keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Nutella -pullat.

Tuore pulla ja maitolasi. Kardemumman ja tuoreen pullan tuoksu. Se on aika huumaavaa, eikö vaan? Meillä korvapuustit ja voisilmäpullat on valmistettu Sunnuntai- vehnäjauhon pussin kyljessä olevalla ohjeella, joka on osoittautunut varsin hyväksi taikinaohjeeksi. Mikäli kaipailet pullataikinaohjetta, tai haluat testata omaa suosikkiani, niin jaan sen nyt täälläkin. Samalla perusohjeella valmistettiin myös Nutella pullatkin meillä.


Koska bongasin useammasta blogista Nutella-pullat, arvasin että hetki koittaisi kun omassakin keittiössä tuoksuisi tuore pulla. Nutella- pulla. Halusin kokeilla tehdä osasta pullataikinasta Boston pullan, jota en koskaan aiemmin ollut tehnytkään. Kaulitsin irtopohjavuoan pohjalle ohuen taikinakerroksen, jonka jälkeen valmistin koko taikinan samalla perusperiaatteella. Leivoin kuin perinteisiä korvapuusteja, mutta voi-sokeri-kaneliseoksen sijasta käytinkin kaulitulla taikinalevyllä Nutellaa. Boston pullan valmistin nostelemalla taikinakerroksen päälle 7 taikinapalaa leikkauspinta ylöspäin. Pintaan sipaisin kananmunaa siveltimellä ja ripauksen raesokeria. Olisipa lopputuloksen voinut viimeistellä vaikka tomusokerilla.

PULLATAIKINA
 
5dl maitoa
1 muna
2dl sokeria
1rkl kardemummaa
1tl suolaa
1 hiivapala
13-15dl vehnäjauhoja
200g voita
 
Sekoita reilusti kädenlämpöiseen maitoon hiivapala.
Lisää muna, sokeri, kardemumma ja suola.
Lisää jauhoja vähitellen, ja loppuvaiheessa huoneenlämpöinen voi.
Vaivaa hyvin. Anna kohota noin tunnin verran lämpimässä paikassa.  
 
Nutella- pulliin tarvitset lisäksi yhden purkillisen NUTELLAA!
 
 
Boston pullan lisäksi valmistin perinteisiä korvapuustin muotoisia Nutella- puusteja lopputaikinasta. Aika hyviä nämä olivatkin. Viimeiseen taikinaosaan lisäsin ripauksen Nutellan päälle kanelia, ja seuraavalla kerralla laitan sitä kaikkiin taikinalevyihin. Sen sijaan sokeria nämä eivät kaipaa yhtään lisää. Parhaimmillaan nämä pullat ovat lämpimänä, kun Nutella on pehmeää ja sulaa suuhun. Suurin osa näistä herkkupullista pääsisikin samantien turvaan pakkaseen, nimittäin lämpimät pullat maistuivat koululaisillekin hyvin! Suosittelen testaamaan reseptiä, ja googlettamalla löydät sen perinteisen tähdenmallisen Nutella-pullankin, jos haluat sitä testata. Minulla vaan oli selkeänä visiona mielessäni tuo bostonpulla.
 
 
Herkullista viikon jatkoa!


tiistai 29. syyskuuta 2015

Ruskeaa syksyyn.

Se on muuten jännä miten syksy vaikuttaa omiinkin väreihin. Väreihin mitä käytän vaatteissa, asusteissa sekä laukuissa. Erityisesti ruskea on mielestäni ajaton väri, ja minulta sitä löytyykin. Pariisin reissulta matkalaukussani kulkeutui kaksi kappaletta Laduréen avaimenperää / laukkukorua, toinen Tampereelle ja toinen Kuopioon. Olin unohtanut oman avaimenperäni kaappiin, joten nyt oli hyvä aika kaivaa esille oma kappalekin, jonka olin ostanut Lontoon maaliskuussa reissulta. Innostuinkin kokeilemaan tuota avaimenperää laukkukorun asemasta laukkuihini. Sekin muuten on sattumalta ruskean sävyinen.
 
 


Mun syksyn laukuissakin ruskea on pääväri, nimittäin vaaleat kesäsävyt nostan dustbageissaan laatikoihin odottamaan ensi kevättä. Mieluiten vaaleita laukkuja käytänkin keväästä alkusyksyyn. Toisaalta mitä sitten siihen ruskeaan tulee, ruskea onkin ajaton väri, ja olin unohtanut pienen Louis Vuitton speedy-laukkuni laatikkoonsa - tänä syksynä annan tälle laukulle mahdollisimman monta ulkoilukertaa. Huivit tietenkin antavat oman juttunsa syksyyn, ja syksyllä mieluusti kietoisinkin kaulaani väriä antamaan esimerkiksi tummaa luumunsävyä taikka harmaata. Onko muuten teillä siellä kokemusta Balmuirin huiveista?

 
 
Kokeilin yhdistää tähän Speedyyn myöskin säädettävää hihnaa, vähän ohuempaa ja paksumpaa. Mieheni naureskelikin minulle "miksi yrität yhdistää hihnaa siihen, kun siihen ei kuulu" - niinpä niin. Mutta jos jotain saa päähänsä, niin tiedättehän te? :D
Itse arvostan erityisesti laukkuja, jotka saa olanyli taikka crossbodyksi, joten sillä halusin tähänkin kokeilla hihnaa. Ehkä mä kestän kuitenkin tämän yksilön ilman sitä pitkää hihnaakin. Ja tuo Laduréen korukin näyttää söpöltä tähän laukkuun yhdistettynä, vaikken olekaan tottunut käyttämään laukuissani laukkukoruja. Löytyykö ehkä sinulta laukustasi laukkukoru?

maanantai 28. syyskuuta 2015

Itku pitkästä ilosta?

Elämällä on tapana palauttaa maanpinnalle, jos liikaa innostuu iloitsemaan. No minähän suorastaan leijuin spontaanista Pariisin matkasta, jossa räpsin melkoisesti valokuvia. Olisi ollut suorastaan pettymys jättää järjestelmäkamera kotiin, ja hyvin se mahtui käsilaukussa kulkemaankin. Reissun jälkeen, palattuamme maanantai-sunnuntaiyönä n.klo2.30 kotiin, maanantaipäivä oli töissä melkoisen väsynyt. Mutta tiedätte varmaan sen fiiliksen, kun yöllä kotiin autolla ajaessa on pilkkopimeää ja väsyttäisi tajuttomasti - mutta jos apukuski nukahtaa, on vielä raskaampaa kuskina toimivan olo. Joten valvoimme molemmat kotiin saakka päästyämme, eikä kotona reissun jälkeen tarvinnut nukkumattia kaipailla.

Viikon aikana univelkoja korjailtiin, aamulenkkeilyä kuuden aikaan testailtiin ja kuntosalillakin ennätin käymään. Pihassa laittelin syysilmettä, nostin kesäkukat pois, istutin syyskasvit ja laitoin lyhdyt esille. Viikonlopulle oli ajatelmissa monta puuhaa, kunnes perjantaina mieheni alkoi valittelemaan kurjaa vointiaan - kurkkukipua ja kipuilua kropassa. Lauantaina olikin jo kuumeen vuoro. Itse päätin yrittää vältellä flunssapöpöjä, ja tein pedin lattialle itselleni. Kuitenkin sunnuntaiaamulla kurkussani on melkoisen ärhäkkä kaktus, ja yöllä hengittäminenkin oli vaikeaa. Nyt puolestaan olen kotona sairaana, flunssan kourissa. Kuinka tylsää tämä sairastaminen onkaan. Ja voi sitä räkäpaperin määrää roskiksissa. Kun molemmat vanhemmat sairastaa, koti alkaa hiljalleen "repsottamaan" eikä koiratkaan pääse juurikaan nauttimaan ulkoilusta.



Olen yrittänyt tehostaa C-vitamiinin määrää perheessämme flunssapöpöjen hyrrätessä, ja valmistanut aamuin-illoin tuorepuristettua appelsiinimehua. Ja suosittelen sinne muuallakin appelisiineja, ovat nimittäin todella herkullisen makeita tähän aikaan vuodesta. Voisinpa hyvin ajatella pahassa karkkinälässä korvaavani makeisetkin makealla appelsiinilla. Puolestaan banaanien mukana tulee helposti banaanikärpäsiä kaupasta, ja voi että miten ärsyttäviä ne pikkuiset mustat kärpäset ovatkaan. Onneksi kovinkaan montaa noita ei vielä olekaan, mutta viisastuneena tästä - muistan taas jatkossa pestä kaikki hedelmät kotiintuodessani. Mutta, mikäs olikaan se vinkki olemassaolevien banaanikärpäsien hävittämiseen?


Vaikka perheellisellä onkin aikamoinen epäonni vanhempien sairastua yhtäaikaa, niin täytyy olla onnekas että meidän lapset ovat jo koululaisia. Lapset ovat omatoimisia, ja koti on tyhjänä lepäämiseen koulupäivän ajan - voi oikeasti levätä ja parannella itseään ilman pakottavia toimia. Sairastaessa oma mieli tahtoo painua matalaksi, aika matelee ja sitä toivoo, olevansa jo töissä. Toivonkin ihmeparantumista huomiselle, sillä kyllä mieluummin töissä olisin. Olen sairastaessa yrittänyt saada iloa pienillä asioilla. Kuten esimerkiksi päiväkahvit maistuu aina. Olen surffannut netissä, ja löytänyt valiettavasti  monta uutta pakkomiellettä. Tai no pari nyt ainakin. Nettisurffailu toimii vähän niinkuin näyteikkunaostokset, sitä on vain yhtä mukava ihastella ja haaveilla uusista hankinnoista. Parempi siis yhtä kovasti haaveilla siitä lottovoitosta, sillä verottajakaan ei lupaillut jouluksi palautuksia vaan joudun vähän maksumieheksi. 


Ostin samalla reissulla perjantaina hankkiessani syyskasveja, myös Gladiolus- leikkonipullisen. Kyseessä on erityisen pitkävartinen kukka, joka viihtyy huoneenlämpöisessä maljakkovedessä jopa kymmenen päivää. Upea kimpullinen Plantagenista 5.95€ hintaan. Tosin ihan joka kotiin näitä ei parhaimpina kukkaviemisinä voi ajatella, ellei kukille löydy suurta korkeaa vaasia. Eikä meidänkään koti ole maljakkoiden suhteen parhaiten varustettu, mutta saimme joskus lahjaksi vastaavanlaisia erityisen korkeavartisia kukkia - ja hankimme kotiimme vaasin jatkokäyttöäkin varten. Aikamoinen piristysruiske nämä kukat, vaikka koti muutoin kaipaisikin kodinhoitajaa ja siivoajaa. Eli eiköhän flunssa voisi laskea irti minusta, koti kaipaa jo minua. Tai voinhan kokeilla, miten yhteistyökykyisiä neidit olisivat - nimittäin tällä hetkellä viikkoraha on aika kova juttu.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Boulevard Haussmannin tavaratalot.

Pariisin on toinenkin tunnettu katu, shoppailukatu, nimeltään Boulevard Hausmann. Tällä kadulla sijaitsee kaksi valtavaa tavarataloa, Galeries Lafaytte ja Printemps. Shoppailuholistin paratiiseja kumpikin?


Galeries Lafaytte on kahdeksan kerroksellinen sekä Ranskan suurin tavaratalo, mutta ei Printempskaan ole paljon pienempi. Molemmat olivat valtavia tavarataloja monine kerroksineen, ja erillisine rakennuksineen. Erikseen oli rakennukset naisille ja miehille, sekä kodin tarvikkeille. Ja kerroksia oli ja riitti. En tiedä, olisiko näissä tavarataloissa saanut kulumaan päiviä mikäli olisi halunnut joka kerroksen koluta nurkasta nurkkaan. Me tehtiin lähinnä sellainen "vilkaisukierros", jotain pieniä kotiinviemisiä kotiutettiin. Ihmetystä aiheutti se, että esimerkiksi Printempsillä ei myyty laisinkaan lastenleluja, vain nallekarhuja. Puolestaan Galerie Lafayttella leluosasto oli myös suuri, valikoimaa riitti ja toinen toistaan upeampia lastenvaatteita.


Galeries Lafayette Hausmann on avattu vuonna 1896. Tässä rakennuksessa riitti korkeutta ja kerroksia. Kyseessä on myös ranskan suurin tavaratalo. Rakennuksessa oli liukuportaita ja hissejä, sekä osastot kiersivät kerroksittain rakennuksen ympyrämallin ympäri. Sisältä tavaratalo on aika uskomattoman näköinen. Aika ylellinen.








Harvemmin minua jännittää nojailla kaidetta vasten tms, mutta täällä minua todelalkin hirvitti. Vaikka jos kuvaa katsoo tarkasti niin näkee että kaiteen ja minun välissä on myös tuollainen lasinen / muovinen seinämä. Silti korkealla pelotti tuo avoin keskusta sekä näkymä allaolevista kerroksista. 


Macaronspisteitä oli kerrassaan kummassakin tavaratalossa, sekä myös Laduréen myymälät oli Printempsin yhteydessä. Bongasin myöskin macaronsin muotoisia käsisaippuoita ja ne oli itse asiassa pakattu lähes identtisesti syötävien macaronsien kanssa. Upeita, kauniita.


Kaksi selkeästi pitkämittaisinta jonoa löytyivät kahden liikkeen edestä, sekä Chanelin että Louis Vuittonin. Ja minä kun olisin halunnut kummassakin käydä. Liikkeisiin ei yleisesti ottaen otettu kuin x määrä asiakkaita kerralla, ja muut jonottivat kiltisti pitkän aikaa jonossa päästääkseen sisälle. Ja siis nämä liikkeet löytyivät kauppakeskuksien sisältä. Emme jääneet odottelemaan jonoihin, vaan kiertelimme ja tutustuimme tavaratalojen valikoimaan - vierailimme Champs Élyseen Louis Vuitton liikkeessä kylläkin. Mutta seuraavalla kerralla olen varmasti valmis jonottamaan näissäkin tavarataloissa, kun vain on shoppailubudjettikin kunnossa.







Printemps sijaitsee samalla kadulla Galeries Lafaytten kanssa. Paljon samaa kummassakin, mutta paljon myös erilaista. Pelkästään jo sisäänmenon katto oli upeannäköinen kukkakokonaisuudessaan valoilla viimeisteltynä, hämärässä tämänkin näky olisi ollut varmasti vielä vaikuttavampi. Kummassakin tavaratalossa voit valmistautua näyttämään laukkusi sisällön turvamiehille, joita muuten riitti.




Ihastuttava Laduréen macaronsmyymälä sijaitsee tosiaan Printempsillä, tarkalleenottaen muistaakseen kummassakin päässä muotirakennusta on myymälät. Näissä ei ollut mahdollisuutta istahtaa kahvikupillisen kanssa, vaan take away- periaatteella toimivia myymälöitä. Myös kynttilöitä, pieni astiavalikoima sekä avaimenperiä oli myös myynnissä.






Jaksoin ihastella esillepanoja, ja sitä valtavaa valikoimaa kummassakin tavaratalossa. Esimerkiksi tämä allaoleva kuva on lastenosastolta, lapsille omia käsilaukkuja. Esteetikkona melkein pakko oli koskettaa noitakin ihania laukkuja, olisin huolinut vaikka itsellenikin tuollaisen käsilaukun.





Olen ihastellut Chloén laukkuja tässä kesällä muotilehdissä sekä erilaisissa nettikaupoissa. Tällä kertaa ihastuin vain enemmän Chloén laukkuihin, ja olihan melkoinen esillepanokin tehty tästä trendilaukusta. Mallista riippuen laukkujen hinnat liikkuivat keskimäärin 1000 euron molemmin puolin. Toisaalta jos olisin ollut vailla uutta lompakkoa, olisin mieluusti kelpuuttanut YSL rahapussinkin.







Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että Pariisi on shoppailukaupunkina aikamoinen. Ainakin valikoimaa on kerrakseen, ja jos ylimääräisiä matkapäiviä vain löytyy, niin voisin vinkata käyttämään yhden sellaisen outlet-kylään tutustumiseen, La Valleé Villageen. Gant, Gucci, Givenchy, Burberry, Boss, Lacoste, Valentino - muutamia brändejä mitä kylästä löytyy. Olen yrittänyt omassa mielessäni miettiä, että olisiko seuraava kaupunkikohde shoppailumielessä Pariisi vai Lontoo? Kummassakin on sitä jotakin, eikä kumpikaan ole hintatasollisesti luxustuotteissa juuri yhtään Suomea edullisempi. Ja kummankin kaupungin suhteen on shoppailubudjetin oltava ehdottoman kunnossa. Mutta jos haluaa ihastella arkkitehtuuria, kaupungin elävyyttä sekä paikallisia herkkuja - saattaisin jopa kallistua Pariisin puoleen. Mutta se sellainen shoppailukaupunkireissu on sitten "tyttöjen reissu", kuten mieheni tapasi sanoa ilmoittaessaan ettei ole tullut Pariisiin shoppailemaan. Mutta nuo omatkin shoppailumieltymyksien hintatasot tuppaavat vuosi vuodelta nousemaan, joten ihan ensi vuonna en taida olla menossa mihinkään shoppailureissulle - ellei se lottovoitto nyt sattuisi tulemaan. Mutta sen todennäköisyys taitaa olla aika huono.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Syyspuuhia.

Pihalla olisi kaikenlaisia syyspuuhia. Olinkin erityisen reipas eilen töiden jälkeen, kun innostuin puuhailemaan ulkona. Kesäkukat saivat lähdön ja kukkaruukut /istutusastiat puolestaan pesin puhtaiksi uutta käyttöä varten. Kaivelin varaston hyllyltä lyhtyjä, ja olihan niitä aikamonta sinne kertynytkin. Mielessä kävi ajatus, jospa hankkisin aivan uuden lyhtyparin mutta päädyin kuitenkin nostelemaan hyllyllä olevat paikoilleen. Takapihalle päädyin rakentamaan lyhdyistä sellaisen roukkion, erikokoisia lyhtyjä. Saa nähdä miltä kokonaisuus näyttää, kun hankin lyhtykynttilät lyhtyihin sisälle ja kun ilta hämärtää. Mutta, eihän niitä lyhtyjä voi olla liikaa?

Toissa vuoden elokuussa lisäsin jo kertalleen lyhtyjeni käyttöikää, kun testasin miten lyhdyille käy jos ne spraymaalaa. Kirjoitin täällä tästä projektistani, ja lyhdyt ovat edelleen käyttökuntoisia - jokseenkin vesisade / lumisade on lyhtyjen pintaa yrittänytkin ruostuttaa. Oletko sinäkin yrittänyt lisätä lyhtyjen käyttöaikaa vai hankitko mieluusti lyhtykauteen aina uudet lyhdyt? Minä mieluusti ostaisinkin, mutta mieheni kritisoi lyhtyjen määrää varaston hyllyillä - eli käytän nämä lyhdyt "loppuun" asti ja sitten voin hyvillä mielillä päivittää uudet lyhdyt. Mahtaisiko musta väri lyhdyssä olla helpompi ja käytännöllisempi kuin valkea, joka värjäytyy ajan saatossa?

 
 

Mä en ole kovinkaan syksyihminen, mutta kyllä mä tykkään syksyisistä pihatöistä ulkona. Tänään on vielä muutamia toimia pihalla, mitä mieluusti hoidan loppuun. Mutta koska meidän pihapiirissä ei ole isoja lehtipuita, niin syksyisin ei juuri haravoimisesta ole riesaa. Puolestaan keväisin irtonurmea talven jäljiltä saa kerrakseen raaputella maasta irti. Varasto tulisi siivota talvikuntoon, valmistella se polttopuiden säilytykseen sekä vesimittariin olisi tulossa myös vaihto. Taidan laittaa hiljalleen myös omenapuiden ympärille jänisverkot, jotteivat nuo asuinalueellamme liikkuvat megakokoiset jänikset söisi omenapuita, vaikka tiedän että muutakin syötävää löytyy vielä..


Jakku - Lindex
Farkut - Vero Moda
Paita - Zara
Huivi - Marimekko
Laukku - Cubus 


On aika mahtavaa, kun syksyllä alkaa ns. huivikausi. Tykkään vaihdella huiveja, tehdä erilaisia vaatekokonaisuuksia huivien avulla tuoden ilmettä. Marimekon miniunikko silkkihuivi on täydellisen kokoinen kaulaani, sekä niin miellyttävän tuntuinen. Päätin kuitenkin työaamuna sitoa sen rusetiksi kaulaani, ja mielestäni onnistuin aika hyvin. Ja aika kivalta se näyttikin, vai mitä olet mieltä?

Mukavaa viikonloppua!

perjantai 25. syyskuuta 2015

Pilvenpiirtäjät.

Pilvenpiirtäjät ja La Défence.
La Défensen alueen maamerkki, La Grande Arche, tarjoaa mahdollisuuden ihailla Pariisia 110 metrin korkeudelta. Tämä on heti La Défencen metroasemalta noustessa näkyvissä. Metroasema on muuten yhden metrolinjan päätepysäkki, La Défence. Eipä kuitenkaan hoksattu mennä tuonne korkeuksiin, tai ihme juttu oli sekin, ettei liiemmin jonoja näkynyt niin emme osanneet edes päätellä tuota mahdollisuutta. Vaikka kyllä pohdimmekin ääneen, että mikähän mahtoi olla se rakennus jonka päälle olisi päässyt. La Défencessä sijaitsee myös valtava ostoskeskus nimeltään Les Quatre Temps, jossa on 265 liikettä. Mikäli haluaa shoppailla muualla kuin Pariisin keskustan vilinässä, voisin suositella tätä paikkaa. Tai jos haluaa käydä ihmettelemässä pilvenpiirtäjiä, niin eikun kohteeksi La Défence ja sen kymmenet tornitalot (lukikohan jossain että yli 70kpl).

 






Täällä tunsi itsensä aika pieneksi.






Vaikka eipä sillä, upeat maisemat avautuivat maantasoltakin täällä Pariisin keskustaan ja pystyi bongaamaan muunmuasta riemukaaren ja eiffelin. Ja sieltä aukiolta minä bongasin karusellin, naureskelinkin miehelleni että hyppäänkö kyytiin siihen! Päädyimme ottamaan kuitenkin vain pari kuvaa karusellin edessä.











 
Minusta otettiin parit kuvat nopeasti, auringon häikäistessä silmiin. Päätä jomotti ja aurinkolaseilla olisi todellakin ollut tarvetta. Olihan ne aurinkolasit mukana reissussa, mutta juuri tuona aamuna päätin jättää ne hotellille. Mutta alueella oli myös toisetkin valokuvaukset menossa, eikä ihan niin helpolla päässytkään kuvaaja, vai kuvaaja, kuin meidän tapauksessamme. Hetki tämän kuvan jälkeen kuvaava mies makasi selällään pihalaatoilla napsien kuvia.

 
Yksi kokemus / näkemys lisää omaan reissukokemuksien kirjoon nämä pilvenpiirtäjät. Millaistakohan mahtaisi olla esimerkiksi New Yorkissa? Toisaalta olipa ne aika melkoisen valtavia kokonaisuuksia ne Pariisin keskustan ostoskeskuksetkin. Ehkäpä vielä yhden Pariisi postauksen jaksatte?