lauantai 29. marraskuuta 2014

Mun perjantai..

Hui. Virallisesti yksi työpaikka ja yksi uraputki elämässä takana, uusi uran rakennus edessä. Kyllä yhtä aikaa on helpottunut ja jännittävä fiilis, mihin sitä itsensä on pistämässä. Kuitenkaan ihan helpolla tässä loppuvaiheessa en tainnut päästä, mistä se johtuukaan että kun ilmoitat irtisanoutumisesta niin kaikki muuttuu? Miten kaikesta osataankin samalla hetkellä tehdä hankalaa ja kettumaista? Mitä mahdoin tehdä ansaitakseni paskamaisen lopetuksen? Itse kuitenkin samanlaisella tunnollisuudella kuin mitä työelämässä ylpeydellä teen, hoidin urani loppuun saakka kunnialla työpaikassa, ja varmistin jatkajalle mahdollisimman hyvät pohjatiedot. Voin huokaista tehneeni kaiken niin hyvin kuin mahdollista, sekä turvallisen aloituksen uudelle tekijälle ja kaikki tarvittavat tiedot. Silti purren huulta harmituksesta. Kyllä voikin tuntua paskamaiselta kiitokselta kaikki se mitä koin, oi miksi näin. Kiitollinen olen kuitenkin kollegojen kannustuksesta, sekä monen tuesta että tein oikean päätöksen - vaikkakin yhtä aikaa pohdin, mihin olenkaan pääni mahtanut laittaa. Pärjäänkö? Osaanko? Opinko? Onko minusta tähän? Mitä jos menen aivan harhateille? Näihin kysymyksiin ei lienee vastausta vielä, mutta jos oikein haluan ja yritän, pärjään varmasti. Näin sen vaan täytyy olla.

Samalla kun päätin työurani perjantaina, samalla sain viettää aika mahtavan perjantain pääkaupunkiseudulla. Vierailin aivan keskustassa, Espalla, sekä pariin otteeseen Espoon suunnalla. Tapasin ihastuttavan ystäväni sekä kävimme ostoksilla Lumenen tehtaanmyymälän ystävämyynneissä, jossa kaikki tuotteet olivat puoleen hintaan. Tyhjin käsin ei lienee kukaan ulos päässytkään. En minäkään. Enkä kyllä tyhjin käsin Helsingin keskustastakaan selvinnyt, vaikka olikin se "äläostamitään"-päivä. Yhtä aikaa "blackfriday"- alennukset. Mitä logiikkaa tuossa yhtälössä oikeastaan olikaan? No täytyy sanoa, että itsellä oli jo etukäteen tehnyt suunnitelmat ostoksien suhteen tuon perjantain varalle - ja hyvä niin, nimittäin vain yksi yksilö hakemaani tuotetta löytyi liikkeestä. Ja huonoimmassa tapauksessa olisinkin kotiutunut tyhjin käsin kotiin.. Lucky me siis. Mutta miten sulle kävi? Oliko sulla "äläostamitään" vaiko "Blackfriday" - päivä perjantaina?




Silti tuntuu, että perjantain kaikkien reittimuutoksien ja suunnitelmamuutoksien kautta päivästä tuli aika huippupitkä. Nimittäin kotoa lähdin aamulla kahdeksan maissa ja kotona olin yhdeksän maissa. Mutta olipa päivä. Mahtava sellainen. Ellei lasketa mukaan aivan järkyttävää sumua kotiintullessa. Monta upeaa kuvaa on puhelimella jemmassa, mutta kun en vain saa niitä siirrettyä tietokoneelle.. 

Tämä lauantai tuntui hujahtavan sormien välistä. Olin onnekas kun sain startata aamun salilla, jonka jälkeen hiukan hyvin kotoisia puuhia: varaston siivousta, auton siivousta, silittämistä, ruuanlaittoa ja pyykinpesua. Niin, juuri sitä arkea tämä bloggauksen takana. Puhumattakaan tästä tuskastuneesta fiiliksestä ruudun takana, kun yritän kotikoneen kanssa selvitä blogimaailmassa ja taistella picasan kanssa kuvien kanssa ym. Taikka ratkoa ongelmia, miksen saa puhelimesta valokuvia siirtymään tietokoneelle. Just sitä lauantai-illan piristystä tämä siis. Vaikkakin kyllä jotain piristystä sainkin tänään neitien leivontahetkestä. Aika söpöjä tuli muuten noista Iittalaan aaltomuotoon valmistetuista piparimuoteisakin - varmasti valmistuu seuraavastakin piparitaikinaerästä näitä. Tällä kertaa menin vielä helpoimman kautta, nappasin kaupan pakastealtaasta Sunnuntai-piparitaikinan mukaani, mutta seuraavan taikinan valmistan itse. Helppo ohje onkin jo jemmassa, mutta onko ehkä sinulla myöskin jotain takuuherkkuohjetta, millä itse mahdat piparitaikinan valmistaa? 




Joko siellä on pipareita leivottu?

10 kommenttia:

  1. Onpa lapsellista käytöstä aikuisten maailmassa.
    Mut hei, jonkun ihanan laukun olet selvästi kotiuttanut!

    VastaaPoista
  2. Toiset osaa olla vaikeita ja paskamaisia, onneksi et itse lähtenyt samalle linjalle, hyvä sinä. Täällä leivottiin eilen myös pipareita, voi kun ne maistuikin taas niin herkuilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mä vasta tänään maistelin pipareita koristeltuina ;)
      Teen itse taikinan lähempänä joulua.

      Poista
  3. Tsemppiä uusiin työkuvioihin!
    Itse en leivo piparkakkuja mutta mielestäni äitini tekemät piparit on maailman parhaita, hän valmistaa ne Kukkolan reseptin mukaan :)
    -Suvi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!
      Voisihan mummon ohjeella tulla aika herkkuja myös.

      Poista
  4. Kylläpä kuulosti ikävältä tuo touhu irtisanomisesi jälkeen. Mutta kivan näköisen paketin olet ostanut, veikkaan, että siellä on Alma :) Mä en nykyään tee pipareita, kun jäävät meillä syömättä.

    VastaaPoista
  5. Kaikella on aikansa, ja joskus on hyvä ottaa kompassiin uusi suunta. Myötätuulta tulevaisuuden uusille jutuille, niin ja tunnelmallista adventtia!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3