sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Sunnuntain mietteet.

Kummilapsen kastepäivä. Oma kummityttö. Ensimmäinen, ja niin rakas. Niin pieni, kaunis ilmestys valkoisessa kastepuvussaan. Papin kauniit sanat. Herkkä hetki, intiimi kastetilaisuus. Kotikaste. Minä, sylikummina. Hetkeä ennen saapumistamme kuitenkin sain tästä varoituksen. Hymy huulilla. Pieni neito käsivarsilla. Jännittävä hetki, nimeä oli varjeltu salassa ja nyt nimi neidille annettiin. Kaunis nimi. Olo on onnellinen ja kiitollinen. 





Kuinka pieni, kevyt, herkkä lapsi onkaan vielä saadessaan nimen. Kuinka nopeaa se pieni kullanmurunen kasvaakaan ja oppii uusia taitoja. Kuinka nopeaa hän onkaan yhtä iso kuin omat "viiksekkäät" neitini. Voisiko joskus kellon pysäyttää tai siirtää aikaa taaksepäin? Ottaa uusintaoton? Olisiko jälkeenpäin saanut niihin tiettyihin hetkiin viisautta? Mitä ohjeita elämänkirjaan voisi tallentaa? Millaisena esimerkkinä haluan kummilapselleni toimia? Millaisia kummeja itse olisin kaivannut? 


Viikonloppu on kaikin puolin ollut varsin onnistunut ja ihana, neitien kanssa yhteistä aikaa. Tulipa myöskin neitien toppavaatteet kokeiltua läpi, mikä oikeastaan olikin tämän viikonlopun missio. Tuloksena sekä niitä pieniä, että niitä sopivia vaatekappaleita. Sattumalta kuitenkin tämän päivän saldona on yksi uusi toppatakki esikoiselle, juniorille puolestaan etsimään sitten vaikka ensi viikolla. Ollaanko sielläkin tehty tsekkauksia talvea varten? Ensimmäiset lumikuvat näin tänään jo, että kyllä se talvi sieltä pohjoisesta tännekin hiipii.


Neule - Pomp de Lux
Housut - Name It
Laukku - Creamie

Syksyistä sunnuntaita!

6 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Kastejuhlat ovat niin koskettavia ♥ Olen samaa miettinyt, että aika menee niin nopeaan. Tuntuu, että vastahan ne syntyi ja kastettiin ja kohta jo rippijuhlia vietetään....

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3