perjantai 30. tammikuuta 2015

Still one..

Tää arkiviikko on ohi. Viikko on suorastaan mennyt pikakelausta, ja samoin tammikuu. Yksi päivä jäljellä tätä tammikuuta ja edessä on mulle haasteidenhaastehelmikuu. Voi olla että kuukaus menee helposti ohi, tai voi olla todella tikkuinen ja vaikea tie. Onneksi helmikuu on lyhyt, ja kaikki ostamatta jätetyt on lisää Lontoon kassaan. Onko siellä nyt muita mukana, kokeiltais yhdessä miten saadaan helmikuun selätettyä? Pelisäännöistä tärkein ja ainut olisi "älä shoppaa". Testataanko?
 
Tää viikko muutoin on pitänyt monta juttua sisällä, kuten.. Koirat olivat päättäneet piristää eräänä päivänä töiden jälkeen. Voi että kuinka mukavaa onkaan aloittaa siivoamisella kotiin saapuminen. Ja kun näitä paperijuttuja silputaan, luonnollisesti sitten myöskin piristetään oksentamalla. Ai että. Mielennostatusta töiden jälkeen.
 

Tällä viikolla olen potenut myös aivan järkyttävää migreeniä. Jostain syystä onnistuin saamaan sen itselleni sali-zumba yhdistelmän jälkeen päälle sen verran vahvana, että puhumisenkin kanssa oli haasteita. Kaksi päivää migreeni piinasi vähän liiankin vahvana, eikä töissäoleminen ollut kovinkaan mukavaa pääkivun pauloissa. Tällä viikolla olen myöskin saanut nauttia aamiaisen kahvilassa, kiireetön aamu ja tuoretta kahvia omassa hiljaisuudessani. Vähän erilainen tapa aloittaa päivä, ja vähän erilainen aamiainen kuin mieheni keittämä kaurapuuro. Puuro onkin muuten jännä juttu. Nimittäin mulla alkaa olemaan puurokiintiö taas täynnä. Jostain syystä tunnistan kiintiön täyttymisen siitä, kun pöydässä alkaa yököttää.. Onko sulla puuron kanssa sama juttu? Vai mistähän ihmeestä tää mahtaa johtua?




Tänään saimme myöskin vieraita Torniosta viikonlopuksi. Viikonlopun varalle onkin suunnitelmia mukavasti, joten blogin kirjoittaminen jää varmasti vähemmälle huomiolle. Huomenna pitäisi nimittäin mennä kaupungille - kyllä kaupoille, apua - help, mutta onhan vielä huominen päivä tammikuuta.. Myös uimahalliin olemme päättäneet suunnistaa, ja itse haluaisin vielä hankkia uuden uimapuvunkin uintireissulle. Lisäksi sunnuntaina lähdemme kannustamaan neidin luistelukilpailuja Tampereelle. Nyt kuitenkin saunan jälkeen väsyttää sen verran voimakkaasti, että parempi luovuttaa.

Mahtavaa viikonloppua!

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Pastellia.

Selkeä kevään merkki on pastellisävyt. Pastellia onkin ihan kaikessa tänä vuonna. Sisustamisessa, vaatteissa, meikeissä, hiuksissa. Kyllä itsekin tunnustan, että sisustukseeni löytyy keväällä pastellisen pinkkiä ja vaaleanpunaista valkoisen ja musta kaveriksi. Myöhemmin, pääsiäisen hiipiessä, keltainen täyttää upealla voimakkaalla värimaailmallaan sisustusta. Kenties samaa vikaa sielläkin? Vai voiko sitä varsinaisesti viaksi sanoa, sehän on luovuutta muokata omaa kotiaan ja sisustusta jokaisen vuodenajan ja fiiliksen mukaisesti.



Kuvissa tämä pastellisen vaalea turkoosi ei tule niin hyvin esille, kuin luonnossa, mutta tällainen lyhty pääsi tänään pöytätasolle luomaan herkkää pastellista tunnelmaa. Ehkäpä keväämmällä saatan tämän laittaa myöskin pihalle sisustuselementiksi. Taikka mikäpä siinäkään ideassa olisi, jospa näitä olisi eri kokoisina rykelmänä esillä. Lyhdyn sisällä on lasikippo, johon voi laittaa esimerkiksi kynttilän. Itselläni on mielessä kuitenkin jo keväisemmät suunnitelmat, sinne voisi laittaa vaikka narsisseja taikka muun pienen ruukkukasvin - eikö vaan? 



Rakastan leikkokukkia. Ehkä leikkokukista eniten rakastan tulppaaneja ja ruusuja. Molemmat ovat neutraaleja, eikä juuri tuoksu, ja värivalikoimaa on rajattomiin. Kun taas esimerkiksi liljat ovat todella kauniita jo yksittäisenäkin, mutta monesta lajikkeesta tulee niin vahva ja epämukava tuoksu, etten pysty niitä kauaa pitämään. Tulppaanit on erityisesti se kevään juttu. Kodissa on aivan erilainen fiilis, kun keittiönpöydällä on tulppaanikimppu piristämässä. Monesti meillä mieheni tekee kukkahankinnat, ja olenkin onnekas nainen, kun saan paljon leikkokukkia vuoden aikana. Kuitenkin aina välillä myös itse ostan kukkia kotiin, kun siltä tuntuu. Ja tänään siltä tuntui. Eikä yhtään harmita että tuntui siltä.  



Meillä juhlitaan ihan pian juniorin 8v-synttäreitä, ja sain vihdoinkin aikaiseksi haettua "make-your-own-banner" - laatikon, jolla saa tosiaan tehtyä omanlaisella tekstillä bannerin. Neidin synttäreillä tästä tulee lukemaan tietenkin onnittelut neidille, ja tänään vähän testasin miten tämä pakkaus toimii. Pakkauksessa tulee 122 kirjainta ja symbolia sekä metalliset klipsit, joilla nämä yhdistetään toisiinsa. Mukana on myös kuminauhanarua bannerin kiinnittämiseen. Olen paljon näitä nähnytkin blogimaailmassa, mutta onnistunut olevinaan pitämään itseni niin kiireisenä etten ole liikkeeseen sisälle ehtinyt. Mutta nyt se on täällä, ja varmasti monessa tilaisuudessa tulee näkymään meillä.

Muutoinkin omat ajatukset ovat siirtyneet pehmoisesti sieltä shoppailun ihmemaasta neidin synttäreihin. Synttäreiden teemaan, kavereihin sekä luonnollisesti tarjoilupuoleen. Neiti itse fanittaa eniten tällä hetkellä Disneyn Frozen elokuvaa ja sen hahmoja, joten ehkäpä tilaan valmiin kakkukuvan tällä teemalla - ja jatkan teemaa synttäreiden suhteen sulavasti. Harmikseni Suomesta ei tunnu löytyvän neidille omaa Frozen- pukua, mutta olen luvannut Lontoon Disneyshopista tuoda Frozen tavaraa tullessani. Olen itsekin yhtä innoissani, kun neidillä on selkeä fanituskohde, sillä oikein kummallakaan neidillä ei tällaista tilannetta ole aiemmin ollutkaan - ja uskon, ettei montaa tilaisuutta tällaiseen ehkä ole edessäkään, kun vuodet vierivät niin nopeaa. Mutta mitähän ihmettä jääteemaan sopivaksi mahdan synttäreille tarjoiluun valmistaa? Olisiko ehkä vinkkejä? :D

maanantai 26. tammikuuta 2015

Siirtolapuutarhaa.

Marimekon Siirtolapuutarha. Ihastuttava kokonaisuus Marimekon astioissa, ajattomuus ja toimivuus huomioitu. Tänä keväänä tämä kuosi on mukana Marimekon vaatteissakin. Aika vastustamattoman ihanalta tämä printti näyttääkin kevään vaatteissa, erilaisia kauniita väriyhdistelmiä sekä klassikkona tietenkin mustavalkoiset kokonaisuudet. Siirtolapuutarhakuosia on mekoissa, tunikoissa, paidoissa, huiveissa jne. Mutta entäpä tämä ihana mekko, mallin nimi on Gili. Aika ihastuttava, eikö?



Samassa värimaailmassa olisi ollut myöskin huivi, mutta se oli hiukan liikaa tähän yhdistettynä. Toimisi varmasti parhaiten väripilkkuna esimerkiksi mustien vaatteiden kanssa. Tämän värikkään mekon kaveriksi voisin puolestaan ajatella esimerkiksi mekossa olevan sinisen värin mukaisen huivin, sellaisiakin olisi ollut kaupan. Mekko on todella miellyttävä päällä, sekä menee juhlavammissakin tilaisuuksissa jakun kanssa. Vai mitä tykkäät?


Mekko - Marimekko
Laukku - Marimekko
Kengät - eimitäänmuistikuvaa :)



Tämä lienee yksi vaatekappale joka pääsee mukaani Lontooseen ihmettelemään maaliskuun menoa? Vai mahtaako siellä paleltua mekolla ja paksuilla sukkahousuilla maaliskuun alussa? Eikös silloin ole jo kevät aluillaan? Häh, mitennii minulla jo kevät kovasti mielessäni?

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Keep calm and shop.


Jos mulle puhutaan alennuksista ja shoppauksesta yleensäkin, niin eikö sitä voida luokitella tän shoppailupakkohullun yllyttämiseksi? Nimittäin jos voisin syyttää jotain henkilöä eilisen päivän kaupunkireissusta, niin se olkoon armas anoppini, joka oli tehnyt melkoisia löytöjä Anttilan inventaarimyynnistä. Hän kävi pistäytymässä aamukahvilla, ja esitteli löytönsä - ja olipa minullekin paita ostettu. Täytyy nostaa hattua anopin tyylitajulle, ja ajatusmaailmalle, nimittäin ostettu paita istuu hyvin tyyliini ja toimii jakun kanssa hyvin. Ja pitihän se Anttilan ale käydä kurkkaamassa, ja löysimme miehelleni viidellä eurolla kolmenkymmenen euron paitoja alennuksesta. Eli Jyväskylän seudun ihmiset, käykäähän kurkkimassa Anttilan inventaarioalennukset - alehinnoista lähtee vielä puolet pois. Urheiluvaatepuolella olikin melkoinen sutina. Naisten osaston ohitin kuitenkin vauhdilla, enkä edes muista koska viimeksi olisin edes Anttilassa käynytkään. Taikka olisinko itselleni Anttilasta mitään vaatetta ostanutkaan. Enkä kyllä muista sitäkään, koska olisin selvinnyt vain yhden liikkeen kautta kotiin. Jostain syystä jalat tai pää vie aina muihinkin kauppoihin..

Mä olen totaali shoppailuholisti. Rakastan shoppailua. Ostanpa sitten itselleni, taikka muille. En tiedä mikä siinä niin kiehtovaa on. Mutta minun juttuni on myöskin muistaa lähimmäisiä, ja saatankin ostaa jotain ystäville/perheelle/rakkaille ihmisille vain piristykseksi, ilman mitään juhlan aihetta. Rakastan myöskin kauniita esineitä, ja vaatteita. Olen melkoinen esteetikko. Kauniita vaatteita on vain vaikea vastustaa, varsinkaan jos ne huutaa perääsi. Tai entä kokemukseni kun jään jotain miettimään, arvaa vaan onko enää seuraavalla kerralla taikka onko enää oikeita kokoja saatavilla. Not. Joten pitää toimia hetkessä. Eilen olikin hyvää harjoitusta minulle helmikuun haasteestani, en nimittäin ostanut itselleni kuin huulirasvan ( jonka muuten mieheni olisi ostanut minulle) sekä meikinpoistoaineen. Päivän onnekkain taisi ollakin mieheni, nimittäin löysimme myöskin neuleen hänelle.

Mutta toisaalta, kun raha ei kasva puussa, niin ihan kaikkea ei tietenkään pysty ostamaan vaikka kuinka haluaisi. Isompiin hankintoihin on käytettävä harkintaa ja ehkäpä säästettäväkin. Tiedostan myöskin, että shoppailut on aina jostain muusta pois. Ja olisi hyvä aina pysähtyä ja miettiä, onko oikeesti ostokset pakollisia? Onko ne tarpeellisia? Ostanko vain ostamisen ilosta? Eilisen päivän ostoksiin puolustaudun sen verran, että mieheni on täysi vastakohtani - häntä ei kiinnosta etenkään vaatekaupoille lähteminen, vaikka olisikin oikeasti tarve. Olin onnekas hänen eiliseen innokkuuteensa, oikeastaan "lähdetäänkö keskustaan" tulikin hänen suustaan. Joten kyllä, mielellään hänelle teen yhdessä hankintoja kun hänet kaupoille saan. ;)  

Ja niin, vaikka shoppailu onkin yksi pakkomielteeni, niin ei se niin mustavalkoista ole, että voisin ostaa ihan mitä vaan ja ihan koska vaan. Ihan samalla tavalla tämän blogimaailman takana on myöskin ne asumiskustannukset, lainakustannukset, harrastukset, koirat ja muut kuukausittaiset menot. Ja tietty ne muut yllätyssuuret laskut, kuten joulukuussa. Jos mun pitäisi jonkun muunkin seikan kuin shoppailun mukaan miettiä esimerkiksi tapoja säästää, olisi seuraava kohde ruokakauppa ja siellä tehtävät ostokset. Ruokakauppakin on monesti petollinen, ja mukaan ostoskärryihin tulee monta artikkelia ostoslistan ulkopuolelta. Mites sinulle käy, pystytkö orjallisesti noudattamaan ostoslistaa kuin karttaa?


Pukukoppiselfie. :)
Takki - Seppälä
Huivi - Mulberry
Paita - Vero Moda
Farkut - Lindex
Laukku - Louis Vuitton



Minun onneni olikin kaupungissa Arnoldsille pysähtyminen. Olen aika ylpeä, kuinka hienosti skippasin naistenosastojen valikoimat ja kuinka upeasti esikoinen on mukana shoppailulakossani. Tosin en tiedä onko se pahin vasta edessäni, kun eilenkin kuulin monta kertaa "sitten Lontoossa..". Onpa miten on, yksi harjoitus takana. Huulirasva ja meikinpoistoaine, ei paha. Ja erityisesti meikinpoistoaine oli täysin tarpeeseen tullut hankinta, huulirasva mieheni puolelta spontaani ostos. Olisiko siis taikasana minunkin shoppailutapaani juuri se spontaanisuus? Teen monesti hankinnat heräteostoksina, sen enempää miettimättä. Edessä lienee paljon harkitsemista, tarvekartoitusta sekä päämäärätietoisuutta. Erityisesti asennetta ja tahdonvoimaa. Mähän näytän teille ihan jokaiselle, ja itselleni, että musta on tähän. Nyt tää nainen helmikuun alusta on sata lasissa haasteensa kanssa, eli EI-SHOPPAILLA-HELMIKUU. 

 Oletko mukana haasteessa?
Helmikuun ajan shoppailukiellossa?

lauantai 24. tammikuuta 2015

Vihreää ja keltaista.

Pieniä yksityiskohtia omien lomien takaa löytyy kotoamme useasta paikasta, osa on esillä ja osa kaapissa säilytyksessä. Varmaankin jokaiselta lomareissulta on jotain lähtenyt kotiin muistona. Kuten esimerkiksi Lontoon matkalta tämä vihreä Harrods auto, jonka sisällä oli kolme pussillista marmeladimakeisia. Tämä on ehkä kuitenkin enemmän ollut "jemmassa" kuin esillä, mutta tänään tämän nostin olohuoneen tason päälle. Kun kevät hiipii mieleeni, rupean kaipaamaan keltaista ja vihreää värimaailmaa. Erityisesti limenvihreä ja omenanvihreä ovat mieleeni siitä vihreän värimaailmasta. Onko siellä muitakin vihreän värin ystäviä? Entä, oletko ehkä sinäkin tuonut lomareissultasi kotiin jotain matkamuistoja?



Ja keittiönpuolelle nostin esille Balmuirin ihastuttavat keltaiset kynttilät keittiönpöydälle. On ne vaan yksinkertaisen kauniita, ja voin olla huolehtimatta, nämä kynttilät eivät valuta pöydälle. Kun viikonloppu ja lauantai on startattu kodin järjestelemisellä, ja pienillä yksityiskohdilla piristystä hakemalla, voikin hyvillä mielin lähteä pyörähtämään kaupungilla koko perheen voimin. Vielähän ei ole helmikuu, joten vielähän voi vähän shoppailla? Ainakaan ilman huonoa omaatuntoa, jos shoppaa muille - eikä itselleen? Voi ei, voinko tämänkin asian nähdä monella eri tavalla? Viikko vielä, niin helmikuu onkin tässä ja nyt. Todellinen koetinkivi minulle. Ei shoppailua, luuletko että onnistun? Vai toivotko että epäonnistun? :D





Paita - Vero Moda
Farkut - Lindex
Laukku - Louis Vuitton
Huivi - Louis Vuitton
Kello - Michael Kors
 
Hauskaa lauantai-iltaa!

torstai 22. tammikuuta 2015

be HAPPY everyday.

Olin onnistunut joku aika taaksepäin tekemään H&M verkkokauppaan tilauksen neideille, liekö mahdoin ennakoida lähestyvää " no shopping" helmikuuta? :D  No ei vaan, perusvaatetta tarvitsi erityisesti juniori sekä vähän jotain pientä esikoiselle myös. Tilasin itsellenikin muutaman vaatekappaleen, mutta kuten aiemminkin, kaikki lähti palautukseen. Jostain syystä nettiostokset ovat aina sattumaa, joko onnistuu valinnoissaan taikka ei. Kuvissa moni vaatekappale näyttääkin paljon kivemmalta kuin sitten livenä. Mutta yksi ehkä söpöin vaatekappale, joka jäi juniorille lähetyksestä - on tämä vaaleanpunainen söpö neule. Eikä käy kieltäminen, etteikö tuossa paidan tekstissä olisi se oivallus. Nimittäin siinäpä se taika elämään olisikin, että osaisi olla jokaisena päivänä onnellinen / iloinen. Toisethan kirjoittaa esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjaa iltaisin. Minä voisin opetella vielä enemmän olemaan onnellinen tästä hetkestä, tästä päivästä. Pyrkiä unohtamaan eiliset ja huomiset murheet. Olla stressaamatta. Yritetäänkö yhdessä?

 
 
 Neidin vaatekokonaisuus H&M.
 
Itse olenkin perusluonteeltani hyvin iloinen ihminen. Minun mielestäni positiivinen asenne, sekä iloisuus kantaa pitkälle. Joskus olen verrannut luonnettani jojoon, että vaikka jokin asia saisi minut aivan harmilleen, niin bongaan hyvin nopsaan takaisin sinne iloisuuteen. Mitäpä sitä turhia murehtimaan. Varsinkaan sellaisia asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Eikä asiat murehtimalla kauniimmiksi muutu. Jotain ikäviä juttuja tulee vain hyväksyä, vaikka se sattuisikin. Nostaa leuka ylös, hymyillä - kyllä tästäkin selvitään.

 


 
 
Paita - Seppälä
Jakku - Only
Farkut - Lindex
 
Tässä tämän päivän asukokonaisuus. Hei, mulla on farkut pitkästä aikaa! Mustat suorat housut onkin ollut melkein vakiopukeutumiseni alaosasta, vähän sitä vaihtelua - ja hei, omasta vaatekaapista nämäkin farkut löysin. Hyvä minä.  
 
Positiivista torstaita!

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Banaanilettuja.

Valmistin tänään tervellisiä banaanilettuja, jotka olivat ehdoton juttu makeannälkään myös. Valmistusainekset löytyvät varmasti jokaisen kotoa, banaania ja kananmunaa. Muuta ei oikeastaan tarvitsekaan. Mies mainitsi aamulla, kun meillä tahtoo banaanit mennä huonoksi ennen aikojaan - tällä tavalla sain pelastettua liian kypsät banaanit hyötykäyttöön ja herkutteluun. Ja tuoksu oli niin hyvä mikä näiden valmistamisesta leijaili kotiimme.
 
 
 
 
Yhdelle:
2 kananmunaa
1 banaani
 
Kahdelle:
4 kananmunaa
2 banaania
 
Sekoita kananmunat ja banaani sauvasekoittimella. Paista lettupannulla neitsytkookosöljyssä / voissa MIEDOLLA lämmöllä molemmin puolin. Nauti sellaisenaan tai marjojen kanssa.



Työviikko onkin jo puolessa välissä, mikä onkaan mahtavampaa kuin illat viettää takanlämmössä ja syödä hyvin. Minua lähinnä hirvittää jo etukäteen helmikuun shoppailulakko, miten ihmeessä mä voin selvitä siitä? Nimittäin tänään pyörähdin keskustassa, ja melkoisia houkutuksia siellä tuntui olevankin - oli oikeasti tekemistä melkoisesti etten shoppaile yhtään mitään! Eli ohjenuora yksi minulle onkin se, että pysyn kaukana kaupoilta. Toisekseen, tutkin vaatekaappini perusteellisesti - voinhan siellä vaatekaapillanikin tavallaan ostoksilla käydä, varmasti löytyy sellaisia vaatekappaleita joita olen unohtanut kaapin perälle. Kolmanneksi minun tulee muistutella jatkuvasti itseäni : Lontoo. Lontoo. Lontoo. Huh. Tästä tulee oikeasti vaikeaa. Minä olen ihan oikeasti shoppailuholisti. Nyt viimeistään tunnustan sen.  

maanantai 19. tammikuuta 2015

Aurinkoa ja pakkasta.

Tänään oli aika mahtava maanantai. Monesti maanantai ahistaa, mutta ei minua. Ja mikä parasta tässä maanantaissa oli - ehdottomasti aurinko! Sain nostaa aurinkolasit silmille ja nauttia ajelusta kevätauringossa. Jostain kumman syystä auringolla on melkoinen vaikutus virkeystilaani sekä fiilikseen. Oletko sinä huomannut saman ilmiön? Onko muuallakin päin Suomea aurinko hellinyt tänään?
 
Kevät tuskin ihan heti kuitenkaan on tulossa, nimittäin melkoinen pakkanen on nousemassa parhaillaan ainakin keski-suomen päälle. Takassa on palanutkin tulet illan aikana, sisällä lämpimässä on hyvä ihmisen olla. Lisätunnelmaa tietenkin olen hakenut olohuoneen lipaston päällä palavista kynttilöistä. Eipä sillä, vielä on laskettelurinteet testaamatta tältä talvelta, ja hiihtotavaratkin tulisi kaivaa varaston hyllyltä esiin. Koululaisilla alkaa hiihto koulussa,ja eiköhän samalla kokeilla sitäkin lajia perheen voimin. Saako kuitenkin olla vähän kranttu omista hiihtovälineistään? Nimittäin aikoinaan annoin omat hiihtotavarani äidilleni, kun asuin Turussa - siellä ei liioimmin lunta talvisin ollut. Nykyisellään minulla on anopin vanhat hiihtovarusteet, ja sukset vaatisivat huoltoa taikka päivitystä uudempiin, puhumattakaan vähän liian isojen monojen vaihtamisesta oikeankokoisiin. Jostain syystä kuitenkin nykyisellään en ole kovinkaan innokas hiihtäjä, vaikka lapsena oikein hiihdin kilpaakin - ja pärjäsinkin ihan kiitettävästi. Kuitenkaan emme ole tinkineet lasten hiihtovarusteista, kyllä ne on viimisen päälle kunnolliset uutena hankittuina..
 
 
Aurinkolasit - Tommy Hilfiger
Takki - Seppälä
Huivi - Guess
Korvikset - Kalevala Koru


Tänään on myöskin maisteltu hieman isompaa Runebergin torttua, kakkuhan tämä oli. Mieheni sai vapaat kädet hankkia kahvipöytään suolaista ja makeaa tarjottavaa, olin luvannut keittää illansuussa nimpparikahvit. Upea, erilainen Runebergin kakku. Tähän muotoon mieluusti itsekin voisin Runebergin tortut leipoa! Meillä Runebergin torttuja ovatkin neidit leiponeet muffinsivuokiin, ohje muuten löytyy täältä viime vuoden postauksesta. Meidän perheen makumieltymykset Runebergin torttujen suhteen tosin ovat hiukan poikkeavia, minä tykkään kuivista ja rouheista, kun taas mieheni oikein kosteista karvasmantelisista. Mites, uppooko sinuun Runebergin tortut? Onko omaa suosikkiohjetta kenties? 

 
Nyt taidan pujahtaa kuitenkin yöunille, huomennakin on aikainen herätys edessä. Täytyy todellakin liputtaa kunnon puuroaamiaisen puolesta, jota meillä on aamuisin mieheni keittänyt. Muistakaahan syödä aamulla kunnolla, jaksaa pitkälle aamuun puuron voimalla ja olo on paljon pirteämpi autonkin ratissa!
 
Kauniita unia! 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kaunista.

Minusta tuntuu, että pienetkin yksityiskohdat voivat olla niin kauniita. Pienetkin jutut tekevät asioista merkityksellisiä, kauniita ja erityisiä. Tästä syystä minulla monesti joko puhelin taikka kamera ikuistaa kauniita hetkiä, asioita taikka muistoja. Kovin monesti työpäivän aikana bongaan kauniita asioita, ja napsuttelen kuvia. Myöskin yhtä monta kertaa olen auton joutunut pysäyttämään työpäivän aikana ikuistaakseni maiseman taikka jotain muuta. Mieheni onkin joskus verrannut minua japanilaisiin, tiedättekö heidät lomakohteissa napsimassa valokuvia? Rakastan valokuvaamista, ja mieluusti voisin harrastaa sitä vieläkin enemmän ja ammattimaisemmin. Jääkaapin ovessa odottelisi valokuvauksen perusoppimäärään vapaapääsy, mutta miten sekin on vain jäänyt toteuttamatta? Saati mistä se johtuu, että vaikka olen ahkera valokuvaaja, niin niiden valokuvien teettäminen muistikortilta tuntuu olevan äärettömän vaikeaa?
 
Tänään sunnuntaina on ollut juuri ihana rento päivä kotona, piti siivota - mutten vain jaksanut, niin olkootsa! Nytkin nautiskelen juniorin kanssa elokuvaa kahden hiljaisuudessa olohuoneessa, ja iltapäivällä sain nauttia saunan lämmöstä. Sohvalta käsin ihastelin joululahjaani, Artekin Kanto - puukoria. Kuinka kauniilta halot näyttävät tässä valkoista maalattua pintaa vasten. Kuinka puiden oma väri sopii kotiimme harmonisesti. Vaikka kotimme onkin hyvin valkoinen, niin puun väriä on kuitenkin esillä. Kuten takan takana keittössä meillä on massiivitammipöytä sekä ruokapöydän tuolien jalat ovat myöskin tammea. Tämä puukori on kuin tehty tälle paikalleen, kaunis juuri tässä ja juuri näin!
 



Valo, ja sen luoma tunnelma on myös mielestä jotain erityisen kaunista. Onpa se sitten joulunajan tunnelmavaloista, taikka muutoin valaisimista esilletullutta. Esimerkiksi Block-valaisin antaa mukavaa tunnelmaa orkideoiden takaa. Yhtä aikaa lämmintä tunnelmaa, että samalla kaunista hehkua. Tykkään todella olohuoneen katossa olevista kattoon upotetuista valoista, sekä mahdollisuudesta säätää niiden kirkkautta fiiliksen mukaisesti. Ennen tähän kotiin muuttamista haaveilinkin korkeasta vinosta katosta olohuoneesta seuraavassa kodissa, jossa olisi valaisimet upotettuina kattoon - mutta tämä on ihan yhtä hyvä vaihtoehto. Ja ainahan niitä haaveita saa olla. Ja mitähän sitten mahtaisin sen korkean vaakakaton jälkeen haaveilla?



Luinkin jossain blogissa kodin sisustamisesta, sekä in/out olevista seikoista. Ja se pisti miettimään myöskin omaa kotiani ja sisustamistyyliäni. Väittäisin että ihan meidän jokaisen koti on kaunis sellaisenaan, jokaisen yksityiskohdan kera. Jokaisella pienellä asialla on myös merkitystä kokonaisuudessa. Kodissa olevat sisustuselementit ehkä kuvastavat myöskin arvomaailmaa, sekä muistoja. Ainakin minä tunnustan monella esineellä olevan erilaisia tunnearvoja minulle. Tärkeintä oman kodin sisustamisessa on kuitenkin ehdottomasti sen toimivuus sekä viihtyvyys, että oma koti tuntuu todellakin omalta kodilta ja siellä viihtyy. Minun kotini on sellainen, vaikka monta juttua voisinkin laittaa hankintalistalle, mutta olisiko ne oikeasti aivan välttämättömiä?  


Tässä, kylläkin todella surkeassa kuvassa, näkyy se musta kevyttoppatakkini, jonka bongasin -70% alennuksesta. Takki löytyi ihan sattumalta Seppälästä ja hintaa sille jäi parinkymmen euron kieppeille. Ja täytyy tunnustaa, että ihan jokaisena työpäivänä olenkin tämä takki päällä kotoa lähtenyt. Tämä takki varmasti lähtee myöskin Lontoon reissulle mukaan, ja pakkaan sen pieneen omaan pussiinsa matkalaukkuun - ei ainakaan vie liiakseen tilaa. Hyvä hankinta, ja mihin hintaan. Ainut miinus annettakoon siitä, että autoni penkki on sen näköinen tällä hetkellä kuin olisin kyninyt kanan.. :D


Katselepa ympärillesi, ja ihmettele kuinka paljon kauneutta onkaan ympärilläsi. Väittäisin että saatat nähdä joitain asioita eri tavalla, kun katsot eri näkökulmasta. Joskus kameran linssin läpi näkee esineiden kauneuden uudella tavalla, ja onkin oikeastaan ehdotonta kuvata asioita erilaisista kulmista. Silmä tottuu moneen asiaan, ja niistä tulee arkisia, eikä niihin kiinnitä huomiota samalla tavalla kuin alussa. Lisäksi ihmisen mieli on erikoinen, mitä enemmän katsomme sisustuslehtiä taikka sisustusblogeja, sitä enemmän alamme todennäköisesti kritisoimaan omaa kotiamme. Ihastellaan sisustusblogien täydellistä järjestystä, ja kauhistellaan sekasotkua omassa olohuoneessamme. Mutta siinäpä se ero onkin, esimerkiksi sisustuslehtien kuvat ovat mainoskuvia, eikä vastaa välttämättä sitä totuutta kuin kodissamme. Ainakaan minä en voi sanoa, että voisin ottaa koska vaan lehtikuvaajan ikuistamaan kotimme järjestyksen ja kauneuden. Minun kotini on elämistä varten, ja kyllä se vaatii hoitamista täydellisen järjestyksen saavuttamiseksi. Silti se on minulle kauniin kotoisa jokaisen yksityiskohdan kera.
 
Mahdankohan katsella maailmaa tällä hetkellä kauneuslasien kautta? Vai onko välillä vain hyvä pysähtyä ja ihastella? Olla onnellinen just tästä hetkestä ja kaikesta ympärilläsi? Mitä kaunista sinä huomaat omassa kodissasi juuri nyt?

lauantai 17. tammikuuta 2015

Juhlalauantai.

Aivan ensimmäiseksi, kiitos kommenteistanne juhlapukeutumiseni suhteen. Niinhän siinä kävi, että mustavalkoinen mekko sujahti päälleni. Kesän juhlien jälkeen oma painoni on tipahtanut -5kg, ja sen huomasi tässäkin mekossa. Yläosa tuntui hiukan löysältä, joten jakku oli ehdoton lisä mekon kanssa. Onneksi en päätynyt niihin suoriin housuihin ja jakkuun, sillä ne olisivat olleet aivan liikaa - juhlien yleispukeutumisilme oli rennonpuoleinen. Valitettavasti kuitenkaan yhtään kuvaa minun asukokonaisuudesta ei otettu, joten vain muiden kuvaamiseen keskityin näissä juhlissa. Juhlat olivat aika perinteiset "savolaiset" synttärit, siellä kuunneltiin sekä haitarinsoittoa että sahansoittoa. Sahansoittamisesta minulle lähinnä tulee mieleen jokin aavemainen fiilis, johtuen varmaan sahasta lähtevästä kovin korkeasta vinkunasta. Ei ehkä sellainen instrumentti, jota koskaan omissa juhlissamme käyttäisimme. :D
 
 

Koruiksi valitsin pitkästä aikaa Kalevala Korun vanamokorusarjan. Tämä sarja minulla onkin täydellisenä: korvikset, kaulakoru, sormus ja rannekoru. Kyllä itse asiassa nilkkakorukin löytyy, vaan sitä ei enää ole tullut käytettyä, kun helmi siitä katosi. Kuten kuvasta näkyy, myöskin hiukseni ovat kasvaneet sellaiseen mittaan, että ne saa laitettua jo kampaukselle kiinni. Luotin tänään kampaamotuttavan käsiin hiukseni, ja sain ihastuttavan, kestävän kampauksen juhliin. Joten kyllä mä taidan sen pidemmän tukan kuitenkin kasvattaa. Ootko mun kaa samaa mieltä, pitkäksi, eikö jee?



Herkkuja juhlista ei puuttunut, herkullisia kakkuja sekä melkoisen kasan tyhjiä karkkipapereita saimme pöytäkuntamme kesken aikaiseksi. Omareita taisi siinä sivussa hyppiä omaan suuhunikin, klassikkokarkkeja omasta lapsuudestani. Huh huh, mikä herkkupäivä. Miten siellä lauantai on sujunut?


Tänään illalla tapasin vielä ihastuttavan Maijun, jonka kanssa olisin voinut keskustella vaikka iltamyöhään. Nautimme herkulliset tyrnismoothiet keskustelun lomassa, ja kun kaksi positiivista, hymyilevää ihmistä istuu samaan pöytään - ei hymyä ja naurua puuttunut. Erityisesti odottelen pian ilmestyvää Maijun ja muiden bloggaajien yhteistyössä tehtyä uusinta välipalakirjaa, jospa siitä saisi vinkkejä työpäivään ja välipaloihin. Kiva että Maiju sattumalta tuli tänne keskisuomeen ja saimme onnistumaan tapaamisen!

Rentoa lauantaita! 

perjantai 16. tammikuuta 2015

Mekko vai housut?

Mahtavaa perjantaita! Toivottavasti sinulla on suunnitelmissa rento, ja mukava viikonloppu. Minulla viikonloppu alkaa huomenna tätini 60v juhlien merkeissä, ja siitäpä tulikin melkoinen meininki kotona. Näin niinkuin pukeutumismielessä. Itsellä. Esikoisella. Juniorilla. Yhdellä ei ole mitään juhlavaatetta. Toiselta puuttuu sukkahousut. Kolmannen juhlakengät on liian pienet. Ei tosin tässä järjestyksessä, mutta yes - meillä naisilla on kriisi! Huomenna jää nähtäväksi, puuttuuko mieheltäkin kenties jotain? Oi miksi mä olen jättänyt tämänkin asian näin viimetinkaan, ettei mihinkään kauppaankaan enää kerkeä?
 

Itse päädyin loppujen lopuksi tähän musta-valkoiseen Espritin mekkoon, jonka hankin viime kesän ylioppilasjuhlia varten. Tämän kaveriksi täytyy laittaa joko musta bolero taikka jakku. Jakku parempi juhliin ehkä kuitenkin. Mustat sukkahousut ja mustat Minna Parikat. Talvijuhlissa en ole ollutkaan kovin montaa kertaa, joten vaatekaapista ei niin talvista juhlavaatetta juuri löydy. Soveltamalla jotain kokonaisuutta? Todellakin talvi asettaa omat haasteensa pukeutumisessa ja liian monta kertaa mielessä on ollutkin ajatus "Minulla ei ole mitään päällelaitettavaa!", mutta jospa tällä mekolla nämä juhlat menisi? Mitä mieltä olet, onko liian kesäinen?

Mites sitten, hankitko sinä yleensä juhlia varten varasukkahousut? Minä olen oppinut tämän tavan kerran ostaessani valmiiksi rikkonaiset sukkahousut. Vaikka ei käy kieltäminen, että aika tunari mä niiden sukkahousujen kanssa olen - onnistun monesti ne rikkomaan ihan itsekin. Katsotaan nyt aamulla mahtaako mieli vaihtua pukeutumisen kanssa, olisiko suorat housut kuitenkin varmempi valinta? Vai mahtaako jakkupuku olla liian virallinen sukulaissynttäreille?

 
 
Talvijuhlapukeutuminen. Yhdellä sanalla sanottuna. Haastavaa.

Mekko vai housut?