tiistai 30. syyskuuta 2014

Lapaset ja metsään.


Kelien viilentyessä tulee mieleen hankkia lapasia ja sormikkaita. Mielessäni olikin viikonloppuna jo lapasien neulominen, mutta jos jo alkaen neljän euron hintaan saa näin kivoja lapasia - niin en edes vaivaudu. Löysin kahdet kivat lapaset piristämään syksyä, mustat niinkin yllättävästä paikasta kuin Tigeristä ja söpöt pupulapaset puolestaan H&M lastenosastolta. Kyllä neitien nyt kelpaa. Lisäksi yksiväriset tummansiniset lapaset varalapasiksi juniorille. Neulotko sinä kenties itse perheeseen lapasia vai ostatko myös mieluusti valmiina? Mutta eihän näitä olisi voinutkaan vastustaa?


Hämärät syksyiset aamut näkyvät myös liikenteessä. Viime viikolla sain tiedon tuttavan ajamasta hirvikolarista. Itse puolestaan meinasin eilen satasen vauhdissa ajaa mallikkaan kolarin ketun kanssa. En ollutkaan koskaan nähnyt kettua ihan livenä, ja ennätin näkemään valkoisen hännänpäänkin. Puolestaan tänä aamuna todistin liikenteessä tapahtunutta hirvikolaria, jossa ruho makasi tienposkella ja auto oli pahasti kärsinyt. Eli varovasti, ja aikaa varaten liikenteessä. Eipä ole ollut aamua, jolloin en olisi ajatellut hirviä taikka yrittänyt olla erityisen valppaana koko ajan.

Tunnustan kuitenkin että edelleen olen jatkanut avokkaiden käyttöä, liekö mahdan tällä menolla tulla pian kipeäksi. Vai onko oikeasti ajankohtaista ja suositeltavaa kipittää aamulla Sokoksen 3+1 päiville katsomaan niitä uusia saappaita? Meinasitko ehkä sinäkin heti aamusta mennä tutkimaan alennuspöytiä? Myös uusi tunika taikka mekko olisi kiva piristys syksyyn, esimerkiksi Marimekon Jyrkkä-mekko olisi varsin mieluinen. Kuitenkin kaikesta huolimatta alkavasta kuusta tulee melkoinen " ei ostella"- kuukausi, joten ylimääräisiä shoppailuja ei nyt tehdä. Eikä tilannetta todellakaan auta päällä oleva huivikuume, taikka pahasti päätänsä nostava laukkukuume.. Aloitetaan kuitenkin niistä saappaista, jospa se auttaisi ensiapuna tilanteeseen - mikäli ne siis löytyvät yleensäkään. Ja raaskinko niitä laisinkaan hankkiakaan..



Työpäivän jälkeen on todella rentouttavaa karata hälinää ja muita ihmisiä metsään. Koirat saavat myös nauttia metsässä lenkkeilystä, nimittäin juoksevat irti ristiinrastiin iloisena. Myös itse saa hengitettyä raikasta syysilmaa sekä jollain tavalla kerättyä illalle energiaa, metsässä on jotain ihmeellistä taikaa. Lisäksi aika ihanaa vain mennä koirien kanssa, saa olla ihan hiljaa ja nauttimaan tästä metsäretkestä. Pystyisinköhän ajattelemaan useamminkin töiden jälkeen edes puolen tunnin reittiä metsässä, tekisi karvakavereillekin varsin hyvää? Liikutko ehkä sinäkin metsässä?

Reipasta viikkoa!

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Ideoiden tuloa ei voi estää.


Viikonlopun aikana bongasin pitkästä aikaa ehkä hauskimman ja persoonallisimman näyteikkunan, nimittäin H&M:n näyteikkunan. Ihan älyttömän makea! Tämän ohi ei pystynyt kävelemään pysähtymättä, ja kuvaamatta. Eikö olekin tosi hauska? Jollain tavalla tuo neuleiden lisääntyminen katukuvassa sekä esillepanoissa saa minut ajattelemaan neulomista. Tällä kertaa kauppareissulla en pystynyt vastustamaan lankakerää ja kotona tartuin heti neulontapuikkoihin..



Ajatuksena on neuloa joko itselle, taikka esikoiselle kaulahuivi. Sellainen putkimallinen, ompelen kaulaliinan päät yhteen lopuksi. Jollain tavalla tästä tulee hauskannäköinen kun langan erivärit vaihtelevat huivissa, vaikkakin siitä näyttääkin muodostuvan erilaisia kuvioita. Valitsin ehkä helpoista helpoimman neulontatavan, toinen puoli kokonaan oikeaa neuletta ja toinen puoli sitten kokonaan vasenta neuletta. Loin puikoille 30 silmukkaa ja valitsin isompikokoiset (10) puikot käyttööni, näin neuleesta tulee muhkean leveä että kuviosta mukavan iso. Oletko sinäkin ehkä innokas neulomaan? Onko sinulla kenties joku projekti siellä kesken?


Löysin vielä paketista pari Ikean valokuvakehystä, ja hetken mielijohteesta niistä valmistui tällaisia mustavalkoisia tauluja kodinhoitohuoneen tasolle. Toteuttamiseen otti aikaa ehkä yksi minuutti, kun vain idea oli valmis. Taulujen kuosit ovat nimittäin tehty serveteistä. Leikkasin servetit oikeaankokoon ja sitten vain takaa kehys kiinni, ja valmis. Nopeaa, edullista sekä saapa muutettua tunnelmaa hetkessä. Näiden kehyksien oli tarkoitus mennä esikoisen seinälle muun taulukollaasin lisäksi, mutta saattaapa olla että näille on käyttöä kodinhoitohuoneessa taikkapa keittiön seinällä. Eikä olisi pöllömpi idea liimata tällaisiin pienempiin kehyksiin liitutaulutarraakaan, ja vaikkapa kirjoittaa vaihtuvia reseptejä keittiön seinälle. Seuraavana siis liitutaulutarran hankintaan?

Mahtavaa alkavaa viikkoa!

lauantai 27. syyskuuta 2014

Harkintoja.

Viikonloppu. On tätä taas odotettu. Käytin lauantaiaamun ensimmäisenä puuhana koiramme Zorron jalostustarkastuksessa, jossa olikin ihan virallinen tiukka näyttelytuomari tekemässä tarkastusta. Poju selvisi hienosti, upein kommentein. Viimeisin kommentti jäi kummittelemaan mieleeni "kyllä minä näyttelyyn veisin!" ja jäin asiaa pohtimaan. Olisiko minusta siihen turkinhoitoon? Lähinnä juuri se turkin pesu, föönaukset sekä mahdolliset takkujen selvittämiset. Sadekelillä lian peseminen ja turkin kuivattaminen. Talvella turkkiin kerääntyvät lumipaakut ja turkin kuivattaminen. Onnistuisinko tulemaan toimeen pitkän turkin kanssa kuitenkin? Entä jaksaisinko sitoutua näyttelykoulutukseen sekä siihen puuhaan yleensäkin? Sattuuko kukaan harrastamaan koiran kanssa näyttelytoimia ja millaista se mahtaa olla oikeasti?




Olen etuterassille laitellut hiukan callunoita syystunnelmaa tuomaan ja lyhtyjä taitaa tällä hetkellä yhteensä olla vastassa neljä kappaletta. Onko siellä muuallakin laitettu syyskasveja tai ehkä tehty ihan syysistutuksia? Musta tuntuu etten jaksa tämän enempää vaivaa nähdä syyskasvien suhteen, mutta pihalla odottaa kyllä muut syystoimet. Omenapuiden suojaaminen jänisverkoilla olisi varmaan pian edessä, toiset tuntuvat pitävät pitkin vuotta mutta itse kesäksi poistan ne paikoiltaan. Pihaan ilmestyneet sienet olisi hyvä yrittää taltuttaa mahdollisin apukeinoin, sekä heittämällä syyslannoitetta päälle. Onko siellä vinkkejä sienien hävittämiseen? Vai onko yksi keino yksi kerrallaan vaan nyppiä uudelleen ja uudelleen pois? Itse huomasin sienien sekä sammaleen torjunnassa sammalpoistoaineen tehon, se tuhoaa molemmat. Silti sinne tänne on vielä sieniä tupsahtanut takaisin. Ja nurmikolle siis. Ei ollenkaan kiva juttu.


Syksyyn kuuluu lämpimät huivit, kuten kuvassa näkyvä iso, lämmin harmaa Gina Tricotin huivi. Onko muuten vinkkejä miten pörröisien huivien nukan määrää saisi vähennettyä muista vaatteista? Sitä nukkapölyä tuntuu olevankin sitten ihan joka paikassa, kun huivia pitää. Jostain luin että kuivausrumpu voisi olla hyvä keino, taikka ystävän vinkkinä tuli huivin pakastaminen. Mutta jos vinkkejä tähän seikkaan, niin ehdottomasti jakakaa myös minulle. Tämä huivi taitaa olla 100% akryylihuivi, joten pitkän keston huivista ei ole varmastikaan kyse mutta tykkään sen olemuksesta kovasti, enkä haluaisi luovuttaa taistelua nukan kanssa. Eikä huivin hintakaan päätä huimannut, jos oikein muistan niin kahdentoista euron hujakoilla taisi hinta olla.

Muutoinkin mielessäni on eräs muukin huivi. Ostopäätös on mielessä tehty jo aika päiviä sitten, mutta lompakko ei tue päätöstäni. Mutta eihän jouluunkaan enää ole pitkä aika? Ja väittäisinkö itselleni ettei vaatekaapistani löydy huiveja kaulaan? Pakkomielteiden syntyminen oman pään sisälle on kuitenkin varsin ahdistavaa, ja vielä ahdistavampaa on kun ei pysty toteuttamaan ihanjustnytheti hankintaa. Onko sinulla ehkä syksyn varaan jotain musthave hankintoja mielessäsi? Mitä haluaisit hankkia syksyyn?

Ensi viikolla alkavat myös Sokoksen 3+1 päivät. Bongasin 3+1 alelehtisestä mustat saappaat tikkauksella, mutta se onkin eri asia onnistunko kengät hankkimaan ajoissa taikka meneekö niissäkään edes vetoketjut kiinni. Taikka onko kengät oikeasti sellaiset miltä kuvat lupaavat. Lisäksi siellä kynttilänjalkapuolella olisi tosiaan esimerkiksi Iittalan Lantern-lyhty tarjouksessa, mutta joudun sen kaikkien muiden pakollisten hankintojen ja menojen ohella skippaamaan alennuksesta huolimatta. Näiltä päiviltä hankintalistalla olisivat pelkästään nämä mustat saappaat, tosin ei ole ehdoton hankinta. Ainakin haluan käydä tarkastamassa onko kengät yhtään sellaiset mitä ajattelin, katsotaan sitten miten minun käy. Onko sulla ostoslistaa 3+1 päiville, mitä lähdet hankkimaan? Vai pystytkö sinä vastustamaan kokonaan? 

torstai 25. syyskuuta 2014

Saapaskuume.


Koko saapaskuume sai alkunsa tällaisista Tamariksen saapikkaista. Jostain syystä olen erityisen ihastunut mustiin saappaisiin kera koristetikkauksen. Nämä Tamariksen saapikkaat bongasin lehdestä ja kävin heti kokeilemassa jalkaanikin. Kengät olivat kauniit, hyvät jalassa ja merkin puolesta myös luotettava. Kaikki vaikutti hyvältä, kunnes.. vetoketju ei mennyt kiinni. Joko minulla on liian paksut jalat taikka kenkämalli on tehty todella kapeasäärisille. Harmitus oli kuitenkin suuri.

Pettymyksen nielleenä päätin ilalla surffata Zalandon valikoimaa läpi, www.zalando.fi, ja sieltä löytyi samojen kenkien lisäksi ihan kivoja muitakin varteen otettavia vaihtoehtoja. Uskaltaisinko tilata kotiin testiin vai olisiko parempi unohtaa vain koko asia? Viime talven jälkeen taisi pari kenkäparia heilahtaa roskikseen, joten ainakin tarvetta kengille saattaisi olla. Tässä oikeastaan lempisaappaitani teille esille, ja kuten huomaatte - jotain samaa taitaa jokaisessa parissa ollakin..





Mitäs tykkäätte?


Oikeastaan ihan kivalta vaikutti myös Michael Korsin saapikkaat, vaikka ei ihan olekaan sitä tyyliä mitä olen hakenut. Vaihtoehto B:nä vaikkapa varteen otettava, vaikka edelleen mustat kengät tikkauksilla vie voiton. Kuvissa näkyvien kenkämallien hinnat liikkuivat 64€ -334€ välillä, ja arvata saattaa mikä kenkäpari eniten minua kiehtoo. Mistä ihmeestä se johtuu että se kallein pari on just se musthave? Pystyykö omaa makua jotenkin viilaamaan hinnoissa alaspäin? Kasvaako oma maku ja vaativuus verraten tuotteen hintaan? Ainakaan tuolla hinnalla ei tähän osoitteeseen saapasparia tälle syksylle saavu, se on varma. 

Mutta hei, vinkkinä kumisaappaita etsiville - aika ihania kumisaapasmalleja bongasin myös sivustolta! Oletteko te ehkä jo tilanneet Zalandolta - kuinka mutkattomasti toimii tilaaminen taikka palauttaminen?

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Uusi kynttilänjalka?



Pimeinä iltoina, kylminä päivinä on oiva tilaisuus sisustella talon sisäpuolella. Meillä ainakin tuntuu kynttilöitä ja kynttiläkippoja nousevan aika vahvaan tahtiin esille, mutta niitähän ei mielestäni ole koskaan liikaa. Taikka on niitä välillä liiakseen, kun niitä säilyttelee pitkin vuotta eri kaapeissa tilaa viemässä. Ehkä tosiaankin vähempikin riittäisi? Silti se on jännä juttu, miten sitä aina vaan katsoo uusia kynttilänjalkoja ja sisustuselementtejä. On erilaista tuikkukippoa, erilaista pöytäkynttilänjalkaa, monenlaista hurrikaania sekä tietenkin paljon erilaisia kynttilöitä. Jossain vaiheessa keräsin Iittalan kivi-kynttiläkippoja ja niitä löytyykin kymmeneittäin kotoa, samoin kuin muitakin klassikkokynttiläjalkoja. On vain ollut pakko saada niitä. Lisää ja lisää. Ja yllättäisinköhän mieheni kuinka pahasti, jos kertoisin saaneeni päähäni uudet kynttilänjalat? Olen nimittäin löytänyt Iittalan valikoimasta parikin kivaa vaihtoehtoa..


Ihan ensimmäinen kynttilänjalka mikä mielessäni on, Iittalan Lantern kynttilälyhty. Tämä on monena vuotena ollut hankintalistalla, mutta aina jäänyt kauppaan lähes kahdeksankymmenen euron hinnan vuoksi. Mutta tämä olisi upea sisustuselementti myös, sekä käytännöllinen tähän huusholliin sillä poltan erityisesti tuikkukynttilöitä tukkupakettikaupalla. Löytyykö ehkä sinulta tämmöinen tai tällaisia ihanuuksia omasta kodistasi?


Sitten se kynttilänjalka, mitä nyt voisin heti kotiuttaa kotiini - on nämä ihanat nappulat. Materiaali on maalattu teräs, sekä kynttilänjalka on yhtäaikaa moderni että ajaton. Miinusta siitä että tässä tulee polttaa kruunu- taikka antiikkikynttilöitä, ja niitä en juurikaan kotiini osta. Osaisinko tosiaan polttaa pitkiä kynttilöitä, vai olisivatko nämä vain sisustuselementteinä ja joutuisivat haudatuiksi kaappien perälle? Niin, nimenomaan kun haluaisin näitä nappula-kynttilänjalkoja useamman kappaleen..


Mutta mutta, tämä ihanuus - Nappula kynttelikkö on jotain upeaa. Muutoin sama periaate kuin nappula kynttilänjaloissa, mutta tässä pystyy polttamaan myös tuikkukynttilöitä. Tämä on aivan älyttömän upea! Niin on kyllä hintalappukin, 209€. Mitähän mieheni mahtaisi tuumata kun laittaisin tämän ostoslistalle? Rouvan on vaan ehdottoman pakko tällainen hankkia talven varalle? Vai onko sittenkään?


Voisin hyvin mielelläni ajatella joulupöytään, taikka olohuoneen tason päälle myöskin tämän Allas-kynttelikön. Kynttelikkö on valurautainen ja näin ollen ajaton, sekä istuisi sisustukseemme vallan mainiosti. Ehkäpä joulunajan lahjatoive taikka hankintalistalle laitettava juttu? Vai onko tämä jo liian tylsä?

Kaikki kuvat olen lainannut Iittalan sivulta, www.iittala.fi. Käy kurkkaamassa onko siellä ehkä omia lemppareita sinulle myös. Nämä ihanuudet joutuu ehkä joka tapauksessa käydä katsomassa ihan paikanpäällä, ja sitten unohtaa tai saada aikaan yksi pakkomielle lisää uudesta kynttilänjalasta.

Joko sielläkin on kynttiläsomisteet
kaivettu esille?
Ja onko niitä koskaan liikaa?

tiistai 23. syyskuuta 2014

Lunta. Nyt jo.

Kyllä, syksy tuli totaalisesti tänne keski-suomeen. Nimittäin lunta oli heti aamulla liikenteessä vastassa, ja päivän mittaan ajokeli sen vain paheni. Melkoista lumituprua satoi vaakatasossa ja sohloa oli tiet täynnä, ei ollut mitenkään nautintoa ajella kesärenkailla. Ja paikkapaikoin uudet asfalttipaikat tuntuivat erityisen liukkailta. Kotimatkalle valitsinkin hiukan vilkkaamman, ja turvallisemman tiepätkän, josta tosin tuli hiukan lisäkilometrejä mutta turvallisuus ennen kaikkea. Keli tuntuu nyt illalla jo hyisen kylmältä, maa on valkoinen - huomenaamulla on tiedossa taas kieli keskellä suuta ajelemista. Ja taitaapa olla ajankohtaista soittaa jo rengasliikkeeseen, jospa vaihtaisin kuitenkin ne nastat auton alle jos tällaisiä kelejä alkaa pitämään.

Mutta millainen kaaos olikaan kotona ennen autoilemaan lähtöäni? Mistä löytäisin lapsille paksummat takit? Entäpä pipot? Lapaset? Joko pitäisi olla jo välikausikenkää, vaiko kevyttoppakenkää? Mitä oikeasti nollankeleihin pitäisi varata lapsille? Miksi jätin tämän taas tällaiseksi järkytykseksi aamulla, miksen katsonut ajoissa kaikkia näitä valmiiksi? Oliko siellä muillakin samanlainen aamu tänään tiedossa? Itsellenikin mahtaa olla hyvä aika kaivaa käsineet mukaan työpäivään, taidankin hoitaa homman jo nyt illalla vielä kuntoon. Aamun kiireet eivät ole ollenkaan minun juttuni.. 


Oliko siellä muuallakin tänään
 tämän näköisiä maisemia?


Tiistai-illan piristykseksi lämmitimme myös takan, talon sisällä alkoi jo hiukan kylmältä tuntumaan - vaikka mittari näytti kahtakymmentä astetta. Minulle se on kuitenkin liian vähän, rakastan lämmintä ilmaa - kuten kesää ja aurinkoakin. Sisäilma saa olla lähempänä 23-24 astetta minulle. Se on monelle aivan liian kuuma. Myöskin se on liikaa monesti miehelleni, joudummekin tekemään kompromisseja oikean huoneilman lämpötilan kanssa. Meillä harvoin vieraat joutuvat palelemaan. Eikä lämmityksessä meillä säästetä. Olen myöskin huono käyttämään sukkia sisällä, joten lattia ei saisi tuntua kylmältä. Monesti talvellakin sujautan paljaat jalat talvikenkiin esimerkiksi hakiessani postia taikka koiria ulkona käyttäessäni. Ja jos silti viluttaa sisällä, rakastan kietoutua peiton sisälle sohvalla - ja nukahtaa siihen. Eikun lepuutan silmiäni. Näin olen miehelleni asian selittänyt puoliunessa.. 

Talvisen oloista syysviikkoa!
Nyt on kumppareilla tarvetta!

maanantai 22. syyskuuta 2014

Syksyn sateet.

Mikä syksyinen päivä. Mikä maanantai. Aamu oli sateinen, tuulinen. Syksy oli saapunut, avokkailla oli vähän jo vilu. Lehdet lentelivät puista pitkin katuja, tuuli sotki hiuksia. Ulkona oli jotenkin jo kylmä. Sateenvarjolle olisi totisesti ollut tarvetta ja käyttöä tänään, mutta eipä sattunut mukaani vaikka aamulla varmistelin muiden mukaan sateenvarjot. Mitäpä minä sillä. Niin, pari kertaa kastelin itseni aika mallikkaasti. Mutta kotona illalla juniori haaveili jo lämpimästä kaakaosta takkatulen äärellä, mutta sai kuitenkin vielä tyytyä pelkkään lämpimään kaakaoon. Vaikkei takan lämmityskään varmasti kaukana ole jos tällaisiksi kelit muuttuvat. Huomiselle saattaa olla räntääkin jo luvassa, mikäli uskomista on säätiedotteissa.. Onko siellä muuallakin jo syksy saapunut ja kelit sen mukaiset? Joko oikeasti tässä pitäisi miettiä talvirenkaiden vaihtamista?


Vielä viikonloppuna tarkeni upeasti sukkahoususillaan, mutta nyt saa vetää kunnon vaatekerran päälle ulos mennessään. Voi sitä iloa koiraperheenä, kun pienet karvapallerot - vielä valkoiset sellaiset - tuovat tullessaan sisälle kuraa ja vettä. Lisäksi koirien karvat imevät melkoisesti vettä itseensä, että melkein alkaa hiustenkuivaajalla tällä menolla olemaan tarvetta. Liekö palkkapäivänä hurauttaisin eläinliikkeeseen ja hankkisin pojuille sadepuvut? Mutta ei sekään, että koirat kastuvat, vaan se miltä laminaattilattiat kotonamme näyttävät. Ahistaa. Aika paljonkin, ja tässä joutuu kasvattamaan itseäänkin suvaitsemaan asian. Olisikohan hankittava koirillekin kumisaappaat? ;)



Syksyssä on parasta värikirjo puiden lehdissä, raikas ilma ja pimeät illat. Kynttilänvalo ja takkatuli. Mutta tuo vesisade, se hankaloittaa melkoisesti kaikkea. Märkää sateenvarjoa joutuu kuljettamaan mukanaan pitkin päivää. Vaatetuksen suhteen saa olla oikeasti tarkkana. Päivän päätteeksi on kuitenkin ihana rentoutua kynttilänvalossa ja vaikkapa uutta Elle-lehteä lukien, kuten minä nyt aion tehdä. Yritetään pysyä terveenä syksyn sadekeleissä, taistella pöpöjä vastaan ja enpä tässä laittaisi vastaan vaikka lumipeitekin saapuisi pian. Mieluummin lumi kuin vesisade. Vai mitäpä sinä olet mieltä? Mahtaako mieleni tästä ajatuksesta muuttua talven aikana lumikolan varressa?

Hrr, syksyisiä ilmoja sinne!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Sunnuntain mietteet.

Kummilapsen kastepäivä. Oma kummityttö. Ensimmäinen, ja niin rakas. Niin pieni, kaunis ilmestys valkoisessa kastepuvussaan. Papin kauniit sanat. Herkkä hetki, intiimi kastetilaisuus. Kotikaste. Minä, sylikummina. Hetkeä ennen saapumistamme kuitenkin sain tästä varoituksen. Hymy huulilla. Pieni neito käsivarsilla. Jännittävä hetki, nimeä oli varjeltu salassa ja nyt nimi neidille annettiin. Kaunis nimi. Olo on onnellinen ja kiitollinen. 





Kuinka pieni, kevyt, herkkä lapsi onkaan vielä saadessaan nimen. Kuinka nopeaa se pieni kullanmurunen kasvaakaan ja oppii uusia taitoja. Kuinka nopeaa hän onkaan yhtä iso kuin omat "viiksekkäät" neitini. Voisiko joskus kellon pysäyttää tai siirtää aikaa taaksepäin? Ottaa uusintaoton? Olisiko jälkeenpäin saanut niihin tiettyihin hetkiin viisautta? Mitä ohjeita elämänkirjaan voisi tallentaa? Millaisena esimerkkinä haluan kummilapselleni toimia? Millaisia kummeja itse olisin kaivannut? 


Viikonloppu on kaikin puolin ollut varsin onnistunut ja ihana, neitien kanssa yhteistä aikaa. Tulipa myöskin neitien toppavaatteet kokeiltua läpi, mikä oikeastaan olikin tämän viikonlopun missio. Tuloksena sekä niitä pieniä, että niitä sopivia vaatekappaleita. Sattumalta kuitenkin tämän päivän saldona on yksi uusi toppatakki esikoiselle, juniorille puolestaan etsimään sitten vaikka ensi viikolla. Ollaanko sielläkin tehty tsekkauksia talvea varten? Ensimmäiset lumikuvat näin tänään jo, että kyllä se talvi sieltä pohjoisesta tännekin hiipii.


Neule - Pomp de Lux
Housut - Name It
Laukku - Creamie

Syksyistä sunnuntaita!

perjantai 19. syyskuuta 2014

The paper bag.

Tänään sain jotain ihanaa, jotain minkä ostamista olen kerran aiemmin harkinnutkin. Nimittäin tämän "the paper bagin". Tämä on ranskalaisen Be-Polesin uusiokäyttöinen kierrätyssäkki, joita blogimaailmassa näkee nyt aika lailla. Kassi puhuu toiselta puolelta englantia ja toiselta puolelta ranskaa. Näissä kuvissa kassi on juuri ystävältä saatuna, joten en vielä ole edes taittanut yläreunaa. Yksi vaara tässä paperikassissa on se, että mieheni laittaa sisälle paperiroskat ja vie kaiken keräyspisteelle. Voisiko kokeilla tämän kassin sisälle toista kassia, johon keräisikin ihan oikeasti paperiroskat?


Ystäväni oli myös halunnut tämän paperisäkin ehdottomasti itselleen, ja kysyi minulta kerran vinkkiä mistä sellaisen voisi hankkia, koska ulkomaan sivuilta näitä kyllä löytyi kerrakseen mutta mieluummin hankkisi Suomesta. Jostain ihmeen syystä minulta kyllä löytyikin tähän asiaan tietoa. Vinkkasin parikin paikkaa ystävälleni. Vinkkipalkkana sain tänään itselleni oman the-paper-bagin myös, ja olen aika myyty! Iso kiitos vielä ystävälleni!



Mitäs tykkäätte?
Millaisessa käytössä kenties
sinulla on tämä kassi?

torstai 18. syyskuuta 2014

Joko kohta tarvii sukkia?

Joko kuulitte että ensi viikolla saattaa olla lumisateita tiedossa? Voi jee. Vaikka eipä sillä, jo tiistaiaamuna aikaisin ajellessani mittari näytti jo nollaa. Ja melkoinen sumu oli riesana. Mutta silti, mä olen nyt niin tottunut tähän kauniiseen ja lämpimään syksyyn, ja kipittänyt korkkareilla työpäivätkin nautiskellen. Vieläkö sinäkin menet avokkailla / korkkareilla, vai joko olet kaivanut korkeampivartiset kengät esiin? Pitääkö oikeasti ruveta kaivamaan sukkiakin jo esille? Oletko sinäkin kesän lapsi kuten minä?



Esikoisen kanssa napattiin työpäivän päätteeksi pari kuvaa tän päivän asustani. Jollain tavalla työreissulta hankkimani paita ei ollut ollenkaan liian raju jakun kanssa, vai mitä mieltä sinä olet? Joka tapauksessa työpäiväni hujahti tällä paidalla, lisäksi aamulla oli kaulaa lämmittämässä Mulberryn huivi - toi se ehkä himpun verran tyylikkyyttä lisää, niinkuin huivit yleensäkin. Hah, kuten kuvasta näkyy - minulla ei ole kuvassa enää korun korua, nimittäin riisun kotiin saapuessani aina ensimmäisenä kaikki korut pois. En osaa lähteä aamulla ilman koruja, mutta puolestaan kotona en sitten osaa pitää koruja. Onko siellä muita samanlaisia?

Mutta mulla on hiuskriisi. Auttakaa, mitä mä teen? Kasvatan? Sama malli, napakka polkka? Lyhyempää mallia? Nyt tää malli ainakin jokseenkin tökkii, ja haaveilen hiukan pidemmästä mallista jonka voisin raidoituttaa sekä painaa vaikka kiharoita taikka laineita raudalla. Eli jotain piristystä tähän osoitteeseen olisi niinkuin hakusessa, eikä hiuskriisiä yhtään helpota isosiskon napakat sanat hississä "onko sulla harmaita hiuksia?!". Olen sentään nuorempi, ja ikäeroa meillä on viisi vuotta - miksi juuri minä olen se, joka vanhenee silmissä ensimmäisenä. No ei tässä tosin mitään ihan nuoria tyttösiä enää olla, mutta mieluusti silti värjään nämä hopeat raidat kuukausittain piiloon..



Jakku - Forever21
Paita - Gina Tricot

Mahtavaa torstaita, on jo melkein
perjantai!

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Kissa helmassa.

Neidit olivat elokuvissa viime viikonloppuna. Mukana oli myös eräs naapurin tyttö. Sekä lapsista, että äidistä, on mukavaa kun ovat sen verran isoja että pärjäävät omin avuin. Yhdessä neidit olivat hankkineet leffaan herkkuja, sekä käyneet hiukan shoppailemassakin. Juniori mainitsi että oli nähnyt H&M:llä mekon jonka helmassa oli Hello Kitty. Hello Kitty? Oikeasti? Jotenkin neidin vaatekaapissa ei taida olla enää yhtään vaatetta, jossa olisi Hello Kitty. Jostain syystä neidin ollessa pienempi, näitä vaatteita oli reilusti. Oli siis suunnattava tällä työmatkalla kurkkaamaan itsekin, millainen mekko olisi kyseessä..




Olihan se tosi söpö. Päätin yllättää neidin, ja viedä tuliaisena hänelle mekon. Nappasin myöskin punaisen villatakin kaveriksi, koska mekko itsessään oli lyhythihainen. Niin kauan kuin neiti haluaa itse Hello Kittyä vaatteisiin, niin kauan hänelle sellaisia hankin - se on tavallaan merkki minullekin siitä, että neiti on kuitenkin vielä todella pieni vaikka onkin jo koululainen. Vieläkö siellä muualla huolitaan vaatteisiin Hello Kittyn kuvia?

On se aika kamalaa, ihan oikeasti kamalaa, miten nopeaa lapset kasvaakaan. Miksi tuntuukin että nyt on ne ruuhkavuodet käynnissä, ja ne vuodet juoksee aivan liian nopeaa? Mistä se johtuu että on töiden jälkeen itsekin niin väsynyt, ettei jaksa nauttia tästä hetkestä? Toisaalta on yhtä aikaa todella mahtavaa miten lapset kasvavat, ja itsenäistyvät, mutta samalla myös kovin haikeaa. Mahtaako juniori olla aina minun mielessäni "se vauva", josta on vaikea laskea irti? Millaistakohan elämä mahtaa olla muutaman vuoden päästä? En edes halua sen enemmin ajatella, vaan todellakin aion panostaa tähän hetkeen - antaa aikaa omille neideilleni ja puuhata yhdessä.  



Mitäs tykkäät mekosta?

tiistai 16. syyskuuta 2014

Neverfull Ranskassa.

Onko sinulla ehkä lempilaukku? Sellainen luottolaukku, joka käy tilanteeseen kuin tilanteeseen. Laukku, jota ei oikeastaan voi korvata millään. Minulla on. Kyseessä onkin ensimmäinen Louis Vuitton hankintani, eli kohta jo ikoniksi muodostuva Neverfull laukku. Minulla oli silloin selkeä suunnitelma, millaisen värisenä laukun haluaisin ja missä kokoluokassa. Ei auttanut kuin pitkä säästäminen tähän laukkuun, ja hyväksynnän hakeminen myöskin perheen miespuoliselta. Päivääkään en ole katunut ostostani. Vaikkakin välillä vähän harmittaa, kun näitä laukkuja alkaa heilumaan aika monen olkapäällä ja malli on todella suosittu tällä hetkellä. Louis Vuittonin Helsingin myymälässä myyjä veikkasikin Neverfullin olevan seuraava ikonilaukku. Muita ikonilaukkuja ovat tietenkin muun muuassa niin-iki-ihana Alma ja Speedy. Speedy minulta myös löytyy, kiitos mieheni, mutta se Alma.. Voi Alma!



Lähes kahdeksan viikkoa sitten kiikutin Nerverfullini Helsingin Louis Vuitton myymälään, jonne se sillä reissulla jäikin ja palasin Keski-Suomeen ruskean paperikassin kera. Ja ei, sen sisällä ei ollut uutta kassia. Sisällä oli Neverfullini sisältö. Laukkuni lähti reissuun kohti Ranskaa, Pariisia. Korjaukseen. Kyllä, arvaa mahtoiko minua harmittaa kun se ensimmäinen musthavesomeday- ostokseni joutuu lähtemään korjaukseen. Enkä ollut aluksi edes varma kehtaisinko mainita "viasta" paikanpäällä, mutta sain varmistusta asiaan tarkastelemalla ja kysymällä muilta vastaavanlaisen omistajalta että onko heillä samaa vikaa. Tiesittekö muuten, että Louis Vuittonilla on täysi takuu tuotteillaan? Ja että oikeastaan aina heidän kautta onnistuu mahdolliset korjaukset hinnalla tai takuulla? Mutta tuotteet lähetetään aina Ranskaan, ja minulle kerrottiin mahdollisesta kuuden viikon ajasta. Kuusi viikkoa, mikäpä siinä. Mutta lähes kahdeksan viikkoa, ennätin siinä ajassa jo melkoisesti kaivata laukkua. Nimittäin tämä laukku on melkoinen tilaihme - ja työreissuilla sillä olisi ollut todellakin tarvetta, puhumattakaan viikonloppuisin. Tätä laukkua olen ahkerasti käyttänytkin, ja ominaisuuksiltaan se on täydellinen minulle. Ja kyllä, edelleenkin olen onnellinen tästä laukusta ja rakastan sitä!




Laukkuni korjauksessa vaihdettiin uudet nahkanyörit laukun päätyihin. Jostain syystä molemmista päistä ne olivat hiukan auenneet. Korjauksen jälkeen sain noutaa laukkuni postivakuutettuna lähetyksenä lähipostista. Lisäksi koko korjausprojektin aikana pysyin ajantasalla, missä laukkuni menee - koska se on saapunut Pariisiin ja koska se olisi noudettavissa myymälästä. Lisäksi Helsingin Louis Vuitton- liikkeestä ystävällisesti soitettiin ja kerrottiin laukun saapuessa, sekä tiedusteltiin pääsisinkö sitä hakemaan ja ilman lisämaksua se sovitusti postitettiin minulle. Kauniisti laatikossa pakattuna, dustbag mukana. Sekä kaikki tositteet korjauksesta kuoren sisälle taiteltuna. Melko hyvää palvelua, todellista asiakaspalvelua. Välillä reklamointi todellakin kannattaa, ja ainakin avun kysyminen mikäli jokin epäilyttää, vaikka me suomalaiset ollaankin välillä huonoja reklamoimaan.

Onko sinullakin ehkä
luottolaukkuna Neverfull?