perjantai 14. elokuuta 2015

Tikusta, eikun korusta, asiaa.

Oi mikä päätös viikolle. Nimittäin synttäripäivänäni lahjaksi mieheni ja siskoni yhteistuumissa tilaama koru, josta aiemmin olinkin jo kirjoitellut, oli tänään saapunut noudettavaksi. Mä vaan niin tykkään noista Kalevala Korun koruista, ja eikö jokainen nainen tykkää saada lahjaksi koruja?


Minulle Kalevala Koru on jollain tavalla viestinyt aina suomalaisuudesta, ja mielestäni korut valmistetaan edelleenkin Suomessa. Ensimmäiset Kalevala Koruni olen saanut rippikouluiässä, ja onpa osa noista koruista palannut takaisin tuotantoonkin, kuten esimerkiksi Tintti riipus. Mitä tulee noihin 90-luvun omiin Kalevala Koruihini, niin silloin oli joko pronssi muodissa, mutta kaikki riipukseni / sormukseni / korvakoruni ovat pronssia. Ja kuten varmaan arvaatte, ihan kamalasti ei minun tule nykypäivänä pronssia koruissa käytettyä - hopea on se minun juttuni.



Mieheni on hemmotellut minua vuosien mittaan melkoisella valikoimalla Kalevala Koruja, ja yleensä olen saanutkin kokonaisen korusarjan - jotain korusarjasta hääpäivänä, jotain syntymäpäivänä ja loput sitten jouluna. Muistan muutama joulu taaksepäin, kun lapseni tokasivat nähdessään minulla yhden pienen lahjapaketin joulupukin lahjasäkissä "näistä paketeista äiti tykkää!". Ja jonain jouluna taisin saada ylläolevassa kuvassa olevat Mama Aurore- sarjan korvakorut, joihin kovasti olen kaipaillut koruparia. Tänään sellainen minulla on, saman sarjan riipus. Annan kuvien puhua puolestaan <3.



Löytyykö sinulta ehkä myös Kalevala Koruja taikka niitä mainitsemiani 90-luvun pronssisia koruja? Mä muistan niinkin hullun jutun noista nuoruuden pronssikoruistani, että niihin sormuksiin laitettiin väritöntä kynsilakkaa sisäpinnalle ettei siitä irtoaisi väriä sormiin. Kaikenlaisia konsteja. Ja mitä leveämpi sormus sormessa, sen parempi juttu. Mielellään sormuksia melkein joka sormessa. Meidän perheessä tää mun ihastus kyseisiä koruja kohtaan on myös levitetty neideille, nimittäin kummaltakin löytyy jo ainakin pari riipusta Kalevala Korulta. Ja tietenkin myös miehelle on hankittu omat juttunsa Kalevala Korulta, vaikkei olekaan mikään korujen ystävä. Sentään vihkisormus kulkee päivittäin miehellä mukana, ja juhlakäytössä kalvosinnapit mutta kaulakoru onkin ihan eri juttu..



Että tällainen koruduo mulla tällä hetkellä löytyy tästä sarjasta. Vieläkö sitä pitää ruveta pohtimaan rannekoruakin samasta korusarjasta? Toisaalta tunnetusti olen aika kumman huono käyttämään rannekoruja, että ehkä siinä ei ole mitään järkeä. Mitä tykkäätte uudesta riipuksestani?

Mutta, mahdatteko tekin saada miehiltänne koruja lahjaksi? Vai hankitko itse itsellesi mieluisat korut? Tai iskeekö Kalevala Korun nykytuotanto yleensä laisinkaan sinuun?

12 kommenttia:

  1. Muistan niin hyvin ne pronssikorut, oli tosi kova juttu silloin joskus. Mulla oli myös vaikka mitä helaa, sormusta, korvista ja rannerengasta. Mun suosikki oli semmoinen pronssinen käärmesormus :`D Kovasti on maku sittemmin muuttunut, tykkään kyllä joistakin Kalevalan koruista edelleen, mutta niistä kaikista yksinkertaisimmista ja hyvin maltilla käytettynä. Toi Mama Aurore- riipus on ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samaa mieltä, yksinkertaisuus on kaunista <3

      Poista
  2. Mä en koskaan (onneksi) noihin pronssisiin koruihin ihastunut. Hopea ja valkokulta ovat aina olleet minun juttu! Itseltäni löytyy muutama hopeinen, iso Kalevala sormus, en niiden nimiä nyt vain tähän hätään muista. Ihan ne eivät kokonsa ja massiivisuutensa vuoksi enää iske samalla tavalla kuin silloin 15-vuotiaana jolloin kaikilla ole se samainen sormus josta riippui sydän :)
    Sen sijaan tuota Vanamo-sarjaa olen pikkuhiljaa itselleni haalinut synttäri ja joululahjojen muodossa.
    Pitäisikin tsekata pitkästä aikaa Kalevala korujen mallistoa, kiitos muistutuksesta ja hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsekkaa ihmeessä, ja kiitos samoin - ihanaa viikonloppua sinne!

      Poista
  3. Muutama Kalevelan koru löytyy mutta ei niitä tule pidettyä. Lieköhän noi saisi vaikka myytyä??
    Pojalle ostimme joululahjaksi Duudsoneiden korun, se taisi olla Kalevalan koru ja sitä se kyllä ahkerasti käyttääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevala korut taitaa olla vuodesta toiseen tykättyjä ;)

      Poista
  4. Tykkään kyllä kalevala koruista. Tosin aloitin tämän vasta 23-vuotiaana, siihen asti inhosin kaikkea mitä muillakin oli. Sitten tajusin, että vaikka siskolla tai serkulla tai tädillä onkin samanlainen se ei tarkoita etteikö myös minulla voisi olla sellaista. Nykyään siis mulla on joitain Kalevalan koruja, ja sarjaa tietysti näin sarjojen ystävänä. Myös suomalainen Lumoava on ihana sarja, vähän modernimpaa mallistoa. Tämän on myös mieheni huomannut minua miellyttävän ja merkkipäivien lähestyessä huomaan pysähtyvämme koruliikkeen ikkunaa tuijottelemaan, "mikä ois kiva" -ajatuksella. Ihanaa siis että nuoremman sukupolven miehet haluaa oikeasti hankkia jotain naista miellyttävää eikä aina jotain yöpaitaa jollaisia äitini sai... Vaikka se olikin varmaan heidän juttunsa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! Joo mieluummin koruja ku yöpaitoja. Tosin jos muistan oikein niin erityisesti 90-luvulla oli yöpaitulit kovaa huutoa :D

      Poista
  5. Upea kaulakoru!
    Minulla on 90-luvulla saatu Kalevalakorun pronssinen leveä, kilpimäinen sormus, jota en oo pitänyt tällä vuosituhannella :D Lisäksi ko merkiltä mulla on useampi koru hopeaa vaan ei oo tullut käytettyä nykyisin. Toissa jouluna sain uniikin lahjan anopilta, joka oli teetättänyt paikallisella maailmankuululla taiteilijalla Kalevalakorun korviksesta mulle kaulakorun <3
    -Suvi-

    VastaaPoista
  6. Mulla on vanhoja pronssisia ja hopeisia kalevala koruja. Kaunis riipus!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3