torstai 14. elokuuta 2014

Naisena olemisen vaikeus.

Naisena olemisessa on omat juttunsa. Vaikka moni onkin luonnonkaunis, niin silti pikkujutuilla saa korostettua kauniita piirteitään. Siksi esimerkiksi kulmakarvojen nyppiminen on mielestäni aika tärkeä juttu, se tekee helposti olemukseen ison ryhtiliikkeen sekä lisää huoliteltavuutta. Eikä ihonhoitoakaan saisi unohtaa, vaan kasvojen ihoa tulee hoitaa. Erikseen silmänympärysvoiteet, kasvovoiteet, puhdistusmaito, kasvovesi jne. Naisena olo on myös helposti aika arvokasta. Joillekin meistä myöskin meikit kuuluvat jokapäiväiseen arkeemme. Myös minulle. Vaikkakin itse tunnustan olevani aika laiska meikkaaja, vaikkakin jokin aika taaksepäin tein työkseni maskeerajan hommia. Aika uskomatonta. Suutarin lapsella ei tosiaankaan ole kenkiä? Vai olenko vain laiska aamuisin käyttämään aikaa meikkaamiseen? Onko minulla oikeastaan aamulla aikaa juurikaan itselleni? Puuteria kasvoille, ripsiväriä ja rajaus silmiin - se on siinä. Niin unohtamatta niitä kulmakarvoja. Tulee tarkistaa että kulmakarvat ovat siistit, ja tarvittaessa lisään niihin puuterimaista kulmaväriä. Taikka kestosävytän ne, silloin on vielä helpompaa.



Mutta kun on aika juhlia, kaivan esiini meikkisalkkuni. Tämä onkin aiheuttanut monta ihmetystä miesten keskuudessa, varsinkin kun menen meikkikeikalle morsiamien kotiin. Salkku muistuttaa vissiin jotain työkalulaukkua miesten mielestä? No sellainenhan se tavallaan onkin. Viime viikonlopun häihin päätin laittaa viimeisen päälle meikkipohjat ja luomivärit, ja aika raikas kokonaisuus kyllä tulikin. Pitääkö tässä alkaa harkitsemaan jo meikkivoiteisiin siirtymistä?


Eikä se naisena laittautuminen ole ihan niin pikkujuttu meille naisille. Pienestä pitäen tulee harjoitella esimerkiksi ripsientaivuttajien käyttöä, jotta saa ripset kauniisti kaartumaan. Esikoiselleni olen antanut luvan aina poikkeuksellisissa tilanteissa (luvan kanssa) laittaa hiukan ripsiväriä. Hänelle onkin pitänyt hankkia omat meikkitavarat jo pelkästään kilpaluisteluharrastuksen takia. Kisoissa tulee olla kisameikki päällä, johon kuuluu meikkivoide, puuteri, ripsiväri, luomiväri ja huulikiilto. Aikaisessa vaiheessa siis meikkaamista tässä huushollissa on harjoiteltu, ja useampi ripsiväriputkilo on kymmenenvuotiaalla kulunutkin. Mutta samalla tavalla, ei voi yhtään väheksyä meikin puhdistamista - ja siihen tulee myös antaa neuvoja ja apuja pienestä pitäen. Sekä meikkien hygienisyyteen huomion kiinnittäminen, meikit ovat henkilökohtaisia eikä niitä lainata kavereille. Hyvin ainakin tähän saakka neuvot ovat menneet perille, mutta entäpä sitten murrosiässä kaupan meikkihyllyillä? Mahtaako neiti kokeilla huulipunia hyllystä suoraan huulilleen niinkuin itse nuoruudessani? Sehän vasta sitä hygieenistä puuhaa onkin, vaikkakin olen sitä itsekin aikoinaan tehnyt. Ja melkoisia hajuvesicocktaileja saa myös aikaan suihkutellessaan montaa tuoksua iholleen..


Ja entäpä ne hiukset? Toisilla on paksut hiukset, toisilla ohuet. Kiharat. Suorat. Pörröiset. Sileät. Pitkät. Lyhyet. Aina jotenkin hankalat, taikka juuri se vastakohta mitä haluaa. Kiharahiuksinen haluaa suoria hiuksia, ja toisinpäin. Lyhythiuksinen haluaa kasvattaa pitkät hiukset, pitkähiuksinen leikkauttaa lyhyen mallin. Voiko nainen olla hiuksiinsa oikeastaan ikinä täysin tyytyväinen? Miksi sitten naisella pitää olla monta eri laitetta kotona? Löytyy hiustenkuivaaja, suoristusrauta, muotoilurauta, kiharrustanko, lämpörullat, ilmakiharrin, tarrarullia, patukoita.. Monta vaihtoehtoa. Mutta kaikille niin oma käyttökohteensa. Mitä kaikkia laitteita sinulta mahtaa löytyä? Ja millaisia hiustenlaittorutiineja sinun arjessasi mahtaa olla? Onko hiustesi laitto sinulle helppoa ja nopeaa arjessa, vai tuskailetko aamuisin hiustesi kanssa?

Sen verran on pakko sanoa omasta hiusmallistani, että se on äärettömän helppo. Piikkisuorahiuksinen, polkkamalli. Toimii. Aamuisin minun ei tarvitse varata hiustenlaittoon montaa minuuttia, ellei hiuksiani tarvitse pestä. Sitten asia onkin toisin, sillä hiusteni kuivatukseen menee tovi. Lämpösuoja ja suoristusrauta, siinä on arkeni hiustoimet, jotka viimeistelen hiuskiinteellä. Ja mielestäni hiusmalli on kuitenkin paljon näyttävämpi, ja tyylikkäämpi vaihtoehto kuin entinen ( ja helpompi! ) - pitkät hiukset kiinni ponnarilla. Päivästä toiseen. Niin ja vaihtelu virkistää. Kiva oli kesän ajan pitää hiuksia ponnarillakin, mutta arjessa tämä polkkamalli toimii vaan niin mahtavasti. Ja jos oikein laiskaksi heittäytyy, eikä jaksaa suoristusrautaa käyttää - tarrarullat hiuksissa aamutoimien ajan hoitaa saman asian. Vieläpä hellävaraisemmin. Klassinen, vanha naisten hiustenmuotoilutapa. Rullat. Myös mummollani oli joskus rullia hiuksissaan, ja äidilläni. Onhan se varmaan vähän old schoolia jo, mutta silti se vain toimii!


Sen sijaan esikoiseni on perinyt isältään hiuslaatunsa, se on aika ohut. Joten häitäkin varten tuli hakea hiuksiin rakennetta sormikiharoiden avulla. Onneksi näitä apukonsteja kuitenkin löytyy. Koko ajan tulee uusia lanseerauksia ja muotivillityksiä hiusten suhteen, ja aina vain nuoremmat ja nuoremmat ovat niistä kiinnostuneita. Myös meidän kotiosoitteessa. Vielä onneksi minikrepit ajavat asian, kun halutaan jotain kivaa hiuksiin. Mutta sitä kysymyksien tulvaa ei voi estää.. 

"Äiti, koska saan hiuksiini liukuväriä?"
"Äiti, saisinko violetin hiusliidun? Ne oli tarjouksessa siellä."
"Äiti, prismassa olisi sellainen hoitoaine jolla saisi latvat värjättyä pinkeiksi
- voidaanko ostaa?"
"Äiti, voisitko tehdä mulle kiharat taikka krepit?"
"Äiti, onko meillä sellaisia patukoita joiden kanssa nukkua yön yli jotta saisin aamuksi kiharat hiuksiini?"
"Äiti, mitä tuo aine on?" 

Mä voin jo nyt miettiä, kuinka mahdan panikoida sitä hetkeä kun tästä minun pikkutytöstäni kasvaa murrosikäinen neiti, ja joudutaan miettimään niitä todellisia naistenjuttuja. Kuinka osaan olla ymmärtävä, kannustava äiti? Kuinka saisin lapseni aina tukeutumaan, turvautumaan ja luottamaan minuun asiassa kuin asiassa?

Nykymaailmassa hyvä itsetunto ei ole itsestään selvyys, ja nykyiset kauneusihanteet aiheuttavat naisille murheita ja päänvaivaa. Kauneusihanteet ovat joissain tapauksissa aivan äärilaitoja, ja johtavat pahimmillaan erilaisiin syömishäiriöihin varsinkin nuorien lapsien parissa. Vaikka ei sitä voi kiistää, että meillä naisilla riittää moitittavaa omasta kropastamme lähes aina. Milloin on liian iso peppu, miltä jalat näyttävät, miten maha pömpöttää. Kuinka monta kiloa on tullut, ja mikä olisi ihannepaino. Miten paino menee verrattaessa painoindeksiin. Miltä vaatteet näyttävät päällä. Näkyykö jenkkakahvat, näyttääkö peppu isolta. Milloin on herpes huulessa ja finni otsassa. Mieli maassa ja harmittaa. Osaisiko sitä joskus miettiä asiaa suuremmassa perspektiivissä - olisiko terveys tärkeämpi? Ja osaisiko hyväksyä itsensä sellaisena kuin on? Kauniina omana itsenä, omannäköisenä, omanpainoisena, omana persoonana? 

Niin, naisena olo ei ole ihan helppoa. Mutta ei se helppoa ole miehilläkään meidän rinnalla. Välillä oikein pysähtyy miettimään, miten ne jaksaa kuunnella samaa mutinaa vuodesta toiseen? Jaksaavat silti kehua ja kannustaa, ehkä vähän huijatakin totuutta? Kuitenkin mielestäni makutuomariksi vaatekauppaan on parempi ottaa mukaan ystävä mieluummin kuin mies, koska miehillä tuntuu olevan kiire kaupasta ulos ja kaikki taitaa näyttää hyvältä päällä. On se sitten mieheltä totuus, osatotuus vaikka hiukan muunneltu totuus..

6 kommenttia:

  1. Sun pitää Henna tulla laittaan mulle viikon päästä hiukset. Meil on häihin meno ja suurin murhe on nää mun suortuvat. Ikuinen murhe kun en osaa niitä millään lailla laittaa. Ne on aina vain ponnarilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on sen verran pitkä tukka, että siitä saa aikaan vaikka mitä! ;)

      Poista
  2. Pitkähän se on mut olen ihan onneton laittaja. Tarrarullat on mun ainoa rakkaus ja niitä joskus käytän. Kampauksia en osaa tehdä.

    VastaaPoista
  3. Tosi kiva juttu :) Ihana sun meikkisalkkusi, ammattilaisella on ammattimaiset vehkeet! Sä et arkena juuri meikkiä tarvitse, kun olet niin luonnonkaunis ja ihosi on hyvässä kunnossa. Sulla on joka kuvassa hiuksetkin aina täydellisesti. Mua on alkanut tuskastuttamaan oma hamppu, ja varmaan ensi kerralla leikkautan itselle tutumman polkan. Toisaalta tätä pidempää mallia on helppo laittaa aamulla töihin vaan kiinni, ei mene kuin minuutti =D

    Mä elän juuri nyt murrosikäisen (marraskuussa 13-vuotias) neidin kanssa ja olen miettinyt juuri noita asioita, mitä säkin pohdit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos Hanna! Kuulostaa hyvältä sun hiusjutut, jotain repäisevää. ;)

      Poista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3