tiistai 20. lokakuuta 2015

Huivikuumetta!

Mä todellakin taistelen tätä mun (jatkuvaa, loppumatonta) huivikuumetta vastaan. Ja nyt mielessä on se viininpunainen huivi / kaulaliina, viininpunainen - se on vain pakko saada. Kurkkasin pikaiseen maanantaina myöskin Ginatricotin myymälästä viininpunaista kaulaliinaa, mutta arvaatteko mikä oli lopputulos? Loppuunmyyty. Argh! Voitteko edes yrittää ymmärtää millaista on elää pakkomielteiden kanssa, kuinka ärsyttävää onkaan se pakkosaada- fiilis?
 
" Mun tekisi mieli ostaa uusi huivi."
- Eikös sulla niitä huiveja ole? *hymähdys*
 
 
Takki - Zara, Lontoosta
Huivi - Mulberry
Laukku - Marimekko
Farkut - Vero Moda
 
Olenkin yrittänyt helpottaa viininpunaista huivikuumettani kaivamalla esille Mulberryn cashmere- merinovillaisen talvihuivin. Mulberryn huiveissa onkin hauska juttu juurikin se monikäyttöisyys, kaksipuoleisuus - tässä huivissa toinen puoli onkin ollut minulle tähän saakka kelpaava kylmä, viininpunainen. Mutta huivi on vielä hiukan liian lämmin kaulassa, ja enkä kyllä edes tiedä mahtaisinko löytää etsimääni huivia enää yhtään mistään. Toisaalta synkkä lokakuu, epäonnen lokakuu, ei ainakaan tee yhtään helpommaksi yhtään mitään shoppailuasioitakaan. Ärsyttävää. Viininpunainen huivi, voisitko laskea vain irti ajatuksistani?! Nimittäin tiedän ettei näihin pakkomielle kuumeisiini monesti auta mikään muu lääke kuin tilanteen korjaus. Vaikka yhtä aikaa olenkin oikein ylpeä itsestäni, ja siitä miten upeasti shoppailujen suhteen olen pystynyt taikka tilanteen pakosta pitänyt lompakkoni nyörit kiinni. Tai no lompakon nepparin.
 

Mä en ole ollut kovinkaan pro sen kameran jalan ja kameran itselaukaisun kanssa, joten luotin tänään esikoisen kuvaustaitoihin. Samalla kuvaushetkellä myös koirat pääsivät sitten valokuviin mukaan, tosin toi karvaisempikin kaverus on jo illanaikana päässyt trimmauksen kautta lyhyeen karvaan. Joku tiedustelikin, mitä mahdoimme tehdä sen toisen koirakaveruksen kanssa - no täällähän se Jerry edelleen asustelee. Melkoinen hurmuri hänestä on tullutkin vuodessa!



Onko sinullakin ehkä jotain must-have hankintoja mielenpäällä?

5 kommenttia:

  1. Tunnistan sinussa paljon itseäni muutaman vuoden takaa.Enää en ole shoppailuholisti.Siis tykkään yhä kauniista laukuista,vaatteista etc. Mutta olen päässyt sen yli,että pakko ei ole kaikkea saada omaksi,vaan voin vaan ihailla ja hypistellä kaupassa tai jonkun muun käsevarsilla( esi. laukut).
    Vähän rankemman ( sairastumisen) kautta pääsin ostovimmastani eroon eikä siitä sen enempää,mutta sen voin sanoa,että mitä enemmän kieltäytyy omista mielihaluista,jotka tietää turhiksi,eivät siis ole aivan välttämättömyyksiä,sen parempi mieli tulee pidemmän päälle ja ikäänkuin "puhdistunut" olo. En nyt osaa sitä tarkemmin selittää. Onni ei tule vaatteista ja laukuista,niin ihania elämän piristyksiä kuin ne ovatkin.
    Mikään askeetikko en ole,mutta nykyään mietin yön yli ja yleensä asia jää kauppaan,jos en todella sitä tarvitse. Ja kun jotain uutta ostan,niin entistä lähtee kiertoon.Se on hyvä periaate ja pysyy vaatekaappi siistinä.
    Mutta nämä ovat vain minun kokemuksia enkä missään nimessä moralisoi sinua tai ketään muutakaan shoppailusta,sillä jokainen käyttää itse hankitut rahat niinkuin haluaa.
    ja muuten ,jos sinulla on iskenyt viininpunainen tänä syksynä,niin minulla on joku vihreä kausi;niin vaatteissa kuin sisustuksessa.
    Ihanaa syksyä
    -kirsi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa syksyä sinulle myös, vihreää sellaista ;)

      Poista
  2. Jaa'a, itseasiassa löysin blogisi aikoinaan kun googletin sanan pakkomielteet ja syynä hakuun oli mieheni tokaisu, että minulla tuntuu olevan lähes sairaalloinen pakkomielle huiveihin, koruihin ja laukkuihin. Arvaa oliko ihanaa löytää blogisi, joka kolahti heti! Tosin unohdin kyllä lukea mitä google itse pakkomielteistä sanoi ;)

    Olen jo huomattavasti vanhempi kuin sinä ja "harrastukseni" alkoi jo aikaa sitten. Nyt on kerätty LV.n laukkuja eri kuoseissa, huiveja, kalenterinkansia, avainnippuja, meikkipusseja, Hermeksen huiveja ja koruja, Chanelin laukkuja ja koruja, Pradan laukkuja, Cartierin kelloja yms. Myin aina jonkun pois uuden himotuksen tieltä ja onpa joskus rahoitettu perheen lomamatkojakin laukkujen myynnillä. Nyt vanhempana keräilyvimma on onneksi laantumaan päin ja ikä alkaa tekemään taikojaan. Kuten eräs bloggari sanoi "kun on nähnyt sinivalaan hyppäävän veneesi vieressä, niin et enää kaipaa luksuslaukkuja". Mutta ymmärrän edelleen kyllä täysin tuota himoasi viininpunaiseen huiviin ;)

    Syysterveisin Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että on muitakin ketkä ymmärtää miltä pakkomielteet tuntuu ;)
      Ihanaa syksyä sinulle!

      Poista
  3. Tiedän "mä tahdon" fiiliksen mut hei! nainen, sullahan on todella kaunita huiveja.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3