maanantai 28. syyskuuta 2015

Itku pitkästä ilosta?

Elämällä on tapana palauttaa maanpinnalle, jos liikaa innostuu iloitsemaan. No minähän suorastaan leijuin spontaanista Pariisin matkasta, jossa räpsin melkoisesti valokuvia. Olisi ollut suorastaan pettymys jättää järjestelmäkamera kotiin, ja hyvin se mahtui käsilaukussa kulkemaankin. Reissun jälkeen, palattuamme maanantai-sunnuntaiyönä n.klo2.30 kotiin, maanantaipäivä oli töissä melkoisen väsynyt. Mutta tiedätte varmaan sen fiiliksen, kun yöllä kotiin autolla ajaessa on pilkkopimeää ja väsyttäisi tajuttomasti - mutta jos apukuski nukahtaa, on vielä raskaampaa kuskina toimivan olo. Joten valvoimme molemmat kotiin saakka päästyämme, eikä kotona reissun jälkeen tarvinnut nukkumattia kaipailla.

Viikon aikana univelkoja korjailtiin, aamulenkkeilyä kuuden aikaan testailtiin ja kuntosalillakin ennätin käymään. Pihassa laittelin syysilmettä, nostin kesäkukat pois, istutin syyskasvit ja laitoin lyhdyt esille. Viikonlopulle oli ajatelmissa monta puuhaa, kunnes perjantaina mieheni alkoi valittelemaan kurjaa vointiaan - kurkkukipua ja kipuilua kropassa. Lauantaina olikin jo kuumeen vuoro. Itse päätin yrittää vältellä flunssapöpöjä, ja tein pedin lattialle itselleni. Kuitenkin sunnuntaiaamulla kurkussani on melkoisen ärhäkkä kaktus, ja yöllä hengittäminenkin oli vaikeaa. Nyt puolestaan olen kotona sairaana, flunssan kourissa. Kuinka tylsää tämä sairastaminen onkaan. Ja voi sitä räkäpaperin määrää roskiksissa. Kun molemmat vanhemmat sairastaa, koti alkaa hiljalleen "repsottamaan" eikä koiratkaan pääse juurikaan nauttimaan ulkoilusta.



Olen yrittänyt tehostaa C-vitamiinin määrää perheessämme flunssapöpöjen hyrrätessä, ja valmistanut aamuin-illoin tuorepuristettua appelsiinimehua. Ja suosittelen sinne muuallakin appelisiineja, ovat nimittäin todella herkullisen makeita tähän aikaan vuodesta. Voisinpa hyvin ajatella pahassa karkkinälässä korvaavani makeisetkin makealla appelsiinilla. Puolestaan banaanien mukana tulee helposti banaanikärpäsiä kaupasta, ja voi että miten ärsyttäviä ne pikkuiset mustat kärpäset ovatkaan. Onneksi kovinkaan montaa noita ei vielä olekaan, mutta viisastuneena tästä - muistan taas jatkossa pestä kaikki hedelmät kotiintuodessani. Mutta, mikäs olikaan se vinkki olemassaolevien banaanikärpäsien hävittämiseen?


Vaikka perheellisellä onkin aikamoinen epäonni vanhempien sairastua yhtäaikaa, niin täytyy olla onnekas että meidän lapset ovat jo koululaisia. Lapset ovat omatoimisia, ja koti on tyhjänä lepäämiseen koulupäivän ajan - voi oikeasti levätä ja parannella itseään ilman pakottavia toimia. Sairastaessa oma mieli tahtoo painua matalaksi, aika matelee ja sitä toivoo, olevansa jo töissä. Toivonkin ihmeparantumista huomiselle, sillä kyllä mieluummin töissä olisin. Olen sairastaessa yrittänyt saada iloa pienillä asioilla. Kuten esimerkiksi päiväkahvit maistuu aina. Olen surffannut netissä, ja löytänyt valiettavasti  monta uutta pakkomiellettä. Tai no pari nyt ainakin. Nettisurffailu toimii vähän niinkuin näyteikkunaostokset, sitä on vain yhtä mukava ihastella ja haaveilla uusista hankinnoista. Parempi siis yhtä kovasti haaveilla siitä lottovoitosta, sillä verottajakaan ei lupaillut jouluksi palautuksia vaan joudun vähän maksumieheksi. 


Ostin samalla reissulla perjantaina hankkiessani syyskasveja, myös Gladiolus- leikkonipullisen. Kyseessä on erityisen pitkävartinen kukka, joka viihtyy huoneenlämpöisessä maljakkovedessä jopa kymmenen päivää. Upea kimpullinen Plantagenista 5.95€ hintaan. Tosin ihan joka kotiin näitä ei parhaimpina kukkaviemisinä voi ajatella, ellei kukille löydy suurta korkeaa vaasia. Eikä meidänkään koti ole maljakkoiden suhteen parhaiten varustettu, mutta saimme joskus lahjaksi vastaavanlaisia erityisen korkeavartisia kukkia - ja hankimme kotiimme vaasin jatkokäyttöäkin varten. Aikamoinen piristysruiske nämä kukat, vaikka koti muutoin kaipaisikin kodinhoitajaa ja siivoajaa. Eli eiköhän flunssa voisi laskea irti minusta, koti kaipaa jo minua. Tai voinhan kokeilla, miten yhteistyökykyisiä neidit olisivat - nimittäin tällä hetkellä viikkoraha on aika kova juttu.

13 kommenttia:

  1. Vau mikä kukkakimppu!
    Sairastaminen on niin tylsää, nyt vain lepäät ja kiskot kaksin käsin c-vitaminiia kitusiin.
    -Suvi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin! Appelsiineja on mennyt jo monta kiloa.

      Poista
  2. Onpa ihana tuo kimppu. En vain saa leikkokukista tarpeekseni.
    Täällä myös neidin kanssa yskitään kilpaa ja töissäkin sinnillä olin pienen lämmön saattelemana. Saa nähdä toipuuko tästä viikonlopuksi synttäreitä järkkäämään Pipunalle.

    VastaaPoista
  3. Lepäilehän rauhassa se flunssa pois äläkä lähde liian aikaisin töihin - itse olen nyt aikamoisen pelistä pois, kun flunssassa ensin olin viime viikon alkupuolen töissä - ja nyt on keuhkoissa pöpö ja kunnon myrkyt lääkkeinä.
    Kukat onneksi piristävät aina;)

    VastaaPoista
  4. Paranemisia!
    Upeat kukat. Sain vuosi sitten tuollaisen valkoisen kimpun synttärilahjaksi ja sitä muistelen vieläkin ihastuksissani :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Nämä kukat ovat kyllä upeita ja kestävät pitkään.

      Poista
  5. Toivottavsti voit jo paremmin <3 Ihania kukkasia!

    VastaaPoista
  6. Paranemisia sinne! Hassu juttu kun laitoit että ehkä nähdään I love me-messuilla, olin hetkeä aiemmin kysellyt Littlebigthings-Tiialta kenen kanssa hän on menossa ja hän sanoi että sinun. :D Eli olin jo tunkemassa seuraan, mutta katsellaan miten se viikonloppu muotoutuu!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3