keskiviikko 12. elokuuta 2015

Mun aamu.

Enpä olisi arvannut tänään aamulla herääväni tilanteeseen, että aamiaispöydässä odottelisi kakku. Kakku minulle. Kakku synttäripäivän kunniaksi. Enkä olisi voinut arvata millainen kakkuyllätys tämä kakku olikaan. Nimittäin mieheni oli tehnyt linjoillekin ystävällisen synttärikakun - vesimelonikakun. Oletko jo kuullut tästä herkullisesta kakusta? Itselleni tämä oli uusi tuttavuus, mutta mieheni tiesi vinkata että näistä on kirjoiteltu netissä kovastikin ja kun vähän tutkin nettiä, niinpä tuo asia oli, miten olin voinut missata itse tällaisen herkkureseptin?
 


Vesimelonikakkuun lienee monta vaihtoehtoa tehdä ja koristella se. Mieheni oli kuitenkin paloitellut vesimelonin kuin kakkulevykerroksiksi ja väliin laittanut kermavaahtoa. Kakku oli kuorrutettu kermavaahdolla, ja koristeltu keltaisen kiivin viipaleilla. Hänen harmikseen jääkaapissa olleet tuoreet mansikat olivat jo vettyneet sen verran kovasti, ettei koristeluun niistä enää ollut.  Voisipa kiireessä tällaisen vesimelonikakun valmistaa vuoltamalla vesimelonista vain korkean suorakulmion ja koristelemalla melonin pinnan joko kermavaahdolla ja marjoilla, tai vain marjoilla tai muilla hedelmillä. En ollut koskaan aiemmin yhdistänyt vesimelonia ja kermavaahtoa, mutta yllättävän hyvin ne yhteen sopi. Ja tämä kakku meni hetkessä aamiaispöydässä. Eikä tämän kakun valmistamisessa tuntunut ottavan kauaa aikaa, joten voin suositella vieraillekin kahvipöytään. Varsinkin kuin minivesimelonit ovat tällä hetkellä hinnaltaan todella matalia ja saatavuus on hyvä. Ja loput vesimelonipalaset voi nauttia vaikka iltapalana lusikalla taikka paloiteltuina, kuten mekin tänään teimme. 


Kirjoitin aiemmin täällä toivelahjastani synttärilahjatoiveeseeni liittyen, ja niinhän siinä kävi - tänään tuo koru lähti tilaukseen. Oi että olen onnen nainen! Illalla sain myös upean kimpullisen valkoisia ruusuja.


Muutoin synttäripäivä ei ollutkaan vain yhtä juhlaa, vaan monta juttua tämän positiivisen hehkutuksen ulkopuolelta. Että mitäkö? No, miltä tuntuisi aamuvarhain oksentava ja maha löysällä oleva koira? Koira yrittää karata pihasta naapurin puolelle, onnistuu siinä ja minä juoksen paljain jaloin yövaatteissani pusikossa perässä rääkyen. Koira etsii hädissään vain itselleen kakkapaikkaa. Muutamat juoksut ulkona saman koiran kanssa, jonka jälkeen selkäni kääntämisen jälkeen laattaaminen alkaa. Ääh! Talouspaperi loppuu, huudan miehelleni että ottaa wc-paperia ja pyyhkii sen avulla oksennukset lattialta. Vessanpaperit heitetään vessanpönttöön ja joko arvaatte mitä siitä seurasi? No vessanpönttö meni tukkoon! Ei ole todellista, ja kauhea kiire aamulla. Aamusta selvittiin, ja aika monet läjät tuli koko perheen voimin päivän aikana siivottua lattioilta. Mutta se vessanpönttö, aika montaa temppua kokeilin ja lopuksi onnistuin. Liekö jotain putkimiesainesta minussa? :D  

Kiire aamu, joten turvauduin (taas) ponnariin. Kuitenkin letitin otsalle pienen lettiosion, joka oikeastaan näytti ihan mukavalta omaan silmään. Samalla päivän aikana päätinkin että maltan hiustenleikkauksen kanssa, ja rupean vain enemmän laittamaan hiuksiani nyt kun ne ovat taas pidemmät. Vaikka eipä sillä, kyllä se polkkatukkakin oli tosi kiva ja helppo aamuisin. Mutta yksi asia, mitä ilman en osaisi näitä hektisiä aamuja kuvitella, on niinkin pinnallinen juttu kuin volyymiripseni. Nimittäin ne tekevät arkiaamuista todella helppoja ja nopeita. Vaikka minulla onkin luonnostaan pitkät ja tuuheat ripset, mutta kun ne eivät taivu kunnolla taikka kestä taivutettuina - nämä volyymit ovat olleet ylihelpot ja huoltovälikin minulla on lähemmäs neljä viikkoa. Tosin minun ripsienlaittajani on megataitava, joten luotan hänen ammattitaitoon ja se taito näkyy näissä ripsissä. Jos kaipailet voluumiripsien tekijää Jyväskylästä, voin laittaa omat suositukseni täältä tulemaan.  

 
Sellainen mun tää 12.8 aamu oli, mun synttäriaamu. Onnellinen olen. Heti herättyäni hymyilytti keittiössä kuuluva sähkövatkaimen ääni, vaikken tiennytkään mitä tiedossa oli. Kahvinkeitin ruplatti. Aamupuuro lautasella, kahvi kuppiin kaadettuna sekä kakku pöydässä - kaikenkaikkiaan aika mahtava tapa aloittaa aamu kaikesta huolimatta. Ja vielä enemmän mieltä lämmitti puhelimen piippaus, ja siihen tulvivat synttärionnittelut. On se hienoa, ettei tartte yksin vanheta.. :D  

2 kommenttia:

  1. Myöhästuneet onnittelut.
    Olen monesti meinannut kysyä,miten laitat tai laitat kulmasi? Minulla on pieni/suuri probleema kulmien kanssa,sillä vaikka olen brunette,niin kulmakarvani ovat blondin ja erittäin harvakasvuiset.
    Neuvosta kiitolinen
    susa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Susa!
      Itse käytän puuterimaista luomiväriä (Make up store) ja viistolla kulmakarvasiveltimellä piirrän kulmiin muodon ja lisään väriä. Minullakin tummat piirteet mutta kulmakarvat omaan silmääni luonnostaan liian vaaleat.

      Poista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3