sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Voihan pakkomielle.

No niin, tässä sitä taas ollaan. Pakkomielteitä, pakkomielteitä. Miten mä aina onnistun uudelleen ja uudelleen niitä itselleni keksimään? Ja erityisesti kun tämä pakkomielle on sellainen, jota ei ihanoikeasti edes tarvittaisi? Jos kotona on jo yksi kappale kahvinkeittimiä, Moccamaster ja yksi kappale kapselikahvinkeittimiä, Dolce Gusto, niin tarvitaanko oikeasti vielä kolmaskin masiina samaan tarkoitukseen? 

Mitä mä siis haluaisin keittiöön pöytätilaa viemään taikka keittiönkaappien täytteeksi? Vaiko saattaisiko olla kuitenkin sellainen, joka tulisi aktiiviseen käyttöön? Nimittäin minä kovasti haluaisin hankkia Paulig Cupsolon. Sellaisen kovasti toivoisin, oi joulupukki - saisinko sellaisen? Maltanko yleensäottaen edes jouluun saakka? Onko sinulla ehkä kokemusta tästä kapselikeittimestä?



Kuva on lainattu Paulig.fi sivustolta.

Pauligin verkkosivustoilla olen tutustunut tähän kapselikeittimeen, ja sinänsä se olisi varmasti hyvä meille - koska sillä valmistetan kotimaisia suosikkikahveja, teetä sekä esimerkiksi Tazzakaakaota ja glögiä. Dolce guston hankin aikoinaan miehelleni joululahjaksi, mutta täytyy rehellisyyden nimissä sen käytön olleen hyvin vähäistä - kapselitkin ennättivät kaapissa vanhenemaan päiväyksistään. Mutta eipä sillä, melkoista "myrkkyä" minun makuuni ne sen laitteen kapselikahvit olivatkin.. 

Mutta onko oikeasti tässä Pauligin Cupsolo-keittimessä kapselikahvit hyviä ja maukkaita? Voinko luottaa ettei pettymystä tule, kun muutoinkin suosin samanmerkin suodatinkahveja? Onko teillä kellään kokemusta tästä laitteesta? Mitä sanotte, yes vai no? 

lauantai 29. marraskuuta 2014

Mun perjantai..

Hui. Virallisesti yksi työpaikka ja yksi uraputki elämässä takana, uusi uran rakennus edessä. Kyllä yhtä aikaa on helpottunut ja jännittävä fiilis, mihin sitä itsensä on pistämässä. Kuitenkaan ihan helpolla tässä loppuvaiheessa en tainnut päästä, mistä se johtuukaan että kun ilmoitat irtisanoutumisesta niin kaikki muuttuu? Miten kaikesta osataankin samalla hetkellä tehdä hankalaa ja kettumaista? Mitä mahdoin tehdä ansaitakseni paskamaisen lopetuksen? Itse kuitenkin samanlaisella tunnollisuudella kuin mitä työelämässä ylpeydellä teen, hoidin urani loppuun saakka kunnialla työpaikassa, ja varmistin jatkajalle mahdollisimman hyvät pohjatiedot. Voin huokaista tehneeni kaiken niin hyvin kuin mahdollista, sekä turvallisen aloituksen uudelle tekijälle ja kaikki tarvittavat tiedot. Silti purren huulta harmituksesta. Kyllä voikin tuntua paskamaiselta kiitokselta kaikki se mitä koin, oi miksi näin. Kiitollinen olen kuitenkin kollegojen kannustuksesta, sekä monen tuesta että tein oikean päätöksen - vaikkakin yhtä aikaa pohdin, mihin olenkaan pääni mahtanut laittaa. Pärjäänkö? Osaanko? Opinko? Onko minusta tähän? Mitä jos menen aivan harhateille? Näihin kysymyksiin ei lienee vastausta vielä, mutta jos oikein haluan ja yritän, pärjään varmasti. Näin sen vaan täytyy olla.

Samalla kun päätin työurani perjantaina, samalla sain viettää aika mahtavan perjantain pääkaupunkiseudulla. Vierailin aivan keskustassa, Espalla, sekä pariin otteeseen Espoon suunnalla. Tapasin ihastuttavan ystäväni sekä kävimme ostoksilla Lumenen tehtaanmyymälän ystävämyynneissä, jossa kaikki tuotteet olivat puoleen hintaan. Tyhjin käsin ei lienee kukaan ulos päässytkään. En minäkään. Enkä kyllä tyhjin käsin Helsingin keskustastakaan selvinnyt, vaikka olikin se "äläostamitään"-päivä. Yhtä aikaa "blackfriday"- alennukset. Mitä logiikkaa tuossa yhtälössä oikeastaan olikaan? No täytyy sanoa, että itsellä oli jo etukäteen tehnyt suunnitelmat ostoksien suhteen tuon perjantain varalle - ja hyvä niin, nimittäin vain yksi yksilö hakemaani tuotetta löytyi liikkeestä. Ja huonoimmassa tapauksessa olisinkin kotiutunut tyhjin käsin kotiin.. Lucky me siis. Mutta miten sulle kävi? Oliko sulla "äläostamitään" vaiko "Blackfriday" - päivä perjantaina?




Silti tuntuu, että perjantain kaikkien reittimuutoksien ja suunnitelmamuutoksien kautta päivästä tuli aika huippupitkä. Nimittäin kotoa lähdin aamulla kahdeksan maissa ja kotona olin yhdeksän maissa. Mutta olipa päivä. Mahtava sellainen. Ellei lasketa mukaan aivan järkyttävää sumua kotiintullessa. Monta upeaa kuvaa on puhelimella jemmassa, mutta kun en vain saa niitä siirrettyä tietokoneelle.. 

Tämä lauantai tuntui hujahtavan sormien välistä. Olin onnekas kun sain startata aamun salilla, jonka jälkeen hiukan hyvin kotoisia puuhia: varaston siivousta, auton siivousta, silittämistä, ruuanlaittoa ja pyykinpesua. Niin, juuri sitä arkea tämä bloggauksen takana. Puhumattakaan tästä tuskastuneesta fiiliksestä ruudun takana, kun yritän kotikoneen kanssa selvitä blogimaailmassa ja taistella picasan kanssa kuvien kanssa ym. Taikka ratkoa ongelmia, miksen saa puhelimesta valokuvia siirtymään tietokoneelle. Just sitä lauantai-illan piristystä tämä siis. Vaikkakin kyllä jotain piristystä sainkin tänään neitien leivontahetkestä. Aika söpöjä tuli muuten noista Iittalaan aaltomuotoon valmistetuista piparimuoteisakin - varmasti valmistuu seuraavastakin piparitaikinaerästä näitä. Tällä kertaa menin vielä helpoimman kautta, nappasin kaupan pakastealtaasta Sunnuntai-piparitaikinan mukaani, mutta seuraavan taikinan valmistan itse. Helppo ohje onkin jo jemmassa, mutta onko ehkä sinulla myöskin jotain takuuherkkuohjetta, millä itse mahdat piparitaikinan valmistaa? 




Joko siellä on pipareita leivottu?

perjantai 28. marraskuuta 2014

Paperitähtiä.

Voihan tähdet! Oi tähdet tähdet! Koska olohuoneessamme ei ole ikkunan edessä pistorasiaa, en voi ajatella olohuoneen ikkunaan valaistua joulutähteä. Mutta mikäpäs estäisi hankkimasta montaa pientä joulutähteä ilman valoa? Tai ehkä useampaa? Nimittäin ihastuin näihin pieniin joulutähtiin Annivalissa Muuramessa. Paketissa on kymmenen, kyllä kymmenen, pientä joulutähteä, jotka sijoitin ikkunaan roikkumaan langan avulla.



Tähtien kuvaaminen osoittautui isoksi haasteeksi, mutta eiköhän näistä ideani kuitenkin selviä. Kysymysmerkkinä olkoon se, että teenkö myöskin toiseen ikkunaan sommitelman näistä paperitähdistä. Saisi nimittäin aika näyttävän olohuoneesta, kun näitä roikkuisi reilusti ikkunoita vasten. Mitäs tykkäät?

torstai 27. marraskuuta 2014

Paris in my mind.

Kun täytin kolmekymmentä, eräs toiveeni toteutui. Olin aina halunnut Pariisiin. Haaveillut olevani eiffel-tornin juurella. Kolmekymppissynttäri-illalla katsottiin mieheni kanssa eiffel-tornin vilkettä skumppalasillisten kanssa. Sain viettää Pariisissa yhden mieleenpainuvimmista syntymäpäivistä. Lisäksi lentokentällä sain laukkuni kanssa hyvin perusteellisen tarkastuksen, liekö jotain pommia etsivät minulta. Ei sentään käsinehommiksi mennyt. :)

Ja tottahan toki sinne torniin kiivettiin, ja eiffelin juurelta shopista ostettiin kotiinkin matkamuistoksi pieni eiffel. Kuvia tuli räpsittyä ihan kamalasti, ja metrolla matkustettua ristiin ja rastiin. Louvressa piti nähdä Mona Lisa, vaikkakin sali oli aivan tupaten täynnä. Kävimme myöskin Notredamissa, ja monessa muussakin kaupassa. Astuimme sisälle myöskin Pariisilaiseen Louis Vuitton-myymälään, ja olikin varsin upea ilmestys. Tässä vaiheessa minua eivät juuri laukut houkuttaneet, taikka houkutteli, mutta olin ajatellut etten koskaan panostaisi laukkuun niin paljoa. Ja tässä ollaan, täysin koukkuunteena merkkiin. Oi voi. Never say never. Mutta oletko sinä käynyt Pariisissa?


Minusta tuntuu että eiffel yksi sellainen muoto, johon mieluusti kiinnyn. Kun näin paikallisen ihanan liikkeen, Pienikamarin, mainostavan tällaista pipari/keksimuottia, arvasin sillä sekunnilla löytäväni itseni liikkeestä - muotti kädessäni. Ja kyllähän se tuli kotiin hankittua, nähtäväksi jää valmistuuko meillä piparit perinteisillä muoteilla vai ranskalaiseen tyyliin.. 


Mutta, on se vaan söpö! Eikö?

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Huonekuusi.

Tänään se asettui olohuoneeseemme, nimittäin huonekuusi. Olen jo aiemmin ihaillut näitä minimalistisia kuusia, joissa on ehkä aivan kevyt havun tuoksu kostutettuna taikka suihkepullolla sumuteltuna. Muutoinhan kyseessä on helppo kasvi, kasteluksi riittää 10 päivän väli taikka sumuttelu ja suoraan auringonvaloon sitä ei suositella. Mutta siis, paistaako täällä edes aurinko tällä hetkellä. No ei. Mustaa ja pimeää on. Heti aamun aloittaa hämärässä ja kotiinpalatessa on hämärää. Onneksi on kynttilöitä reilusti. 


Onko huonekuusi sinulle jo tuttu?


Tällä hetkellä tuntuu että sekä blogimaailma ja instagram on näitä vihreitä ihania huonekuusia täynnä. Itse nappasin tämän mukaan Tokmannilta 9,99€ hintaan, kestää minkä kestää - ja toivotaan ettei koirat syö tätä kasvia. Eikä se oikeastaan hassummalta näytä meidänkään olohuoneessa, vai mitä?


Huonekuusen neulaset ovat muuten pehmeitä, sekä oksat kasvavat suoraan vaakatasoon. Huonekuusesta saattaisi kasvaa jopa oikea puu, mikäli kasvuolosuhteet ovat ihanteelliset. Lisäksi kesällä huonekuusen voi siirtää myös ulos, mutta pakkasta se ei kyllä kestä. Katsotaan miten se voi olohuoneessamme, jossa lämmitämme takkaa, onko sitten liian lämmin paikka vai etsimmekö suosiolla viileämmän sijoituspaikan. Nähtäväksi jääkön, mutta toivotaan pitkää kasvuikää tälle ikivihreälle kasville. 

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kynsilakkaa ja kankaita.

Ei enää kuukauttakaan jouluaattoon. Mihin tää aika juoksee? Ja mihin ne kauniit valkoiset lumet sulaa pois? Joko pitää aiheuttaa joulustressi lahjojen suhteen? Jotain piristystä tähän pimeään marraskuun loppuun on kyllä keksittävä, nimittäin autoilevana nää mustat kelit ei ole se mun juttu ollenkaan - lumikin mukavasti valaisisi. Joten piristystä hain tänään Lumenen kynsilakkatelineen kautta, pari uutta sävyä lähti mukaan. Kyseessä vielä aivan uusi tuttavuus minulle, geelilakka. Koostumus oli ehkä hiukan paksumpi kuin normaalisti, reilulla väripigmentillä. Ja iso plussa siitä, että kynsilakka todellakin kuivahti nopeaa kynnelle. Mutta en nyt tiedä, onko tää sininen kynsilakka nyt jotain piristystä vai ei? Jokseenkin kynsissä tuntuu hiukan liian tummilta, mutta eikun tummansinistä vaatetta ylle niin johan fiilis muuttuu.. :)



Kotona kodinhoitohuoneen kaappien siivouksen tuloksena löytyi aikamoinen kasa kankaita. Sanoisinko että vieläpä 70-80% erilaisia Marimekon kankaita. Mitähän ihmettä näistä keksisin ommella? Tyynynpäällisiä vai? Uskallanko edes vetoketjujen kanssa alkaa temppuilemaan - minun hermoillani ehkä helpompaa olisi ostaa valmiit tyynynpäälliset? Yllätys tosiaan kuinka paljon näitä on kertynyt, ja vielä yhdessä laatikossa on kyllä lisää kankaita tiedossa. Vinkit kehiin, mitä siis ommella, taikka muutoin täällä syntyy aika monta kaitaliinaa keittiönpöydälle..


Melkoisesti meinaa väsymys painaa, joten unille ja huomenna uusi päivä. Toivottavasti siellä ruudun takana on hieman pirteämpää ja reippaampaa porukkaa.

Voimia viikkoosi!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Ei kenkiä.

Miten sinun sunnuntai mahtoi sujua? Minun sunnuntai hujahti äärimmäisen kiireästi. Aamun aloitin siivousinnostuksen parissa hyllyjä siivoillen, kun siitä innostuin vielä energisenä punttisalille hikoilemaan. Sen jälkeen appivanhemmat tarjosivat herkullisen ruuan, josta kipitimme reippaasti Jyväskylän kävelykadulle joulukadunavajais-tunnelmaan. Kävelykatu olikin kerrassaan vetänyt porukkaa, ja tunnelman kruunasi ilotulitus. Nautimme myös kupilliset lämmintä kielen polttavan kuumaa glögiä kahvilassa. Tämän jälkeen olikin aivan mahtavaa lähteä ystävän kanssa Jenni Vartiaisen keikalle, ja täytyy sanoa tämän artistin olevan aivan uskomattoman taitava! Tykkäsin kovasti, pisteet vaan miehelleni, jonka hankki täytenä yllätyksenä liput rouvalle..



Bloggaajan murheenkryyni tahtoo välillä olla nämä asukuvat ja niiden kuvaaminen. Kuka niitä ottaa, ja milloin. Ketä kehtaa pyytää kuvaamaan, ja milloin. Nyt kuitenkin pyysin apua mieheltäni, ja hienostihan se onnistui vaikkakin..


Mekko - Vila
Koru - Veromoda
Laukku - Louis Vuitton



Niin. Tulihan ne pelkät jalatkin kuvattua, just niin kuin pyysinkin meni tämäkin juttu. :D  No ainakin minäkin hymyilen tämänkertaisissa asukuvissa. Pitkästä aikaa korvissakin on riippuvat korvakorut, nämä sellaiset magneettikorut, joiden tulisi auttaa esimerkiksi migreeniin.

Mulla on vähän niinkuin joulu jo alkavalla viikolla. Nimittäin vihdoinkin pääsen hankkimaan ihanan uuden laukun itselleni ( jos vain niitä on ), kun samalla Mulberryn Medium Dorset Toteni matkaa uudelle omistajalleen. Toivottavasti uusi omistaja olisikin aktiivisempi sen laukun ulkoiluttaja kuin minä, hävettävän vähän laukkua käytinkään. Kehtaanko edes ääneen sanoa, tunnustaa. Kehtaan. Kerran. Yhden kerran. Yhden ainoan kerran laukkua olen ulkoiluttanut, joten sanottakoon että aina nämä pakkomielteeni eivät taida osua nappiin - mutta hyvin harvoin näin kyllä käy. Aikamoinen polte vauhtiin päästessäni olisi laskea irti "Henna the jouluhullu" myöskin samalla, ja tehdä kaikki jouluostokset samaan syssyyn - vaan mihin ihmeeseen ne ostokset sitten laittaa? Mihin sinä jemmaat jouluhankintasi?

lauantai 22. marraskuuta 2014

Vaatteiden luottovärit.

Olen tänään siivoillut kodinhoitohuoneessa melkoista urakkaa. Urakka, joka olisi pitänyt jo aiemmin tehdä. Mutta vihdoinkin liinavaatekaapit ja pyyhekaappi on käyty läpi, ja sieltä turhat kaapintäytteet laitettu eteenpäin kiertoon keräyspisteeseen. Samalla huomasin ujuttaneeni korkeaan liinavaatekaappiin yhdelle hyllylle omia vaatteitani, jotka saivat siirtyä oikeille paikoilleen. Oikeastaan siinä se juttu onkin, kun kodinhoitohuone toimii minulla myöskin ns.pukeutumishuoneena, niin on ollut helppo siirtää ne kaappiin lähelle odottamaan päälle pukemista. Puolestaan naulakossa minulla on ne käytetyimmät, suosikkivaatteeni. Naulakkona kodinhoitohuoneessa minulla on HAY:n naulakko, josta koitui minulle melkoinen pakkomielle aikoinaan. Täällä kerroin aiemmin tämän naulakon hankinnasta.



Kuten kuvista näkyy, vaatteideni luottovärit ovat tällä hetkellä musta ja tummansininen. Tällä hetkellä ehkä eniten alaosana menee mustat suorat housut paitojen kanssa, taikka vielä mieluummin päälleni sujautan mekon taikka tunikan kera sukkahousujen. Vilasta olen napannut kuvassa etummaisena olevan tummansinisen neulemekon, joka hiukan levenee helmasta. Neulemekko menee sekä arki- että juhlavaatteena, stailaamalla vyöllä ja koruilla, asusteilla siitä saa erinäköisen. Harkitsenkin, kun neulemekko niin hyvin istuu minulle, että hankkisinko samaisen vaatekappaleen myöskin eri värisenä. Eikai se ihan hullu idea olisi?


Onko sinullakin ehkä omat luottovärit vaatteissa? Minun mielestäni ne valinnat tulevat aika luonnostaan, nimittäin keväällä ja kesällä vaatteisiin ilmestyy valkoista, vaaleampaa ilmettä. Ja niitä raitoja joo. Nyt ne raitavaatteet on hengareissa kaapissa roikkumassa, odottamassa ensi kevättä. Syksyllä ja talvella vaatteet puolestaan tummenevat automaattisesti. Vaikka tykkäänkin todella paljon värien käyttämisestä vaatetuksessa, niin talvella luottoväreissä ovat nämä tummat sävyt: musta ja tummansininen. Aiemmin en tummansinisestä juurikaan välittänyt, mutta muutaman vuoden aikana tummansinisestä on tullut uusi musta minun vaatekaapissani.


Päivän hyvätekoni oli lasten pehmolelujen vieminen HOPE:n keräyspisteeseen Jyväskylässä, kaksi jätesäkillistä leluja saa uuden kodin esimerkiksi vähävaraisien perheiden lapsilta. Mikäli asustelet Jyväskylän suunnalla, niin Peukkulassa otetaan lahjoituksia vastaan vuoden loppuun saakka, sekä käytettyjä että uusia leluja. Muutoinkin Hope toimii ympäri Suomea, pääkaupunkiseudulta Ouluun ja moneen paikkaan siitä väliltä. Haastan mahdollisimman monen teistä lukijoistani osallistumaan myös tähän toimintaan, sekä muistamaan muutkin hyväntekeväisyyden kohteet kuten Joulupuu-keräyksen. Joulupuu keräyksen tavoitteena on antaa joululahja niille lapsille, jotka saattaisivat jäädä ilman joululahjaa. 

Pidetään huolta toisistamme! <3 

Punaista pikkujouluhenkeen.

Olimme sopineet kolmen ystäväni kanssa, että istahdamme alas perjantai-illalla pikkujouluhenkeen, glögikupilliset mielessä. Ne glögit tosin jäivät nauttimatta. Löysimme itsemme ruokailemassa, vaihtamassa kuulumisia skumppapullollisen parissa. Itse nauroin illan aikana vedet silmissä, kyllä ystävyys on mahtava juttu.

Itselläni ei taidakaan tänä vuonna olla iloa juhlia pikkujouluja, koska työpaikan muutoksen vuoksi missaan nykyisenkin työnantajan bileet. Mutta punainen mekko löytyy, joten halusin sen pukea päälleni eilen. Illan teema vaatetuksessani taisi olla "edullista ja tyylikästä". Hiuksiani taivuttelin kiharalle suoristusraudalla. 
Mitäs tykkäät kokonaisuudesta?



Mekko - Veromoda
Vyö - Pieces
Kaulakoru - H&M
Kello - Michael Kors




Välillä onkin kiva laittaa näin rohkeaa väriä päälle, kuin punaista. Erityisesti joulun aikana. Muutoin punainen väri tarvitsee melkoisesti rohkeutta ja itsevarmuutta pukeutakseen näin voimakkaasti kokonaan punaiseen. Tosin musta rauhoittaa punaista vahvasti, ja tekee kokonaisuudesta tasapainoisen. Kuvien ottohetkellä en ollut vielä lakannut kynsiäni, mutta ne saivat myös voimakkaan punaisen sävyn pintaansa. Eilisillan kenkinä minulla olivat mustat nahkanilkkurit, vaikkakin kokonaisuuteen olisivat upeasti sopineet Minna Parikan punaiset korkokenkätkin - varsinkin kun tiet olivat kuivat ja lumettomat. Toisin kuin tänä aamuna, nimittäin keskisuomeen on yön aikana satanut kaunis, valkoinen lumipeite!


Mahtavaa viikonloppua sinne teille, ja vielä mahtavampia pikkujouluja, jos sellaisia pääset juhlimaan! Laitetaan kynttilöitä palamaan, ja nautitaan jo jouluisesta tunnelmasta - jouluunhan on enää vain kuukausi aikaa. Onko sinnekin tullut jo valkoinen lumipeite ja jouluntunnelma? 

torstai 20. marraskuuta 2014

Saint Tropez.

Onko sinulle tuttu vaatemerkki Saint Tropez? Minulle tämä ei ollut tuttu, vaikkakin esimerkiksi Millanputiikki näitä vaatteita myy. Mutta paikallisesti keskisuomessa en ollut näihin livenä tutustunut, kunnes tänään. Täällä näitä ja kaikkia muuta ihanuuksia myy Yellow Clothes Jyväskylän keskustassa vapaudenkadulla. Oletko ehkä pistäytynyt sisälle? Itse olisin löytänyt montakin ihanaa paitaa, mutta liike ottaa kutakin mallia pääluontoisesti yhden kappaleen jokaista kokoa - joten arvata saa, oliko minun kokoni jo myydyt. Mielestäni tämä onkin aika huippua, ettei pienehkössä kaupungissa moni kuljekaan samanlaisissa vaatteissa, vaan tästä liikkeestä löytää hiukan yksilöllisempiä vaatteita, ja mallisto uudistuu myös näin useammin.




Mukaani lähti ensimmäinen Saint Tropez-merkkinen paita siis tänään, ja ihastus kyseiseen merkkiin on taattu. Tässäkin mustassa paidassa on aivan ihana pehmeä olemus, sekä paidan yksityiskohtina ovat nahkaiset yksityiskohdat hihoissa. Mitäs tykkäät? Mielestäni paita on kuitenkin sen verran ajanhenkinen, ja tyylikäs, että uskallaudun huomenna tämä päällä töihinkin. Ja mustat suorat housut tämän kaverina tekevät oman silauksensa kokonaisuuteen. Vai onko sittenkin huono idea?




Mä niin nautin takkatulesta, ja takkapuista. Jokin rauhoittava elementti näissä takkapuissa on. Yritin kuvata niiden tunnelman kamerallakin, josta näkyisi yhtä aikaa niiden vahvat muodot että se herkkyys. Ja kyllä, edelleenkään kunnollista takkapuutelinettä ei tästä huushollista löydy - kesäkukille tarkoitettu kori ajaa nyt tätä asiaa. Korin kylkeen voisi DIY- hengessä vaikka spraymaalata vaikka valkoisen tähden, tai kirjoittaa numeroita. Ehkäpä kuitenkin jatkan haaveilua siitä Artekin Kanto - puutelineestä. Oi Joulupukki, voisitko tuoda sellaisen? Sellaiselle olisi todellakin tarvetta.



Rentoa torstai-iltaa! Melkein on jo perjantai! ;)

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Voi väsymys.

Hei, täällä sitä ollaan! Vaikkei blogin päivittämiselle ole tuntunutkaan olevan aikaa, taikka iltaisin en voi väheksyä sen väsymyksen määrää, joka mielellään minut kaataisi petiin jo hyvin aikaisin. Silti olen jaksanut nauttia ihanasta hämärän tunnelmasta kera tunnelmavalojen, ja kynttilöiden. Vaikkakin petiin päästessäni taidankin vajota uneen millisekunnissa. Nämä kuvassa näkyvät paperinarupallot on ystäväni mies minulle viime talvena valmistanut, ja tykkään edelleen kovasti näistä. Tänä vuonna myöskin anopille valmistuivat tällaiset.


Vaikka taidankin kokea jonkun sortin kolmenkymmenen ja neljänkymmenen ikävuoden murrosaikaa, niin uskallauduin silti kasvoni kuvauttamaan. Nimittäin aikamoinen näppyviidakko on kasvoistani tullut, saati selästä. Liekö hormonivalmisteilla (taas) tekemistä tämän asian kanssa? Minullehan määrättiin kesällä 3kk aknelääkekuuri, kun sain mielettömät näppyongelmat juuri lääkityksen vuoksi - mutta koska kyseessä on valoherkkä tuote, arvaatteko halusinko kesää viettää auringolta suojassa? No enpä tietenkään, joten tuolla kaapissa ne sadan euron lääkkeet ovat. Pitäisiköhän nyt kuitenkin vetäistä se kuuri, mahtaisiko iho rauhoittua?


Sen verran energiaa olen kuitenkin itsestäni pyrkinyt repimään irti, että saisin itseni liikutettua salille hikoilemaan. Välillä viikot sujuu paremmin, välillä sitten huonommin. Oma saliohjelma on myös aika mahtava juttu, ei ole sidottu ryhmäliikuntatuntien aikatauluihin vaan voi mennä, kun siltä tuntuu. Vaikka kyllä tässä olisi edelleen varaa repiä enemmän itsestään irti, mutta miten se onkaan niin vaikeaa? Vielä on oikeastaan myöskin kysymysmerkki pitkällä tähtäimellä, että mitä oikeastaan haluaisin harrastaa? Pitäisikö kokeilla uusia lajeja? Ja niin, olisiko minulla oikeasti aikaa?

Tällä viikolla ajatukset ovat olleet jo melkoisesti joulussakin. Suorastaan kihelmöi mielessä ajatus joululahjojen hankinnoista. Perinteisesti olen tilannut neitien kuvilla joulukortit, ja sama perinne jatkuu myös tänä vuonna. Joitain kuvia olen ennättänyt neideistä napsimaan viikon aikana, vielä kun saisi aikaiseksi toimittaa ne eteenpäin.. :) Teetkö sinä itse joulukorttisi vai teetätkö myös valokuvasta? Vai menetkö vielä helpomman kautta, ja ostat korttisi kaupasta?

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Pikkumustaa pikkujouluihin?

Onko sinulla ehkä pikkujouluja kiikarissa? Minulla taitaa mennä työpaikankin pikkujoulutoiveet ohi, kun työpaikan vaihdos on tiedossa ensi kuun alussa. Eikä muutenkaan pikkujouluista ole tietoakaan, täytynee ottaa siis asiaksi, jos sellaisia halajaa juhlia tänä vuonna..

Pikkujouluvaatetuksen suhteen kaupat on täynnä pikkumustaa, ja pitsi on selkeästi se isoin juttu tälle kaudelle. Sitä löytyy paidoista, hameista, mekoista. Keräsin muutamia inspiraatiokuvia tänne, mikäli ehkä sinä siellä pohdit vielä mitä päälle pikkujouluihin pukisit. Itse löysin monta suosikkia myöskin Lindexin valikoimasta, mutta en jaksanut taistella kuvien kanssa, kun vaikutti hankalammalta kuin ennen niiden siirtäminen tänne blogiin. Käyppä kurkkaamassa millaisia mekkoja siellä on valikoimassa, sekä mitä on tulossa! Ihanuuksia!



H&M mallistossa oli oikein mukavasti valinnanvapautta pukeutumisen suhteen, tässä kaksi lempimekkoani - molemmat voisin päälleni laittaa, mikäli tarve mekolle olisi. Erityisesti jollain tavalla tämä jälkimmäisen mekon klassisuus ja ajattomuus iskee minun, ripauksella luxusta pääntiessä - glitteriä juhlakauteen tietenkin. Eikä sen pikkujoulumekon tarvitse aina olla lyhyt, eihän?


Puolestaan Vero Modan mallisto on aika samanhenkinen vuodesta toiseen, pääpaino lyhyissä mekoissa. Itsestäni tuntuu että olen jotenkin jo niistä mekoista kasvanut ulos, vaatekaapistani löytyy useampi samantyylinen mekko jo. Puolestaan tämä pitsihihoilla oleva hyvin yksinkertainen mekko voisi olla enemmän minun tyylisempi talvijuhliin, kuin hihaton hyvin lyhyt mekko. Ehkäpä tämän mekon kaverina helmikorut voisivat esimerkiksi istua aika hyvin? Taikka pikkujouluteemaan ripaus punaista väriä koruissa, sekä ehkä punaiset Parikan korkkarit jalkaan?


Ginatricotilta puolestaan bongasin kauniin, klassisen, ajattoman pikkumustan. Tämä voisi olla sellainen vaatekaapin perusmekko, jota stailaamalla siitä saa moneen menon sopivan. Kiva mekko, eikä hinta purista lompakkoa laisinkaan.


Ja sitten, tämä BikBokin pitsimekko. Tämä minulta löytyykin jo vaatekaapista, mutta tässä näkyy mekon olemus ja leikkaus hiukan paremmin kuin minun päälläni.. Mekko on simppeli, mutta mielestäni myöskin leikkaukseltaan naisellisen ajaton. Mitäs tykkäät? Olisiko ehkä joku näistä mekoista sinun mieleesi? Vai mitä mahdat pikkujoulukauteen pukea päällesi? Löytyykö omasta vaatekaapista asut vai joudutko turvautumaan kauppojen valikoimaan?

lauantai 15. marraskuuta 2014

Yksityiskohtia ja pitsiä.

Rakastan pieniä yksityiskohtia kodissani. Esimerkiksi H&M kynttiläpurkkeja ei ole koskaan liikaa, ja niiden tekstit koskettavat jotenkin minua. Tykkään yksinkertaisesta, mutta kauniista sisustamistavasta. Paheenani on vaihtaa verhoja, tyynynpäällisiä ja sisustusartikkeleita aika tiukaan tahtiin - saadakseni uutta ilmettä. Pienellä vaivannäöllä se onnistuukin. Rakastan myöskin puhdasta kotia, ja "aiemmassa elämässäni" imuroin ja pesin lattiat monta kertaa viikossa, mutta nykyisellä hektinen arki vie mennessään ja olen onnistunut tässä tahdissa rauhoittumaan. Aikamoinen ajatusmaailman muutos tulikin tehdä siinä vaiheessa, kun perheesemme tuli koiria. Hiekka ja koirantassunjäljet kuuluvat koiraperheen elämään..


Olohuoneessamme on yksinäinen nojatuoli. Eikä mikä tahansa nojatuoli. Nimittäin tälle nojatuolille olemme antaneet uuden elämän ja muodonmuutoksen muuttaessamme tähän taloon. Nojatuoli on mieheni isovanhempien vanha puurunkoinen tuoli, jossa oli vihreä kangas ja puunväriset käsinojat ja jalat. Päätimme pitää kuitenkin tuolin, emmekä missään nimessä halunneet luopua siitä - ja pitikin miettiä mitä sille tekisimme, koska sisustukseemme se ei sellaisenaan sopinut. Hankimme Marimekon kivet- verhoilukangasta ja veimme nojatuolin verhoilijalle, joka käsitteli myöskin puupinnat kiiltävän valkoiseksi. Tälläisenaan tuoli istuu upeasti olohuoneeseemme, ja meillä onkin kaksi taulua samasta kankaasta olohuoneen yhdellä seinällä. Vaikka kotonamme on paljon ns.uutta tavaraa, niin onneksemme on myös niitä vanhoja juttuja, kuten varmasti kaikkien kotona. Mitä vanhaa sinun kotona mahtaa olla? Onko ehkä jotain suvussa kiertäviä huonekaluja?





Tänään oli rento lauantai, josta päätin aamulla rakentaa todellisen siivousaamun. Mutta mikä onkaan ihanampaa kuin siisti, puhtaalta tuoksuva koti. Varsinkin esikoisen huoneen kimpussa viihdyin ehkä pisimmän hetken samalla kuunnellen uusia Vain Elämää levyjen kappaleita.. 



Innostuin laittamaan joulua hiukan lisää kotiin. Nostin esille joka jouluisen "piparkakkutalon", jonka olen aikoinaan saanut lahjaksi. Tämä on Partyliten kynttiläsomiste, johon kynttilänvalo heijastuu kauniisti takaapäin. Samalla nostin keittiönikkunalle joulukynttelikön palamaan. Iltalenkillä huomasin, kuinka joulukyntteliköt olivat asuinalueellamme nousseet tänään muiden talojen ikkunoille. Eli en ollut yhtään liian etuajassa, vaan ajoitus oli täysin nappi -  muillakin oli sama ajoitus kanssani. Tai sitten he odottivat myöskin oikeaa hetkeä. Joko sinä olet nostanut myös joulukynttelikön vai malttanut vielä mielesi?



Tänään olimme myöskin syntymäpäiväjuhlilla, jossa maistoin ensimmäistä kertaa valkosuklaaseen tehtyjä rocky-roadeja. Voi taivas, kuinka hyviä ne olivatkaan. Valkosuklaan sekaan oli sulatettu vaahtokarkkeja sekä keksinpalasia. Tarvitseeko siis sen suklaan oikeasti aina olla maitosuklaata taikka tummaa suklaata? Ensi kerralla itsekin ehdottomasti kokeilen valkosuklaaversiota.

Siivousinnostuksen iskiessä päälle, tulikin melkoinen kiire syntymäpäiville. Päälleni vetäisin BikBokista löytämäni mustan pitsinmekon. Pitsi taitaa ollakin tämän talven hittituote, sitä löytyy monella tavalla vaatetuksesta. Mekko on lyhythihainen, mutta jakun kanssa tämä menee mukavasti talven kylmimpinä hetkinäkin.




Jakku - Foverer21
Mekko - BikBok
Laukku - Louis Vuitton