lauantai 18. huhtikuuta 2015

Jopoilua.

Mä muistan jo mun lapsuudestani jopot. Oikeastaan mun pappa oli kova mies pyöräilemään, ja arvaatteko millä pyörällä mahtoi polkea eteenpäin? No jopolla tietenkin. Papalla oli keltainen, tarkemmin muisteltuna sellainen sinapinkeltainen jopo, jossa oli kukkatarroja. Vanhoista valokuvista varmasti löytyy pappa tuon joponsa kanssa. Ja muistankin heti yhden valokuvan, jossa isäni rakensi taloa ja pappa seisoi pihassa keltaisen pyöränsä kanssa. Muistan sellaisenkin tapahtuman, että papalta varastettiin se jopo. Ja jollain ihmeen konstilla pappa onnistui nappaamaan pyöränsä takaisin. Sitä mä en muista, mihin jopo mahtoi joutua papan kuoltua. Olisipa pitänyt saada säästettyä kunnon retrojopo. Se on muuten jännä juttu, miten vanhat asiat tulevat uudelleen muotiin. Pätee monessakin asiassa. Niinkuin myös nämä jopot. Aikamoinen hitti tässä hetkessä, katukuvassa jopoja on joka puolella. Ja meidänkin asuinalueella lähes joka lapsiperheessä on yksi tai useampi jopo. Ja arvatenkin yksi kappale meiltäkin löytyy esikoiselta.
 
Jopot lienee myös pyörävarkaiden yksi suosituin pyörämalli. Olisihan meidänkin neiti halunnut pinkin taikka turkoosin jopon, mutta olin tylsä ja päädyin mustaan. Joku tuttu vinkkasikin että pastellisävyjä varastetaan helposti, koska niitä kysytään paljon ja kyllä niitä paljon netissäkin käytettyinä myydään. Musta on ehkä neidin mielestä tylsä väri, mutta värinä ajaton ja menee myöskin isompana neitinä, ja jospa se ei ihan niin helposti lähtisi pitkäkyntisien matkaan. Vaikkakin jos on lähteäkseen varkaiden mukaan, niin sillehän ei voi mitään.  
 


Jopolla olen itsekin pyöräillyt pieniä matkoja. Jopoilu on leppoisaa pyöräilyä. Tosin pitkänmatkan polkupyöriksi näitä ei ole tarkoitettu, taikka sitten olisi hyvä miettiä vaihteellista vaihtoehtoa. Erityisesti ylämäessä jopolla ajeleminen on raskaantuntuista, mutta ajoasento on mahtavan letkeä. Aluksi me mieheni kanssa oltiin itsekin jopoja vastaan, mutta sekä minä että mieheni välillä lainaillaan esikoisen jopoa. Mutta tänä keväänä meille taitaa tulla toinenkin jopo, juniorille asteen pienemmässä kokoluokassa. Ja esikoisen mukaan "ei pinkkiä, kun ei mullekaan!" niin meille mieluusti voisi tulla toinenkin musta jopo. Tylsä minä..


Onks siellä muitakin jopoilijoita?

10 kommenttia:

  1. Jopo on kokenut uuden tulemisen. Meidän tytär on halunnut ajaa mummopyörällä. Mitä vanhempi ja ruostuneempi sitä parempi. Ei vaihteita eikä muita mukavuuksia :)

    VastaaPoista
  2. Meilläkin on Jopo, ostin uutena mieheltä joka oli saanut sen kylkiäisenä Skoda kaupoista. Väristys on vihreä valkoinen eli hieman erkoisempi väri myös. Siskoni voitti samanlaisen Jopon viime vuonna auton koeajosta (siskolla on uskomaton tuuri)

    VastaaPoista
  3. Viime vuonna oli ihan hilkulla ettenkö olisi ostanut pinkki-mustaa jopoa... en ostanut ja ehkä hyvä niin, koska me ostettiin se Harley Davidson ;)

    VastaaPoista
  4. Meillä on lapsilla ( 19, 15 ja 10) jopot. Niillä on ihanan kevyt ajaa. Olen polkaissut muutaman kerran töihin jopolla ja saanut hyviä hippikommentteja työkavereilta. Tällaiselle 70 luvun lapselle se vain sopii!

    VastaaPoista
  5. Tätillä oli sellainen myrkynvihreä jopo, voi että se lapsen silmällä näytti tosi hassulta pyörältä. Nythän ne tosiaan on yhtä IN kuin Kånken reppu. Meillä neiti haluisi myös jopon mutta sellaista se ei valitettavasti saa sillä haluamme hänelle pitkän koulumatkan vuoksi "kunnon" pyörän, siis vaihteet jne että jaksaisi polkea naukumatta kouluun.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3