sunnuntai 3. elokuuta 2014

Ne pionit.

Mahdatteko muistaa, kuinka sain pakkomielteen istuttaa pihaamme pioneita. Kuinka kovasti olin päättänyt lomani aikana tarttua toimeen. Ja miten lomani lopuksi totesin, ettei niitä pioneita tänä kesänä tullutkaan. Mutta yllätykseksi pihaamme kuitenkin istutettiin pioneita tänä kesänä. Tai kuinka ne joku muu istutti kuin minä. Mieheni oli nimittäin tarttunut itsenäisesti toimeen, ja näpertänyt perjantaina työpäiväni aikana pihaan istutusalueen pioneita varten, sekä laittanut laattoja rajaamaan istutusaluetta. Minulle jäi tehtäväksi valita mieluisat pionit..


Suuntasimme Viherlandian valikoimaa katsomaan. Mielestäni Viherlandiasta saa parhaat taimet, sekä hyvät istutus- ja hoito-ohjeet. Kyselin apua pioneiden istutuksen suhteen, sekä tietoa mahdollisesta kuorikkeen laittamisesta ym. Positiivinen yllätys oli kattava valikoima pioneiden suhteen. Lajikkeita oli reilusti, vaikkakin olen ymmärtänyt alkukesän / kevään olevan paras aika pioneiden istuttamiselle. Tällä kertaa hintaakaan ei tarvinnut laisinkaan miettiä, vaan löytää se oikea lajike.


Istutusalueessa oli tilaa kahdelle pionille, ja halusin ehdottomasti niiden olevan samaa lajiketta. Enkä tällä kertaa halunnut kuitenkaan valkokukkaisia kasveja pihaani enempää, joten värin suhteen hakusessa oli jotain muuta. Päädyin kauniiseen isokukkaiseen, tiheään kerrottuun pastellinpinkkiin lajikkeeseen. Toivotaan että ensi kesänä saamme nauttia näiden kukkien kukinnosta.






Hankimme myös kevyttä kuorikatetta istutusaluelle, vaikka harkitsin myöskin pieniä valkoisia pyöreitä kiviä. Kuitenkin mieleeni tuli valkoisien kivien käyttäytyminen vuosien myötä, ne meinaan oikeasti värjääntyvät epämukavan värisiksi. Kuorikatteella hain helpotusta kosteudensäilymiseen kukkien juurella sekä myöskin helpotusta kitkemisen kannalta. Ja halutessani voinhan minä välillä kokeilla jotain muutakin, vaikka niitä valkoisia kiviäkin taikka rantakiviä, jos haluan vaihtaa ilmettä.  Mutta, nyt minulla ihan oikeasti on niitä ihanikiomia pioneita pihassani! Pakkomielteet on tehty toteutettaviksi, eikö vaan? Ja mikä on ihan parasta, minun ei tarvinnut edes harkita oikeaa paikkaa pioneille taikka edes laittaa hanskoja käteen taikka liata käsiäni. Mieheni hoiti kaiken istutushomman omatoimisesti, vaikka sainkin toimia virallisena valvojana istutusvaiheessa sekä antaa tarvittavia neuvoja. Mitä tästä opin? Ehkäpä jatkossakin annan mieheni toimia piha-apuna..

Ihan buenonnäköinen tuli, eikö?

2 kommenttia:

  1. Vau, on sulla kyllä ihana mies! Hienot istutusaltaat olet saanut!
    Toivottavasti pionit jaksavat vähän paremin, kuin minun alkukesästä istuttamani, joka Tanskan reissumme aikana nuupahtui kokonaan :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, aika mahtavaa kyllä oli saada pionit! Nyt hoidetaan ja kastellaan taimia, hellekelit asetti varmasti omat haasteensa.

      Poista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3