torstai 30. lokakuuta 2014

Mikä mulle on tärkeää.

Mitä arvostan? Mikä on minulle tärkeää? Näitä olen pureskellut tällä viikolla, kun yritän puntaroida erinäisiä asioita. Minulle on erityisen tärkeää oma jaksaminen, ja perhe. Omat lapset ovat minulle kaikki kaikessa, ja laitan heidät aina itseni edelle. Taipumuksena on myöskin ehkä liikaa hemmotellakin neitejä aika ajoin, mutta se on minun merkkini välittämisestä. Minusta on ihanaa myöskin istua neitien kanssa sylitysten, taikka nukahtaa tyttöjen viereen. Parasta äitiydessä onkin lasten kanssa kahdenkeskiset keskustelut, ja olenkin huomannut että nyt esikoinen oikeasti tarvitsee minua. Itselläni on ollut vaikea syksy, koska olen reissannut töiden vuoksi paljon, ja tuntuu että tästä kärsii perhe. Ja minäkin olen koko ajan väsynyt, taikka huonolla tuulella. Joinain päivinä voisin suoraan kaatua sänkyyn, ja unohtaa arjen kotityöt.

Vaikka minulla ehkä on ulkoisesti vahva ja itsevarma ulkokuori, sisältä olen herkkä kuin sipsilastu. Murenen helposti, vaikken ehkä sitä julkisesti näytä. Minulle on tärkeää myös rehellisyys ja moraali, oikeudenmukaisuus. Haluan toimia aina toisia kunnioittaen ja ymmärtäen, sekä monesti pistän toiset itseni edelle ja rakastankin esimerkiksi lahjojen antamista. Pieni vieminen, pieni yllätys silloin tällöin piristää myöskin ystävyyttä. Pieni ele, että toinen on minulle tärkeä. Enkä oleta mitään vastaelettä, tämä on vain osa minun tapaani huomioida toinen. Minulle on tärkeää, että saan olla oma itseni ja avoimesti luottaa lähimmäisiin. Voin soittaa ystäville koska vain, ja aina lopetan puhelun hymy huulilla olipa puhelunaihe mikä vain. Toivon myös, että ystäväni ajattelevat samalla tavalla. Minulle ystävyys on tärkeää.   


Jakku - Kappahl
Huivi - Louis Vuitton


En ehkä ole avannut omaa elämääni paljoakaan täällä, eikä bloggaajan elämä ole mitään ruusuilla tanssimista. Taikka aina shoppailemista, sisustamista ja kaikki menisi niinkuin saduissa. Ei ollenkaan. Samanlaista elämän vuoristorataa eletään blogimaailmankin takana, välillä elämä lyö tosissaan turpaan. Itse olen lapsuuteni asunut isäni kanssa, olin ns. erolapsi. Minulla ei ollut lapsena äitinä arjessa antamassa äidillisiä neuvoja, kasvatusta. En oikeastaan tiedä tarkalleen millainen roolimalli minun tulisi olla lapsilleni? Millainen äiti on hyvä äiti? Sen minä kuitenkin tiedän, että äiti on äiti. Tapahtui mitä vaan, niin äitiä ei voi korvata kukaan tai mikään. Oma äitini teki itsemurhan viisi vuotta taaksepäin, ja äidin tuhkat hautaan laskeneena tiedän, miltä äidin menettäminen tuntuu. Kuinka pahalta tuntuukaan vuodesta toiseen seisoa haudan reunalla ja miettiä "mitä jos..". Tiedän miltä tuntuu, kun äitiä ei ole arjessa sekä sen, miltä tuntuu kun äitiä ei ole ollenkaan olemassa, läsnä, elossa. Ja kyllä, ikävöin äitiäni edelleenkin - ikävä ei varmaan koskaan laske otettaan vaikka asian kanssa olisikin sinut. Tämä lienee se yksi syy, miksi vaakakupissani lapset menevät aina kaiken edelle. Toivon että lapsieni ollessa vanhempia, he tajuavat ja osaavat arvostaa tätä minun panostani. Haluan tietenkin yrittää olla paras mahdollinen äiti tytöilleni, vaikka aina ei jaksaisikaan.


Nautin paljon näistä tunnelmallisista, pimeistä syysilloista, kun saa sytyttää kynttilät luomaan tunnelmaa ja olla perheen kesken. Yhtälailla arvostan kovasti kahvihetkiä ystävien kanssa. Joko voi sanoa, että odotan varmaan yhtäkovasti hetkiä joulutorttujen ja glögin parissa? 

18 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Hyvin on samanlaiset arvot myös mulla. Kyllä perhe on tärkein :) Kyllä tämä syksy on jotenkin välillä niin raskasta, että sitä piristää perheen ja ystävien kanssa. Glögihetket perheen ja ysyävien kans on kivoja asioita :) Ihanaa loppuviikkoa ihanalle Hennalle ♥

    VastaaPoista
  2. Henna <3
    Me ollaan tosissaan monessa asiassa kuin kaksi punaista herkkumarjaa. Täällä toinen niin samanlainen. Herkkis joka itkee asiasta kuin asiasta, sisältä todellakin herkkä kuin sipsilastu kuten sanoit. LÄheiset ihmiset ovat tärkeitä ja huomioin heitä tuon tuostakin odottamatta vastapalvelusta, teen sen siksi että ilahdun siitä itse kun toinenkin osapuoli ilahtuu.
    Jaksamista sinne ja kuten tiedätkin, odotan hurjasti, että tavataan.

    VastaaPoista
  3. Kaunis postaus, vaikkakin osaltaan surullinen. Kun ikää tulee lisää niin kyllä omassa kodissaan viihtyy hyvin ja kotiin on aina ihana palata.
    Mielestäni vaikka olisi saanut omalta äidiltään hyvän mallin äitiydestä niin silti asiat voivat mennä vikaan ja taasen voi olla hyvä äiti vaikkei oman äidin mallia olisikaan.
    Olet varmasti ihana ja rakastava äiti tytöillesi!

    VastaaPoista
  4. Olen itse kolmen lapsen ( 8v,11v ja 12 v) äiti ja itsekin olen joutunut tuota äidin mallia opettelemaan ja miettimään kovimman kautta.Oma äitini on alkoholisti,on aina ollut ja on edelleen,joten oma äitisuhteeni on täynnnä vaikeita,ahdistavia ja kipeitä kokemuksia ja asioita. Alkoholismin vuoksi hän ei myöskään kykene olemaan mummi .surullista ja niin totta. Oman lapsuuteni vuoksi olen vetänyt itseäni välillä todella piippuun yrittäessäni suorittaa äitiyttä;että lapsilla olisi kaikki täydellistä idylliä.Kuten joulut,pääsiäiset etc. Mutta eivät lapset kauniista kulisseista välitä,vaan läsnäolosta ja aidoista tunteista.Mutta monta vuotta meni opettelessa sitäkin. Oikein ihanaa syksyä sinulle ja perheellesi
    -kirsi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa syksyä sinulle myös. Olen samaa mieltä kanssasi, lapsille tärkeintä on läsnäolo.

      Poista
  5. Elämässä koetellaan aina, toisia isommalla kädellä, toisia vähemmän. Meitä kaikkia. On hyvä tunnustaa ja tunnistaa itsessään myös väsymys ja sanoa se ääneen. Siitä on hyvä jatkaa taas eteenpäin. Itselläni tämä viikko ollut raskas, muutoksia tulee elämässä, onneksi kotona asiat hyvin mutta työkuviot menevät uusiksi... Jaksamista sinulle, Kaima !! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaikki on hyvin, ja työasioiden muutokset voivat olla mahdollisuus johonkin uuteen parempaan. Ihanaa syksyä <3

      Poista
  6. Luin viestisi jo aikaisemmin, mutte viitsinyt kiireessä alkaa kommentoimaan. Erittäin hyvä kirjoitus <3 Moni uupuisi ihan totaalisesti tuolla reissutahdilla, millä teet töitä, kun tuntuu itseäni uuvuttavan jo pelkkä tämä pimeys. Lapset ovat kyllä maailmassa ihaninta, ne rakkaimmat, aina <3<3 Tosi hyvin käy sulle myös tämän sävyinen Logomania :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Ehkäpä jotain muutoksia olen lähtenytkin hakemaan..;)

      Poista
  7. Voi Henna, kuinka koskettava postaus <3 Niin kovin paljon samanlaisuuksia meillä, menetin oman äitini 2-vuotiaana ja vaikka mulla on ollut äitipuoli elämässäni 3-vuotiaasta asti, omaa äitiä ei voi korvata kukaan. Käyn läpi ihan samoja fiiliksiä kuin sinä oman pienen tyttöni kanssa jonka vihdoin sain <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3