perjantai 31. lokakuuta 2014

Halloweenia.

Onko siellä ajatuksissa juhlia Halloweenia jollain tavalla? Mä olen luvannut neideille järjestettäväksi Halloween-juhlat, ja huomenna meille saapuu melkoinen kokoelma lapsia koulusta ja naapureista juhlimaan. Muutoin olisimme tänään juhlineet ehdottomasti, mutta esikoisella oli ystävän synttärit Halloween- teemalla, joten mikäpäs siinä että useampi juhlapäivä. Internet on tulvillaan hauskoja Halloween ideoita, joita varmasti sieltä poiminkin sekä erilaisia hankintoja onkin jo tehty.

Ehkäpä tarjoiltavana sormia? Silmämunia? Hampaita? Erilaisilla koristeilla varmasti muffinseistakin saamme aikaan teemaan sopivia herkkupaloja. Ja nimenomaan se tekeminen ja suunnittelu taitaa ollakin hauskinta hommaa nyt, huomiseksi tulee taikoa esimerkiksi Snöre-lakritsinauhasta hämähäkkejä ym.  Minusta on hauskaa itsekin heittäytyä teemajuhliin satanen lasissa mukaan. Ohjelmapuolella on vielä hakusessa, mitä mahdan keksiä ohjelmapuolelle? 




Tietenkin myös minä haluan osallistua Halloween juhliin, ja minulle on hankittuna myös asusteita huomista varten. Noidan hattu, hauskat käsineet pitkillä kynsillä sekä noidan viitta. Liekö oma naama tarpeeksi noitamaisen näköinen ilman maskiakin? :) Jää nähtäväksi mitä kaikkea huomiselle keksitään.



Hauskaa perjantaita!

torstai 30. lokakuuta 2014

Mikä mulle on tärkeää.

Mitä arvostan? Mikä on minulle tärkeää? Näitä olen pureskellut tällä viikolla, kun yritän puntaroida erinäisiä asioita. Minulle on erityisen tärkeää oma jaksaminen, ja perhe. Omat lapset ovat minulle kaikki kaikessa, ja laitan heidät aina itseni edelle. Taipumuksena on myöskin ehkä liikaa hemmotellakin neitejä aika ajoin, mutta se on minun merkkini välittämisestä. Minusta on ihanaa myöskin istua neitien kanssa sylitysten, taikka nukahtaa tyttöjen viereen. Parasta äitiydessä onkin lasten kanssa kahdenkeskiset keskustelut, ja olenkin huomannut että nyt esikoinen oikeasti tarvitsee minua. Itselläni on ollut vaikea syksy, koska olen reissannut töiden vuoksi paljon, ja tuntuu että tästä kärsii perhe. Ja minäkin olen koko ajan väsynyt, taikka huonolla tuulella. Joinain päivinä voisin suoraan kaatua sänkyyn, ja unohtaa arjen kotityöt.

Vaikka minulla ehkä on ulkoisesti vahva ja itsevarma ulkokuori, sisältä olen herkkä kuin sipsilastu. Murenen helposti, vaikken ehkä sitä julkisesti näytä. Minulle on tärkeää myös rehellisyys ja moraali, oikeudenmukaisuus. Haluan toimia aina toisia kunnioittaen ja ymmärtäen, sekä monesti pistän toiset itseni edelle ja rakastankin esimerkiksi lahjojen antamista. Pieni vieminen, pieni yllätys silloin tällöin piristää myöskin ystävyyttä. Pieni ele, että toinen on minulle tärkeä. Enkä oleta mitään vastaelettä, tämä on vain osa minun tapaani huomioida toinen. Minulle on tärkeää, että saan olla oma itseni ja avoimesti luottaa lähimmäisiin. Voin soittaa ystäville koska vain, ja aina lopetan puhelun hymy huulilla olipa puhelunaihe mikä vain. Toivon myös, että ystäväni ajattelevat samalla tavalla. Minulle ystävyys on tärkeää.   


Jakku - Kappahl
Huivi - Louis Vuitton


En ehkä ole avannut omaa elämääni paljoakaan täällä, eikä bloggaajan elämä ole mitään ruusuilla tanssimista. Taikka aina shoppailemista, sisustamista ja kaikki menisi niinkuin saduissa. Ei ollenkaan. Samanlaista elämän vuoristorataa eletään blogimaailmankin takana, välillä elämä lyö tosissaan turpaan. Itse olen lapsuuteni asunut isäni kanssa, olin ns. erolapsi. Minulla ei ollut lapsena äitinä arjessa antamassa äidillisiä neuvoja, kasvatusta. En oikeastaan tiedä tarkalleen millainen roolimalli minun tulisi olla lapsilleni? Millainen äiti on hyvä äiti? Sen minä kuitenkin tiedän, että äiti on äiti. Tapahtui mitä vaan, niin äitiä ei voi korvata kukaan tai mikään. Oma äitini teki itsemurhan viisi vuotta taaksepäin, ja äidin tuhkat hautaan laskeneena tiedän, miltä äidin menettäminen tuntuu. Kuinka pahalta tuntuukaan vuodesta toiseen seisoa haudan reunalla ja miettiä "mitä jos..". Tiedän miltä tuntuu, kun äitiä ei ole arjessa sekä sen, miltä tuntuu kun äitiä ei ole ollenkaan olemassa, läsnä, elossa. Ja kyllä, ikävöin äitiäni edelleenkin - ikävä ei varmaan koskaan laske otettaan vaikka asian kanssa olisikin sinut. Tämä lienee se yksi syy, miksi vaakakupissani lapset menevät aina kaiken edelle. Toivon että lapsieni ollessa vanhempia, he tajuavat ja osaavat arvostaa tätä minun panostani. Haluan tietenkin yrittää olla paras mahdollinen äiti tytöilleni, vaikka aina ei jaksaisikaan.


Nautin paljon näistä tunnelmallisista, pimeistä syysilloista, kun saa sytyttää kynttilät luomaan tunnelmaa ja olla perheen kesken. Yhtälailla arvostan kovasti kahvihetkiä ystävien kanssa. Joko voi sanoa, että odotan varmaan yhtäkovasti hetkiä joulutorttujen ja glögin parissa? 

tiistai 28. lokakuuta 2014

Pääkipua luvassa.

Mun tiistai oli kuin maanantai. Epäonnen maanantai. Jo aamulla tunsin päässäni, että hiukan päätä vihloo, mutta sisulla eteenpäin. Ajattelin aamun ensimmäisinä tunteina flunssan iskeneen minuun, ja pääkivulla sen starttaavan. Kuitenkin pari tuntia myöhemmin tajusin olevani jumissa asiakkaissa työpäivän ajan, ja migreenin iskiessä päälle. Järkyttävä pääkipu ja kipu silmissä, vaikeuksia keskittyä autolla ajamiseen. Ei auttanut kuin käyttää ensimmäinen pidempi tauko apteekkikäyntiin, ja valitsin kipulääkkeiksi suussa liukenevia särkylääkkeitä. Ennätin aluksi kaivamaan autoni lähes ylösalaisin etsiessäni migreeniin tarkoitettuja lääkkeitä, mutta arvatkaa vaan löytyikö yhtään mitään. No ei. Toiveikkaana napsin näitä kielenpäälle sulamaan, ja sainkin hiukan helpoitusta kipuun ja selvisin päivästä jokseenkin voittajana. On se migreeni vaan niin ikävä riesa, antaisin mielelläni kyllä pois!


Migreeni ja kofeiini ei tiettävästi ole kovinkaan hyvä yhdistelmä, mutta tänään upposi uskomattoman monta kahvikupillista työpäivän aikana. Kotona aamulla nautin mieluusti uusista Hobstarin laseista myöskin aamukahvini, on ne vaan niin upeita laseja.


Päivääni kuului myös jotain, mikä pisti ajattelemaan. Mitä arvostan ja mikä minulle on tärkeää? Olisinko valmis muutokseen, vai onko turvallista tyytyä nykytilanteeseen? Voiko nykytilannetta mitenkään edes kritisoida, jos ei yritä muuttaa itse sitä? Onko muutos aina mahdollisuus parempaan? Vai huonompaan? Voiko luottaa intuitioon muutoksen kynnyksellä? Tarviiko aina minun ajatella sitä, mitä muut mahtavat ajatella? Eikö elämä ole tehty elämistä varten? Eikö joku viisas ole sanonut "Carpe Diem" - elä hetkessä-, ja onko siinä totuuden siemen? 


Lisäbonuksena on se, että sain sovittua kaupat Mulberryn laukustani, jonka kesällä hankin. Mielessäni on tietenkin seuraava laukkuhankinta, johon aion tästä laukusta saadut rahat luonnollisesti sijoittaa. Ei lienee yllättänyt sielläkään päässä. Mieluummin hankin laukun, joka oikeasti tulee käyttöön arjessa kuin laukun, jota en raaski käyttää, vaan säilytän sitä omassa kassissaan kaapin päällä. Vaikka kuinka rakastuin tähän Mulberryn Medium Dorset Tote laukkuun, niin tajusin myöskin kuinka herkkä musta nahka olisikaan minun käytössäni, enkä kestäisi siinä naarmuja taikka muita jälkiä. Onko siinä sitten laisinkaan järkeä säilyttää laukkua kaapinkaan päällä? No ei. Mutta näin minulle kävi, yksi harhaostos, mutta tehdään siitäkin ostoksesta vielä askel käytännöllisempään laukkuun. :)

Miten sinun viikkosi on alkanut?

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Mustikkahertta ja shoppailua.


Tulipa tänään testattua uusi sydänvuoka sekä siinä ollut "Mustikkahertta"-ohje. Aiemmin laitoinkin tänne ohjeesta kopion, mutta haluan vielä jakaa sen teille, nimittäin tämä oli melkoista herkkua!

Mustikkahertta

Pohja:
150g voita
1dl sokeria
1 kananmuna
3dl venhäjauhoja
1dl kaurahiutaleita

Täyte:
2ss vanhanajan vaniljakastiketta
4dl maitoa
120g valkosuklaata
300g mustikoita

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää kananmuna hyvin vatkaten. Sekoita joukkoon venhäjauhot ja kaurahiutaleet. Voitele irtopohjainen sydänvuoka. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunalle.

Sekoita vaniljakastikejauhe ja maito vispilällä vatkaten. Nosta jääkaappiin 10min, jotta kastike paksuuntuu. Rouhi valkosuklaa veitsellä ja lisää vaniljakastikkeen joukkoon.

Levitä vaniljakastike ja suklaa pohjan päälle. Lisää päälle mustikat. Muotoile foliosta vuoan ympärille suoja, näin mahdollisesti pohjasta tihkuva rasva ei sotke uunia. Paista 200asteessa noin 40 minuuttia. Siivilöi pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua.




Vietin tänään myöskin päivän ystävieni kanssa Kuopion Matkuksessa. Voin sanoa, ettei päivästä puuttunut naurua. Ja auton peräkontti oli aivan täynnä pihasta lähtiessämme, ja olipa tavaraa takapenkilläkin. Eli taisimme jotain onnistua siltä reissulta kotiin ostamaankin. Itse ihastuin muun muuassa näihin Ikean kynttilänjalkoihin, jotka suorastaan huutivat päästä kotiimme. Eikö olekin aika söpöt vai mitä tykkäät?


Pari kivaa löytöä tein myös itselleni, pari paitaa Ginatricotista. Hyvin edullisia sellaisia. Toinen oli -50% rekistä ja toinen normaalihintainen, muttei hinta päätä huimannut - 14,90€. Jännästi tähän liikkeeseen eksynkin kaikkialla muualla kuin kotikaupungissa, mutta kyllä kannatti taas astua sisälle. Esikoinen puolestaan sai tältä reissulta farkkujen lisäksi esimerkiksi toivomansa vaaterekin huoneeseensa, mutta ihan kaikkea Ikean ostoslistalta en saanut hankittua, osa tuotteista oli jo loppunut. Ja aikamoinen sutina olikin tänä sunnuntaina, liekö osa ihmisistä mahtoi jo ajatella joululahjojakin?

lauantai 25. lokakuuta 2014

Omat Hobstarit. Vihdoin.

Tässä ne on. Vihdoin. Pitkään olen suunnitellut Hobstar lasien hankkimista, katsellut eri verkkokaupoista sekä muun muassa Helsingin reissullakin Nougatin ikkunassa. Silti ne on aina jäänyt hankkimatta. Kyseessä on siis lasi, josta voi nauttia kylmiä sekä lämpöisiä juomia, ja yleisolemukseltaan ovat kristallilasin ylellisyyttä hipovia. Lasi on käteen tukevanoloinen, eikä ole mikään heppoinen kädessä. Tällä kertaa ei tarvinnutkaan turvautua verkkokauppojen palveluihin, vaan päivän shoppailureissun kahvihetkellä nämä lähtivät mukaani Jyväskylästä. Kyllä!




Hintakin oli muuten edullisempi täällä kuin pääkaupunkiseudulla taikka verkkokaupoissa. Esimerkiksi Nougat myy näitä 7.50€ kappalehintaan, kun taas tänään kotiutuin kotiini ihanasta Miriam´s kahvilasta hintaan 5.90€ / kappale. Mukaani lähti neljä kappaletta näitä ihanuuksia, olisin ehkä kuusi ostanutkin, mutta hyllyssä oli vain viisi jäljellä. Mutta täällä on onnellinen uusien ihanien lasien omistaja, vihdoinkin. Ainakaan vielä ei kotona tullut polemiikkia siitä, mihin nämä mahdutetaan taikka että eikö laseja ja kuppeja oikeasti olisi jo tarpeeksi. Enemmän aiheutin ehkä ihmetystä, sillä mieheni kysyi ensimmäisenä mitä ihanaa olen hänelle tuonut.. No onhan nämä hänenkin käyttöön, eiköhän näistä juoma kuin juoma maistu paremmalta. ;) 


Eikö olekin aika ihania?

Nyt ehkä olisi aika rauhoittua lauantai-illan viettoon, sillä huomenna olisikin edessä ihanien ystävien kanssa shoppailureissu. Kohdevaihtoehtoina olivat Tampere ja Kuopio, päädyimme Kuopioon. Itselläni alkaa hiljalleen ostoslista rakentumaan erityisesti Ikeaa varten, saapa nähdä taas mitä ohi ostoslistan mukaan tarttuu. Vai olisiko mahdollista selvitä reissusta kotiin kurinalaisesti ostoslistaa noudattaen?

Ja miten mulle ja huiville kävi?

Niin, mitenhän mulle sattui käymään siellä Helsingissä huivin kanssa? Palasinko saman värisen huivin kanssa vai vaihtuiko väri kenties? Entä oliko päätös helppo, kumpi lähtee kotiin? Itseasiassa päätös oli todella helppo, kun mallailimme myyjän ja ystäväni kanssa huiveja kasvojani vasten - ja olimme kaikki yksimielisiä värin suhteen. Nyt kävi näin, kotiini lähti kuitenkin Louis Vuittonin Logomania huivi veronen sävyssä. 



Tämä sävy antoi kasvoilleni enemmän väriä, sekä jollain tavalla sopi talveen ja minun värimaailmaani paremmin. Tästä oppineena jatkossakin kaikki tälläiset ostokset teen itse paikanpäällä, niin ei jää mietityttämään. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin Helsingin työreissuni, joten tämä onnistui hyvin näinkin. Huivin verone-sävy on muuten aika erikoinen, se on toisessa valossa enemmän beige, jossain valossa harmaa ja jossain valossa enemmän vihertävä. Silti tykkään just tästä sävystä, ja otinkin huivin heti käyttöön - toisin kuin se harmaana versiona oli vain laatikon sisällä..  


Mitä mieltä olet väristä?

perjantai 24. lokakuuta 2014

Mun viikkoni kuvin.

Kello on paljon, liian paljon, ja pitäisi jo nukkua. Kello on 00:30. Mutta tiedätkö tunteen, että kömmit petiin ja saat hyvän asennon, ja toiveikkaana toivot unen tuloa - se kun ei vaan tule. Plaah, kuinka turhauttavaa. Onko siis parempaa hetkeä kirjoittaa blogia? Yksin hotellihuoneessa, häiritsemättä ketään? Mutta jos mä sanon, että tämä viikko on ollut yhtä lentoa paikkakunnalta toiselle, ja aika raskas, en valehtele yhtään. Viikonloppu todellakin on jo niin lähellä. Päätinkin jakaa viikkoni fiiliksiä valokuvien kautta.


Viikon varrella tuli reissattua useammassa kaupungissa, ja vietettyä aivan liian monta hotelliyötä. Kolmessa eri hotellissa.


Viikon varrella oli hieman koulutustilaisuuksiakin, jolloin sisätiloissa sai pukea vielä jalkaansa niin-ihanat- Minna Parikat. Paksummilla sukkahousuillakin tarkeni ulkokenkien kanssa upeasti työpäivän, mutta silti oli aika luxusta hotellihuoneessa oma sauna. Ja kyllä siellä tuli lämmiteltyä, vaikkakin saunan koossa ei ollut paljoa kehumista - mutta hienosti sinne mahtui ja ainakin löylyt olivat napakat. Liekö samalla olisi saunan ikkunasta voinut bongailla televisiotakin tästä ikkunasta?



Viikon varrella oli pari laukun uudelleenpakkaamista kotona, nopeita pyörähdyksiä. Loppuviikon kuvat ovat Helsingistä, jossa vielä perjantaikin hujahtaa. Vai voiko sitä hujahdukseksi sanoa, mikäli uni ei tule, vaikka nyt jo pitäisi nukkua?


Jakku - Kappahl
Paita - H&M
Housut - H&M



Takki - Benetton
Huivi - Mulberry
Laukku - Louis Vuitton

Yllätykseksi Helsingissä oli satanut lunta keskiviikko- torstai välisenä yönä, ja ulkona tuntui jo talvelta. Onnekseni olin tällä viikolla kaivanut jo esiin Mulberryn talvihuivini sekä viime talvena Benettonilta ostamani villakangastakin, sillä näille todellakin oli käyttöä. Puhumattakaan niistä käsineistä, jotka unohtuivat autoon. Melkein mukana ei kyllä auttanut yhtään viimassa. Ilmeisesti Keski-Suomessa ainakin oli torstaiaamunakin aikalaisia pakkaslukemia mittarissa, jopa -17 astetta. Oliko ehkä sinullakin pakkasyllätys aamulla odottamassa?



Ja kyllä mä sen uuden Logomania-huivinikin nappasin tälle reissulle mukaan, ihan varalta. Kävelin ystäväni kanssa Louis Vuittonin myymälään, jonne nimelläni oli varattuna sama huivi juuri saapuneessa veronen sävyssä. Aika mukava yllätys olikin Helsingin liikkeestä puhelinsoitto minulle, että huivia on saapunut veronen sävyssä, ja juuri ennen Helsingin reissua, jotta sain huivini matkaan. Ajatuksenani oli mielenrauha värimaailman suhteen, varmuus oikeasta sävystä. Koska ensimmäisen huivini värin suhteen olin aivan varma liikkeeseen astuessani, niin jälkeenpäin jäin harmittelemaan kun vaihdoin liikkeessä mielipiteeni. Tulisiko aina uskoa ensimmäistä fiilistä kuitenkin? Mutta koska nyt kyseessä oli valinta ainoastaan kahden sävyn välillä, niin se hoitui liikkeessä hienosti huiveja vuorottelemalla sekä yhtä aikaa kasvoja vasten sävyt laittamalla. Toki ystävän makutuomarointia ei pidä vähätellä, taikka kahden myyjän apuakaan. Arvaatko mihin lopputulokseen mahdoin tulla? Lopputulos on ainakin minulle sellainen, ettei enää yhtään arveluta taikka mietitytä tämä huivi asia. Ja varmasti tänä talvena tähän huiviin tulette törmäämään asukuvissa täällä blogissakin..




Torstai-ilta kruunattiin työporukan kanssa ruokailemalla ja aikaa viettämällä, löysimmepä itsemme myöskin karaokebaarista, jossa muuten oli muutama tv:stä tuttukin lauleskelemassa. Karaokebaari ei silti lienee se minulle kotoisin paikka viettää iltaa, eikä minua myöskään saa sinne mikrofonin varteen suutani aukomaankaan.  


Tällä viikolla tein myös päätöksen, MYYN Mulberryn Medium Dorset Tote- laukkuni pois. Tunnustan, että laukku on ollut vain kerran käytössä, jonka jälkeen kaapin päällä pahvipussissa dustbagiin pakattuna. Laukun mukana tulee myös pienempi laukku mukana, ja kuitti tietenkin ostoksestani löytyy myös. Että jos sinua sattuu tämä laukku kiinnostamaan, laita kommenttiin sähköpostisi niin palaan sinullepäin.

Kauniita unia!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Päähuomio huiviin.

Viikko vasta puolessa välissä, ja reissuväsymys tuntuu. Se olisi työpäivä toisessa kaupungissa, josta siirtymä kahden tunnin ajomatkan verran kodin kautta Helsinkiin. Yhteenlaskettuna siis viitisen tuntia autossa istumista. Aika hullua, ainakaan joka viikko minusta ei olisi tällaiseen reissuamiseen. Kuitenkin on myöskin haettava ne omat positiiviset puolensa reissutyöstäkin, mukavia tapahtumia ja ihmisten tapaamisia, niin jaksaa paremmin. Esimerkiksi illalla rentoutuminen hotellihuoneen saunassa? Ehdottomasti. Voiko uni maistukaan paremmin kuin saunan jälkeen?


Kyselitte asukuvien perään, jossa uusi Louis Vuitton Logomania- huivi esiintyisi. Tässä nyt pari kuvaa, mutta voi pojat miten kauheita kuvia nämä ovatkaan! Mahtaako silmissäni näkyä reissuväsymys? Vai onko orastavalla pääkivulla jotain tekemistä mun silmien kanssa? Ihan hirveetä kamalaa, koettakaa kestää.. Mutta keskittäkää huomio siihen huiviin nyt sitten, eikö joo?


Ja sanokaa nyt rehellinen mielipide, miltä väri vaikuttaa? Onko mun juttuni vai käynkö testaamassa vielä sen toisen sävyn Helsingissä? Toisena vaihtoehtona on siis sama huivi veronen sävyssä, joka minun silmääni on vähän liian vihertävä, mutta miksi mua mietityttää vielä? Help..

tiistai 21. lokakuuta 2014

Macarons, macarons.

Niin, macarons. Macarons taitaa olla tämän hetken yksi hitti-tuote ja muotisana. Monelle se herkku, mitä pakko saada ainakin maistaa. Monelle myöskin herkku, johon ei vielä ehkä ole tuttavuutta tehnyt. Itselle se oli se tuote, jota oli pakko myöskin itse valmistaa. Pidin aina näitä söpöjä macaronseja haasteellisina valmistaa, mutta innostuin niitä itsekin valmistamaan kesällä. Täällä jaoin ohjeeni macaronsien valmistamiseen, tärkeä juttu taisi olla kananmunien ikäännyttäminen sekä malttaminen pitää ne pellin päällä huoneen lämmössä ennen paistamista. Ensi kerralla väriainetta voisi kyllä laittaa reilulla kädellä, sillä uunissa väri haalenee aika lailla. Mutta erittäin helppoja valmistaa, ainut miinus siinä, että näissä ei kauaa kestä kun kaikki syöty..

Oletko ehkä sinäkin valmistanut macaronseja?



Mutta sitten Ladurée. Ystäväni toi minulle Tukholman tuliaisena ihanan rasiallisen, Laduréen macarons-herkkuja. Ja nämä olivat todellakin maineensa veroisia, aivan sanoinkuvaamattoman hyviä. Makuvaihtoehtoja tarjolla oli kuulemma todella reilusti, mutta kaikki nämä paketissa olleet maut olivat todella herkullisia. Ja se ääni, mikä macaronsista lähti - rapsahdus haukatessa. Sainko yksin nauttia nämä tuliaisherkkuni? En. Haukkasimme koko perheen voimin haukkauksia macaronseista, ja saimme maistella kaikkia makuja. "Joko ne äiti loppui?" Niin..



Oletko sinäkin päässyt maistamaan kuuluisia Laduréen macaronseja kenties reissun päällä? Missähän kaikkialla näitä myydään Pariisin, Lontoon ja Tukholman lisäksi? Täytyy kuitenkin todeta että ystävyys on ihmeellinen asia, ystävä tuntee aika hyvin ystävänsä. Ja tämä tuliainen oli todella mieluisa. Mieheni tuumasi tyhjennettyämme rasian: "Ja tätä rasiaa ei kai saa hävittää?!" Lienee ei yllätyksenä tule, että tietenkin haluan tuon ihanan pahvirasian säilyttää?  

maanantai 20. lokakuuta 2014

Pipo ja pohdintaa.

Aina silloin tällöin työpäivien aikana mukaan tarttuu jotain. Vaikka asiakkaan vierusliikkeestä, taikka kivan näyteikkunan perusteella. Ollessani pienessä kaupungissa asiakaskäynnillä, bongasin kangasliikkeen jossa oli todella paljon pipoja ikkunassa. Jep, pipoja. Lisää pipoja vaan meille. Niitähän ei onneks vielä ole. No ajatuksena oli hankkia itselle joku kiva pipo. Ja hankinkin, musta-valkoisen. Helppohan näitä pipoja olisi itsekin trikoosta ommella, esimerkiksi Nannin blogissa oli helppo ohje. 


Mutta entäpä sitten, kun huomaat vasta autossa että pipo tuoksuu? Tiedätkö tuoksun vanhoissa taloissa, tuoksu joka tarttuu vaatteisiin? Onko se kosteuden tuoksua vaiko homeen? Sellainen epämiellyttävä tuoksu, joka tuntuu että on kankaaseen pureutunut tiukasti. Mikä auttaa? Hätäpäissäni kokeilin tuulettaa pipoa, tuloksetta. Tunnistan tuoksun koko ajan, mikäli laitan pipon päähäni. Entäpä pipon peseminen? Pesin pipon pesukoneessa, siellä se narulla on kuivamassa - ja mielestäni tuoksuu edelleen. Vai onko peli menetetty, pipossa on "se tietty epämukava tuoksu" ja sillä selvä? Ota tai jätä? Onko mitään vinkkiä tähän seikkaan jakaa?


Uusi työviikko olisi käsillä, tiukkaa puristusta koko viikko - minun kohdallani se tarkoittaa hotellielämää, sen verran liikkumista on tiedossa viikon varalle. Kerkeän sentään parina päivänä käydä halimassa perheen ja siirtyä seuraavaan kohteeseen. Tämä vaatii selkeästi oikeaa asennetta, ja kyllähän nyt yhdestä viikosta selviää vaikka päälaellaan seisoen? Eikö vaan? Mitä mahtaisi olla hyvää tasapainottelua reissuelämän kanssa? Kenties shoppailu? Ehkä kuitenkin nyt on parempi pysytellä poissa kaupoista, ja ottaa vaikka lenkkarit mukaan ja käydä purkamassa se sama energia ulkoiluun.

Joko sinä olet muuten kääntänyt katseen joululahjoihin? Vai kenties onnistunut jo tekemään ostoksia joulua ajatellen? Itselläni on muutama juttu mielessä, mitä hankintoja tulen jouluksi tekemään. Mutta ei puhettakaan mistään ostoksien tekemisistä vielä, sillä perheessä on kaapit tutkiva esikoinen, eikä mikään pysyisi salassa / jemmassa missään ( ja nyt se varmaan lukee tämänkin postaukseni). Muutoinkin kaappiin laitettuja tavaroita tuntuu säännöllisesti löytyvän neidin huoneesta, vaikka ollaankin sovittu ettei kaappeja tutkita ja kaivella. Syksyn tunnelmaan lienee sopii, että neiti ripottelee yksi kynttilä kerrallaan upeaa Partyliten kokoelmaa huoneensa lipaston päälle? Niitäkin juuri, mitä en olisi raaskinut ottaa edes laatikoistaan esille. Mitä minä oikeastaan niitä jemmailen siellä kaapeissa? Mutta miksi minua silti yhtä aikaa ärsyttää, kun kaappejani, ja niitä kätköjäni, kaivellaan?

Mukavaa viikkoa sinulle!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kaurasämpylöitä ja asu.

Pitkästä aikaa koko perheenä ravintolaruokailu. Pisteet sille. Pieniä iloja perhe-elämään ja arkeen. Liian usein tätä emme ole harrastaneet viime aikoina. Nyt kuitenkin päätimme lauantai-illan viettää yhdessä nautiskellen Fransmannin tarjoiluista, ja saipa miehenikin herkutella simpukoilla. Itse en edes suostunut maistamaan, enkä muuten etanoitakaan. Noloa sinänsä, koska meidän neiditkin söivät molempia. Olen nirso, aina ollut, ja taidan aina tulla olemaankin... Asennehan mulla ainakin on kohdillaan? :D


Neule - H&M
Mekko - H&M
Kengät - ParkWest
Laukku - Louis Vuitton
Koru - H&M
Kello - Michael Kors



Koska viikonloput juoksevat aivan liian nopeaa, ja erityisesti tämä sunnuntai on sateinen ulkona - sisällä piti keksiä jotain heti aamusta. Idea lähti kaurahiutalepakkauksesta, minäpä leivon aamiaiselle kaurasämpylöitä. Herätyskello soimaan, taikina alulle ja kohoamaan - neidit ylös ja sämpylöitä pyörittelemään. Ja voi kyllä ne maistuivat uunilämpiminä kahvin kanssa, suosittelen kokeilmaan ohjetta. Ohje on helppo, perustarvikkeista nämä sämpylät leivottiin meillä.


Kaurasämpylät

7dl kädenlämpöistä vettä
50g hiivaa
1 rkl suolaa
1rkl sokeria
6dl kaurahiutaleita
9dl vehnäjauhoja
1dl rypsiöljyä

1. Murenna ja sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen.
2. Lisää suola, sokeri ja kaurahiutaleet sekoittaen.
Lisää myös ½ jauhoista ja sekoita hyvin.
3. Lisää öljy ja loput jauhot. Alusta taikinaa,
kunnes irtoaa kulhon reunoilta.
4. Kohota hyvin.
5. Jaa taikina 18 palaan, pyörittele palat halutun
muotoisiksi ja nosta pellille kohoamaan.
6. Paista 225 asteessa 10minuuttia, ja nautiskele.



Meillä valmistui sekä sydämenmallisia, että perinteisen mallisia kaurasämpylöitä tänä aamulla. Ja se miten ihanalta koti tuoksuikaan leipomisen jälkeen! Kyllä nyt jaksaa taas asennoitua reissuviikkoon, nimittäin minä asun miltei koko viikon hotelleissa..

Sydämellistä sunnuntaita!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Pinkkiä minulle.

Oliko siellä muillakin tämä viikko syyslomaviikko? Meillä päin oli, ja arvaatteko mitä mahdoin tehdä syyslomaviikolla? No töitä tietenkin! Mutta tytöillä oli ansaittua lomaa, ja esikoisella kevennettyä harjoittelua luistelustakin. Upeasti neidit saivat lomapäivänsä kulumaan kahdestaan, ja ystävien kesken, ilman aikuista. Kun vain huolehti että on lämmintä ruokaa valmiina jääkaapissa, ja puitteet kunnossa - neidit pärjäävät kyllä. Eilen kuitenkin oli sovittu päiväreissu isovanhempien kanssa tiedossa, neidit saivat valita Kuopion Matkukseen vaiko Tuuriin. Koska Matkus on meille kaikille tuttu paikka, ja Tuurissa emme ole käyneetkään porukalla - valinta oli helppo neideille. Ja olipa melkoinen luxusreissu neideillä, mummi oli kuitannut reissupäivän ostokset aina kassalla. Kotiinpalatessaan reissupoppoo toivat kuitenkin minullekin tuliaisia.



Iloleipurin irtopohjapiirakkavuuan. Pinkkinä. Aika ihanaa. Ja tokihan tämä vuoka on pikaisesti testattava, kun on vielä niin söpö sydämenmallinen. Vuokapaketin takapuolella on Kinuskikissan ohje Mustikkahertta- piirakkaan. Ohje vaikutti helpolta, ainoastaan kaupasta tarvitsi hakea vaniljakastikejauhepaketti sekä valkosuklaata. Aika herkullisen oloinen ohje, ja ainekset ainakin varmistavat maun kohdilleen. Eikö olekin aika mahtavan oloinen mustikkapiirakan ohje?




Eiks olekin aika söpö? :)


Kaupasta mukaan tarttui pari pakettia vihreää teetä myös. Itse en ole lainkaan teen ystävä, mutta koska minun tulisi hillitä kahvin juomista - tee olisi hyvä vaihtoehto, olen päättänyt kokeilla aloittaa näillä kahdella maulla. Oikeastaan tätä teen maistelua, siihen totuttelemista haittaa melkoisesti se seikka, etten laisinkaan tykkää itse teen perusmausta. Onko kenties tuttuja makuja nämä? Tai onko suositella jotain tiettyä makua?