaan.





Huomioni kiinnittivät myös Marimekon klassikkolaukut, uudessa viininpunaisessa sävymaailmassa. Olen tykästynyt viininpunaiseen kovasti, se sopii mainiosti tummansinisen, mustan ja harmaan kaveriksi. Bongasin myöskin Eccon liikkeestä aivan ihanat viininpunaiset nahkakengät, jotka olivat jalassa aivan taivaallisen hyväntuntuiset. Taisinkin puhua koko tämän illan niistä kengistä, liekö huomenna on aivan pakko käydä kotiuttamassa ne? Ja ihan oikeasti, mulla olisi tarvetta siisteille työkengille - muillekin kuin kesäkengille. :)







Jos mä jotain haluaisin Marimekon nykyvalikoimasta, niin ehdottomasti ne unikkosilkkipaidat minua kiinnostaisi. Taikka yläpuolella kuvassa oleva pitkänmallinen Siiri-paita, kuva myöskin täällä. Paita vaikutti mukavalta myöskin vyön kanssa yhdistettynä, ja menisi esimerkiksi legginsien kanssa. Niin, toki mä olen sitä paitaa siis jo sovittanut, mutta edelleen se siellä kaupassa roikkuu eikä kotona. Mä olen niin yllättynyt itsestäni, kuinka kaltaiseni shoppailuholisti mahtaa muuttua niin saamattomaksi shoppailun rintamalla? Kuten ihan vain esimerkkinä se joulu, nythän olisi paras hetki tukehduttaa luvan kanssa sitä shoppailuhalua. Mitä mulle oikein on tapahtunut? Onko ehkä epäonni ja muut viime ajan tapahtumat saaneet minut varpailleen ja harkitsevaksi?
 
 
Mun illan asuna oli kimalteleva neulepaita kera Marimekon silkkiunikkohuivin. Koko kokonaisuuden näet ylempää kuvista. Marimekon uuden nuoren toimitusjohtajan myötä saadaan varmasti nauttia nuorekkaista kokonaisuuksista monien vuosien ajan, ja minunkin Marimekko fanitukseni saa kestää pitkälle eteenpäin luottamuksella. Eräs asiakas illanaikana kertoikin hänen Marimekkoinnostuksensa alkaneen 60-luvulla ja edelleen vaan Marimekkoa on pakko ostaa. Lieneekö minunkin tämän hetken ja tulevaisuuden sana siis on Marimekko?

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Tämän hetken voimaväri, valkoinen.

Lunta ja pakkasta. Talvi on täällä. Kuinka helppo olisikaan negatiivisesti todeta "lunta tuli liikaa kerralla", "ulkona on kylmä", "miksi siellä on pakkasta" ym. Mutta entäpä jos tuo valkoinen lumipeite voisikin olla voimaväri? Voisiko negatiivisuuden takana ollakin vain oma asenne? Uskoisin niin. Nimittäin ainakin omalla kohdallani voisin todeta, että tuo valkoinen maisema ulkona antaa minulle voimaa. Se on kuin lääke melankoliaa ja väsymystä vastaan. Kuinka paljon energisempi olo onkaan ajella valkoisen lumen saattelemana kotiin kuin siinä umpipimeässä mitä riittikin pitkään? Kuinka mahtavaa onkaan ihastella luontoa lumipeitteessä, tiedättekö tunteen kun tekisi mieli pysähtyä kuvaamaan luontoa? Olisiko nyt se oiva aika pitää kameraa autossakin matkassa mukana? Mun mielestäni mietteet lunta ja talvea kohtaan ovat vain oman asenteen tekosia, joko siihen kääntää negatiiviset ajatukset taikka entä jos kokeilisin asennoitua positiivisesti? Löytyisikö kuitenkin myöskin plussia lumipeitteestä ja talven saapumisesta?
 
 
Lumesta innostuneena valitsin eilen päälleni myöskin valkoisen glitter-neuleen. Neule on aikoinaan hankittu Vilasta, mutta kumman hyvänä se on kestänyt vaikka materiaali onkin helposti nukkaantuvan oloista. Tää neule onkin sellainen talvineule / joulun odotusneule, sopii hienosti joulunaikaan. Kaapissani olisi myöskin musta glitter-neule, jonka käyttöaika olisi juuri nyt myös. Vaikken erityisesti glittereistä välitäkään, niin tällein maltin kera ne on kivan näköisiä. Mites te muut, löytyykö teidänkin vaatekaapista vaatekappaleita kera glitterin?

 
Mä ainakin yritän etsiä lumesta ja tästä talvesta juuri niitä plussia. Yksi ehdoton plussa on valkoisien (yllättikö?) karvakamujen kanssa liikkumisen helppous pienellä pakkasella, kun ei tule kuraa sisälle. Lisäksi viikonloppuna hankitut nastakengät tekevät tuosta liikkumisesta paljon mukavampaa, kun ei tarvitse taiteilla pysyäkseen pystyssä liukkailla teillä. Lisäksi lastenriemua ulkona kannattaa pysähtyä katsomaan, sitä iloa ja naurua. Osaisiko sitä itsekin mennä mukaan laskemaan pulkkamäkeä samalla? Ainakin sitä voisi kokeilla.

Mun mielestäni pakkaskelitkin ovat vain asenne- ja pukeutumiskysymys. Kunhan huolehtii oikeanlaisen pukeutumisen, niin pakkasellakin ulkona on mukavaa, ja pakkaspäivät ovat oivia hetkiä mattojen ja petivaatteiden tuulettamiseen. Minulla ainakin on talven pukeutumiseen tarvittavat vaateasiat kunnossa, nyt kelpaa kun on uudet toppahousutkin. Jep, piti käydä sellaiset hankkimassa. Itseaiheutettu pattitilanne. Nimittäin eilen aamulla totuus valkeni, eihän ne housut menneet kiinni! Ääh! Kuinka ärsyttävää. Talvessa on mukavaa myöskin se, kun raikkaan ulkoilun jälkeen voi talon seinien sisäpuolella lämmitellä takkatulen äärellä ja juoda vaikkapa kupillisen kuumaa kaakaota. Viime talvena hankin kotiin Cupsolo-keittimen, joka edelleenkin on ollut käytössä säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta sillä valmistuu hetkessä kuumat Tazzakaakaotkin.

Nautitaan talven tulosta!