torstai 3. syyskuuta 2015

Syksyn alakuloa.

Hrr. Kylmä. Syksyn saapuessa minulla on aina kylmä. Joten asut vaihtuivat tänä aamuna hameista farkkuihin ja t-paidoista jakkuun. Huivinkin sujautin aamulla kaulaani lämmittämään. Onko pakko laittaa jo sukatkin jalkaan? Muistan kuinka keväällä odotin avokas- ja ballerinakelejä, hetkiä kun saisi paljaat jalat sujauttaa kenkiin. Nytkö taas alkaa se kaamea sukkakausi. Samalla se kausi, kun iho alkaa kuivamaan. Niitä pakkasöitä odotellen, nimittäin iltaisin on jo aika kylmää. Ja pimeää. Syksy, pitäisikö siitä iloita vai voiko se vetää ihmisen mielen matalaksi? Miten minusta tuntuu, etten ole yhtään valmis syksyyn ja siihen pimeään kauteen Suomessa? Onko siellä samanlaista ahistusta muuallakin ilmassa? Vai onko minulla vain jokin oma asennevamma juuri tätä syksyä kohtaan?
 
Tunnustan, että eilen kävi jo mielessä laittaa takkaan tulet. Lattialämmityksiä napsauttelin päälle ja lämmityksen ilmalämpöpumpusta, mutta mieheni saapuessa kotiin hän ihmetteli lämmitysvimmaani. Mutta kun on kylmä. Toisethan varmaan laittaisi villasukat jalkoihin lämmittämään, mutta minä tahdon olla paljain jaloin. Mielellään läpi vuoden. Talvellakin sujautan paljaat jalat lämpimiin Uggeihin viedessäni koiria ulos taikka postia hakiessani. Mikä niissä sukissa on niin vaikeaa? Miksi minä ja villasukat ei vain olla sellaisia ystäviä?
 


Viikko on ollut muutoinkin alakuloinen. Tumma kuten syysillat. Oikein mikään ei ole mennyt sillein putkeen, kun olisi pitänyt. Toisaalta omalla asenteella vaikuttaa paljon siihen, miten asian ottaa vastaan ja miten sen käsittelee. Mun periaatteeni on olla peruspositiivinen ja nostaa kädet ylös siinä vaiheessa, kun on tunnustettava ettei itse voi asioille mitään. Jos menee huonosti välillä, niin muistaa olla taas kiitollisempi kun kaikki menee hyvin. Ja sitten miten senkin itselleen määrittelee, mikä on sitä huonosti menoa ja mikä hyvää. Päivissä on eroja ja viikoissa, ja niin sen pitääkin mennä. Olisipa aika tasapaksua jos kaikki päivät olisivat samanlaisia. Tilanteissa, joissa itse voi vaikuttaa asioihin - huonoina hetkinä voi olla aikamoinen sankari tehdessään uusia rohkeita päätöksiä. Ihmisiähän tässä ollaan. Ja edelleen, asenne ratkaisee. 

Joten myös syksy, mitä sinuun tulee, olen valmis vastaanottamaan sinut! 


Jakku - Lindex
Paita - Lindex
Farkut - Vero Moda

8 kommenttia:

  1. Kiva tuo asusi! Miten ihmeessä minä en löydä Lindexiltä oikein mitään itselleni, lähinnä vain lapsille?!

    Sukkia en ole vielä suostunut laittamaan, mutta farkut kaivoin jo esille huomisaamua varten, kait se on pakko hyväksyä, että alkaa olla viileää...

    Kivaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Minä taasen rakastan syyskuuta! Auringon valossa on kaunis sävy tähän aikaan, ja mikä on ihanampaa kuin kävellä koiran kanssa syksyisessä metsässä :)
    Toisaalta tämä syksy on tuonut mukanaan pari järkyttävää vastoinkäymistä meille ja läheisille :( Minäkin olen peruspositiivinen luonne, enkä ole antanut huonojen uutisten viedä mielialaani katuojaan. Toivotaan että tulevaisuus toisi nyt mukanaan hyviäkin asioita.
    Ihanaa syyskuuta :)
    -Suvi-

    VastaaPoista
  3. Kauniisti tuo puserosi sointuu taustalla olevaan tauluun. Ennen en tykännyt syksystä, mutta olen jopa melkein alkanut siitä nauttimaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, musta-valkoista ;)
      Hyvää syksyä sinulle <3

      Poista
  4. Koko kesänä en ole kösirasvaa tarvinnut ja tänää sitä sai lotrata tuon tuostakin.
    Miksi nää ihanat kesät aina vain hujahtaa ohi silmien. Kyllä mulla ainakin alakulo painaa syksyisin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3