lauantai 31. lokakuuta 2015

Lokakuun viimeinen.

Olipa kerran Halloween. Vuonna 2015. Lokakuun viimeinen viikonloppu. Enpä muista toista vuotta, koska olisi yhtä lailla ollut Halloween-teemassa ollut näin paljon menoa ja meininkiä. Nimittäin perjantaina meillä juniori juhli omia Halloween juhlia, kun taas tänään lauantaina oli juniorilla toiset Halloween juhlat tiedossa ystävän luona, ja toisella neidillä Halloween teemaiset kaverisynttärit. Päivällä ennätimme kuitenkin nauttimaan herkullisen pyhäpäivän päivällisenkin, ja rauhoittumaan valmiin pöydän äärelle alkupaloista-pääruokaan-jälkiruokaan. Liekö tää Halloween-touhu alkaa olemaan jo niin hyvin kotiutunut myös Suomen kamaralle, että sitä juhlitaan monessa paikassa. Sentään oven takana ei käynyt yhtään karkki tai kepponen- keppostelijaa. Mahtoikohan muuallapäin Suomea sellaisia kulkea?
 

Olin hiukan harmissani lauantaiaamuna, kun suunniteltu meno Helsingiin blogihommeleissa peruuntui, mutta kyllä herkut hiukan harmitusta helpottivat. Olimme leiponeet perjantaisille Halloween kekkereille banaanimuffinseja, joita riitti myös aamupalapöytään herkutteluun. Nämä muffinsit valmistuivat hetkessä, ilman sen erikoisempia sekoittamisia taikka vatkaamisia - aineet lusikalla sekaisin ja muffinsivuokiin. Näistä muffinseista olen aiemmin jakanut reseptin blogissani, mutta tällä kertaa jätin pois mausteet (kaneli, neilikka, inkivääri). Kuorrutteena käytin philadephia-juustoa sekä hiukan tomusokeria, väri tuli vihreästä elintarvikeväristä. Juniori viimeisteli nämä banaanimuffinsit syötävillä, Confetista hankimillani, silmillä. Ihan hauskoja näistä kyllä tuli. Ja hyviä! Muffinsit olivat mukavan kuohkeita ja kosteita, ja epäilen syyksi käyttämääni juoksevaa rypsiöljyvalmistetta. Aion jatkossakin korvata voisulan pullossa olevalla rypsiöljyvalmisteella.




Mulla on tiedossa marraskuussa pienimuotoisia kirpputoritouhuja, ja jotenkin onkin aika vapauttavaa miettiä mistä kaikesta olen valmis luopumaan. Ainakin vaatekaappini kokee aikamoisen läpikäynnin, ja kaikki ne pieneksi jääneet, päälle mahtumattomat, vaatteet pääsevät myyntiin. Toisaalta samalla pohdin muutakin materiaalia, kuten laukkukokoelmaani, voisinko sitäkin hiukan karsia? Kop kop, mahdanko olla tulossa kipeäksi (vai järkiini)? Vai olisiko shoppailuholistille tässäkin mahdollisuus tehdä uusia hankintoja, kun vain saa aluksi "vanhat" pois tieltä?
  


Mun pyhäpäivän asukokonaisuus koostui Marimekosta. Nimittäin kaivoin pitkästä aikaa esille Marimekon pallokuosisen tunikan, sekä mustat housut jalkaan. Viimeistelin lopputuloksen Kalevalakorun riipuksella ja saman sarjan korvakoruilla. Harvoin muuten minulla näkee roikkuvia korvakoruja, ehkäpä yhtenä syynä se että miellän ne jollain tavalla painaviksi korviini. Toisena syynä se käytännöllisyys, nimittäin pitkissä hiuksissa riippuvat korviket tahtovat jäädä kiinni hiuksiin / hiukset kietoutua korvakoruihin. Letitin hiukan hiuksia edestä ja kiinnitin ne taakse kiinni pienellä klipsulla. Mitäs tykkäätte, oliko liian rento pyhänpäivän ruokailuun? Ja kun näitä kuvia katselen, ehkäpä voisin useammin pitää hiuksia aukikin?



 
Paita - Marimekko
Korut - Kalevala Koru
 
Hei, huomenna on jo marraskuu!

perjantai 30. lokakuuta 2015

Halloween macaronseja.

Kuten varmasti tiedättekin, olen melkoisen perso macaronseille. Ja viime kuun Pariisin reissulla tuli syötyä monenmoista eri makuista macaronsia, ja onpa kotikaupunginkin macarons valikoima läpikoluttu. Tästä syystä olen itsekin valmistanut macaronseja, yrittänyt saada "aitoa" ranskalaista macaronsin makuelämystä. Tänään sen todellisen makuelämyksen sain kokea! Kun nimittäin viime viikolla näin Minnabakesin mainostavan Halloween macaronseja, tiesin yhtäaikaa tekeväni välittömästi tilauksen. Ja niin siinä kävi. Paketti sisälsi kaksi sesonkimakua: Oranssi, mausteinen Pumpkin Spice Macaron sekä Reilun Kaupan luomulakritsia sisältävä Black Licorice Macaron.
 
 

Jaksoin ihastella näitä täydellisen muotoisia, täydellisen Halloween teeman mukaisia sävyjä sekä macaronsien koostumusta. Nyt voin sanoa täydellä sydämellä löytäneeni Jyväskylästä parhaimmat macaronsit! Näistä kahdesta mausta oma suosikkini oli ehdottomasti tuo lakritsi, oi nam. Minnabakesin valikoimassa on lisäksi ihania, herkullisia kuppikakkuja, keksejä sekä kakkuja - aivan varmana tulevaisuudessa meidänkin juhlapöydästä löytyy näitä Minnan ihania herkkuja. Minna leipoo tuotteensa Palokassa, ja käyttää laadukkaita raaka-aineita. Mä olen aivan myyty.
 


Maistuis varmaan sullekin?

torstai 29. lokakuuta 2015

Halloweenin valmisteluja.

Halloween valmistelut on aloitettu tänään. Erilaisia Halloween sisustuselementtejä kaivettu esille, ja hankittu uutta. Se kurpitsakin tuli ostettua, ja oikeastaan jätin sen juniorin ja miehen hoitoon "te voitte kaivertaa isän kanssa kurpitsan". Ja hieno siitä tulikin, vaikkei kurpitsakeittoa tällä kertaa valmistettukaan täytteistä. Huomenna laitan tämän terassille ja sisälle pienen lyhtykynttilän, voi olla ihan hauskan näköinen. Mites siellä, hankitko säkin kurpitsan?


Pääkallot ja luut pääsivät koristeeksi mokkapalojen kuorrutteen päälle. Helppoa ja hyvää tarjottavaa. Huomenna vielä leivomme kuppikakkuja, jotka neiti haluaa koristella vihreällä kuorrutteella, johon lisäämme syötäviä silmiä. Elintarvikeväri vain vielä puuttuu, eli huomenna sitä minä metsästän. Saa nähdä millaisia kuppikakkuja mahtaa syntyä vihreästä elintarvikeväristä ja eri värisistä silmistä. Keski-suomalaisten onneksi Jyväskylään aukesi lokakuussa Palokkaan Confetti liike, josta leipoja löytää kyllä vaikka mitä leivontavälineitä, koristeita, kertakäyttöastioita jne. Sieltä nämä luurankopäät ja luutkin löytyivät, sekä ne syötävät silmät. Ja saattoi vähän muutakin löytyä. Ja tietenkin tätä mokkapalaa sekä noita koristeita piti vähän tänään etukäteen maistella, tietenkin että ovat tarjottavassa kunnossa eikä ole moitteita. Saattoi jäädä hiukan epävarmasti yhden palan jälkeen, joten ihan vain kokeilumielessä se toinenkin pala..

 
Nyt kuitenkin parempi kömpiä treffeille nukkumatin kanssa, sillä aamulla odottaa Halloween meikkaukset, sillä neitien koulussa on Halloween disko ja Halloween teemaan puketuminen oli mahdollista. Ja iltapäivällä, illansuussa, juhlitaankin meidän osoitteessa Halloween partyjä! Hrr, kurpitsat, lepakot ja haamut täytyy kaivaa esille. Saatan ehkä yllättää pienet juhlijat pienellä maskeerauksella omaan naamatauluunkin.. ;)

Hauskaa Halloweenin odotusta!

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Glögikupillinen vs.liikunta.

Ensimmäinen sellainen talventuntu tuli koettua tänä aamuna, maa oli paikoittain valkoisessa huurteessa, tienpinta jäässä ja pakkasta useampi aste. Silti se ihana aurinko edelleen paistoi ja lämmitteli, tämä kaunis syksy saanut nauttia auringonsäteistä mahtavan pitkään. Mutta ulos lenkille ei tee mun mieli (liian kylmä), kun puolestaan salille sisätiloihin ei tee mieli (tarttis saada raitista ilmaa), kun samalla mieluiten keittäisi kupillisen kuumaa glögiä (vain se glögi puuttuu) ja starttaisi joulutorttukaudenkin. Ai miten niin muka ihan vähän meinaa laiskotuttaa? Onko pelkkää sattumaa se torttutaikinapaketti pakkasessa? Voisko joku vaan potkia persuuksille ja pakottaa ulos/sisälle reippailemaan? Vai olisinko vaan ihan oikeasti reipas, ja hoitaisin molemmat samantien - salin ja ulkoilun? Ehkäpä. Siinäpä se suunnitelma tälle illalle. Ja tiedän jo nyt, kuinka hyvä fiilis siitä tulee ja kuinka hyvältä se glögikupillinen maistuu kaiken sen jälkeen.. :)
 
Minusta on ihan kiva että Suomessa on monta vuodenaikaa, mutta kylmästä mä en vaan tykkää. En tykkää palella ulkona, eikä mua sisälläkään saa palelluttaa. Siitä syystä saattaa "pahimmassa" tapauksessa kotona kohota sisälämpötila +24 asteeseen, kun innostun vähän lämmittämään takkaa. Naureskelinkin ystävälleni, että kohta mun ulkoiluun mahdetaan tarvita pilkkihaalari! Mutta hei, ihan oikeasti, arvaatteko monta aamua on jouluaattoon? Viisikymmentäseitsemän aamua, 57, ihan tajutonta. Siis ihan kohta on talvi, ihan mikä aamu vaan maassa on jo lumipeite!  
 

Takki - Vero Moda
Huivi - Mulberry

Oletteko muuten järkkäämässä jotain Halloween -teemaan? Meillä esikoinen pitää perjantai-illalla Halloween bileet, ja täytyy kyllä taas mainostaa Lidlin valikoimaa teemaan sopivaksi. Ostoskoriin hyppäsi Halloween perunakuvioita ja nugetteja, sekä silmämunakarkkeja ja Halloween vaahtokarkkeja. Lupasin leipoa muffinseja, ja koristella vihreää elintarvikeväriä apuna käyttäen erilaisia muffinseja käyttäen myöskin syötäviä koristesilmiä. Koristesilmät löytyivät Confetista. Kuulemma limsakin tulee värjätä elintarvikevärillä. Viime vuonna tein limsa-astiaan jäisen käden muovikäsineen avulla, mutta sen verran herkästi sormet katkeilivat käsineen poistovaiheessa etten tänä vuonna taida ryhtyä siihen puuhaan. Puolestaan oikea kurpitsa pitäisi vielä hankkia, ja kaivertaa. Kuulemma isokin pitäisi tuon kurpitsan olla. Mitähän ihmettä mä keksisin siitä sisuksesta? Kurpitsakeittoa?

 
Ja niin, edelleen mä tukka ponnarilla täällä arjessa juoksen. Ehkäpä mä sitten keväällä räväytän, ja leikkaan taas tukan lyhyeksi. Eihän sitä tiedä milloin sitä kyllästyy ja saa ihmeen pakkomielteen päähänsä lyhyestä hiusmallista, ja silloinhan se yleensä on menoa ja toimintaa. Yleensä sellaisia nopeita toimintoja, ja jälkeen päin vasta mietitään mitä tulikaan (tällä kertaa) tehtyä. Sellaisia ne pakkomielteet tuppaavat olemaan, ensiksi täyttävät pään pakonomaisilla ajatuksillaan eikä jätä rauhaan, ja sitten tuleekin toimittua niiden omien aistien varassa. Ai onko mulla muka asiasta kokemusta? Sanoisin että aika varmasti on, ja aika lähituntumastakin.. ;)

maanantai 26. lokakuuta 2015

Mitä tarjolle?

Yksi helpoin ja nopein suolainen hätävarakeino vieraiden varalle on Myllyn Paras piirakkapohjat, itse suosin erityisesti pyöreitä piirakkapohjia. Näitä olisikin hyvä olla pakastimessa jemmassa. Nimittäin tunti riittää sulattamisaikaa, jonka jälkeen pohja on valmis paistettavaksi halutuilla täytteillä. Me valmistimme broiler-paprikapiirakan. Oikeastaan syynä oli se, että saatiin käytettyä broilersuikaleet jääkaapista johonkin. Piirakat lienee hyvä keino kokeilla uudenlaisia makuelämyksiä, sekä hyödyntää jääkaapin sisältöä niihin. Monesti itse tulee suosittua kinkkua taikka jauhelihaa piirakoissa, mutta tämä broileri toi mukavan vaihtelun ja hävisipä koko piirakkavuoallinen kahvipöydässä. Kirjaimellisesti. Koko tuo valkoinen keraaminen vuoka hävisi samalla, nimittäin se meni rikki lautasen tippuessa sen päälle tiskikonetta täyttäessä.




Ja koska minä rakastan rucolaa, niin kyllähän piirakka lopuksi hunnutettiin rucolapeitteellä.


Neidit puolestaan saivat päättää mitä makeaa kahvipöytään valmistettaisiin, ja molemmat toivoivat pipareiden leipomista. No sekin homma on koululaisperheessä helppoa, eikun valmis piparitaikina ja homma hoituukin keittiössä., juurikaan itse ei sinne tarvitse astua. Korkeintaan paistohommissa auttamaan. Keittiöstä kuului neitien suista leivontapuuhissa samalla jouluisia lauluja, joulua taidetaan siis jo täällä odotella. Ainakin juniori on todellinen jouluihminen, sanoisin että vielä pahempi kuin minä. Mielestäni paras valmis piparitaikina on Sunnuntailla, ainakin oman makututkimuksen perusteella. Mitäs valmistaikinaa sinä mahdat suosia vai valmistatko piparitaikinan aina itse?

Moni mieltää piparit jouluun. Toki, joulujuttuihin ne kuuluvatkin vahvasti. Kuitenkin esimerkiksi omassa lapsuudessani mummolassa oli aina, läpi vuoden, kesät ja talvet, pipareita. Ja mikäli ei ollut, niitä haettiin kaupasta. Mikäli haluaa nostalgista fiilistä, kaupasta tarttuu mukaan paksuja pipareita kirkkaassa paketissa. Kun taas niitä vanhanajan kristallipipareita ei enää löydykään. Mutta taitaapa nykyään piparitaikinaa löytyä kaupan pakastealtaasta läpi vuoden. Enkä edes uskalla arvella kuinka monta kiloa pipareita meillä mahtaa kulua vuoden aikana.. Mutta niin, onkohan siellä muita tässäkin asiassa samanlaisia kuin minä?

 



Puolestaan miehestä alkaa kuoriutua melkoinen mestari macaronsien kanssa, ja kahvipöytään valmistui myös macaronseja. Kyllähän nämä ovat heti paremmin onnistuneita, kuin ensimmäinen koe-erä. Ja nämäkin macaronsit valmistuivat macaronspaketista, josta vinkkasin aiemmassa postauksessa. Helppoa sen pitää ollakin, jos vieraat yllättävät ja et halua viettää keittiössä juurikaan aikaasi. 

Mukavaa viikkoa!

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Ilta teatterissa.

Eilen illalla pitkästä aikaa vietin aikaa teatterissa. Kiitos anoppini, joka kutsui minut mukaansa näytökseen. Iltanäytöksessä oli Jekyll & Hyde-musikaali, joka oli omasta mielestäni melkoinen taidonnäyte musiikin, lavasteiden, puvustuksen ja muiden tehosteiden suhteen. Itse näytös sinänsä oli ihmisen hyvän ja pahan puolen taistelua, ja näytöksessä seitsemän ihmistä sai surmansa, ei siis kovinkaan nauruhermoja tullut käytettyä. Kokemuksena näytös upea ja musikaalit iskevät aina, mutta ehkä kuitenkin minuun enemmän iskee ne komediat. Itselläni on lapsuudesta ja nuoruudesta teatteriharrastustaustaa, joten ehkä siitäkin syystä erityisesti teatterikokemukset ovatkin mieleeni. Jäin eilen pohtimaan asiaa, niin olihan tämä Jekyll& Hyde tänä vuonna minulle kolmas teatterikokemus. Koska sinä viimeksi olet mahtanut käydä teatterissa?
 
 
Napattiin pikaiseen ennen näytöksen alkua pihalla pari kuvaa, mutta kameran asetukset eivät olleet kohdallaan, joten koetetaan kestää lopputulos. Ja kuten kuvista näkyy, melkoisen pimeää oli illalla ulkona. Ja minullahan oli illalla vaatekriisi, hiuskriisi, kenkäkriisi. Kriisiä kriisin perään. Mutta niin turhamaista jokainen niistä. Päädyin lettikampaukseen, ja lähtemään villatakkisellaan, sillä teatteriin kuljetus oli ovelta ovelle. Kesän jälkeen, hamekesän jälkeen, tuntuukin siltä ettei omasta vaatekaapista löydy mitään fiksua vaatetta syksyyn / talveen. Jos tässä onnistuisi tekemään sen "elämäntapamuutoksen" ja saamaan hiukan kroppaankin muutosta, voisi hyvin mielin tehdä uusia vaatehankintojakin. Mahdoitteko muuten oivaltaa, että tänä viikonloppuna saadaan yksi tunti enemmän viikonloppuun? Nimittäin viime yönä piti kelloja siirtää tunti taaksepäin, mutta miksei silti oma sisäinen kello voisi toimia samalla tavalla, "nukkua tunti lisää jemmaan"? Äh, ei se niin toiminut.
 
Keittäessäni äsken kardemummantuoksuista aamukahvia, esikoinen kyseli koska voisimme leipoa pipareita. Tänään? Eikai piparinleivonta ole niin justiinsa jouluista puuhaa, etteikö niitä voisi jo leipoa? Taidan napata kaupasta paketillisen valmispiparitaikinaa ja laittaa neidit leivontapuuhiin. Eilen olikin mieheni ja juniori testannut macaronsit valmisjauhopaketista, ja lopputulos oli ainakin sinnepäin. Vaikka kyllä ensi kerralla valmistan macaronsit aivan itse alusta loppuun saakka, olenkin itse aiemmin jakanut ohjeen helppoon macaronsohjeeseen. Ainut huomioitava juttu on kananmunien valkuaisten seisottaminen huoneenlämmössä 24h, joten parin päivän projekti kyseessä. Oletko sinäkin valmistanut itse macaronseja? Ja miten on, joko niitä pipareiden leipomista voi mielestäsi harkita?
 
 
 
Koska eilinen päivä oli melkoista juoksua paikasta toiseen, niin tälle sunnuntaille jäi kotityöt. Taidankin lähteä lempipuuhaani, pyykinpesuun! Mukavaa, rentoa sunnuntaita sinulle sinne!

perjantai 23. lokakuuta 2015

Pieniä nautintoja.

 
Vihdoinkin, perjantai. Lokakuu lähestyy myös samalla loppuaan, enää viikko jäljellä tätä  kuukautta. Nimittäin tämä lokakuu ei ole ollenkaan ollut minun kuukauteni. Tämä lokakuu on tuntunut uskomattoman rankalta, ehkäpä monet epäonnet ovat saaneet minut epätoivon partaalle - eikä ajattelutapa "asenne ratkaisee" tunnukaan enää yhtään mukavalta. Lähinnä asiat ahistavat, taikka mikään ei enää tunnu miltään -"anna tulla lunta tupaan vaan", samalla pohtien milloin tää epäonni mahtaa poistua ja siirtyä. Ei ole yhtä ilman toista, toista ilman kolmatta ja miten lie siitä eteenpäin meneekään. Nyt on positiivisen ihmisen voimavara totisesti ollut koetuksella tänä syksynä. Olenkin päättänyt että keskitän voimavarani niihin asioihin, joista saan voimaa ja positiivista energiaa.
 
Viikonlopun varaan on ohjelmaa kerrakseen, mutta aion antaa aikaa myös itselleni ja levolle. Perjantai-ilta vietetään rennosti, ja päädyimme helppoon ja herkulliseen iltapalaan. Nimittäin täytettyihin suolaisiin vohveleihin, jotka tosin tällä kertaa valmistuivat luomu valmisvohvelijauhopussista. Täytyy kyllä kehua noita valmisjauhopusseja, nimittäin ei kestä aikaakaan kun pöydässä on lämpöiset vohvelit. Täytetyt vohvelit ovatkin täytettävissä halutuilla aineksilla, meillä ne täyttyivät broilersuikaleilla, tuorepaprikalla, fetajuustolla ja rucolalla sekä currykastikkeella. Oi nam! Oletko ehkä sinäkin valmistanut suolaisia täytettyjä vohveleita?

Joudun siis metsästämään sen kardemummakahvinkin kaupasta, koska sitä niin kovasti mielessäni pyörittelin. Väitänkin että perustyytyväisyys syntyy osittain pienistä iloista, pienistä nautinnoista. Jos mulle se hyvä mieli tulee siitä kardemummakahvista, sitten hankin sitä kahvia. Tänään sitten bongasin kaupasta kaneli-kardemummakahvin, joulukahvin, ja pakko se oli napata kotiin ja keittää heti ensikupilliset. Mutta kelpasipa miehellenikin syksyn / talven ensimmäinen kardemummakahvikupillinen vaikka ei olekaan yhtään jouluihminen kyseessä.

Viime talvena kävin Tampereella kahvipaahtimomyymälässä Mokkamestareilla, josta mukaan lähti myös maustettua kahvia. Heidän valikoimastaan löytyy juurikin sitä herkullista kardemummakahvia, jota en ole Jyväskylästä vielä löytänyt. Mutta varmasti Tampereella käydessäni vierailen uudelleen tässä myymälässä ja nappaan muutaman kahvipussillisen herkullisia kahvimakuja mukaani.

 
Joko saa ihan vähän tunnelmoida samalla joulustakin?

torstai 22. lokakuuta 2015

Livbox.

Lokakuussa tupsahti ilmoitus, että paketti on saapunut postiin noudettavaksi. Tätä pakettia odotinkin, nimittäin ensimmäinen livbox. Kyseessähän on kuukausittain ilmestyvä "yllätyspaketti", jonka sisällä on erilaisia uutuus- ja suosikkituotteita. Boxi sisältää 4-6 tuotetta, joka onkin oiva tapa tutustua tuotteisiin. Oletko säkin kuullut Livboxista taikka ehkä tilannutkin sen itsellesi? Itse ainakin koukkuunnuin tuohon pakettiin sen verran kovasti, että olisipa melkoinen joka kuukausittainen joululahja tuollainen yllätyspaketti, joulu joka kuukausi.
 


Testasin paketista välittömästi Lumenen nude perfection glow foundation- meikkivoiteen, joka oli ihanan kevyt iholla. Itsehän käytin aiemmin pelkästään vain puuteria, mutta koska kärsin pintakuivasta ihosta - päädyin käyttämään sävyttävää päivävoidetta. Ja syynä tähän oli se, etten halua käyttää "vahamaista" lookia tuovia meikkivoiteita. Meikkivoide ei siis saisi olla liian peittävä, liian paksu, liian mattainen. Tämä Lumenen meikkivoide oli todella mukava käytössä, ohut ja liikkui iholla hyvin. Tasoitti ihonväriä ja teki heleyttä kasvoille. Suosittelen ehdottomasti testaamaan!

 
Puolestaan kuivalle iholle on suorastaan pelastus tuo jo aiemmin testaamani Vaselinen essential healing spray. Kyseessä siis suihkutettava vartalovoide, joka levittyy helposti ja mikä parasta - imeytyy hetkessä. Tämä onkin yksi meidän perheen suosikiksi tullut kosteusvoide, tuotteen levittäminen on niin helppoa! Tätä tuotetta olen jo keväällä hehkuttanut, ja edelleenkin talvi-iholle tämä tulee olemaan melkoinen pelastus.

Lokakuun livboxissa oli myöskin matkakokoisia, tuuheutusta tuovia hiustenhoitotuotteita. Huomasin omissa piikkisuorissa hiuksissanikin tuon tuuheuttavan ominaisuuden. Lisäksi muita ihastuttavia tuotteita, jotka odottavat vielä testausta. Livbox maksaa kuukaudessa 16.90€, joka mielestäni todellakin on hyvä hinta tällaiselle paketille. Voisitko ajatella muistaa itseäsi kuukausittain tällaisellä ihanalla yllätyspaketilla? Niin tai entäpä omalle miehelle miesten livboxin?


Ihanaa torstaipäivää just sulle! <3

tiistai 20. lokakuuta 2015

Huivikuumetta!

Mä todellakin taistelen tätä mun (jatkuvaa, loppumatonta) huivikuumetta vastaan. Ja nyt mielessä on se viininpunainen huivi / kaulaliina, viininpunainen - se on vain pakko saada. Kurkkasin pikaiseen maanantaina myöskin Ginatricotin myymälästä viininpunaista kaulaliinaa, mutta arvaatteko mikä oli lopputulos? Loppuunmyyty. Argh! Voitteko edes yrittää ymmärtää millaista on elää pakkomielteiden kanssa, kuinka ärsyttävää onkaan se pakkosaada- fiilis?
 
" Mun tekisi mieli ostaa uusi huivi."
- Eikös sulla niitä huiveja ole? *hymähdys*
 
 
Takki - Zara, Lontoosta
Huivi - Mulberry
Laukku - Marimekko
Farkut - Vero Moda
 
Olenkin yrittänyt helpottaa viininpunaista huivikuumettani kaivamalla esille Mulberryn cashmere- merinovillaisen talvihuivin. Mulberryn huiveissa onkin hauska juttu juurikin se monikäyttöisyys, kaksipuoleisuus - tässä huivissa toinen puoli onkin ollut minulle tähän saakka kelpaava kylmä, viininpunainen. Mutta huivi on vielä hiukan liian lämmin kaulassa, ja enkä kyllä edes tiedä mahtaisinko löytää etsimääni huivia enää yhtään mistään. Toisaalta synkkä lokakuu, epäonnen lokakuu, ei ainakaan tee yhtään helpommaksi yhtään mitään shoppailuasioitakaan. Ärsyttävää. Viininpunainen huivi, voisitko laskea vain irti ajatuksistani?! Nimittäin tiedän ettei näihin pakkomielle kuumeisiini monesti auta mikään muu lääke kuin tilanteen korjaus. Vaikka yhtä aikaa olenkin oikein ylpeä itsestäni, ja siitä miten upeasti shoppailujen suhteen olen pystynyt taikka tilanteen pakosta pitänyt lompakkoni nyörit kiinni. Tai no lompakon nepparin.
 

Mä en ole ollut kovinkaan pro sen kameran jalan ja kameran itselaukaisun kanssa, joten luotin tänään esikoisen kuvaustaitoihin. Samalla kuvaushetkellä myös koirat pääsivät sitten valokuviin mukaan, tosin toi karvaisempikin kaverus on jo illanaikana päässyt trimmauksen kautta lyhyeen karvaan. Joku tiedustelikin, mitä mahdoimme tehdä sen toisen koirakaveruksen kanssa - no täällähän se Jerry edelleen asustelee. Melkoinen hurmuri hänestä on tullutkin vuodessa!



Onko sinullakin ehkä jotain must-have hankintoja mielenpäällä?

maanantai 19. lokakuuta 2015

Ruuhkavuodet.

 
Musta tuntuu, että tällä hetkellä arki ja elämä vie mennessään juoksujalkaa. Aamulla täytyy kurkata kalenterista, mitä päivällä onkaan edessä. Monesti tuntuu, ettei ole aikaa omille harrastuksille taikka tekemättömille asioille. Monta asiaa on lisäksi, mitä haluaisi tehdä kun vain olisi ylimääräistä vapaata aikaa. Tiedättekö sen fiiliksen, kun työelämän ja perhearjen yhdistää ja illalla olisi valmis kaatumaan sänkyyn? Illalla kymmeneltä saat seuraavan päivän ruuan uunista ulos, ja alat jo laskemaan tunteja aamun herätykseen?
 
Mulla on mielessäni muutamia leivonta-asioita, joita esimerkiksi haluaisin testata kun vain ylimääräistä aikaa löytyy. Kukkakaalipitsa, siitä puhutaan paljon ja kehutaan, vaan vielä en ole ennättänyt testaamaan. Entäpä ne söpöt omenaruusut voitaikinasta? Ihan ehdottoman pakko päästä pian testaamaan, jos siis reseptejä löytyy sieltä - saa laittaa tännepäin. Toisaalta taas ajan kulun huomaa kuukausien juoksusta, nimittäin olen jo vähän alkanut miettimään joulujuttuja ja niitä paketteja. Musta tuntuu, että lokakuu on ollut yhdenlainen epäonnen kuukausi ja lompakko on ollut koetuksella milloin mistäkin syystä - että olisi jo aikaa tulla vähän parempia kuukausia loppuvuodelle.
 

Olen innostunut tunnelmoimaan syksyisistä illoista kotona, ja nostinkin esille Riviera Maisonin kynttiläjalat, joihin löysin hauskat pisaranmalliset kynttilät K-raudasta. K-raudasta kynttilöitä, enpä olisi uskonut. Mieleeni hiipii aivan väkisin ajatus lämpimästä glögistä, vaikka yritän vielä hetken malttaa. Sosiaalisessa mediassa leviää kuvia ensimmäisistä joulutortuista, eikä ne kuvat yhtään helpoita mun glögikaipuutani. Ja lämpimistä juomista kahvin lisäksi en juokaan kuin glögiä, joten talven kaivattu ystävä onkin kyseessä. Toisaalta maustetut kahvit ovat myös talveen kuuluvia, kuten esimerkiksi kardemummakahvi. Kiireisen päivän päätteeksi on ihana istuskella takan lämmössä, mukavan hämärässä, kynttilöiden loisteessa, ja hetkeksi rauhoittua ennen nukkumatin saapumista. Minusta tuntuu, että alan pikkuhiljaa käsittämään käsitteen "ruuhkavuodet" ja olemaan keskellä niitä.

 
Voin kuitenkin ylpeänä todeta, että vaikka olenkin hillitön shoppailuholisti, niin aika helposti sitä pystyy karttamaan itse sitä shoppailua. Helppoa se ei joka hetki ole ollut, varsinkaan kun olen aika heikko ratkeamaan. Avainasemassa onkin se, että pysyttelee poissa houkutuksien läheltä. Kaupat kannattaa kiertää kaukaa. Voin kuitenkin tunnustaa, että talviset hankinnat tulevat olemaan aikamoinen piristysruiske omalle mielelleni. Mihin se seepra raidoistaan pääsisi?

Energiaa viikkoosi!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

I love me - tapahtuma.


Mahtavaa sunnuntaita sinne ihan jokaiselle, täällä sunnuntai aloitettu reippaillen metsässä. Eilen starttasimme Tiian kanssa kohti Messukeskusta aamulla seitsemän aikoihin - I love me tapahtumaan. Lauantaina tapahtuman aukioloajat olivat klo 10-18, ja olimmekin sopivasti heti kymmenen aikaan paikanpäällä. Luvassa oli melkoinen kattaus monenlaisesta katerogiasta: kauneus, terveys, muoti ja luonnollisesti. Tapahtumassa oli mahdollisuus hemmotella itseään kampaajan, kosmetologin taikka esimerkiksi hierojan käsissä pientä maksua vastaan. Lauantaina oli myös bodypaintingkilpailut, joita olikin mielenkiintoista seurata, päivän aikana tapahtui melkoisia taideteoksia kun lähtökohtana oli paljas mallin vartalo vain pikkuhousuineen. Viideltä olisi ollut palkintojenjako, vaan ennätimme ennen tuota lähtemään kotimatkalle jotta saimme ajella mahdollimman pitkään ennen pimeän tuloa.

 

Kosmetologipäivät olivat yhtä aikaa messukeskuksessa, ja poikkesimme silläkin puolella. Täytyy sanoa että kosmetologin näkökulmasta katsellen tarjolla olikin erityisen paljon esimerkiksi ripsienpidennystuotteita sekä rakennekynsitavaroita. Voi sitä geelilakkojen väriskaalaa ja toinen toistaan upeampia timantteja ja koristeita. Melkein olisi tehnyt mieli ostaa itsellenikin kotiin. Paljon erilaisia kosmetiikka ja meikkifirmoja oli esillä, kampaamotuotetukkuja erilaisine näytöksineen.


Pistäydyimme suomalaisella Lily Alexandra Helsinki- pisteellä. Tutuistuimme suomessa valmistettuihin, hajustamattomiin ihonhoitotuotteisiin. Upeita messutarjouksia olisi ollut tarjolla, mutta ainakin itse harmikseni kuulun siihen väestöön - joka haluaa että tuotteet tuoksuvat. Nämä tuotteet tuntuivat iholla hyvältä, sekä varmasti sopivat täydellisesti suomen oloihin käytettäviksi, sekä hajusteherkille ehdoton vinkki tähän tuotesarjaan. Käy tutustumassa Lily Alexandran verkkokaupassa valikoimaan. Näitä tuotteita myyvät myöskin useat apteekit Suomessa.


Yhdellä esiintymislavoista esiintyi lauantaina Matti Airola, joka on myös Isin ja tyttöjen lettikirjan takaa tuttu mies. Näppärästi miehen sormen taipuivat lavalla sekä messuosastolla erilaisiin lettiteoksiin hiuksissa. Itse kävin nappaamassa pari kuvaa miehestä itse työnparissa, ja jäipä kokonaan siinä hulinassa katsomatta millainen olikaan se messutarjous tuosta kirjasta. Käy kurkkaamassa Isin ja tyttöjen hiushommat- blogia- blogia taikka seuraa instassa #isijatytot. Aikamoisia hiustaideteoksia tämä isi taikookin, ja voisin väittää oman kampaaja-ammattitaitoni puolesta että kyllä vetää kadeksi ja mies todellakin haastaa ammattilaisetkin letitystaidoillaan. Löytyykö ehkä sinulta jo kotoa tuo kuuluisa lettikirja?
 




Luonnonpalasaippuat olivat herkullisen näköisiä sekä tuoksuisia, nämäkin valmistetaan Suomessa, Helsingissä käsityönä. Nimeltään yritys oli Soap & Balsam SB, ja vaikka messutapahtumassa nämä jäivätkin ostamatta kotiin, niin huomasin yrityksellä olevan myös verkkokaupan. Jos haluat tutustua kotimaiseen luonnonsaippuaan, niin käyppä sivuilla tästä tutustumassa. Esillä oli lauantaina myös aivan ihania huulibalsamia tinarasioissaan.
 


Ihastelin aivan kuin esteetikon silmin osastoilla tehtyjä esillepanoja sekä tuotteistuksia. Esimerkiksi tämä kylpyammeellinen suihkusaippuoita, kylpypalloja ja käsisaippuoita oli yksi puoleenvetävimmistä - ja melkoisen myyväkin mitä sivusta seurasin. Herkullisista ihonhoidollista karkkikauppaa tämä piste oli täynnä, Beauty Shop Malena Oy. Olisi voinut monta lahjavinkkiäkin saada tehtyä tällä osastolla, mutta mikä lienee painoi mieltäni, kun en jaksanut mitään olevinaan kantaa..

 
Messualueen Terveys ja Luonnollisesti- osastojen puolella oli tarjolla herkkuja myös sisäisesti nautittaviksi. Esimerkiksi Proteiini vohvelit nutellan kanssa maistuivat ja mieleeni heräsi jo ajatus kotona paistella samasta valmisteesta vähän terveellisempiä vohveleita. Ja sama ajatus on tänäänkin painanut mielenpäällä, joten varmasti suurella todennäköisyydellä ensi viikolla kaivan vohveliraudan esille ja testaan nämä vähän terveellisimmät vohvelit perheelleni.
 


Maistelimme raakasmoothieita myöskin, itse maistoin tuota vihreän väristä. Vihreä raakasmoothie oli valmistettu seuraavista raaka-aineista: Päärynätuoremehu, soseutettu parsakaali, soseutettu kiivi, sitruunatuoremehu, soseutettu banaani, lehtikaali, pinaattituoremehu. Parsakaali, lehtikaali, pinaattituoremehu - olipa hyvä etten lukenut sisältöä ennen nauttimista. Vaikka täytyy tunnustaa, että hyvää se oli.


Kuitenkin luultavasti astetta herkullisempaa herkkua olisi ollut tarjolla Magnum Suomen osastolla. Jätimme jäätelöt tällä kertaa väliin, ja keskityimme kävelemään osastoja ristiin rastiin läpi. Muotiosastoilla olisi voinut tehdä monenlaisia löytöjä, Ugg-kenkistä merkkivaatteisiin sekä koruihin.



Upea, iso tapahtuma tämä I love me. Varmasti löydän täältä samasta tapahtumasta, vähintäänkin yhtä suuren ihmispaljouden keskeltä myöskin itseni uudelleen. Ensi kertalaisen kokemuksena olisi hyvä tehdä jonkunlainen suunnitelma messualueen kiertämiseen, sekä aihetta olisi hiukan tarkempaan tutustumistyöhön esillelaittajien suhteen. Ihmispaljoudessa ei voinut tehdä nopeita suunnanmuutoksia, tai arvaa vaan kuinka helppoa oli muistaa missä sijaitsi mikin piste. Ja yhtä arvattakaa voisi olla se, kuinka monta ihmistä käveli täysin päin, ai että sitä tiivistä tunnelmaa. Meillä kuitenkin Tiian kanssa oli onnistunut, mukava reissu! 

Kävitkö sinäkin I love me- tapahtumassa?