lauantai 28. helmikuuta 2015

Ihmehousut.


Oletko kuullut Marimekossa myytävistä LauRien ihmehousuista? Mä olen kuullut näistä paljon, mutta itselleni en ole kokeillut jalkaan laisinkaan ennen eilistä. Ihmehousut istuvat täydellisesti jokaiselle vartalolle. Housuissa on korkeampi vyötärö, jossa kuminauha. Joustavuus ja miellyttävyys ovat parhaiten kuvaavia adjektiiveja, sekä pesun jälkeen nämä eivät silittämistä kaipaa laisinkaan. Itse valitsin "slim"-mallin, joka on kapea malli ja sopii esimerkiksi saappaiden kanssa, kun lahje on kapea. Näiden housujen yksi plussa on myös se, että ne tekevät hoikentavan efektin.


Lisäksi aiemmin hankkimani taivaansininen Marimekon huivi oli sen verran miellyttävä ja kevyt kaulassa, että hankin housujen lisäksi ihastuttavan musta-valkoisen huivin. Tämä antaa hiukan ilmettä kun muu kokonaisuus on musta, sekä reilun kokonsa puolesta menee myöskin juhlamekon kanssa hartiahuivina. Tätä huivia olen jo aiemminkin katsellut, mutta sinne se on aina kerta toisensa jälkeen jäänyt. Vaan eipä tällä kertaa.. Tää huivi on yhtäaikaa vaan niin tyylikäs että ajaton, vai mitä?



Nahkajakku - Lindex
Huivi - Marimekko
Paita - H&M
Housut - Marimekko
Saappaat - Andiamo
Lompakko - Louis Vuitton
Kello - Michael Kors




 
Onko sinullakin ehkä ihmehousut?
Tai omat luottohousut?

perjantai 27. helmikuuta 2015

Influenssaa liikkeellä.

Meilläpäin tää viikko9 on hiihtolomaviikko. Samoin kuin meidän talossakin hiihtolomaillaan.  Paitsi minä, koska vaihdoin työpaikkaa loppuvuodesta niin hiihtolomapäiviä ei ole tänä vuonna. Tosin kyllä muukin perhe hiukan erilaisissa meiningeissä lomailee kuin mitä ehkä olivat ajatelleet. Nimittäin niin se tuli yllättäen, ja tuntui kallistavan yksi kerrallaan petipotilaaksi. Influenssa. Kova tauti taitaa olla. Pääkipua, lihaskipua ja korkeaa kuumetta.Toistaiseksi mä olen ainut, joka välttynyt tältä taudilta. Mutta silti tää viikko on ollut harvinaisen rankka, kun kaikki muut sairastaa. Hae kaupasta sitä, vähän tätä. Käy apteekissa. Lenkitä koirat aamulla, päivällä, illalla. Tee lumityöt. Huolehdi koti kuntoon, tiskit ja pyykit. Hoivaa aamulla, päivällä, illalla ja vieläpä yöllä. Tuo vettä, tuo mehua, anna lääkettä, tee sitä ja tätä. Monta valvottua, huonosti nukuttua yötä tekee tehtävänsä. Mä olen aika väsynyt. Pitäkää peukkuja, ettei influenssa kaada minuakin. Nimittäin odotan aika kovasti jo viikonloppua, että pääsen lepäämään ja keräämään akkuja. Onko siellä muuallakin influenssa riehunut? Onkohan mahdollista että mä pystyn vastustamaan tämän taudin tarttumisen itselleni?


Viikonloppuna ostin yhden elämäni halvimmista huiveista. Kyllä. Nimittäin hintaa tälle vaaleansiniselle pehmeälle, hehkuvalle huiville tuli kolme euroa. Ei hassumpi löytö ollenkaan, kivasti pehmittää asukokonaisuutta takkien kanssa ja saa mustaan kokonaisuuteen väriä. Huivin ostin Micks- liikkeen alennusmyynnistä. Pieces huivi. Olen oikeastaan aika ylpeä miten vähäisillä shoppailuilla helmikuun olen saanut kohta ohitettua. Mutta kuten sanottu, säästäjää minusta ei saa, ja jos ei muuten niin kodinkoneet hoitaa kyllä hajoamisillaan sen tuhlauspuolen..


Toivoitte kuvia uusista volyymiripsistäni, joten tässä kaksi kuvaa torstaipäivältä. Itse ainakin olen hyvin tottunut näihin ripsiin, ja todella paljon tykkään helpoista työaamuista. Nimittäin näihin ei tarvitse silmienrajauksia taikka ripsiväriä laisinkaan laittaa, vaikkakin alaripsille laitan kevyesti. Aamun meikki onkin entistä nopeampi, voide - puuteri - kulmiin väriä - alaripsille kevyt kerros ripsiväriä - huulikiilto - huulirasva. Ai että miten ihanan nopeaa ja helppoa. Montaakaan minuuttia nämä toimet eivät ota. Eikä aikaiset aamut koskaan ole olleet vahvuuksiani, joten tämä oli täyttä plussaa minun aamuihin.
No mutta, mitä olette mieltä?

Mahtavaa perjantaita sinulle! 

torstai 26. helmikuuta 2015

Volyymiripset.


Pohdinkin jo aiemmim täällä volyymiripsiä. Ja arvaatte varmaan, jos jään miettimään oikein kovasti jotain - toteutan asian varmasti. Ja niinpä niin, tiistai-illalle oli sovittuna aika volyymiripsiin. Kuten yläpuolella olevasta kuvasta näette, niin saan kyllä omista ripsistänikin ihan asiallisen näköiset ripsentaivuttimen ja ripsivärin avulla. Minulla on luonnostaan pitkät ripset, mutta piikkisuorat, joita on hankala saada ripsivärin levittämisen jälkeen jäämään taipuisuudelle vaan tahtovat latistua takaisin alas. Apua tähänkin asiaan olen löytänyt joistain tietyistä vedenkestävistä ripsiväreistä. Onko sinulla ehkä samaa ongelmaa omien ripsien kanssa? 

Voluumiripset teetätin Glow Unionissa, joka sijaitsee Jyväskylässä osoitteessa Voionmaankatu 30. Volyymiripset minulle toteutti Piritta, jolle annoin vapaat kädet kun vain ei tehdä mitään "övereitä". Kuvat puhukoon puolestaan, tässä siis ennen ja jälkeen kuvat. 




Helppoutta arkiaamuihin, näihin ripsiin ei tarvitse laittaa laisinkaan ripsiväriä. Korkeintaan sipaisu ripsiväriä alaripsille jos siltä tuntuu. Räps räps! ;)


Mitäs tykkäätte?

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Bloggaajaksi?

Koen olevani aikamoinen amatööri bloggaamisessa ja bloggaajana. Valokuvaamisessa ja kuvien ja ohjelmien käytössä. Kuinka käyttää erilaisia ohjelmia, muokata kuvia ja jo pelkästään blogisivua. Vieläkään blogisivuni ei ole sellainen, mitä sen haluaisin olevan, mutta se tuntuu olevan minulle toissijainen seikka kun vain juttua syntyy. :)
Alussa arastelin ajatusta bloggaamisesta, mitä siitä itse saisin ja lukisiko tosiaan joku minun höpinöitäni. Edelleenkin koen bloggaamiseni olevan hyvin pienimuotoista eikä lukijoitakaan ole kertynyt liiakseen, vaikkakin sitäkin ihanempia ihmisiä siellä ruudun takana jaksaa lukea ja kommentoida tekstejäni. Lisäksi sieltä ruudun takaa löytyy ihmisiä, joihin minulla on ollut ilo tutustua ihan livenäkin. Bloggaamisessa on omat juttunsa. Ensinnäkin pitäisi syntyä niitä ajatuksia mistä kirjoittaa, olla aikaa ja taitoa kirjoittamiselle. Tehdä kenties yhteistyötä ja verkostoitua. Huomaan olevani aivan lapsenkengissä bloggaajana.

Alussa epäröin koko ajatusta omasta blogista. Mitä ihmiset ajattelisivat minusta, ja millaisen kuvan mahdan tuoda itsestäni. Haluanko että ystävät ja tutut lukevat minun elämästäni ja että kaikki kirjoitukseni olisivat julkisia. Tästä syystä saatan edelleenkin harkita mistä kirjoitan ja miten, sekä millaisia valokuvia laitan. Kuitenkin tekstini ovat spontaaneja, sen enemmän niitä etukäteen miettimättä luotuja sekä omalla tyylilläni toteutettuja. Kuitenkin blogielämä näyttää vain osan minuudesta ja elämästäni, ruudun takana on aivan samanlainen reilu kolmekymppinen arkielämänsä kanssa taiteileva perheen äiti. Pakkomielteitä minulla on ollut, on nyt ja tulevaisuudessa, ja pysyy varmasti aina. Blogini koko ajatus liittyy näihin pakkomielteisiin, niiden naurettavuuteen sekä koukuttavuuteen - miten ne välillä tuntuvat hallitsevan minua. Kuitenkin blogissa on helppo kärjistää asiat, piirtää ne hiukan kuvitetusti. Normielämä ei ole mustavalkoista ja aina helppoa. On helpompi kirjoittaa iloisia asioita kuin kertoa kaikki synkimmät ja herkimmät asiat elämästäsi. Blogi onkin varmasti yksi bloggaajan näkemys asioista, mutta ei vastaa identiteettiäsi taikka arvomaailmaasi täysin. 

Blogimaailman kautta voi myös löytää jotain odottamatonta. Kuten ystävän. Aivan eri paikkakunnalta. Niin minulle kävi. Miksei useammankin ystävän. Lisäksi uudenlaisia näkökulmia asioihin, ideoita ja valitettavasti myös uusia pakkomielteitä. Blogimaailma koukuttaa, joka päivä luen samat blogit. Jälkeenpäin kun miettii, bloggaaminen olikin todella hyvä ajatus. Toisaalta voisin olla valmis yhteistöihin ja verkostoitumiseen myös, ja voisin harkita blogilleni omia facebook-sivujakin. Vai olenko sittenkään valmis? Mitä menetettävää tai pelättävää minulla on?



Kiitos teille kaikille ihaille lukijoilleni. Ja tervetuloa mukaan uudet lukijat! Arvostan kommenttejanne, ja toki saatte laittaa postaustoiveita minulle.<3

tiistai 24. helmikuuta 2015

Hatusta asiaa.

Hatuttaako? Minulla löytyy aika monta pipoa vaatekaapistani, mutta ne eivät vain minun tapauksessani ole työvaatetukseen soveltuvia. Ilmanmuuta arkisessa liikkumisessa sekä koirien kanssa ulkoilussa pipot ovat osa vaatetustani, mutta ei työpäivien aikana. Mutta löytyyhän minulta kaksi muutakin hattua talvikauteen. Toinen on leveälierinen Lindexin hattu, joka on täällä blogissakin näkynyt. Ja toinen on viime tai toissa talvena hankittu musta hattu. Tämä muistaakseen on Seppälän hattuja.
Mitäs tykkäätte tästä hatusta? 
 
 
Hattu - Seppälä
Takki - H&M
Tunika - Seppälä
Huivi - Lindex
Laukku - Louis Vuitton
Kengät - Caprise
 




Kun itse katselen näitä kuvia, ihmettelen miksi en ole tätä hattua ottanut osaksi työpukeutumistani. Aiemmassa työpaikassa tätä tulinkin käyttäneeksi, joten ei nytkään muuta kuin hattu esille ja päähän. Jollain tavalla hatusta tulee kuitenkin hauskasti mieleeni englantilaisten poliisien hatut.. Onko sinulla ehkä omia lempihattuja taikka pipoja, joita käytät mielellään uudelleen ja uudelleen? Minun kriteerini hatulle on sen koko, hatun taikka pipon tulee olla mukavan napakka. Ja tietenkin itsellänikin on niitä suosikkeja esimerkiksi pipoissa, mutta voisiko tämäkin hattu kuulua myöskin niihin suosikkeihin jatkossa? Otetaanko yhdessä hatut päähän lopputalvikauteen?


Onko hattu sinun juttu vai ei?

7.kysymystä.

Sain viime viikonlopun aikana seitsemän kysymyksen haasteen Riikalta. Kiitos kovasti haasteesta ja täältä pesee vastaukseni tähän haasteeseen. Nämä haasteet on kivaa vaihtelua perusbloggaamiseen sekä samalla näistä saa aina jotain enemmän irti bloggaajasta. Toisaalta nämä ovat itsellekin ihan mukavia, sillä kysymykset pistävät miettimään itseään ja saattavat joskus herättää itsessäkin erilaisia tunteita. Itsestäni on mielenkiintoista lukea toisten bloggaajien vastauksia, ja ehkäpä samaistua ajatuksiin. Nyt kuitenkin itse asiaan..



Minun 7. kysymystä olivat seuraavanlaiset:

1. Kolme ensimmäistä mieleesi tulevaa adjektiivia, jotka kuvaavat sinua?

Pakkomielteinen. Se olkoon ensimmäinen. Nimittäin sellainen mä olen. Saan erilaisia pakkomielteitä liittyen shoppailuun, sisustamiseen, arkisuorittamiseen ja moneen moneen asiaan. Pakkomielteet ovat joskus kovinkin vahvoja, eikä niistä meinaa päästä yli eikä ympäri. Siitä tullaankin toiseen adjektiiviin, päättäväinen. Olen hyvin päättäväinen ja määrätietoinen, jos olen jotain päättänyt - menen sitä kohti. Pystyn venymään paljon päästäkseni päättämääni asiaan. Kolmantena adjektiivina positiivisuus. Yritän katsella maailmaa positiivisuuslasien läpi, nähdä aina asioiden hyvän puolen. Omalla asenteellani kääntää asiat positiivisiksi sekä jakaa positiivista energiaa.

2. Mitä teet kun haluat oikein hemmotella itseäsi?

Jos haluan oikein hemmotella itseäni, se liittyy varmasti joihinkin herkkuihin ja syötävään. Toisaalta hemmotteluna voisi toimia myöskin shoppailu, mutta sitä en suoranaisesti hemmotteluun liitä. Myöskin voisin hemmotella itseäni kupillisella hyvää lattea. Voisin hemmotella itseäni suklaalla taikka erilaisella leivonnaisella, jossa todennäköisesti olisi myöskin suklaata jossain muodossa. Voiko tästä vetää jo rivien välistä johtopäätöksen, että hemmotteluun liittyy siis suklaa.
3. Saavutus tai asia, josta vielä haaveilet?
Haaveitahan saa aina olla. Ne tavallaan kantavat elämässä. Mutta sellaisia haaveita mistä mä haaveilen, niihin varmaan tarvittaisiin lottovoitto. Haaveet liittyy asumiseen, laina-asioihin sekä matkustamiseen. Oikeastaan yksi haave ylitse muiden lienee jo lapsuudestani saakka oleva haave - mä vielä joku päivä haluan Hawaijille. Sinne Honoluluun. Siitä mä jaksan varmasti haaveilla vielä pitkän aikaa.
4. Teetko heräteostoksia vai harkitsetko aina tarkkaan ostoksesi?
Jaahas. Tää on vähän paha kysymys, tai vähän hankala vastata, nimittäin tähän ei taida olla oikeaa vastausta. Shoppailijana olen sekä spontaani että harkitseva. Mutta kyllä mä spontaanisti teen heräteostoksia, sellaisia pienempiä ostoksia, mutta isompia harkitsen. Arvokkaammat hankinnat harkitsen sekä tarvittaessa säästän tovin niihin. Ehkäpä musta tulisikin parempi säästäjä, jos sellaista minusta koskaan saa aikaan, kun jättäisin ne heräteostokset tekemättä. Taikalause onkin kohdallani "pysy poissa kaupoista".
5. Yksi tavara, josta et voisi luopua?
Öö pankkikortti?!
6. Asia, joka ilahduttaa huononakin päivänä?
Näitä on montakin. Olisiko kyseessä sitten sellainen konkreettinen asia vaiko esimerkiksi terveyteen, työllistymiseen liittyvä seikka. Huononakin päivänä minua ilahduttaa tietenkin omat lapset. Halit ja hymyt. Minua ilahduttaa myöskin esimerkiksi leikkokukat taikka ystävänele. Oikeastaan sellaiseen arkiseen elämään liittyvä asia, joka on aika terapeuttinen ja jolla on monta vaikutusta on radio. Radion kautta tulee ilo musiikista, musiikista välittyy erilaisia tunteita ja muistoja. Musiikki vie mennessään huononakin päivänä.
7. Ollako vai eikö olla, ja mitä?
No ei taida olla vaihtoehtoja kuin olla. Ollaan tässä vaan, eletään päivä kerrallaan ja opetellaan elämään se täysillä. Nautitaan hetkestä, eikä murehdita menneistä taikka tulevista. Toimitaan niin toisille, kuin mitä itse arvostaisimme tai miten toivoisimme meitä kohtaan toimittavan. Välitetään ja kerrotaan se. Ollaan aina oma itsemme, pyritään hyväksymään itsemme ja puhumaan kropallemme kauniisti. Siinä on minullakin opettelemista. Osataan olla onnellisia asioista, joista olemme onnellisia. Meillä on lupa olla myös surullisia, ei peitetä sitä. Muistetaan välillä pysähtyä ja hengittää ihan syvään, nostaa jalat ylös.
Koska kyseessä on haaste, niin se kuuluu laittaa eteenpäin. Tarkoitus on keksiä seuraaville haastetuille uudet 7.kysymystä. En oikeastaan tiedä, pitäisikö myöskin haastaa seitsemän eri henkilöä mutta haastan itse muutaman mukaan. Haaste menee siis seuraaville bloggaajille ja alla myöskin heidän 7.kysymystään.
Sadulle -  Xl- elämää
Jaanalle -  My life and my style
Viiville - Valkoinen soihtu

1. Kuinka sinusta tuli bloggaaja?
2. Mikä on mielestäsi pahin paheesi?
3. Mikä on suurin haaveesi, mistä haaveilet eniten?
4. Maito kahvilla vai kahvi maidolla?
5. Kuinka kauan pystyisit olemaan ilman puhelinta?
6. Mikä on elämässäsi tärkeintä? Entäpä mitä muuttaisit jos voisit?
7. Sinä itse - mikä tekee sinusta sinut?

maanantai 23. helmikuuta 2015

Itsekriittisyyttä.

Njääh, minua on niin huijattu! Ei tänne Keski-Suomeen mitään kevättä vielä tullut, vaan talvi. Talvi sen kuin jatkuu, nimittäin viikonlopun aikana tai oikeastaan lauantai-sunnuntaiyön aikana maa sai melkoisen lumipeitteen. Toisaalta verrattuna lauantain vesisade- ja kurakeliin niin tää lumi on sata kertaa kivempi asia. Kaivelin viikonloppuna esille pitkästä aikaa vuosia vanhan mustan villakangastakin, joka edelleen näytti oikeastaan olevan ihankiva takki. Käyttöön siis tämä takki ikisuosikin tummansinisen Benettonin villakangastakin rinnalle. 



Takki - H&M
Tunika - Seppälä
Kengät - Caprise
Huivi - Louis Vuitton
Laukku - Louis Vuitton






Monta toivetta on asukuvista tullut, joten nyt on onnenpäivänne. Nimittäin viikonlopun aikana napsittiin joitain kuvia, ja jaan tänne teille kuvasatoa. Onko sinulla muuten paljon itsekriittisyyttä valokuvia kohtaan? Minulla on, ja vaikuttaakin yleisesti siltä että minusta on vaikea saada onnistuineita otoksia taikka ainakin itseä häiritsee yksi jos toinenkin asia valokuvissa. Ihme ja kumma, viikonloppuna onnistuttiin kuitenkin saamaan ihan kivoja otoksia eikä "tätä pallinaamaa" niin kauheasti häiritse nämä kuvat. Ehkä eniten mua ärsyttää se totuus joka tulee päin näköä valokuvien kautta, mä en ole tyytyväinen siihen naiseen joka tuolla kuvissa on. Taisinpa kysyä kuvia ottaessa "Näkyykö maha? Onko paha?", jossa lienee yksi avainjuttu tähän kriittisyyteen. Tiedän ettei varsinaista ongelmaa painon kanssa olekaan, mutta silti mua ärsyttää oma kroppani. Ja kyllä, en voi puolustautua, itse kannan oman vartaloni ja se on sitä mitä syön ja sitä rataa.


Mutta hei, yhdeksän työaamua ja mä oon niin matkalla Lontooseen. Koko muu perhe  lomailee tänään starttaavan viikon hiihtolomaviikon teemalla, itsellenihän ei lomia vielä kuulu työpaikan muutoksen vuoksi. Uskon silti että pikkuloma Lontoossa on ihan hyvä breikki tähän hetkeen. Lomailetko sinä hiihtolomaviikolla?

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Grafittia.

Viikonloppu ollut mitä mahtavin. Sain kylään viikonlopuksi tämän bloggausharrastuksen kautta tutustutun ystävän, Nannin. Viikonloppu suorastaan juoksi, samoin kuin me paikasta toiseen - kahvilla, Pandalla, kaupungilla kaupasta toiseen ja vähän kamerankin kanssa vietettiin aikaa. Kuitenkin itse tietokoneesta ja bloggauksesta olin päättänyt pitää taukoa vierailun aikana. Kaupungilla tehtiin ystävälleni kivoja löytöjä, sekä löydettiin hänelle uusi värituttavuus joka korosti silmiä sekä näytti hänen värimaailmassaan uskomattoman upealta. Tätä minun mielikuvaa vahvisti myöskin erään liikkeen myyjän kommentti tätä väriä kohtaan, kuinka upeasti se sopi hänelle. Ja arvaattekos mahtoiko tätä väriä lähteä mukana Ouluunkin? No tietenkin.. Edelleenkin harkitsen vakavasti stylistin pätevyyttä. :)
 
 
Nanni nappasi mukaansa kameran, ja päätimme käydä ottamassa muutamia kuvia uusissa maisemissa. Graffittiseinä - sinne siis. Uskomaton ero onkin näissä kuvissa, kun kuvaamiseen keskittyy sekä on taito käsitellä kuvan terävyyttä ja tiesmitä kameran ominaisuuksia. Nyt minun on melkein niinkuin ihan pakko osallistua siihen kameran käyttökurssille. Huomaattekos huiman eron kuvien laadussa ja tarkkuudessa verrattuna minun amatöörikuviin? 
 
 

 
Takki - Benetton
Hame - Mango
Paita - Mango
Laukku - Louis Vuitton
Huivi - Marimekko


Hankin perjantaina Marimekosta upean taivaansinisen huivin, ja yllätyin kuinka hyvin se värimaailmaltaan sopi minulle. Kuulemma se tekee optisen harhan että silmäni näyttävät myöskin hyvin sinisiltä, vaikka olenkin vihreäsilmäinen - tiedä sitten. Tämä huivi sopii upeasti myöskin Marimekolta hankkimani siirtolapuutarhakuosisen mekon kanssa. Ja aika hauskasti sopi myös tuon graffittiseinän kanssa! Arvatkaa vaan oliko näitä viimeisiä kuvia ottaessa hiukan kylmä?


Mites siellä teillä on viikonloppu sujunut?

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Mitähän seuraavaksi?

Ihan ensimmäisenä. Tää ei todellakaan ole mikään positiivinen postaus. Mua niin ärsyttää tää mun tuuri elämässä. Aina välillä elämä antaa kunnolla turpaan. Ja monta kertaa. Lienee olette muistaneet, kuinka olen helmikuussa taistellut kaikkea turhaa shoppailua vastaan. Ajatuksissa lähestyvä Lontoon matka ja sinne kerättävä matkakassa. Silti aina, siis ihan aina, jokin korkeampi voima on minua vastaan. Minua ja säästämistä ei ole tehty yhteen. Nimittäin niin sitä epäonnea alkaa satamaan..
 
Ensimmäisenä joululahjaksi hankkimani Pauligin Cupsolo -keitin alkoi valuttamaan vedet sisältään pöydälle. Alussa ajattelin vesiastian täyttämisen yhteydessä veden päässeen pöydälle, mutta sama toistui vähän liian monena päivänä. Ja vesi, märkä sähkölaite ei vissiin ole ihan paras yhdistelmä. Kahvilaite vähän niinkuin lillui veden päällä. Joten ei muuta kuin kuittia kaivelemaan, ja ilman vastaväitteitä meillä olikin jo uusi samanlainen härveli kädessämme. Huonoa tuuriako? Ei kai minulla? Siis miksi ihan aina just minulle tulee se "lauantaikappale"?
 

Seuraavaksi auton mittari on alkanut näyttää sellaisia lukemia, etten taida selviä Lontoon reissuun ilman auton kilometrihuoltoa. Sain tänään aikaiseksi varattua huoltoajan toiveikkaana, että pikku huolto = pikku summa. Niin no, 572€ ei nyt ihan niin pikku summa ole. Minulle ainakaan. Varsinkaan just tässä tilanteessa. Ihan sillein kevyesti ärsyttää tämä auton huoltokin. No onneksi on tullut säästettyä. Auton huoltoon! Huoh.

Mutta ei siinä kaikki. Nimittäin viikonloppuna tuli kolmaskin rahareikä. Tiskikone. Voi helkutti millaista ääntä tuo tiskikone pitääkään, eli vetää viimeisiään. Eläkkeelle pitäisi toinen päästää, nimittäin tätä tiskikonetta on kaksi kertaa tullut jo korjattua ja monta kertaa huokailtu koneen kanssa. Ja koska tiskikoneella on ikää seitsemän vuotta, niin kaipa siinä aina tulee aina uusi osa korjattavaksi. Niinpä korjaajakin viime kerrallakin totesi, ettei nykyisiä laitteita ole tehty kestäväksi vaan ne on valmistettu bisnesmielessä. Joten ei auttanut muu kuin astella nöyränä tiskikonekauppaan. Sinne hujahti sitten seuraavat tingityt 560euroa. Toivotaan, että saadaan nauttia tästä tiskauksen helppoudesta tällä kaamealla metelillä sinne saakka kun uusi kone saadaan kotiin saakka. Nimittäin ei kyllä tippakaan motivoi enää mikään tiskien käsipyykkääminen. Mieluummin ostan vaikka kertakäyttöastioita. Nimittäin meiltä tulee reilusti astiatiskiä. Viikonloppuna on tulossa Nanni meille kylään, saanko heittää veikkauksen - just silloin tää tiskikone vetäisee viimeiset vetonsa?

Olipa miten oli, kyllä tästä taas noustaan - jos ei kuitenkaan enää mitään epäonnea kuitenkaan tälle suunnalle. Tietää taas minkä takia niitä töitä tehdään, eikä elämä saisi olla liian helppoa ja sitä rataa. Mutta saahan silti aika rankasti ärsyttää? Eikö saakin?

tiistai 17. helmikuuta 2015

Mustaa ja volyymia.

Hämärää. Pientä valoa jossain. Se on se tunnelmavalaistus kotona. Siitä mä tykkään. Olen kai se tyyppi, joka napsuttelee valot pois toisten jäljiltä. Mutta nautin oikeasti hämäryydestä, pienestä tunnelmavalosta taikka kynttilänvalosta. Kuten myöskin tykkään pitkään istuskella takan ääressä. Minä en juuri paljoa valoa kotoa tarvitse, ja se taitaa olla ihan hyvä juttu näin sähkölaskun maksajankin roolista. Olemme saaneet lahjaksi kuvassa näkyvän Block-lampun, joka meillä on monesti olohuoneessa se ainoa valonlähde.
 
On aikamoinen vastapaino meidän olohuone näin iltaisin, kun mietin millaisessa auringonpaisteessa päiväni saan autolla ajella. Toisaalta tämä tunnelma on osa sitä rentoutumista kotona, ja tuskinpa kovin pitkään tästä saa nauttia, sillä kevät totisesti taitaa vauhdilla tulla ja valonmäärä lisääntyy päivä päivältä. Eikä minulla ole mitään sitäkään vastaan, nyt pitääkin juosta kukkakauppaan ja ostaa orkideamultapussi ja lannoitetta - nimittäin kohta täällä on orkideat kukassa, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Vielä vähän valoa ja auringonlämpöä, sillä on suuri merkitys näille herkille kukille. Tosin tänä vuonna minun orkideani ovat etsineet omaa paikkaansa, ja vaihtanut sijaintiaan sen jälkeen kun koiramme maistelivat orkideoitani.. Ihme siis että ovat vielä hengissä!
 



Tänään napattiin pari kuvaa mun Lindexiltä bongaamasta hatusta. Vähän on tullut tätä käytettyä, jotenkin se ponnari on vienyt aamuisin voiton hatulta. Eikä oikeastaan mikään hattu istu ponnarin kanssa. Hattuja ei saa edes kunnolla päähän ponnarin kanssa. Ehken ole kuvissa nyt hehkeimmillään illalla väsyneenä, tiukan salitreenin jälkeen. :)  Hiuksiani olen taivuttanut suoristusraudalla parina päivänä pehmeälle taipusuudelle. Ehkäpä kaivan esille mustan villakangastakin, ja yhdistän tämän hatun siihen. Eiköhän se musta takki käy paremmin tämän hatun kaveriksi kuin tummansininen?

Oletko sinä muuten hattuihmisiä?



Kirjoitin aiemmin pohdinnastani koskien volyymiripsiä. Tänään päätin että kyllä mä kevääseen haen piristystä niiden kautta. Sekä samalla helppoutta aamuihin. Sain ajan jo ensi viikolle, joten sinnittelen nykyisellä ripsivärin jämällä sinne saakka. Minulla on kyllä luonnostaankin pitkät ripset, mutta silti tahto on kova testata. Ripsijatkeet tekevät kyllä ihmeitä, välittömän viimeistellyn lookin - eikä välttämättä muuta meikkiä edes tarvitse. Saapa nähdä millainen kosmetiikkavalikoima Lontooseen mukaan lähtee, nimittäin ainakin ripset on viimisen päälle sinne lähtiessä. Onko sinulla ehkä volyymiripset itselläsi vai pohditko myös niiden mahdollista ottamista? 

Auringonpaistetta viikkoosi!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Pientä esimakua..

Lontoon reissu lähestyy. Tänään tasan 18 päivää reissuun, se on oikeastaan aika vähän. Se tarkoittaa työpäivissä yhteensä 13 työpäivää. Ennen Lontooseen lähtöä menemme yöksi Tikkurilaan, eli ollaan jo varmasti lomatunnelmissa edellisenä päivänä. Monta asiaa on mielessä jo reissua ajatellen, passit on kaikilla ja voimassa. Lentoliput, junaliput, hotellivaraukset ym tulostettuina. Metrokortit kaivettuna esille. Mutta entäpä ne punnat? Joko olisi aika alkaa pohtimaan valuutanvaihtoa? Onkohan parempi vaihtaa etukäteen matkabudjetti kokonaisuudessaan vai osa siitä? Uskaltaako reissussa kuitata ostoksia pankkikortilla, debitillä, vai olisiko parempi ehkä käyttää luotonpuolta, Creditiä?
 
Toisaalta vielä on mietinnässä ne matkalaukutkin, tai yleensäottaen se millä laukuilla lähdemme reissuun. Ajattelimme varata kaksi laukkua ruumaan, loput sitten käsimatkatavaroihin. Ja mitään ylimääräistä tälle reissulle ei oteta mukaan, joten hiustenkuivaimet ja suoristusraudat saavat puolestani jäädä kotiin. Eikä varmaan muutoinkaan tuollaiselle viikonlopun, eli kahden yön reissulle, juuri tarvitse matkatavaroita. Ja jos jokin hätä tulee - ainahan sieltä saa jotain täyttöä varmasti hankittua. Mutta laukussa pitää olla tilaa tuliaisille. Pikkuneiti ainakin kovasti odottaa tuliaisia, joten Lontoon Disney Shop tulee varmasti kahlattua läpi etsien Disneyn Frozen teeman juttuja kotiinviemiksi..
 


Ystäväni vinkkasi minulle, että Glitter liikkeisiin on tullut myyntiin Victoria´s Secretin fragrance mistit ja body lotionit hintaan 14,90€. Viime joulukuussa esimerkiksi vartalotuotteita myytiin Isossa Omenassa hulppeaan 29euron hintaan, ihan en raaskinut silloin kotiuttaa. Nyt sai lähes kaksi tuotetta samaan hintaan. Kuitenkaan en teinillemme asiasta vinkannut, mutta viikonlopun aikana neiti oli hyvin tietoinen tuotteiden olemisesta myös Jyväskylän Glitterissä. Kuitenkaan synttärihulinoilta emme kaupungille ehtineet, mutta tänään työpäivän lomassa nappasin pari pulloa mukaani yllätykseksi. Yhtenä Lontoon reissun kohokohtana teinillä onkin Victoria´s Secretille pääseminen. Ihan ei maltettu sinne Lontooseen saakka, vaikka eipä sillä, varmasti tulee Victoria´s Secretin omasta myymälästä kotiinkin muutamia puteleita.. Ihan vaan vinkvink, jos haluat omat tuotteesi kotiuttaa niin näitä on rajoitettu erä Glittereissä!   


 
Neule - Zara
Toppi - Lindex, Holly&Whyte
Housut - H&M

Taas on uusi viikko alkanut, maanantai päihitetty. Kevätaurinko on kauneimmillaan ja lämmittää melkoisesti ajellessakin, katse ajautui tänään jo persikkaisiin kevättakkeihinkin - voi Lontoo, tule pian!

Aurinkoista viikkoa!

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Partyt ohi.

 
Sunnuntai. Aika mahtavaa. Takana pari päivää synttärijuhlaa, juhlahumua, leivontaa, herkkuja ja älämölöä. Tiedättekö se fiiliksen, kun talo tyhjenee ja hiljenee? Aivan ihanaa. Väsymys painaa. Tämän aamun ehkä paras hetki oli jäädä istumaan keittiönpöytään kahvikupillisen kanssa ihan rauhassa, kiireettömässä fiiliksessä. Synttäriherkut yksi kerrallaan loppuvat, josta tulee myös hyvä fiilis. Ei tarvitse itseään moittia herkuttelusta, mutta eihän niitä herkkuja roskiinkaan raaski pistää. Mutta silti omatunto pään sisällä moittii sinua herkuttelusta. Yritän puolustautua "kerranhan synttärit ovat vuodessa", mutta miksi se ei auta?  
 

Juhlien toisessakin kattauksessa menimme Frozen- teemalla, ja voi että miten helppoja nämä kakkukuvat ovatkaan leivonnassa. Ehdottomasti toisenkin kerran otan käyttöön näitä, voin harkita jopa jostain omasta valokuvasta koristeen teettämistä. Perinteinen mansikkakermakakku oli selkeästi näiden synttäreiden ehdoton herkku, jota ei jäänyt riesaksemme jääkaappiin, kuten yleensä. Dajm-juustokakulla puolestaan voisi tänäänkin vielä herkutella.



Itse puin synttäreille päälleni Marimekosta hiljattain hankkimani mekon. Eikä minua yllättänyt, että siskoni oli samaista mekkoa ihastellut Marimekossa. Omaamme aika samanlaisen maun monen asian suhteen. En tiedä mistä johtui, mutta itse olin hiukan epäileväinen tämän mekon suhteen, onko tämä kuitenkaan minulle hyvä. Lähinnä sen löysyys yläosassa sekä istumattomuus lienee ne syyt. Mutta mekon malli on tällainen, ja sivupuolisien mielestä se näyttää hyvältä. Liekö tämä sitten sitä itsekriittisyyttä oman pään sisällä? Mitä te olette mieltä?


 
 Mekko - Marimekko
Kaulakoru - Kalevala Koru
Korvikset - Kalevala Koru
 
Synttärineiti puolestaan oli tyytyväinen juhliinsa, ja useampi Frozen-aiheinen lahjakin tuli. Neiti itse ei ihan suoraan esittänyt lahjatoiveitaan, mutta teema oli aika selkeä - mistähän ne vieraat osasivat kuitenkin oikeat hankinnat tehdä? Erityisesti kuvassa näkyvä Frozen Elsa-nukke oli sellainen, mitä neiti oli pitkään itselleen halunnut. Kun tämä nukke ilmestyi paketista, ei olisi muita paketteja tarvinnutkaan aukaista, sillä tämä oli "se lahjojen lahja". Voi lapsen onnea. Kuva kiteyttäköön tunnelman. <3

 
Tänään on laskiaissunnuntai. Laskiais. Ei laiskiais, vai siltä tuntuisikin. Meinasitteko lähteä pulkkamäkeen vai mitä teidän laskiaiseen kuuluu?
 
Tälle päivälle ohjelmassa
pulkkamäkeä ja laskiaispullia?


lauantai 14. helmikuuta 2015

Herkkuja ystävänpäivään.

Oikein ihanaa
Ystävänpäivää!


Meillä tänään juhlitaan ystävänpäivän lisäksi myöskin juniorin 8v-synttäreitä, eilen juhlittiin luokkakavereiden kesken - eikä hulinaa ja ääntä puuttunut. Tarjosin lapsille irtokarkkibuffetin, jokainen sai omaan paperiseen pussiinsa kerätä halutunlaisen sekoituksen karkkeja. Osa söi karkit jo juhlien aikana loppuun, osa vei mennessään melkoisen pussillisen vielä kotiinkin. Ja tietenkin pusseja käytiin täyttämässä pitkin juhlia. Oli melkoinen menestys tämä, suosittelen kokeilemaan. Itse laitoin karkit omaan lasipurkkiinsa esille, josta lusikalla pystyi lusikoimaan kohti omaa karkkipussiaan. 


Kakun suhteen tarjosimme lapsivieraille perinteisen banaani-mansikkakakun. Kakun sisällä on mansikkamousse sekä banaania toisessa kerroksessa, täytteessä myöskin rahka-kermavaahtoa. Kakun reunat koristelimme teemaan sopivaksi vaaleansini- valkoinen kermavaahdopursotuksella. Koko kakun kruunasi Frozen- kakkukuva, sekä neidin laittamat karkki- ja nonparellikoristeet.




Sain istuttua kahvikupillisen ja kakun parissa myöskin parin ystäväni kanssa, juhlimme samalla ystävänpäivän. Aika mahtavaa istuuntua työviikon jälkeen kahvipöytään yhdessä ja vaihtaa kuulumisia. Ainut asia, mikä harmitti - oli se, etten ollut ostanut ystävänpäivälahjoja, sillä itsekin sellaisen sain. Mutta kuten aiemmin olen todennut, ystävänpäivä voi olla joka päivä. Ja viimeistään maaliskuussa saatan yllättää ystäväni, viimeistään Lontoon tuliaisilla.. ;)



Eilisiltana leivoin vielä tämän päivän synttäritarjoiluja. Oikeastaan kakkujen suhteen rakastan juustokakkuja. En pelkästään niiden maun vuoksi, vaan myös niiden helppouden. Ei mene kuin pieni hetki, kun on herkullinen kakku hyytymässä jääkaapissa. Ja liivate on minun paras ystäväni leivonnassa. Eilen meillä valmistui dajm- juustokakku, sekä kakun täytteessä että koristeessa on dajm-rouhetta.

Suolaisena piirakkana puolestaan valmistui helposti isosta voitaikinasta uunipellillinen kasvis-kinkkupiirakkaa ripauksella homejuustoa. En ollutkaan aiemmin käyttänyt voitaikinaa piirakkapohjana kun teen koko pellillisen kerralla, mutta hyvin näytti toimivan ja varmasti kokeilen uudelleenkin. Ajatuksena on myös leipoa broiler-paprikapiirakkaa pellillinen vielä ennen juhlia, ja ihan pohjaa myöten valmistan ihan itse. Saattaa olla että eilisen herkuttelun, ja sen sokeriöverin jälkeen, pysyttelinkin vain näissä suolaisissa leivonnaisissa. Ja kuten tapanani yleensä on, leivon aina vähän liikaa - mutta eihän tarjottava saa missään nimessä loppua. Lieneekö tämä sitä savolaista ja karjalaista perimää sitten?


Rakas esikoiseni puolestaan halusi tehdä valkosuklaa-riisimuro herkkuja synttäripöytään, ja nämähän valmistuivat aivan hetkessä. Mieheni stailasi nämä vielä nonparelleilla, aika söpöjä herkkuja. On se muuten jännä juttu, miten lasten juhlissa ei suklaata meillä tarjota mutta sitten aikuisten aikana sillä oikein mällätään! On valkosuklaata ja dajmia! Puolustuksen sanana se, että lapset helpommin sotkevat suklaan kanssa ja olen muutoinkin vähän liiankin tarkka että niin ruuat kuin herkut syötäisiin keittiönpöydän ääressä..

Näillä sinäkin voisit vaikka tänään yllättää ystäväsi. Tarvitset vain riisimuroja esimerkiski 3dl ja yhden valkosuklaalevyn. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja lisää sulaneeseen suklaaseen riisimurot. Jaa pieniin vuokiin, koristele halutessasi ja koveta jääkaapissa. Aika herkullinen vinkki ystävää varten, ja takuulla näistä tykkää ihan jokainen. Toivon ihan jokaiselle mahtavaa ystävänpäivää, ja kiitos kaikille ihanille ystäville siellä ruudun takana - yhtä lailla vanhoille sekä uusille! <3