torstai 30. huhtikuuta 2015

Vappuja!

Vappuaatto valkeni valkoisen lumipeitteen kera. Aamulla sai miettiä, uskaltaako autolla lähteä edes pihasta. Nimittäin sen verran reilusti lunta oli tullut. Kun taas päivällä aurinko paistoi ja lämmitteli yli 10asteen lämmössä. Kaupungilla oli melkoinen vilinä ja tohina vapun juhlijoita jo päivällä. Millaisetkohan bileet siellä mahtaa olla tänään illalla? Jäin itse oikeastaan miettimään vappua ja sen juhlimista, koska olisin mahtanut sillein oikeasti juhlia vappua? Ehkäpä ensimmäiset vuodet valkolakin saamisesta - koska olihan se nostettava päähän? Voisin sanoa olevani melkoinen kotihiiri, nimittäin mikään bailaaminen ei juurikaan kiinnosta. Onko siellä samanlaisia kotihiirejä, vai onko oikeasti tänään pystyssä bilepäivä?
 


Kotona serpentiinit tuovat vapputunnelmaa. Ilmapallot puolestaan yksi kerrallaan poksahtelevat, sillä nuorempi Zorro-koiramme tykkää niillä kovasti leikkiä. Ehjänä ilmapallot eivät kovinkaan kauaa siinä leikissä kestä. Toiveikkaana kuitenkin vielä haaveilen ilmapallojen virittämisestä jonnekin roikkumaan, mutta saapa nähdä säilyykö tällä menolla yksikään ehjänä. Täytyy nopeaa mennä pitämään puolensa pallojen kanssa. Onneksi kuitenkin juniorille hankitut foliopallot keikkuvat ilmassa. Onko siellä muuallakin viritelty vappukoristeita kotiin?

Vietämme vapun kotona lasten kanssa. Yhteistä aikaa. Hyvää vappuruokaa ja muutama lasillinen hyvää kuohuviiniä. Mieheni valmisti herkulliset pihvit meille, ja itse olin toivonut nautittavaksi tomaatti-mozzarella-basilikaherkkuja. Tänään herkutellaan kotona, kun taas huomenna herkuttelemme ravintolan vappu buffet-pöydässä, sekä pistäydymme munkeilla ja simalla juniorin ystävän perheen luona. Lauantaina puolestaan on pitkästä aikaa teatteripäivä kera tyttöjen. Olen itsekin lapsena ja nuorena harrastanut aktiivisesti teatteria, ja nautinkin valtavasti teatteriesityksistä. Mikäli aikaa olisi enemmän, voisin jopa harkita jotain harrastajateatteritoimintaa.   

 
 
Kuuluuko sinun vappuusi jotain perinteitä taikka tapoja? Vuosittain toistuvia tapaamisia taikka muuta? Meidän vapun perinteinä voisi varmaan puhua vappupäivän ajelun, sekä vappupäivänä kaupungilla käymisen. Vapputivoli on vuosittainen juttu, ja siellä tapaakin monta ystävää. Vappupäivänä pistän ylioppilaslakkini päähän. Ei siis mitään sen ihmeempiä suunnitelmia tällekään vapulle.
 

Pilkettä silmänkulmaan, ja vapun viettoon!

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Vihreää ja vähän pinkkiä.

Luonto herää totisesti kevääseen. Ai onko jo aika? No on! Toisaalta eikös lähes joka vappu ole ollutkin kylmät ilmat istuskella piknikillä? Mutta toki poikkeuksia on, ja lämpimiä vappuja on myös koettu. Huomiselle on luvattu lumisadetta keski-suomeen, lumisadetta - ei voi olla totta. Jopa 20cm säätiedotuksen mukaan. Mä en todellakaan suostu, että vappuna sataisi lunta. Eli hei meteorologit, voitteks tutkii sääkartat uudelleen? Mutta tosiaankin, on ollut ihanaa huomata miten luonto herää kauniin vihreeseen välimaailmaan. Keväässä onkin ehdottomasti parasta (auringon lisäksi) juuri se kevään vihreä väri. Ruoho alkaa vihertämään, puihin ilmestyy silmuja ja vihreyttä. Omassa pihassakin ihastelin kauniin vihreän värimaailman lisääntymistä.
 
Luonnon herätessä vihreään väriloistoonsa, samalla kotonakin seinien sisäpuolella alkaa kevät heräämään. Vaaleanvihreää, omenanvihreää, limenvihreää, kaikkia näitä värejä voisin kotonakin laittaa esille. Valmiiksi ommeltuina verhoina minulla onkin juuri sellainen kevään vihreä, jonka voisin ajatella ripustavani keittiön ikkunaan. Muuta vaaleanvihreää somistetta löytyy yllin kyllin..
 


Ehkä kuitenkin se iloisin asia pihassa oli nämä "odotetut ja jännitetyt" kasvunalut. Nimittäin viime kesänä mieheni istuttamat pionit ovat todellakin elossa, ja heräämässä uuteen kasvuun. Aika mahtavaa! Seuraavana saan jännittää, onnistutaanko saamaan ne vielä kukkimaankin? Sattuisko olemaan vinkkejä pioneiden suhteen, pitääkö lannoittaa ja miten muutoin niiden hoito?




Pääsiäiseksi hankitut narsissit kukkivat vielä niin kauniisti, etten ole raaskinut niitä heittää vielä pois. Joko mahtaisi olla aika vapun aikaan istuttaa tilalle vaikkapa niitä orvokkeja? Vai mahtaisinko malttaa mieleni ja odotella virallisia kesäkukkia? En nimittäin tykkää orvokkien nyppimisestä taikka siitä, miten ne helposti levittävät siemeniään. Orvokki taas toisaalta on helppo ja varma kukka, se ei helposti palellu ja sen hoito on äärettömän helppoa. Ystäväni luona näin ehkä yhdet kauneimmat orvokit, valtavan suurella kukinnalla, sellaiset voisin omaan pihaanikin ehkä huolia.

Löytyyhän sitä pinkkiäkin täältä! Olisitteko uskoneet, että hankin kuitenkin pinkin Jopon  neidille! Tuskinpa. Mustaahan minä lähdin hankkimaan. Alunperin olen ollut näitä "värillisiä" vastaan hyvin epäileväinen, mutta näköjään vuosien mittaan sitä itsekin pehmenee. Lähinnä juuri varastamisen / varkaiden näkökulman vuoksi. Mutta jos on mennäkseen varkaiden mukaan, niin sille ei voi mitään. Ihan yhtä lailla esikoisen musta Jopo varmasti kelpaa varkaille. Ja onpa muuten tällä pinkillä Jopolla ajeltu jo melkoisesti.


Kotona juniori on levitellyt serpentiiniä vähän joka paikkaan. Löysin sitä muuten myöskin omalta tyynyltäni! :D Eikä se ihan kaikista paras ratkaisu ollut ripustella sitä vessan hanaankaan. Voisin väittää että ainakin tänä vuonna serpentiinit on tulleet huomatuiksi, ja vieläpä ilmapallojen kera koristelu jatkunee huomenna. Pari foliopalloa keikkuu ilmassa juniorin huoneessa, kun taas esikoinen pyysi pallon sijasta itselleen hiusväriä. Suihkutettavaa hiusväriä. Vaikka kuinka pakkaus lupaa, että väri poispeseytyisi - voin jo pienellä epävarmuudella suhtautua asiaan. Katsotaan kauan meidän neidillä pysyy vappuvärit tukassa.. ounou..


Iloista vapun odotusta!

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Mustaa kuumetta.

Mun viikko starttasi eilen. Ihan niinkuin kaikkien muidenkin. Maanantai luonnollisesti starttaa aina viikon. Mutta mun viikko starttasi Terveystalolla, tiesin odottaa muun muassa verikokeita. Nimittäin verikokeet on yksi sellainen juttu, joka on heikkouteni - jostain syystä pyörryn helposti verikokeen ottamishetkellä. Olen kyllä hienosti saanut viime aikoina itseni koottua ja hengitettyä tasaisesti katsomattakaan toimenpidettä kohti. Ja selvisin eilenkin ilman kopsahduksia. Kopsahdus sanonta tuleekin siitä, kun neuvola-aikaan kätilöä aina jännitti mahdanko kopsahtaa. Pari kertaa tipuin penkiltäkin, kunnes täti oli sitä mieltä että parempi on ottaa näytteet makuultaan..

Lopputuloksena verikokeiden, keuhkojen kuuntelun, nieluun kurkkaamiseen, korvien tutkimisen, kuumeen mittaamisen ja keuhkojen kuvaamisen jälkeen oli jokin virus-bakteeri. Koska yskäni oli pitkittynyt, päivälleen viisi viikkoa taaksepäin olin vastaanotolla yskän ja äänenmenettämisen vuoksi - lääkäri uskalsi epäillä yllättävän kuumeen nostamisen vuoksi jotain tulehdusta. Tulehdusarvot olivat koholla, muttei pahasti joka viittaisi viralliseen tulehdukseen. Sen sijaan hän halusi poissulkea myöskin keuhkokuumeen, joten sain välittömän lähetteen keuhkokuvaukseen. Iltapäivällä odottelin kuumeisesti (sanansa mukaisesti) lääkärin soittoa, mikä olisi tuomio. Huh, kuitenkaan ei keuhkokuumeesta minun kohdallani puhuta. Nyt kolme päivää lepoa, todellakaan en haluakaan saada keuhkokuumetta. Että sellainen viikonaloitus. Not nice.

Mutta tiedättekö mikä tässä kotona sairastelemisessa on yksi ikävin juttu? Netissä surffailu, ajantappaminen. Ja niiden pakkomielteiden hiipiminen päälle. Olen onnistunut saamaan pakkomielteen, niin ei siinä taas kauaa mennytkään, nimittäin kesäksi haluaisin mustan pienen käsilaukun. Viime viikolla jo sain todeta että netissä olevat tuotekuvat eivät välttämättä takaa samaa kuvaa luonnossa. Eli parempi nähdä aina laukut omin silmin kuin luottaa mainoskuviin. Keräsin pari kollaasia sellaisista mustista pienistä käsilaukuista, joista jokin voisi olla tämän kesän laukkuni. Ekan kollaasin laukuista kolme vaihtoehtoa on ollutkin jo olkapäälläni, muttei mukaan ole lähtenyt kuitenkaan.



Kuvien lähteet ovat Louisvuitton.com ja netaporter.com sivustot.
 
Kesää varten on ehkä hassua hankkia musta laukku, mutta jostain syystä haluaisin mustan siitä syystä että se olisi ajaton ja klassisen tyylikäs. Voi nämä adjektiivit lienee melkein lempisanastoani. Lisäksi suurin osa kesäkengistäni ovat mustia väriltään, joten laukku ja kengät natsaisivat hyvin yhteen. Musta on värinä sellainen, joka menee läpi vuoden. Jostain syystä katseeni onkin alkanut kiinnittymään Saint Laurentin laukkuihin, sekä myöskin Chaneliin. Mutta olen miehelleni luvannut, etten ala Chanelista haaveilemaan, enkä kehittämään pakkomiellettäkään..
 
Iskeekö musta pikkulaukku sinuun?

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Haravoinnista lepoon.


Mun viikonloppu sujui nopeaa. Niinkun ne aina tuntuu menevänkin. Jostain syystä viikonlopuille on vielä ladattuna ohjelmaa kerrakseen. Kuitenkin viikonloppuna sain aikaiseksi jotain sellaista mitä olen katsellut naapureiden puuhastelevan jo monta kertaa. Jotain sellaista mikä ei millään tavalla ole oikein mun lempipuuhaa. Pakollista hommaa siltikin. Tehtävä se on, ei voi mitään. Yök. Kaivoin varastosta esille puutarhakäsineet ja haravat, jee - pääsen haravoimaan. Rajanaapurimme kanssa löysimme toisemme samasta puuhasta ja manasimme kuinka ahterista tuo homma onkaan. Toiset hehkuttaa "pihan rapsutusta" eikun rakkojen hankkimista se homma on! Mieluummin mä oikeasti nyppisin kukkapenkkejä, saksisin pensaita ja istuttelisin kasveja, mutta haravointi - se ei ihan oikeasti ole mun juttu sitten ollenkaan. Onneksi mieheni siivosi kuitenkin jälkeni, nuo kamalat ruohokasat pois, sillä harava tipahti lähes kirjaimellisesti kädestäni..


Homma tuntuikin erityisen raskaalta. Ei meinannut tulla mitään haravoimisesta, yhtä aikaa homma ärsytti ja yhtä aikaa mietin koska lopettaisin. Ärsytystä lisäsi, kun löysin mieheni sisältä päiväunilta. Niinpä niin. Pitihän se arvata. Mutta minusta tuntui, että itsekin olin levon tarpeessa ja menin pötkölleen. Sillä pienellä lepohetkellä jatkoin unia aamuun saakka. Ja sunnuntaiaamuna herättyäni olo ei ollut yhtään levännyt, vaan suorastaan tuskainen. Olo kaipasi särkylääkettä ja kuumemittaria. Pääkipua ja kuumetta. Oivoi.

Kun itse olin sunnuntaipäivän potilaana, seurasin sivusta esikoisen vaatekaappien siivousprojektia. Ehdotin ääneen, olisiko aika siivota kaapit ja hyllyt (katso vaatteita hyllyillä kuvan takana) ja yllätykseksi neiti tarttui tuumasta toimeen. Ja hymyssä suin seurasin siivousprojektin etenemistä, samanlainen tapa siivota kaapit kuin äidillään - kaikki ulos kerralla, ja sitten pienissä erissä nätisti takaisin kaappiin. Onko tällainen tyyli jollain toisellakin?


Kipeänä on lupa aloittaa jäätelökesä tälle vuodelle. Syödä yksi, kaksi jäätelöä. Nautiskella. Antaa jäätelön sulaa. Meidän perhe taitaa ihan oikeasti olla läpi vuoden jäätelön suurkuluttajia, ja haemmekin lähellämme sijaitsevalta Valion tehtaalta säännöllisesti niitä viiden litran jäätelöastioita. Erityisesti kesäisin jäätelöt on meidän herkkuja. Jäätelöä on aina oltava pakkasessa. Siis ihan aina. Ehkä tämäkin on opittu juttu mummolan ajoilta, nimittäin meidän mummolassa oli ihan aina jäätelöä. Ihan aina aina.


Nauttikaa auringonsäteistä!
 
Nimimerkillä terkkuja sairastuvalta.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Nuttura.

Mä en tiedä onko koskaan ollut puhetta sen tarkemmin, mitä olen elämäni varrella opiskellut. Voisin avata yhden seikan, nimittäin kiinnostukseni kauneutta ja hiuksia kohtaan. Sekä kun kiinnostusta on riittävästi, alalle tulee päädyttyä opiskelemaan. Ja onpa opiskelujen jälkeen tullut tehtyä kosmetologin, maskeerajan sekä parturi-kampaajan töitä. Edelleen koen suurta intohimoa kaikkea kaunista kohtaan, ja viimeksi eilen sain antaa vinkkejä ja oman mielipiteeni kollegani hiusväriongelmaan. Kuitenkin itse olen nihkeä tekemään muutoksia itselleni, kuten esimerkiksi vaikka kuinka haluaisin hiuksiini uutta ilmettä - silti peilistä katsoo aina samanlainen tummahiuksinen minä. Tälläkin hetkellä pyörittelen mielessäni mahdollisia vaaleita raitoja, mutta katsotaan saanko sitäkään aikaiseksi. Ja vaikka saisinkin, kuinka kauan ne raidat mahtaisivat hiuksissani viihtyä ennenkuin värjäisin ne tummaksi takaisin. Silti vaikka jahkailenkin "juupas-eipäs" niin välillä vaan kyllästyy sen hetkiseen lookiin. Tiedät varmaan fiiliksen?

Nyt varsinkin kun koin kyllästymisen polkkatukkaani, päätin kasvattaa sitä hiukan pidemmäksi. Nyt kun hiukseni ovat hiukan pidemmät, koen tuskaa miten sitä laittaisin - joten monena aamuna se sujahtaakin hetkessä kiinni ponnarille. Parin päivän ajan mielessäni on kuitenkin ollut yksi muukin vaihtoehto, nimittäin nutturasta. Kuitenkin kaikki ne minun pitkiin hiuksiin hankkimani valkit olisivat olleet aivan liian suurikokoisia, niin nappasin kaupungista pienemmän valkin mukaani. Ja testasin tietenkin heti, mahtaako nuttura onnistua tähän tukkaan..


Jakku - Lindex
Paita - H&M
Housut - Vila
Kengät - Kaiio
Laukku - Louis Vuitton
Huivi - Mulberry



Ja onnistuihan se yllättävän helposti - nimittäin aivan hetkessä. Taidonnäyte ei ehkä ole mikään kaikista mallikkain, mutta testausmielessä olen tyytyväinen, kun nimenomaan tarkoitus oli vain todeta yltääkö tukka nutturalle vai ei. Ja aivan varmasti mun päivittäisessä lookissani tullaan jatkossa näkemäänkin monta kertaa myöskin nuttura! Onko siellä muitakin nutturapäitä? ;)



Tähän nutturaan ei tarvinnut kuin pienen valkin, kaksi ponnaria ja pari kampauspinniä. Sujautin nutturan ympärille erikseen pienenä lisäefektinä mustan rusetillisen nauhan. Voisin testata myöskin Louis Vuittonin bandeaun sujauttamista nutturan ympärille, taikka kun tarvitsee juhlavampaa fiilistä niin mikä ettei jotain kukkakoristeita taikka lettien yhdistämistä. Ainakaan tällä hetkellä en enää yhtään haikaile sen polkkatukan perään, vaikka olihan sekin helppo ja aina tyylikäs. Silti, never say never. Onhan sitä ennenkin monta kertaa tullut kasvatettua hiukset pitkiksi, jopa ylipitkiksi, ja kerralla sitten leikkautettu lyhyt linja.



Ps. Ihanaa kun bleiserikausi ja avokaskelit ovat alkaneet. Mä niin tykkään!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Väsynyt reissaaja.

Kotona. Ja perjantai. Voiko kohta huokaista? Nimittäin palaveripäivä pääkaupunkiseudulla on takana, ja eilen palasi kotiin aika väsynyt äiti. Eikä väsymystä yhtään piristänyt likapyykkiä pursoava pyykkikoppa taikka sotkuiset keittiönpöydät. Joten toimeen, projekti koti kuntoon, illalla vaikka kuinka olisi väsyttänyt. Kuitenkin työmatkan lomassa ennätin pitsalle Mankan kanssa ja juttu kulki, aika juoksi. Mukava yhdistää työmatkoille jotain piristyksiä, mitä siellä hotellihuoneessa kökkimään. Kotimatkalla ennätin näkemään kaikki mahdolliset sääilmiöt: aurinkoa, rankkasadetta, räntää, rakeita. Tänäkin aamuna maa täällä Keski-Suomessa oli ohuen valkoisen peitteen alla, yöllä oli ollut pakkasta. Jokohan se kevät nyt alkaisi kuitenkin kunnolla? Aurinko ainakin lämmittää jo voimakkaasti ja ruoho alkaa vihertämään. Jos siitä auringosta saisi nyt ylimääräistä energiaa, jostain syystä tuntuu että aina vaan väsyttää. Ehkäpä olisi hyvä aika täyttää kodin vitamiinivarat, siitä on ainakin hyvä lähteä eteenpäin.
 

Itse kokouspäivä järjestettiin ihanissa puitteissa, paikkana toimi Kuninkaan Kartano joka sijaitsee Vantaanjokilaakson varrella. Tilat olivat upeat, juhlavat isoine kristallikruunuineen - kuitenkaan en kehdannut kokouksen lomassa alkaa kuvailemaan rakennusta sisäpuolelta. Henkilökunnan mukaan täällä järjestetään myöskin hääjuhlia paljon kesäisin, enkä yhtään ihmettele. Harmi vaan että vaikka aurinko paistoikin upeasti, niin eilen oli järkyttävä tuuli - eikä ulkona juuri viihtynytkään. Vaikkakin yritin kahvikupillista nautiskella auringossa terassilla, mutta kylmä tuli ja tukka meinasi lähteä päästä..  





Mutta työ ja arki vie nyt mennessään, enkä minäkään ole ennättänyt blogia päivittämään sellaiseen tahtiin mitä toiveissa olisi ollut - koettakaa kestää. Eiköhän nämä kiireet hellitä, ja energiaa on enemmän mitä pidemmälle kevättä mennään. Ja hei, ensi viikolla on vappu! Ja mitä se tarkoittaa - toukokuuta. Apua, koulut loppuu ihan kohta ja kesälomakausi alkaa. Toukokuu. Niin, ja mitähän sitä vappuna tekisi? Jonain vuonna ollaan istuttu picnicillä vapun aikaan, sekä tietenkin lapsille laput kohokohta on vapputivoli. Ja kyselipä vielä juniori, että saako hän foliopallon vapuksi.

Joko siellä on vappusuunnitelmat tehty?

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Mä ja tennarit.

Ihan varmasti muistatte kun olen pähkäillyt niitä valkoisia tennareita. Ja etten löytänyt omaa kokoani Niken tietystä tennarimallista, ja en myöskään halunnut niitä kaikkien fanittamia Airmaxeja. Mutta niin, samalla tunnustan, että parikin kertaa ne valkoiset Niken Airmaxitkin on ollut nettikaupan sivustolla ostoskorissa. Tällainen tää ihmisen pää on, oikukas. Kun jotain näkee tarpeeksi paljon, sitä alkaa itsekin systemaattisesti haluamaan. Kuitenkin järkiin olen tullut jokaisella kerralla siinä vaiheessa, kun on tullut maksun aika. Olisinko valmis maksaa tästä päähänpistosta 140euroa ja todennäköisesti onnistuisin epäilemättä hetialkuunsa likaamaan pilalle valkoiset tennarini. Ja lisäksi, kun minä en vain taida ihan oikeasti olla mitään tennarikansaa.. Enkä kyllä työarkipukeutumisessani tennareita / lenkkareita vaan pysty ajattelemaan, kyllä kenkien pitää siistimmät olla. Joten päädyn edelleen ihastelemaan muiden valkoisia tennareita.
 
Mutta päätin kuitenkin kurkata kenkäkaapin hyllyille, ja sieltä löytyi useampi tennari / lenkkaripari. Jostain syystä Conversetkin tuntuvat jalkaani liian leveiltä, mutta olen kuitenkin onnistunut sellaisetkin hankkimaan pari-kolme vuotta sitten - päätin pistää kengät vapaalla jalkaani. Kuosina näissä on Marimekon kangas, ja kuten näkyy niin eivät ainakaan käytöllä ole pilatut. Voin minä aina välillä piristää itseäni tennareilla, mutta työarkipukeutumisessani en tennareita näe. Ja kyllä enemmän viihdyn avokkaissa ja ballerinoissa kevään lämpimissä ilmoissa. Joko olet muuten aloittanut avokas- ja ballerinakauden?
 

Ihastelen mielellään tyylikkäitä kokonaisuuksia, joihin on yhdistetty juuri Converset taikka muut tennarit. Ehkäpä joku päivä minuunkin tennarit kolahtavat paremmin, eikä sitä ikinä tiedä mitä sitä jalkaansa onnistuu joku työpäiväkin sujauttamaan. Siitä tulikin mieleen, että kohta alkaa olemaan aika katsella uusia ballerinoja. Ehkäpä tulevan työmatkan lomassa pääkaupunkiseudulta? Ääh, parempi olisi pysytellä kauppojen ulkopuolella. 

Shoppailuhuuman välttämiseen yksi hyvä keino on muuten pihatyöt. Hitsi miten koukuttavia, ei malta jättää kesken. Nimittäin eilen illalla pääti lähteä leikkaamaan kaikki pensasaitojen pensaat ja ihan pieni juttu se ei ollutkaan, sisälle palasin kuitenkin ennen kuin oli liian pimeää. Vielä viikonloppuna odottelee muut pihatoimet, kuten haravointi ja kalkitus. Ihmeissäni olin istutuslaatikkoon kurkatessani, että siellähän kasvaa jo vihreänä nippuna ja voimakastuoksuisena ruohosipuli! Jokohan sinne uskaltaisi siis istuttaa jo muitakin yrttejä?


Mahtavan keväistä viikkoa!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Vaalipullat.

Kävitkö sinä antamassa äänesi tänään? Me kävimme, ja äänestyspaikalla oli myöskin vaalikahvila järjestettynä. Haukkasin tuoreen korvapuustin kahvin kaverina, ja siitäpä se idea lähti. "Voisimme joku päivä leipoa korvapuusteja kotonakin" totesin miehelleni.
"Minä voin leipoa heti tänään" sanoi mieheni, ja niin hän tarttui tuumasta toimeen. Koti täyttyi ihanasta valmistuvan pullataikinan tuoksusta, kardemumman tuoksusta, ja myöhemmin uunissa paistui lämpimiä korvapuusteja päiväkahvin kaveriksi. 
 

Ohje näihin korvapuusteihin tuli napattua Sunnuntai- vehnäjauhopussin kyljestä. Olen aiemminkin valmistanut samalla ohjeella itse, ja pehmeitä maukkaita korvapuusteja saanut aikaiseksi. Joten uskallauduin kokemuksen perusteella suosittelemaan ohjetta miehellenikin. Minä sain lepäillä sohvalla katsellen leipomispuuhia keittiössämme. Aikamoista luxusta. Ohje näihin pulliin löytyy netistäkin täältä. Korvapuustit ovatkin aina olleet lempipulliani, ja lapsuudessa ne maistuivat taivaallisilta maidon kanssa. Ja näyttivät ne tänään maistuvan omille lapsillekin.


Uusi viikko alkamaisillaan, ja minulla on taas viikolla tiedossa kokouspäivä Helsingissä. Lähden keskiviikkona töistä suoraan ajelemaan ja saan ihanasta blogiystävästä seuraa pitsan merkeissä illansuussa. Voipi olla parempi, etten lähde edes tutustumaan kauppojen valikoimiin - etten onnistu saamaan yhtään ylimääräistä pakkomiellettä päähäni. Niitä kun tuppaa tulemaan jo ihan itselleenkin.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Jopoilua.

Mä muistan jo mun lapsuudestani jopot. Oikeastaan mun pappa oli kova mies pyöräilemään, ja arvaatteko millä pyörällä mahtoi polkea eteenpäin? No jopolla tietenkin. Papalla oli keltainen, tarkemmin muisteltuna sellainen sinapinkeltainen jopo, jossa oli kukkatarroja. Vanhoista valokuvista varmasti löytyy pappa tuon joponsa kanssa. Ja muistankin heti yhden valokuvan, jossa isäni rakensi taloa ja pappa seisoi pihassa keltaisen pyöränsä kanssa. Muistan sellaisenkin tapahtuman, että papalta varastettiin se jopo. Ja jollain ihmeen konstilla pappa onnistui nappaamaan pyöränsä takaisin. Sitä mä en muista, mihin jopo mahtoi joutua papan kuoltua. Olisipa pitänyt saada säästettyä kunnon retrojopo. Se on muuten jännä juttu, miten vanhat asiat tulevat uudelleen muotiin. Pätee monessakin asiassa. Niinkuin myös nämä jopot. Aikamoinen hitti tässä hetkessä, katukuvassa jopoja on joka puolella. Ja meidänkin asuinalueella lähes joka lapsiperheessä on yksi tai useampi jopo. Ja arvatenkin yksi kappale meiltäkin löytyy esikoiselta.
 
Jopot lienee myös pyörävarkaiden yksi suosituin pyörämalli. Olisihan meidänkin neiti halunnut pinkin taikka turkoosin jopon, mutta olin tylsä ja päädyin mustaan. Joku tuttu vinkkasikin että pastellisävyjä varastetaan helposti, koska niitä kysytään paljon ja kyllä niitä paljon netissäkin käytettyinä myydään. Musta on ehkä neidin mielestä tylsä väri, mutta värinä ajaton ja menee myöskin isompana neitinä, ja jospa se ei ihan niin helposti lähtisi pitkäkyntisien matkaan. Vaikkakin jos on lähteäkseen varkaiden mukaan, niin sillehän ei voi mitään.  
 


Jopolla olen itsekin pyöräillyt pieniä matkoja. Jopoilu on leppoisaa pyöräilyä. Tosin pitkänmatkan polkupyöriksi näitä ei ole tarkoitettu, taikka sitten olisi hyvä miettiä vaihteellista vaihtoehtoa. Erityisesti ylämäessä jopolla ajeleminen on raskaantuntuista, mutta ajoasento on mahtavan letkeä. Aluksi me mieheni kanssa oltiin itsekin jopoja vastaan, mutta sekä minä että mieheni välillä lainaillaan esikoisen jopoa. Mutta tänä keväänä meille taitaa tulla toinenkin jopo, juniorille asteen pienemmässä kokoluokassa. Ja esikoisen mukaan "ei pinkkiä, kun ei mullekaan!" niin meille mieluusti voisi tulla toinenkin musta jopo. Tylsä minä..


Onks siellä muitakin jopoilijoita?

torstai 16. huhtikuuta 2015

Memories.



Muistot. Pystyt varmaan samaistumaan tunteeseen, kun jokin muisto toisesta ihmisestä taikka hetkestä nousee esille esimerkiksi tuoksun taikka jonkin asian vuoksi. Tuoksu muistuttaa lapsuudesta, taikka ystävän kotona tuoksui tietyltä, tai esimerkiksi vanhempien käyttämät hajuvedet. Jokin musiikkikappale nostaa tunteita ja muistoja mieleen. Valokuvista on jäänyt mieleen tietyt tilanteet, ja jokin pienikin juttu nostattaa muistot esille. Kuten esimerkiksi minulla tämän päivän asusteena toiminut simppeli musta kaulakoru, joka on edesmenneen äitini koru. Muistan viimeisen kesän, jolloin hän piti kukikkaan juhlamekkonsa kanssa tätä korua. Muistan kuinka se antoi särmää vaaleille hiuksille ja kukkamekolle. Niitä muistoja pitääkin olla, ja niitä pitää vaalia. Itsestäni on kiva pukea koru ylle, jolla on jokin tarina. Minua se muistuttaa äidistäni, sekä rakkaudestani äitiäni kohtaan. Vaikka koru ei varmasti olekaan mikään arvokoru, niin minulle sillä on suuri tunnearvo.


Halusin yhdistää kaulakorun tämänpäiväiseen asuuni, halusin jotain mustaa kaulaani. Mustat housut ja musta kaulakoru se yhteen sopii. Muutoin väriä haettiinkin pinkin ja tummansinisen yhdistelmästä. Uskallauduin aamulla lähtemään bleiseri päällä työpäivään, onneksi autossa on sisällä lämmin - nimittäin ulkona satoi lähes koko päivän räntää! Keväthän se piti tulla, ja kesärenkaatkin on jo alla..


Bleiseri - Lindex
Paita - Forever21
Housut - LauRel
Kengät - Jana
Kaulakoru - Äidin vanha

Mitä vanhaa ja tunnearvoista sinulta ehkä löytyy? Mistä erityisesti nousee muistoja mieleen? Itse tykkään katsella vanhoja valokuvia, omasta lapsuudestani ja naureskella tilanteille ja kuville. Myös omien lapsieni kanssa ihastelemme vanhoja kuvia, niissä kuvissa ne muistot säilyvät mielestäni parhaiten. Nykypäivänä liikaa valokuviakin tulee säilytettyä tietokoneella, entäpä jos joku päivä tietokone menee rikki ja kaikki kuvat katoavat? Ehkäpä olisi minullakin aika teettää valokuvia? Lasten ollessa pieniä jaksoin kirjoittaa valokuvakansioihin jokaisen kuvan kohdalle erilaisia seikkoja, sekä merkinnät ajanjaksoista. Nyt tuntuu jo vaivalloiselta valokuvien teettäminen, saati valokuvien kiinnittäminen valokuvakansioihin. Ja mistähän sekin mahtaa johtua? Kuitenkin olen jo pitkään puhunut valokuvien teettämisestä, kameran muistikortin tyhjentämisestä - ja kun itsestään se homma ei näytä luonnistuvan niin taidanpa tarttua tuumasta toimeen. Joko tänään vaiko huomenna.. 

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

No se kinderpiirakka.

Niinpä niin. Minun piti tehdä pääsiäiseksi kaikkien huulilla oleva Kinderpiirakka. Se taitaa olla tämän hetken hitti leivonnainen. Instagram, facebook, nettisivut, blogit - jokapuolella on kinderpiirakkaa. Mitä upeampia lopputuloksia, ja jokainen ylistää tämän herkun makua. Mutta tekemättä jäi minulta, vaikkakin joka pääsiäinen olen jonkunlaisen kakun tainnutkin leipoa. Kiitos teille ihanille lukijoille, että seuraatte ja tekin huomasitte, ettei mitään pääsiäisleivonnaisen ohjetta tullutkaan tänä vuonna. Voi minun saamattomuuttani. Vai voisiko laittaa työkiireiden ja henkisen väsymyksen piikkiin osittain, ettei vaan jaksa mitään ylimääräistä - mieluummin lepään jalat pitkällään kun ollaan vapaalla. Mutta tänään se tapahtui, nimittäin meidän keittiössä valmistui Kinderpiirakkaa - parempi myöhään kun ei milloinkaan? Oletko ehkä sinä jo testannut Kinderpiirakan?

Ohjeita tähän herkkuun on varmaan yhtä montaa laatua kuin tekijää. Ensikertalaisena tämän piirakan kanssa täytyy sanoa, että vaikka leipomisessa onkin monta vaihetta niin lopputulos ja maku on sen arvoista. Laitan tänne ohjeen, mitä itse käytin. Esimerkiksi kotikokki.net sivustolta löytyy monta ohjetta Kinderpiirakkaan, ja itse vierailin myöskin Vaniljapullan blogissa, jossa oli hyvät ohjeet valmistamiseen. Ja vaude mitä lopputuloksia siellä olikaan, mietin jo hetken aikaa kehtaanko omaa lopputulostani laittaa tänne esille - mutta tällaista jälkeä tällä kertaa tästä keittiöstä saatiin aikaiseksi.


 
Kinderpiirakka
 
pohja:
6dl sokeria
5dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
4tl leivinjauhetta
6rkl leivontakaakaota
3dl kiehuvaa vettä
300g voita sulatettuna
4 munaa
 
voikreemi:
150g pehmeää voita
5dl tomusokeria
4tl vaniljasokeria
2 keltuaista
 
kuorrutus:
200g maitosuklaata
60g valkosuklaata
 
Sekoita pohjan kuivat ainekset keskenään. Lisää kiehuva vesi ja sulatettu voi vuorotellen. Sekoita ja lisää lopuksi munat taikinaan. Kaada taikina uunipellille ja paista 200asteessa uunin keskitasolla n.puoli tuntia.
 
Jäähdytä piirakkapohja hyvin ennen voikreemin levittämistä. Valmista voikreemi. Vatkaa pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi sähkövatkaimella, lisää joukkoon keltuaiset sekoittaen vielä hetken aikaa. Levitä pehmeä kreemi piirakkapohjan päälle, ja laita pohja jääkaappiin siksi aikaa kun sulatat suklaita. Sulata suklaat ja levitä maitosuklaa pinnalle pienissä erissä, jottei se ennätä kovettumaan. Valkosuklaalla voit koristella pinnan tekemällä erilaisia kuvioita, itse kokeilin marmorointia. Aika helpontuntuista, mutta vaatii minulta vielä lisäharjoitusta. 



Kun tätä piirakkaa leipoo, totuus lyö vasten kasvoja - mitään kevyttä herkkua ei ole valmistumassa. Jospa vilkaiset ohjeen ainesosia, niin melkein koko voipaketti hujahtaa kerralla tähän herkkuun ja pari levyä suklaata. Eikä muuten sokeriakaan säästellä. Me ei maltettu kuitenkaan odotella kinderpiirakan jäähtymistä, vaan käytiin heti käsiksi siihen kun mahdollista. Olisihan kuvia varten voinut leikata kauniimmat piirakkapalaset esille, mutta tämä on se totuus mitä syntyi mitään kaunistelematta. Ensimmäisessä kuvassa piirakkapelti on jäähtymässä takaterassilla, eihän tuommoinen kokonainen pelti mahdu edes jääkaappiimme. Onneksi sentään pakastimeen sain pellin mahtumaan, tosin tyhjensin yhden hyllykön kokonaan sitä varten. Nämä on näitä kotikeittiön haasteita leivonnassa. Mutta oli tämän valmistaminen kaiken sen arvoista, vaikkakin kovin montaa palasta ei tee mieli ottaa kerralla. On sen verran makeaa herkkua että!


Testaa säkin?

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Pisamia ja jäähallia.

Viikonloppu hujahti nopsaa ohi. Ja mitkä ihanat ilmat hellivätkään. Tosin, niin se varasto jäi siivoamatta. Mieluummin istuin hetken takapihalla auringossa nauttien välipalaa, ja pisamia hankkien. Eilen nimittäin oli esikoiseni luisteluseuran kevätnäytös, Maailman Ympäri 80päivässä - teemaltaan. Siellä jäähallilla kevyttoppis päällä istuttiin reipas pari tuntinen, mutta olipa kivasti toteutettu. Kotoa lähtiessäni koin itseni ylilämpöisesti pukeutuneeksi, mutta jäähallilla ei koskaan ole liian lämmin. Vaikkakin autossa tuntui että paistun. Ulkona auton lämpömittari näytti jopa +18 astetta, mikä lienee ollut se totuus? 
 

Itse ihmisenä, ja äitinä, olen sellainen että pyrin huomoimaan pienetkin asiat sekä ilahduttamaan. Mieluusti vien kukkasia, kun tilanne sellaisen vaatii, taikka muutoin vain toisten iloksi. Itse rakastan leikkokukkia, ja onnekseni mieheni tykkää niistä myös - ja tykkää muuten useasti tuodakin kotiin. Olen onnekas, sillä moni ystäväni "valittelee" ettei miehet tuo kukkia. Tuoko teidän miehet kukkia vai ostatko mieluummin itse? Mutta, minä halusin vielä esikoiselleni kevätnäytökseen ruusun, päättyihän ura tuossa joukkueessa eilen, mutta tänään alkaakin uuden joukkuuen kanssa jo harjoitukset. Kuten varmaan kuvasta huomaatte, aika helposti minulle noita pisamia tulee?!



Tänään starttasi uusi viikko. Eilen illalla iski kuin salama kirkkaalta taivaalta melkoinen migreenin puuska päälleni, ja illan jouduin lepäämään. Päähän koski valtavasti, vähän meinasi oksettaakin. Vielä nyt aamulla olo on vähän epämukava, särkylääkkeen voimalla työpäivästä toivottavasti kuitenkin selvitään. Kyllä kuitenkin migreeni on jotain niin epämukavaa, voimat vievää. Oi miksi, se aina vaan piinaa minua. Toivon kovasti ettei siellä ruudun takana ole samaa vaivaa kovinkaan monella, vaikka tiedostan samalla sen yleisyyden. Ikävä vaiva.


Nyt kuitenkin askelta toisen eteen, aurinkolasit päähän ja auton rattiin. Ihana, että aurinko paistaa! Vaikkakin eilisillan sade teki hyvää luonnolle, sulatti lunta ja ehkä hiukan helpotti hiekkapölyäkin. Oikein ihanaa viikkoa sinne!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Esivappu.

Mikä ihana päivä tänään on ollutkaan. Aurinko on totisesti lämmittänyt, ja lumet ovat saaneet kyytiä pihassa. Mekin innostuttiin nostamaan terassikalusteet paikoilleen takaterassille, ja illan suunnitelmissa on startata myöskin grillikausi. Selkeitä kevään ja kesän merkkejä. Lisäksi jääkaapissamme on valmista simaa, jonka kaveriksi mieheni hankki kaupasta pakastemunkkirinkeleitä (nimenomaan rinkelimunkkeja niitä siman kanssa pitää olla), joita tänään nautittiin siman kera. Vähän niinkuin esivappukin meillä tänään. Ensimmäiset leskenlehdetkin löydetty tänään luonnosta.
 



Napattiin päivän asukuva aamusella takapihalla leikkimökin edustalla, ja uudet kengät olivat heti jalassa. Yllättävän nappiin osui tuo kenkien väri esimerkiksi tämän Marimekon laukun kanssa, vai mitä mieltä olet? Uskon että kengät sopivat täydellisesti myöskin työlaukkuni kanssa, joka on aika samaa värimaailmaa tuon kuvassa näkyvän Marimekon laukun kanssa.



Bleiseri - Foverer21
Toppi - Vero Moda
Farkut - Vero Moda
Kengät - Kaiio
Huivi - Louis Vuitton
Laukku - Marimekko


Toivottavasti sielläkin on nautittu upeasta päivästä, nimittäin sitä täällä on tehty. Hetken istuskelin takaterassilla auringostakin nauttien, mutta ikävä orastava pääkipu haittasi nautintoa. Joten särkylääkepurkilta hakemaan helpotusta. Ja muutama palanen suklaata. Ennen grillaushetkeä olisi mahdollisuus kipaista lenkille, vai ottaisiko suosiolla sen hetken levon kannalta?