tiistai 11. marraskuuta 2014

Epäonnea sataa.

Minusta tuntuu että tämä viikko on alkanut todella epäonnisesti. Epäonnea ja harmia sataa oikein kilpaa vesisateen kanssa. Antaa tulla vaan, kyllä minä kestän - vaikka niin pirusti ärsyttääkin! Sanottakoon, että niin kauan kuin epäonni koskettaa materiaalia niin aina saa uutta, eikä kyseessä ole mitään korvaamatonta. Entäpä sitten kun epäonnen kohteeksi joutuukin oma silmäterä, perheen juniori? Nimittäin meidän maanantai alkoi sillä, että juniori sai eilen ystävän luona melkoisen tällin päähänsä ja lopputuloksena oli aivotärähdys. Juuri kun onnistuin neidin kuljettamaan kotipihaan, kiire oli vessaan oksentamaan. Kovin uninen neiti olikin koko illan, ja pääkipu oli kovin voimakasta. Kuitenkin ilman sairaalareissua tästä selvittiin, saimme hyvät ohjeet sairaalasta puhelimitse ja neiti sai hiukan helpotusta särkylääkkeestä.  Mutta se tuska ja harmitus äidin näkökulmasta oli jotain aivan kamalaa. Tuskin yölläkään montaa tuntia nukuin. Ja sen kyllä huomaa nyt illalla, ja vaikka olin päättänyt lähteä lenkille - ei käy kieltäminen kuinka kovasti mieli tekisi hiipiä peiton alle..



Tämän päivän asukokonaisuus oli suoraan H&M:n valikoimasta. Edullista ja tyylikästä arkiseen työkäyttöön. Erityisesti tämä sininen ohut neule antaa sopivasti väriä pukeutumiseen mustien housujen ja mustan jakun kaverina. Mitäs sinä tykkäät tästä sinisestä? Onko liian räikeä?

Paita - H&M
Kaulakoru - H&M
Housut - H&M
Kello - Michael Kors


Eilen mieheni kotiutuessa hän astui johonkin märkään olohuoneessa. Niin, jo osittain kuivutta märkää. Liekö valkoisien karvapallojen aikaansaamista? Kylläpä siinä joko koiranpissat taikka oksennus taisi olla osittain kuivuneena, tai no - laminaatti sen kosteuden oli sisälleen imenyt. Ja voit varmaan kuvitella miten se laminaatti iloisesti turvottaa. Olohuoneessa! Melkein keskellä lattiaa! Mä en niin kestä! Mitenköhän se lattia, menisikö se kotivakuutukseen?

Parin päivän ajan ollaan ihmetelty sitä kuorikesilppua olohuoneen matolla, ja esikoiselle yritetty jankuttaa "älä anna koirien tuoda sisälle pensaiden juurelta kuoriketta". Mutta tänään selvisi totuus tästäkin. Nimittäin se kuorike ei todellakaan ole ulkoa. Vaan sisältä tietenkin. Orkidearuukuista! Ja koirille näyttää maistuvan myöskin orkideoideni juuret. Voi helkutti. Tää ei vaan voi todellista! Eikä juuri tarvitse miettiä kumpaako koirista tästä syyttää, sillä Zorro on aiemminkin kiipeillyt sohvan kautta lipastolle - ja muunmuassa syöneet sieltä yhden koiranherkkupussinkin kerralla poissaollessamme.


Positiivisuudella kuitenkin eteenpäin!

8 kommenttia:

  1. Harmillisia sattumia. Miten ne tuppaavatkin kasaantumaan. Tässä marraskuussa on muutenkin pimeyttä sulateltavana. Asut ovat kuitenkin tyylikkäitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Marianne! Jospa tulisi jo välillä onnenpotku :)

      Poista
  2. Tää viikko tuntuu todellakin epäonnen viikko. Tiistai vasta ja nyt jo oon ihan kuitti. Plaah.
    Tsemppiä sinne.
    Aivan ihanan värinen sininen pusero, Mulla on varmaan lähes saman sininen nappipaita. Se on ihanan pirteä mustien housujen kanssa.

    VastaaPoista
  3. Onneksi selvisitte aivotärähdyksestä säikähdyksellä. Itse aina pelästyn kaatumisia jäällä jos niihin liittyy pään osuminen jäähän.
    Pusero ei ole liian räikeä, sopii sinulle hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuon jääjutun kanssa olen samaa mieltä. Ja oikeastaan aina kun jäällä muodostelmassa kaatuvat niin hirvittää, onneksi vain kerran sairaalassa tikkausta vaatinut tuossa joukkueessa.
      Ja voi kiitos, tästä väristä iloa päivään. Piristystä! Haleja sinne ;)

      Poista
  4. Huh, onneksi ei tullut mitään pahempaa, kyllä tuo aivotärähdyskin säikäyttää. Meillä Roosa tippui kivilattialle takaraivo edellä ollessaan 9 kk ikäinen (kahvilan syöttötuoli hajosi kuin tulitikkukeko :( ), ja muista edelleen hyvin sen pelon, mitä se silloin aiheutti.

    Ihana tuo asusi, sopii tuo sähäkkä sininen sulle oikein hyvin <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3