sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Tukasta asiaa.

 
Tiedät varmaan ne "bad hairdayt"?
 
Mä olen pohtinut jonkunaikaa omia hiuksiani, mitä niille mahtaisin tehdä. Ne vaaleat raidat tuli kesällä testattua, ja lähes yhtä spontaanisti värjättyä piiloon kuin otettuakin. Puolestaan mitä omiin hiuksiini tulee, lääkkeiden vaihtaminen vaikutti yllättävän rajusti hiuksiin. Viime keväänä alkoi valtava hiustenlähtö, ja olin jo aivan varma kaljuuntuvani. Enkä puhu nyt mistään kevyestä hiustenlähdöstä, vaan siitä kun nyrkkitolkulla hiusta irtoaa ja aamuisin saa keräillä hiuksia petivaatteilta. Oheneva hius, kuultava päänahka, pakeneva hiusraja ja kampaajankin kommentit "mitä sun tukalle on tapahtunut" saa naisellisen itsetunnonkin järkkymään. Itselläni on aina ollut ilmeisesti hyvät geenit hiuksien suhteen, sillä olen ollut onnekas ja omistanut paksut hiukset. Lasten raskauksien ja imetyksien aikana kuitenkin jouduin luopumaan osasta hiusmassasta, mutta tämä hiustenlähtö oli vieä sitäkin rajumpaa. Nyt kuitenkin tilanne on mukavasti tasaantunut, ja lääkepuolikin hoidettu tasapainoon. Ja hiuksien kanssa oma fiilis on hyvä, vaikkakin sitä tynkää kasvavaa hiusta joutuu edelleenkin hiuslakan avulla painelemaan alas. Niin, ja sitähän ei tietenkään millään pysty estämään että joudun totuttautumaan ajatukseen tumman pigmentin harmaaksi muuttumiseen..
 
 
Mulla oli eilen eräänlainen bad hairday, vaikka kokopäivä olikin aikaa niin en saanut aikaiseksi pestä hiuksia ja tehdä kiharoita illanistujaisiin, vaikka niin olikin tarkoitus. No ponnari pelastaa, sanotaan. Ainakin minulla se poninhäntä pelasti, ja harmaita hiuksia kuultava tyvikasvukin jäi mukavasti piiloon. Hiukset ovat kasvaneet mukavaan mittaan, ja onnistuu korkea ponnari sekä vaikka nutinuttura päälaelle. Silti mä välillä kaipailen sitä polkkatukkaa.. Mistä ihmeestä, siis ihan oikeasti, mistä se johtuu että aina kaipaa sitä vastakohtaa näissä hiusasioissa? Kun on lyhyt malli hiuksissa, kaipaa pitkää mallia. Kun onnistuu kasvattamaan pitkän mallin, alkaakin kaipaamaan sitä lyhyempää mallia. Samoin kuin kiharahiuksinen ihannoi suoraatukkaa, ja suoratukkainen mieluusti vaihtaisi kiharaan. Mitä te olette mieltä, kannattaisiko leikata se polkkatukka uudelleen?
 
 
Paita - Vero Moda
Farkut - Vero Moda
Huivi - Louis Vuitton



Kaunista syyssunnuntaita!
 
Ps. Testasin eilen ensimmäistä kertaa kameranjalkaa, ja nämä kuvat ovat lopputulos testailusta. Täytyy myöntää, että täytyy kyllä ahkerasti harjoitella, mutta eipä kuvaaminen ole aina kiinni siitä löytyykö kotoa joku kameran taakse. :)

14 kommenttia:

  1. Pitkissä hiuksissa on tuo hyvä, että ponnari voi pelastaa huonolta hiuspäivältä. Lyhyet ei anna armoa ;) Ihana tuo puserosi.

    VastaaPoista
  2. Sulle sopii kyllä tosi hyvin tuo ponnari! Oikein fresh <3

    VastaaPoista
  3. Mun mielestä sulle sopii hyvin pitemmät hiukset. Ja pusero näyttää ihanalta :)
    -Suvi-

    VastaaPoista
  4. Hiukset. Hmmm ne ikuinen päänvaiva. Ainakin mulla. TYkkäsin ihan hullunpaljon sun polkasta mutta ei tuo pitkäkäään huono ole.
    Mulla oli ennen paljon paljon paksumpi tukka mut nyt tää vaan on tällainen liru. Ärsyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun tukka kaunis, ja varsinkin kun siitä napattiin mittaa pois niin upeammaksi vain tuli ;)

      Poista
  5. Mä kannatan polkkaa. Aina voi lyhentää, koska takaisin se tukka kuitenkin kasvaa. Lyhyen tukan huonon päivän pelastus on kuivashampoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo toinen kannatus polkalle! Katsotaan miten mulle käy. Ja lyhyt oli ainakin minulla tosi toimiva ja helppo.

      Poista
  6. Kannatan sitä polkkatukkaa joka sinulla on joskus ollutkin, sopii sinulle hienosti! Mukavaa, alkavaa työviikkoa :). Terkuin A....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, taidan harkita kampaaja-aikaa. Joko nyt vai keväämmällä ;)

      Poista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3