perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulun aktiviteetteja.

Mitäkö joulu minulle on merkinnyt? Jouluun on kuulunut tiettyjä perinteitä, sekä se on erityisesti yhteistä aikaa perheen kanssa. Jouluna nautitaan jouluisia herkkuja, koti saa ennen joulua joulusiivouksen kunnes se viimeistään puetaan punaiseen. Jouluun kuuluu glögi, suklaat ja kinkku. Oma herkkuni onkin ollut kinkku ruisleivän päällä, tietenkin sinapin kera. Jouluun miellän vahvasti myös stressin, hermoilun - vielä pitää tehdä sitä ja tätä. Onko tarpeeksi laatikoita, entä kinkkua. Mitä herkkua jälkiruokapöytään. Mutta onko se oikeasti edes tärkeää? Eikö joulun voisi edelleen viettää perheen ja rakkaitten kanssa, ilman stressiä. Nauttien, leväten ja rentoutuen. Voi todellakin - sellainen tämä joulu onkin ollut! Olen osannut nauttia joulun kiireettömyydestä jalat ylhäällä sohvalla köllötellen, ja lastenelokuvia katsellen. 
 
En ehkä silti olisi arvannut löytäväni itseäni jouluaattona 2014 metsästä. Siis metsästä. Mutta kyllä, lähdimme metsäretkelle ja otimme tietenkin koirat mukaan juoksemaan vapaana. Nautimme raikkaasta pakkasilmasta ja ihastelimme kaunista lumista metsämaisemaa, suunnistimme metsässä nuotiopaikalle ja käärimme nuotiotavarat esiin..
 



 

 
 
Juniori bongasi metsästä myöskin erikoisemman puunrungon. Tämä lienee ollut jonkunsortin kummituspuu? Mutta kuvat puhukoon puolestaan, kuinka kaunista luonnossa onkaan - ja kuinka kaunis valkoinen joulu keskisuomessa onkaan. Kotona talon seinien sisäpuolella lämpöisessä esikoinen aloitteli pipareiden leipomispuuhiaan, aikamoinen ammattilainen hommassa jo onkin. Liekö tekemistä useilla kiloilla piparitaikinaa tämänkin talven aikana?
 

Tapaninpäivä. Mitä tänään sitten puuhailtiin? Minä olisin itse ollut valmis heti aamusta laskettelurinteeseen, keli oli -5astetta pakkasen puolella eli erittäin mainio rinteeseen. Silti järki tuli takaisin, kun hoksasin ettei laskettelusuksiamme ole vielä huollettu - että malttia vaan, kyllä sitä vielä monta mäkeä ennättää laskea. Nyt sitten odotellaankin että vakiosuksihuoltajamme kotiutuu joulun vietosta, ja kiikutamme suksemme hänelle laitettavaksi. Tänä vuonna myöskin juniori tuntui olevan innostunut taas laskettelupuuhista, toivotaan vaan että vielä monot ovat kaikille oikeankokoisia - tai on asiaa urheilukaupan alennusmyynneille..

Tänään kuitenkin keksimme kotona tylsistymistä vastaan jotain yhteistä tekemistä, ja löysimmekin itsemme varaamasta keilarataa iltapäivälle ja pian olimmekin tyylikkäät keilauskengät jalassa keilahallilla. Mukavaa puuhaa neitien kanssa, vaikka minä taisinkin olla (edelleen, niinkuin aina) perheemme surkein keilaaja. Eikä yhtään tätä tuskaani helpottanut viereisillä radoilla meneillään olevat keilauskilpailut. Voitte arvata olisinko toivonut osaavani muuttua näkymättömäksi suorituksillani taikka haluta itsellenikin ne reunat käyttöön..




Mitäs siellä on puuhattu?

4 kommenttia:

  1. Ihanan näköinen metsäretki. Nuotio ja makkaran tuoksu! Vaikken makkarasta edes kauheasti tykkää.
    Apua, meillä on myös tyttären monot ihan varmasti pienet :(

    VastaaPoista
  2. Meillä on yleensä aatto tosi riehakas, kun isolla porukalla kokoonnumme. Sen jälkeen meneekin muutama päivä ihan vain oleskellessa. Herkkujen jälkeen tekee mieli lähteä nauttimaan raittiista ilmasta :) Olisi kiva kokeilla pitkästä aikaa myös luistimia jalkaan. Vieläköhän sitä pysyisi pystyssä....

    VastaaPoista
  3. Mekin ulkoiltiin pakkasesta huolimatta aattona ennen mummolaan menoa. Oli todella hyvä idea.
    Tapanina kävimme ravintolassa syömässä. Se oli jo todellakin tervetullutta vaihtelua.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3