sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Keep calm and shop.


Jos mulle puhutaan alennuksista ja shoppauksesta yleensäkin, niin eikö sitä voida luokitella tän shoppailupakkohullun yllyttämiseksi? Nimittäin jos voisin syyttää jotain henkilöä eilisen päivän kaupunkireissusta, niin se olkoon armas anoppini, joka oli tehnyt melkoisia löytöjä Anttilan inventaarimyynnistä. Hän kävi pistäytymässä aamukahvilla, ja esitteli löytönsä - ja olipa minullekin paita ostettu. Täytyy nostaa hattua anopin tyylitajulle, ja ajatusmaailmalle, nimittäin ostettu paita istuu hyvin tyyliini ja toimii jakun kanssa hyvin. Ja pitihän se Anttilan ale käydä kurkkaamassa, ja löysimme miehelleni viidellä eurolla kolmenkymmenen euron paitoja alennuksesta. Eli Jyväskylän seudun ihmiset, käykäähän kurkkimassa Anttilan inventaarioalennukset - alehinnoista lähtee vielä puolet pois. Urheiluvaatepuolella olikin melkoinen sutina. Naisten osaston ohitin kuitenkin vauhdilla, enkä edes muista koska viimeksi olisin edes Anttilassa käynytkään. Taikka olisinko itselleni Anttilasta mitään vaatetta ostanutkaan. Enkä kyllä muista sitäkään, koska olisin selvinnyt vain yhden liikkeen kautta kotiin. Jostain syystä jalat tai pää vie aina muihinkin kauppoihin..

Mä olen totaali shoppailuholisti. Rakastan shoppailua. Ostanpa sitten itselleni, taikka muille. En tiedä mikä siinä niin kiehtovaa on. Mutta minun juttuni on myöskin muistaa lähimmäisiä, ja saatankin ostaa jotain ystäville/perheelle/rakkaille ihmisille vain piristykseksi, ilman mitään juhlan aihetta. Rakastan myöskin kauniita esineitä, ja vaatteita. Olen melkoinen esteetikko. Kauniita vaatteita on vain vaikea vastustaa, varsinkaan jos ne huutaa perääsi. Tai entä kokemukseni kun jään jotain miettimään, arvaa vaan onko enää seuraavalla kerralla taikka onko enää oikeita kokoja saatavilla. Not. Joten pitää toimia hetkessä. Eilen olikin hyvää harjoitusta minulle helmikuun haasteestani, en nimittäin ostanut itselleni kuin huulirasvan ( jonka muuten mieheni olisi ostanut minulle) sekä meikinpoistoaineen. Päivän onnekkain taisi ollakin mieheni, nimittäin löysimme myöskin neuleen hänelle.

Mutta toisaalta, kun raha ei kasva puussa, niin ihan kaikkea ei tietenkään pysty ostamaan vaikka kuinka haluaisi. Isompiin hankintoihin on käytettävä harkintaa ja ehkäpä säästettäväkin. Tiedostan myöskin, että shoppailut on aina jostain muusta pois. Ja olisi hyvä aina pysähtyä ja miettiä, onko oikeesti ostokset pakollisia? Onko ne tarpeellisia? Ostanko vain ostamisen ilosta? Eilisen päivän ostoksiin puolustaudun sen verran, että mieheni on täysi vastakohtani - häntä ei kiinnosta etenkään vaatekaupoille lähteminen, vaikka olisikin oikeasti tarve. Olin onnekas hänen eiliseen innokkuuteensa, oikeastaan "lähdetäänkö keskustaan" tulikin hänen suustaan. Joten kyllä, mielellään hänelle teen yhdessä hankintoja kun hänet kaupoille saan. ;)  

Ja niin, vaikka shoppailu onkin yksi pakkomielteeni, niin ei se niin mustavalkoista ole, että voisin ostaa ihan mitä vaan ja ihan koska vaan. Ihan samalla tavalla tämän blogimaailman takana on myöskin ne asumiskustannukset, lainakustannukset, harrastukset, koirat ja muut kuukausittaiset menot. Ja tietty ne muut yllätyssuuret laskut, kuten joulukuussa. Jos mun pitäisi jonkun muunkin seikan kuin shoppailun mukaan miettiä esimerkiksi tapoja säästää, olisi seuraava kohde ruokakauppa ja siellä tehtävät ostokset. Ruokakauppakin on monesti petollinen, ja mukaan ostoskärryihin tulee monta artikkelia ostoslistan ulkopuolelta. Mites sinulle käy, pystytkö orjallisesti noudattamaan ostoslistaa kuin karttaa?


Pukukoppiselfie. :)
Takki - Seppälä
Huivi - Mulberry
Paita - Vero Moda
Farkut - Lindex
Laukku - Louis Vuitton



Minun onneni olikin kaupungissa Arnoldsille pysähtyminen. Olen aika ylpeä, kuinka hienosti skippasin naistenosastojen valikoimat ja kuinka upeasti esikoinen on mukana shoppailulakossani. Tosin en tiedä onko se pahin vasta edessäni, kun eilenkin kuulin monta kertaa "sitten Lontoossa..". Onpa miten on, yksi harjoitus takana. Huulirasva ja meikinpoistoaine, ei paha. Ja erityisesti meikinpoistoaine oli täysin tarpeeseen tullut hankinta, huulirasva mieheni puolelta spontaani ostos. Olisiko siis taikasana minunkin shoppailutapaani juuri se spontaanisuus? Teen monesti hankinnat heräteostoksina, sen enempää miettimättä. Edessä lienee paljon harkitsemista, tarvekartoitusta sekä päämäärätietoisuutta. Erityisesti asennetta ja tahdonvoimaa. Mähän näytän teille ihan jokaiselle, ja itselleni, että musta on tähän. Nyt tää nainen helmikuun alusta on sata lasissa haasteensa kanssa, eli EI-SHOPPAILLA-HELMIKUU. 

 Oletko mukana haasteessa?
Helmikuun ajan shoppailukiellossa?

6 kommenttia:

  1. Taidan kuulua harvaan joukkoon länsimaalaisia naisia, jotka eivät tykkää shoppailusta. Ainoastaan sellaiset asiat, joita voi ostaa netistä sovittamatta saavat varauksettoman kiinnostukseni.

    Yleensä uusin kerralla kesävaatteet, mielellään alennusmyynnistä ja samoin kerralla talvivaatteet. Joskus joutuu nöyrtymään kauppaan välissäkin esim. hankkimaan uusia farkkuja, puseroita ja kenkiä. Töiden virallisempia osuuksia varten mulla on aina kesä/talviversio jakku+hame+housut ja muutama pusero +kotelomekko +ohut neule. Tuolla setillä vetää viikon työreissun. Noita settejä joutuu uusimaan säännöllisesti. Jos olen vaan toimistolla, niin sinne käy farkut. Joskus saatan lomalla shoppailla, mutta perusarjessa ainoastaan pakon edessä. Kaveritkin tietää, että shoppailukestävyyteni on varsin kehno :) Tosin jos sattuu "täyttöaika" niin siinä saattaa kavereiden ostokset kalveta. Viime elokuussa ostin reilussa kahdessa tunnissa outletistä 20 vaatetta :D

    Kosmetiikkaa hankin vasta, kun edellinen on juuri loppumassa. Ruokakaupassa ostan listan mukaan, mies on se joka haahuilee hyllyjen välissä bongaamassa uutuuksia.

    Rahallisesti välttämättä tyylini ei tule halvemmaksi. Se kerta, jos joutuu ostamaan jonkun virallisemman koko setin täyteen hintaan, tulee todella kalliiksi. Yritän sen verran ennakoida, että tuota ei tapahtuisi. Minun rahareikäni ovat harrastukset, matkailu ja ulkona syöminen.

    Tänä vuonna en ole vielä ostanut itselleni mitään, helmikuukin menee varmaan heittämällä. Katsotaan, että missä vaiheessa ponnistan kenkäkauppaan, saatan siis viettää myös shoppailemattoman maaliskuun.

    Selviät varmasti helmikuun shoppailukiellosta! Jos haluat myöhemmin kunnon haastetta, niin voin haastaa sinut kokeilemaan, kumpi meistä pystyy olemaan pidempään shoppailematta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Näin me ollaan erilaisia, toisaalta ei sinunkaan Shoppailutapa huono olisi - kerralla sitten olisi hanat auki :D Ja sama juttu meillä, enemmän se mies ruokakaupassa niitä listan ulkopuolisia ostoksia kärryihin laittaa.
      Mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  2. Ihana Henna:) Samoja piirteitä myös minussa...Melkein aina ostan listan ulkopuolelta jotain.Tänään ostin pienen sievän maljakon ruokakauppareissulta Prismasta...Helmikuuta ei voi skipata, koska menemme Hesaan puolivälissä kuuta...Siellä ei voi olla ostolakossa....Ihanaa viikkoa Henna:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Ihanaa viikkoa sinulle myös! Ota haaste vastaan muutoin helmikuulle, vain lupa Hesan aikana. Liekö olis liian vaarallista, shoppaisit koko kuun puolesta :D :D

      Poista
  3. Ihan samanlainen olen, kärryyn kertyy kaikenlaista..tykkään myös shoppilla, eikä väliä kenelle:) käy kurkkaamassa blogiani, kun pidät vaatteista, kirjoitan pääasiassa vaateliikkeestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla :)
      Ehdottomasti tulen tutustumaan!

      Poista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3