perjantai 31. heinäkuuta 2015

The musta laukku.

Otsikko sen ehkä jo kertoo, mutta arvaatteko miten minulle loppujen lopuksi kävikään kun mietin keväämmällä mustan laukun hankkimista? Kuinka kipeänäkin jaksoin roikkua nettikaupoissa ja ihastella erilaisia mustia laukkuja. Mä olen tutustunut Louis Vuittonin moneen laukkumalliin liikkeessä vieraillessani, mutta jostain syystä mikään musta laukku siellä ei iskenyt minuun. Aina jossain oli jotain vikaa, jos koko oli hyvä niin hihna liian pitkä tai liian lyhyt. Puolestaan Helsingin kesälomareissulla Della Margassa ihastelin livenä haaveilemiani laukkuja, YSL ja Chanel. Kuitenkaan mukaani en napannut sieltä mitään, ja huomasin kuinka liikkeen hinnoissa oli ilmeisesti jotain omaa lisähintaa. Ihastuttavia laukkuja heidän valikoimassaan kyllä oli. Ja selkeä päätös seuraavaan laukkuhankintaan tuli nähdessäni laukut luonnossa ja kokeillessani niitä, ja tutustuessani laukkujen ominaisuuksiin. Miehet ei ehkä ymmärrä, mutta ei se laukkujen ostaminen kuitenkaan ihan sellainen "ostanpa tästä vaikka tämän"- mentaalilla mene, vaan laukkua harkitaan ja sen ominaisuuksia punnitaan.

En saanut YSL erästä laukkua pois mielestäni, ja nähdessäni sen instassakin kuvissa - päätin hankkia laukun itselleni. Della Margasta kyseinen laukkumalli oli loppuunmyyty, eivät saa enää lisää - mutta toisaalta taas nettikauppojen kautta kyseisen laukun saisi satasia halvemmalla. Ainakin verkkokaupat Mytheresa ja Net a Porter toimittavat Suomeen laukkuja, mutta ilmeisesti YSL omakin verkkokauppa toimittaa laukkuja. Ystäväni kertoi ainakin Net a Porterin täysin luotettavaksi nettikaupaksi ja kehui nopeaa toimitusaikaa. Itse en ole tilannut juurikaan verkkokaupoista, nimenomaan ulkomaisista, joten arkailin asian kanssa. Aikani asiaa mietiskellen, rohkenin tilata Net a Porterilta itselleni mustan YSL ihanuuden.


 
Minusta tuntuu muutoinkin että "ruskeat" laukut jollain tavalla eivät tällä hetkellä innosta, ehkäpä olen saanut yliannostuksen. Mieluummin hankintalistalle asettaisin mustia / yksivärisiä laukkuja, jotka käyvät kaiken pukeutumisen kanssa ja olisivat klassisen tyylikkäitä vuodesta toiseen. Kyllä tuo mieheni taisi säikähtää vastaanottaessaan tämän lähetyksen, että nytkö sieltä Chanel on tulossa. Ei vielä. :D Huh, musta on tullut - laukkuhullu!


 
Tässä laukussa on olanyli menevä kultainen hihna, mutta mitta on täydellinen minulle myöskin olalla kannettuna. Lisäplussaa laukulle antaa se, että hihna on myös täysin irroitettavissa eli menee myös clutchina. Tämä laukku lähtee huomenna, lauantaina, mukaan kummitytön 1vee synttäreille, vielä pitää etsiä omista vaatekaapeista laukun kanssa mätsäävä vaatetus. Tämän laukun kohdalla mieheni taisi huomauttaa ensimmäisen kerran, että "sulla on mennyt toi laukkujen ostelu vähän yli". No onneks vaan vähän yli, tilanne voisi olla huonompikin. ;)

Ihanaa perjantaita!

torstai 30. heinäkuuta 2015

En ole koskaan.

Sain viime viikolla "EN OLE KOSKAAN" -haasteen, jossa tulisi kertoa kymmenen erilaista vastausta "en ole koskaan"-sanontaan. Kiitos Sannalle haasteesta, vihdoin ennätin pysähtymään tämän haasteen pariin. Oikeasti kymmenen kohtaa pisti ihan kovastikin miettimään, mitä niihin mahtaisin vastata. Kokeilepa itse.

En ole koskaan..
 


1) En ole koskaan: VOINUT SIETÄÄ SIPULIA. 
2) En ole koskaan: SAANUT YLINOPEUSSAKKOJA.
 
3) En ole koskaan: OLLUT HYVÄ SANOMAAN EI.
4) En ole koskaan: PITÄNYT KIINNI KARKKILAKOISTA.
 
5) En ole koskaan: AJANUT AVOAUTOLLA.
 
6) En ole koskaan: OLLUT KOVINKAAN HYVÄ PITÄMÄÄN KAAPPEJA SISÄPUOLELTA JÄRJESTYKSESSÄ.
7) En ole koskaan: TYKÄNNYT TONNIKALASTA. 
 
8) En ole koskaan: JÄTTÄNYT UNELMAANI HAWAIJIN LOMASTA. 
9) En ole koskaan: OSANNUT HILLITÄ ÄKKIPIKAISUUTTANI VAIKKA KOVASTI YRITTÄNYT OLENKIN.
10) En ole koskaan: PÄÄSSYT KUUMAILMAPALLOLENNOLLE.


Miten sinä osaisit vastata näihin kymmeneen kysymykseen?

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Husband tag - aviomies vastaa.

Olen innokkaana lukenut toisten blogeissa kiertäneitä Husband tag- postauksia, joissa aviomiehet ovat vastanneet tiettyihin kysymyksiin. Henna yllytti minuakin tekemään tämän postauksen, joten tässä se tulee - nälkäisen miehen vastaukset tosin eivät kovin pitkiä olleet. Mutta nappaa ehdottomasti sinäkin tämä itsellesi, saatat yllättyä toisen aivoituksista taikka siitä miten hyvin miehesi sinut saattaa tuntea.


1. Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
A: Riippuu onko talvi vai kesä. Salkkarit.
H: Just niin. Mä olen tosi huono yleensäottaen katsomaan telkkaria, mutta kyllä Salkkarit pitää seurata aina kun pystyy.

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
A: Ceasar-kastikkeen.
H: Noup, noup. Kyllä yleensä ottaen mieluiten valitsen joko valkosipulin taikka sinappikastikkeen. Kovin usein ei olla taidettu käydä yhdessä salaatilla.

3.Mikä on hänen inhokkiruokansa?
A: Ihan mikä vaan missä on sipulia.
H: Jep, mielellään vältän sipulia ruuassa ja tilaan annokseni ilman sipulia, taikka siirrän sipulipalaset lautasen toiselle reunalle..

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
A: Pasta carbonara ja jäävettä, jos ihan drinkeille niin skumppaa. 
H: Varmaan fiiliksen mukaan, mutta pastat ovat kovasti mieleeni. Drinkeistä mieluiten nautin skumppaa.

5. Mikä on hänen kengänkoko?
A: 37.

 
6. Jos hän keräilisi jotain, mitä se luultavasti olisi?
A: Käsilaukkuja.
H: Mikä idea, alkaisko keräämään käsilaukkuja! :D Kyllähän minä niistä käsilaukuista tykkään, ja voisin keräilläkin - perustaa vaikka laukkuvuokraamonkin, mutta kyllä sinne vielä monta laukkua tarvittaisiinkin..

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
A: Pitsaa.
H: Pitsaa? Oikeasti? No ei kai nyt sentään. Oikeastaan ihmisenä olen sellainen, etten tykkää syödä montaa päivää samaa ruokaa - joten kaikki isot perhekoot ruokien valmistamisessa saa kohdallani unohtaa. Ehkäpä päivittäin kyllästymättä voisin syödä maustamatonta jugurttia, mysliä ja mansikoita.

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
A: Suomipoppia, kuten Jukka Poikaa.
H: Mitään tiettyä musiikkia en oikeastaan kuuntele, aiemmin olin ahkera Jukka Pojan kuuntelija. Nykyään kuuntelen työpäivän aikana radiota kokoajan, joten kaikki uutuusbiisit tulee hetkessä tutuiksi.

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
A: Romanttisista komedioista ja lastenelokuvista.
H: Kyllä. Romanttiset komediat, taikka yleisestiottaen onnellisen lopun omaavat elokuvat ovat mieleeni - vaikkakin kyynelkanavat aktivoituvatkin hetkessä. Lasten piirretyt elokuvat ovat nykyään leppoisia, sekä niissä on kaikenikäisille suunnattua sisältöä joten mieluusti katsommekin perheenä aina uutuuspiirretyt. Viimeksi sunnuntaina olimme elokuvissa katsomassa Kätyrit- elokuvan.

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
A: Sini-vihreät.

11. Kuka on hänen paras ystävänsä?
A: Niitä on varmaan aika paljon.
H: Olisi hankala laittaa joku ystävä yli muiden, joten olen samaa mieltä. Minulla on paljon ns. parhaita ystäviä, sekä paljon muitakin sydänystäviä.

12. Asia, jota usein teet, josta hän ei pidä?
A: Puhun syödessäni.
H: Bingo. Jostain syystä yksi inhottava piirre on, kenessä tahansa, puhuminen syödessä. Koetan kotona opettaa neiditkin syömään suunsa tyhjäksi ennen kuin puhutaan. Väitän silti, että tähän varmasti syyllistyvät kaikki välillä - ehkäpä minäkin. Koetan kuitenkin kotona pitää huolen, ettei puhuttaisi ruoka suussa.

13. Missä hän on syntynyt?
A: Pieksämäellä.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
A: Se olisi varmaan joku juustokakku.
H: Juustokakut ovat ehdottomasti enemmän mieleeni kuin perinteiset kermakakut. Itsekin leivon pääasiassa vain juustokakkuja, taikka suklaakakkuja.

 
15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
A: Bloginsa.
H: Tykkään kyllä antaa aikaa blogilleni, silloin kun siihen on mahdollisuus. Arjessa kuitenkin blogille ei ole niin paljoa aikaa, kun itse toivoisin. Tunnustan viettäväni aikaa paljon myös lukien toisten blogeja, sekä netissä tutkien laukkuja, huiveja, kenkiä.

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
A: Ostaa ja myydä. Shoppailla.
H: Kyllä mulla on vuosien mittaan shoppailutaidot ehdottomasti kohentuneet, ehkäpä se on kotonakin tullut huomattua.

17. Mikä on oudoin ruoka, mistä hän pitää?
A: Ei sellaista ole.
H: Minulla ei taida olla mitään outoja ruokia, mistä pitäisin. Olen aika ennakkoluuloinen kaikkien outouksien ja uusien ruokien kanssa. Muu perhe kyllä maistelee vaikka mitä, mutta minä olen nirppanokka. :D

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukana?
A: Käsilaukku, puhelin ja huulipuna.
H: Mainitsin että lompakko minulla on aina mukana, mutta se on kuulemma käsilaukussa. Monesti kuljen myöskin pelkkä lompakko kädessä, puhelin lompakossa ja huulipuna autossa valmiina huulille sipaisua varten. Harvemmin huulipuna onkaan minulla mukana käsilaukussa, vaan sudin sitä tarvittaessa autossa.

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
A: Epäsiisteys.
H: Aivan. Ärsyynnyn helposti jo pelkästään siitä, jos tiskikoneessa on puhtaat astiat ja tiskipöytä ja allas on täynnä likaisia astioita. Lisäksi jos laseja tai muita astioita löytyy olohuoneesta taikka muualta, eivätkä mene paikoilleen.

20. Entä piristymään?
A: Kukat ja ruoka. Uudet käsilaukut.
H: Kukat kyllä ehdottomasti piristävät huonoinakin päivinä. Rakastan leikkokukkia, ja niitä onkin meillä lähes aina vaasissa keittiössä. Ja mitä tulee uusiin käsilaukkuihin, niin kyllä nekin piristävät ihan mukavasti. :D


21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
A: En minä tiedä.
H: Todella vaikea kysymys, jäin itsekin tätä pohtiman, enkä oikeastaan tiedä ketä julkisuuden henkilöä ihailisin.

22. Millainen hän on vaimona?
A: Hyvä vaimo.

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
A: Joskus talvella 10-vuotta sitten. 11 vuotta sitten. 12 vuotta sitten.
H: Hah. Mitenhän mies mahtoi päätellä tämän asian, ja mahtoiko laskut mennä oikein. :D

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
A: ?? ( Chanelin laukku, sellainen on saatava? )
H: Uusin villitys? Hmm, niitä tulee ja menee. Chanelin laukku.

25. Millainen on hänen kotilook?
A: Rento. Yöpimäinen.
H: Tykkään vaihtaa illalla kotilookiin, joka tosiaan on rento ja mukava. Työpäivisin pukeudun siististi ja tietyllä tapaa virallisestikin, joten kotilook on aivan erilainen. Yöpimäinen = tykkään hiipiä yöpukusellani erityisesti viikonloppuisin aamuin ja illoin, ja saatanpa hakea postit ja viedä roskatkin yöpuvulla. Hirvittävän helppo on myöskin nykäistä collegetakki päälle.

 
 
Että sellaisia vastauksia. Sanna oli myös haastanut minut blogissaan tekemään "En ole koskaan"- haasteen. Kiitos Sanna haasteesta!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Työmatka kauppojen kautta.

Uusi viikko on alkanut vauhdilla. Nimittäin maanantaina työpäivän lisäksi ajelin kollegan kanssa Helsinkiin. Yövyimme Vantaalla Flamingossa, mutta ajoimme ensiksi suoraan Helsingin keskustaan. Ette varmaan tätä liikettä kauheasti ihmettele? Olisihan se ollut jo ihme juttu, jos olisin Helsingin keskustan ohittanut, vai mitä? Mutta siis, olimme jo automatkalla päättäneet suunnistaa Starbucksille kylmille juomille, sekä hetkeksi istahtamaan ihmettelemään ihmismenoa. Istuskeltiin ilta-auringossa hetken aikaa, kunnes teimme suunnitelman mihin ensiksi, entä sitten ja sitten.. Siitä lähdimme kiertämään suunnitellun kauppakierroksen, harmiksemme muunmuassa Mulberryn myymälä oli mennyt kuudelta kiinni - emmekä sinne ennättäneet. Kävimme Stockmannilla tutkimassa alennusmyynnit, jotka olivat tosin aivan kuihtuneet - kollega kuitenkin kassan kautta kotiutti kivan käsilaukun Stockmannin laukkuosastolta. Mikäli itselläni olisi ollut kova laukkukuume päällä, olisin löytänyt muutamia kivoja vaihtoehtoja Stockmannilta. Erityisesti Furlan laukut miellyttivät omaa silmääni. Mutta kuten mieheni sanoi viime viikolla että  "menee jo vähän yli tuo minun laukkujen ostelu", niin nyt pidän taukoa laukkujen ostelusta.. 
 
Mutta tässä ihan muutamia kivoja laukkuja syksyyn. Ei tosin tähän osoitteeseen ole tulossa, mutta jos vaikka jollekin sinne ruudun toiselle puolelle? Reputhan ainakin tuntuvat syksyllä olevan hittijuttu, joten eikun reppuja kaivelemaan esille taikka uuden repun hankintaan. :)
 
 
 
Myöskin Zarassa vietimme hetken, se onkin yksi niitä liikkeitä - mitä toivoisin keskisuomessakin sijaitsevan. Zaralla on kivannäköistä vaatetta, sekä ainakin omalla kokemuksella vaatteet ovat myös kestäneet hyvin. Neidit saivatkin tuliaisena tältä työmatkalta uudet syysneuletakit. Itsellenikin kovasti neuletakkia etsin, mutta sellaista oikeanlaista ei tällä reissulla tullut vastaan.
 
Työmatkan kohokohta oli kuitenkin bikinit. Kyllä, bikinit. Nimittäin Stadiumilla oli suuri valikoima bikineitä -75% alennuksessa ja pari paria lähtikin mukaani - kaksi bikinisettiä maksoi yhteensä 13euroa. Halpaa, sanon minä. Kyllä nyt on bikinit hankittuna talven aurinkolomaa varten. Tästähän mieheni itseasiassa vitsailikin minulle, että nythän kannattaisi ostaa Suomesta bikineitä. Eipä kannattaisi vitsailla yhtään, näin siinä minulle käy, mutta toisaalta taas tuskinpa reissustakaan tällä hinnalla bikineitä olisi löytynyt. Jospa vielä olisi toivoa saada elokuulle Suomeenkin bikinikelejä, niin voisin mieluusti pukea uutuudet päälleni aurinkoon. Mutta vink vink, jos on tarvetta bikineille - suuntaa Stadiumille!
 

Minna Parikan liike oli myös sulkeunut hetki ennen liikkeen ovenripaan saapumistamme. Olisi ollut kiva astua sisälle, sillä ikkunoiden toisella puolella oli Minna Parikka itse. Kollegani oli haaveillut Minna Parikan nahkakäsineistä, joita olisimme mieluusti voineet käydä paikanpäällä katsomassa. Olisihan siinä samalla voinut kurkata jäljellä olevat alennuskenkäparitkin..

Nyt kuitenkin iltapuuhiin, huomenna alkaa syksyiset tuulet omalla työrintamalla. Ei muuta kuin hyviä unia ihan jokaiselle! Minulle ainakin hyvät yöunet tulee tarpeeseen hotelliyön jälkeen, sillä jostain syystä hotellissa nukun huonosti ja erityisesti tällä kertaa huoneessa oli todella kylmä - joten sain nykiä peittoa monta kertaa paremmin yöllä. Liekö se tyynykään ollut hyvin? :D


Positiivista, iloista asennetta viikkoosi!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Lauantaipäivän brunssi.

Etsimme aurinkoiselle lauantaipäivälle kivaa kahvipaikkaa, ja ajattelimme suunnata Jyväskylän harjulla sijaitsevaan Vesilinnan ravintolaan. Emme tienneet olisiko heillä kahvilapalvelut kuinka käytössä, mutta ajoimme auton parkkiin pihaan ja alaovella jo odotti mukava yllätys. Vesilinnassa järjestetään ainakin kesälauantaisin brunssi, poislukien ralliviikonlopun lauantai. Vesilinnan brunssi oli tarjolla lauantaina klo 12-15. Koska brunssi vaikutti lupaavalta ja monipuoliselta, päätimme testata sen.




Brunssi oli valtavan kattava, aikuisilta 25€ / hlö ja lapset puoleen hintaan. Ja mikä parasta, brunssin sai nauttia aurinkoisella näköalaterassilla - josta aukeni upea näkymä Jyväskylään. Suosittelen kurkkaamaan Vesilinnan facebook-sivut mistä selviää koska lauantaibrunsseja on tarjolla. Itse Vesilinnaan on helppo suunnistaa, kun vain bongaat Vesilinnan näkötornin Harjun päältä, keskustan tuntumasta - siellä Vesilinnan ravintolakin sijaitsee.


Ohessa kuvia tästä herkullisesta Vesilinnan lauantaibrunssista. Antaa kuvien puhua puolestaan.















Brunssin viimeisenä pisteenä iin päälle oli tämä herkullinen mokkapala, joka oli suussasulavaa ja maukasta, kera sulatetun suklaan. Kun taas erityisesti juniorin mieleen oli vesimelonishot, jota taisi upeampi lasillinen neitiin upota. En voi kuin suositella tutustumaan Vesilinnan brunssiin taikka ravintolapalveluihin, sekä täältä tornista aukenee upeat maisemat - jotka ehdottomasti on ulkopaikkakuntalaisillekin hyvä käydä näyttämässä. Näköalatorniin pääsee myöskin hissillä ylössaakka kuvaamaan sekä Vesitornin alakerroksessa on Keski-Suomen luontomuseokin.

Kiitos Vesilinnan ravintolalle
herkullisesta brunssista, ja menkäähän tekin testaamaan!

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Muffinseja.



Jos minä olen kova ja innokas leipomaan, niin on myös esikoiseni. Hän sai tänä vuonna ystävältäänkin synttärilahjaksi silikonimuffinsivuokia. Joskus aiemmin lahjaksi on tullut myöskin kuppikakkuohjekirja. Muffinsit / kuppikakut ovat niitä helpoimpia ja nopeiten valmistuvia herkkuja meidän perheessä. Yleensä perustaikinapohjan ainekset löytyvät kotoa kaapeista, mutta neiti haluaisi aina koristella nämä helpot leivonnaisensa. Joten tuorejuustopaketista ja tomusokerista saa oivan kuorrutteen, tällä kertaa sekaan meni myös pieni loraus elintarvikeväriä. Koristelussa neiti käytti minivaahtokarkkeja strösselin sijasta, joita olimme hankkineet (oi niin hyviä) rocky roadeja varten. Onko siellä muuallakin innokkaita pieniä tai vähän isompia leipojia?



"Kuppikakku päivässä pitää onnellisena." Niinpä varmaan. Minut onnelliseksi teki eilen viiden kilon mansikkalaatikko, josta pilkoin mansikoita pakkaseen talteen talven varalle. Oli ehdottoman pakko testata mummola-ajoilta mukaan tarttunutta vinkkiä mansikoiden putsaamisessa, nimittäin mehupillillä lähtee kaikki ylimääräiset pois. Tuuppaa pilli mansikan sisään mansikan keskeltä alaosasta, niin vihreät osat ja valkoinen keskusta lähtee kokonaisena pois kerralla. Näppärää, mutta niin hidasta. Eli tartuin veitseen ja tunnissa mansikat olivat pakkasessa. Löydettiin eilen niin isoja, niin herkullisia, niin tasakokoisia, niin virheettömiä ja ja.. eli todella hyviä mansikoita! Tuli niitä melkoisesti naposteltuakin, ja saattaa olla että lisääkin haetaan kotiin syötäväksi asti. Onko siellä jo mansikat pakastettu? 


 
Oma lempimuffinsini valmistuu valkosuklaasta ja mustikoista, mutta neidin kuppikakkukirja on täynnä erilaisia vinkkejä kuppikakkuihin. Kirja on myös tulvillaan erilaisia koristeluvinkkejä. Melkoisen haasteen voisikin itselleen asettaa, että testaisi kaikki kirjan kuppikakkuohjeet, mutta ehkäpä jätän haasteen väliin - jo pelkästään omien linjojen vuoksi. :D Ulkona aurinko paistaa, joten suihkuun ja siitä jonnekin - tämä lauantai on ihan tyhjä suunnitelmista eli auto liikahtaa varmasti kohta pihasta jonnekin..

Aurinkoista lauantaita!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Oi 90-luku.

Katselin asukuviani ja niinhän se sieltäkin tulee esille vahvasti, tummansininen on mun juttu. Ja kylläpä noita raitojakin vaatteissani on myös melkoisesti suosittu, liekö jotain tekemistä sitten niillä lapsuuden ja nuoruuden Marimekon klassikko raitapaidoilla. Niitä nimittäin minulta löytyi monesta eri väristä. Oliko ehkä sinullakin 90-luvulla raitapaidat se hittijuttu? Mitä muuta 90-luvulta on mieleeni jäänyt? No ainakin ne napapaidat, ne olivat kovaa huutoa - ja viime yökerhokokemukseni perusteella ne napapaidat ovat tulleet takaisin. Jaiks. Entäpä ne tekonahkaiset, äärettömän hiostavat housut. Kaikkea sitä päällensä on pukenutkin. Entä lappuhaalarit? Taikka nappiverkkarit, muistatteko ne? Ja bandanahuivit, tai toiselta nimeltään jenkkihuivit meilläpäin, niitäkin oli monessa eri sävyssä - mieluusti joko päähän taikka kaulaan sidottuna. Nyt omat lapseni kyselevät punaisien bandanahuivien perään, oi miksi ne tulikaan hävitettyä?
 


Toisaalta kun mietin omaa ensimmäistä asuntoani 90-luvun loppupuolella, sisustin sen esimerkiksi keltaisen ja sinisen sävyillä. Sininen sohvakin piti saada. Nykypäivänä jos miettisin kotini uudelleensisustamista, eivät kumpikaan näistä sävyistä olisi pääroolissa sisustamisessa. Näin se vaan taitaa mennä, että aikansa kutakin buumia vahvasti eletään fiiliksellä mukana. Nykyinen musta-valkoinen sisustustyylini vaikuttaa yhtäaikaa ajattomalta, freesiltä ja tyylikkäältä. Toisaalta, eihän sitä tiedä millaista sisustusmuotia eletään esimerkiksi 10 vuoden päästä ja mitä kaikkea kotkotuksia sitä mahtaakaan saada päähänsä?

 
Tänään illalla autoradiossa jumputti ysärihitit. Juniori kyseli mitä kauheaa musiikkia se oli, mitä kuuntelin. Itsestäni on oikeastaan aika ihanaa kuunnellakin niitä vanhoja hittejä, ja esimerkiksi perjantaisessa naistenillassa skabattiinkin leikkimuotoisesti kuka tunnistaa vanhoja kappaleita. Yritettiin jokainen vuorostamme keksiä niitä omia suosikkikappaleita sekä artisteja. Toisaalta jos ystävien lapset alkavat jo täyttämään 15-24vuotta, niin kai tässä alkaa jo jonkunlainen ikäkriisi syntymäänkin?



90-luvulla meillä leivottiin kakkuja. Hedelmäkakkuja. Sokerikakkuja. Muffinseja. Mokkapaloja. Ja teeleipiä. Nykyään leivotaan cakepopseja, macaronseja, cupcakeja. Monet leivonnaiset ovat saaneet uuden nimenkin. Mä en ollutkaan maistanut macaronseja muutama vuosi taaksepäin, ja nykyään ne ovat yhtä suurinta herkkuani. Ehdottomasti parhaimmat macaronsit saa Laduréelta. Mutta Tallinnassakin on Vanhassa Kaupungissa ihastuttava ranskalaisten leivonnaisten leipomo, Bonaparte, josta nämäkin macaronsit tulivat perheeltä tuliaisina viime viikonlopun reissusta. Suomessa puolestaan Tampereella on aika mahtavat macaronsit Pyymäen omassa kahvilassa. Toki olen myös itse kokeillut valmistaa näitä herkkuja, ja aika hyvin onnistuinkin ensikertalaisena täällä.  

Mä koen että monessa asiassa ollaan menty eteenpäin 90-luvusta, kuten tietenkin kuuluukin. Kuitenkin 90-luvussa oli omat juttunsa, jotka varmasti kulkevat mukana muodissa, sisustamisessa sekä leivonnassa. Itse odottelen sitä aikaa, kun Arabian keltainen Teema-astiasto on taas kovassa huudossa. Nimittäin sitä tästä huushollista löytyy, vaikka eipä haittaa - se istuu upeasti Arabian Paratiisi astiasarjan kanssa. Löytyykö sinulta millaisia 90-luvun kotkotuksia kodistasi? Muisteletko sinä koskaan taaksepäin? Vai onko mun aika nyt huolestua, onko mulle todellakin iskemässä ikäkriisi?!

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kesälaukku.

Se on kyllä aika hauska juttu, miten te lukijat olette onnistuneet tuntemaan minun käyttäytymiseni jo niin hyvin. Ja mikä on parhainta, monesta teistä lukijasta ja bloggaajasta, on myös tullut hyviä ystäviä minulle. Kesälläkin monta viestiä ja puhelua ollaan vaihdettu. Tavallaan tämä bloggaaminenkin on yhteinen väylä viestiä ja jakaa asioita. Toisesta näkökulmasta taas tämä bloggaaminen on aika kallista, sillä erilaisia inspriraatioita ja shoppailuhaluja saattaa ilmetä toisen bloggaajan postauksen vuoksi. Blogit on myös hyvä väylä jakaa kokemuksiaan, ja mahdollisia oivalluksia. Blogien kautta kuitenkaan toista ei voi persoonana kokonaan tuntea, vaan jokainen meistä antaa tietyn kuvan itsestään blogitekstien kautta eikä ehkä kaikkea haluakaan kirjoittaa sanoiksi. Jokaisen blogin takana on kuitenkin aivan samanlainen arjessa tasapainotteleva ihminen, elämä tuskin kellään on pelkkää ruusuilla tanssimista.
 
Minä sain joitakin kyselyitä, mitä mahdoin ostaa Helsingistä. Miten te arvasittekaan, että mukaani saattoi jotain lähteä. No joo, minähän olen aika mestari hankkimaan laukkuja ja huiveja. Toisaalta, kyllä minä jostain aiemmista hankinnoistani luovuinkin tämän laukun tieltä. Se on mielestäni järkevää, sillä ei niitä laukkuja ihan oikeasti kovin montaa nainen tarvitse. Minun peruslaukkuni kriteerit ovat seuraavat, sen saa olalle ja siinä on riittävästi tilaa tavaroiden säilytykseen sekä reissaamistarkoitukseen. Monesti laukustani löytyykin koko perheen varavaatteita sekä järjestelmäkamera. Työreissuilla kuljetan laukussani myöskin työkannettava ja kansio. Mikään ihan pikkulaukku ei siis ole minun juttuni. Joten suosikkilaukukseni on muodostunut monta monta kertaa asukuvissani näkyvä Louis Vuittonin Neverfull- laukku, mutta olin jo pitkään kaivannut sen laukun kaveriksi jotain toista laukkua. Enkä samanlaista laukkua kuitenkaan halunnut, vaikkei sekään varmasti huono vaihtoehto olisi ollut. Joten ei auttanut muu kuin mennä paikanpäälle Helsinkiin katsomaan että mikä olisi uusi laukkuni.   
 




Helsingissä kesälomapäiviä viettäessämme tapasin kaksi ihastuttavaa bloggajaa, Hennan ja Mankan, joiden kanssa olimme sopineet laukkureissun. Istuimme Espalla sovitellen erilaisia laukkuvaihtoehtoja minulle, tiettyjen kriteerien toteuttaminen ei ollutkaan niin helppo juttu. Päädyimme kuitenkin yhteistuumin samaan vaihtoehtolaukkuun, Louis Vuittonin Delightful laukkuun vaaleassa azur-kuosissa. Tavallaan tässä laukussa on paljon samaa kuin Neverfullissa, mutta kuitenkin yhtäaikaa niin erilainen. Lisäksi tämän laukun kohdalla päätöksentekoni clousasi pitkä hihna, jolla laukun käytännöllisyyttä saan vielä enemmän. Laukku toimii lyhyellä hihnalla olkalaukkuna kainalossa, ja pitkällä hihnalla saan sen crossbody-laukkuna monikäyttöisemmäksi sekä reissussa kädet on vapaana. Asukuvia tämän laukun kanssa varmasti tulette näkemään blogissani, mutta ensivaikutelmaa voitte kurkata yhden postauksen taaksepäin, jossa laukku heiluu olallani. Mitäs tykkäätte?


Kiitos vielä makutuomareille.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Ihastuttava kahvila Vaajakoskella.

Aivan Vaajakosken keskustan tuntumassa, Jyväskylän kupeessa, sijaitsee kaunis Naissaaren alue päijänteen kanavan rannalla. Naissaaressa on ihastuttava kahvila, Naissaaren Kahvihuone jonne mielellään vie ulkopaikkakuntalaisia kahville. Kahvilassa valmistetaan paikanpäällä herkulliset leivonnaiset sekä ainakin kesällä myynnissä on myös Pihtiputaalla valmistettua Liisankankaan Jäätelöä. Tämäkin jäätelö on gelatotyyppistä, ja makuvaihtoehtoja oli kahvilassa useampi tarjolla.   






Naissaaren kahvihuone on kaunis, tunnelmallinen paikka kosken vierellä. Aurinkoisina päivinä aurinko hellii, sekä kahvikupillisen jälkeen voi mennä ihmettelemään Vaajakosken kanavassa veneiden liikkumista. Tuonakin päivänä kanavassa odotteli perhe veneessä, jotta pääsisivät siirtymään eteenpäin kanavassa. Jos olet ulkopaikkakuntalainen, ja esimerkiksi Pandan tehtaanmyymälä on tuttu Vaajakoskella, niin tämä kahvila sijaitsee toisella puolella koskea. Aivan nelostien vieressä. Onko ehkäpä tuttu paikka tämä Naissaaren kahvihuone? Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, mikäli et ole vielä täällä käynyt.


Paita - Foverer21
Huivi - Vila, Pieces (saatu lahjaksi)
Hame - Veromoda
Kengät - Jana
Aurinkolasit - Louis Vuitton
Laukku - Louis Vuitton