sunnuntai 31. elokuuta 2014

Mikä reissu.

Olipa reissu tosiaan. Olin siis työreissulla koko loppuviikon, ja tänään vasta kotiuduin omaan ihanaan kotiin. Kyllä olikin ihanaa päästä kotiin, useamman hotelliyön ja tiukkojen aikataulutettujen palaveripäivien käsistä. Millään tavalla tältä reissulta ei kotiutunut levännyt pirteä nainen, vaan tajuttoman väsynyt. Kuten jo Tukholman lähtöpäivän kuva puhuu puolestaan mahdoinko olla hiukan väsynyt jo lähtiessä..



Ja tosiaan lentokentällä piti olla hyvissä ajoin, olimme jo ohittaneet turvatarkastuksen puoli seiskan maissa. Minä sain tallustella turvatarkastusportin ohi pariin otteeseen, kengillä ja ilman.. Niin ja eipä reissu muutenkaan mennyt ihan nappiin, nimittäin työporukassa sattuu ja tapahtuu. Mainittakoon yksi väärään koneeseen eksynyt matkalaukku, yksi kadonnut passi ja lentokentälle unohtunut pukupussi. Että sellainen reissu, ei ainakaan puhuttavaa puutu tämänkään reissun jäljiltä!


Toisen palaveripäivän päätteeksi oli iltajuhla kyseessä, jossa juhlistetaan onnistumisia sekä ilta on ohjelmantäyteinen. Miehet vetävät puvun päälleen ja naisilla tyypillisesti on musta mekko päällä, kuten myös minulla. Olin pakannut mukaani Ted Bakerin mustan mekon, ja täytyy kyllä antaa mekolle täydet pisteet - aivan tajuttoman mukavantuntuinen päällä. Ja helman mittakin oli sellainen, ettei tarvinnut pelätä sen nousevan liian ylös. Hyvin mukava mekko tanssahdella!



Mekko - Ted Baker
Laukku - Michael Kors
Kengät - Tamaris
Kaulakoru, korvikset - Kalevala Koru
Kello - Michael Kors


Kotiin tullessani kotona odotti ruoka ja kakkukahvit. Nimittäin perhe oli leiponut maukkaan kahden raaka-aineen suklaakakun, kananmunista ja Nutellasta! Ja todellakin kakku oli todella maukas, oletko ehkä sinäkin jo tutustunut tähän kakkuun? Ehdottomasti suosittelen googlaamaan ohjeita ja testaamaan, vain kahdella raaka-aineella, uskomatonta mutta totta. Se miten kevyt kakku sitten onkaan - onkin ihan eri juttu..

Reipasta uutta viikkoa!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Matkalaukun pakkaus.

Tiedätkö sen fiiliksen kun pitäisi matkalaukku pakata? Mitä pakata? Millaista keliä luvassa? Millainen dresscode? Jostain syystä pakkaaminen jää minulta nykyään viime tinkaan ja joudun turvautumaan muistilappuun. Viime tingassa ehkä vielä vaatteita pesukoneen kautta toiveikkaana että aamulla olisivat kuivana. Jos arkipäivät ei olisi näin hektisiä niin unelma olisi ennakoida, se olisi paljon stressittömämpää. Mutta näin käy kun hoitaa töiden velvoitteen, ruokavelvoitteet ja juoksee kiireessä vielä koulun vanhempainiltaan. Niin ja sitten katse peiliin matkalaukun pakkaamisen lomassa -tyvikasvu olisi pakko värjätä samoin kulmakarvat. Hoidan vielä illan tunteina kuntoon tämänkin asian, enkö tosiaan olisi voinut näitäkin hoitaa jo viikonlopun aikana? 


Mistähän se johtuu että "lähdön hetkellä" tuntuu ettei ole mitään sopivaa vaatetta? Joutuuko tässä vielä vaateostoksille? Ei. Näillä mennään mitä löytyy, eikä uusia hankita. Kaapit on täynnä kyllä vaatetta, pientä projektia tosin luvassa että niihin mahdutaan.. Mutta kun se hetki koittaa, niin vasta sitten ehkä voi jotain pientä hankkia. Mahdan reissussa taas kiittää itseäni "ylipakkaamisen" taidosta, nimittäin silloin kun en osaa päättää mitä pakkaan mukaan - pakkaan aina liikaa.


Edessä olisi reissu Ruotsiin, työmatka tällä kertaa. Riittää pakkaamista vielä työpäivänkin jälkeen, miten tämä voikin olla niin vaikeaa tällä kertaa?

maanantai 25. elokuuta 2014

Lyhty.

Niin. Syksyn selkein asia on ehdottomasti lyhdyt. Ja minun intohimoni niitä kohtaan. Aina pitäisi olla uudet lyhdyt syksyyn. Joka syksy. Viime elokuussa tuunailin olemassaolevia lyhtyjä, ja päätin etten osta yhtään kappaletta lisää varaston hyllylle. Päädyin tarttumaan spraymaaliin, jolla sain aikaan uudenveroiset valkoiset lyhdyt. Sama lukumäärä siellä varastonhyllyllä nytkin on, mutta oli aivan pakko kotiuttaa tämä yksilö. Tiedän jo etukäteen, kuinka mieheni huokaa ja kuinka mainitsee "eikö lyhtyjä ole jo varastossa tarpeeksi"..


Tämä yksilö tuli vastaan Citymarketin käytävällä. Hintaa lyhdyllä oli oikeasti 19,90€ mutta tarjouksessa 12€. Kahdellatoista eurolla tällainen kaunis valkoinen lyhty tuolla tekstillä vielä, tällaista ei meillä oikeasti ollutkaan. Ja enpä uskonut että tämmöiseen törmäisin Citymarketissa. Voiko naisella olla oikeasti lyhtyjä koskaan tarpeeksi tai mikä on liikaa? Tämä syksyn pimeinä iltoina valaisee meidän terassillamme - ja minä ainakin tykkään.   



Mitäs tykkäät?

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Fun.

Meidän lauantai oli ns. hupipäivä. Vietimme nimittäin sen Tampereella, Särkänniemessä. Kelin puolesta päivä oli mitä parhain, mutta kyllä syystakilla oli todellisesti jo tarvetta. Meidänhän piti kesäloman aikana jo mennäkin Särkänniemeen, mutta sadekeli esti sen kertaisen reissun - onneksemme se oli mahdollista vielä elokuun lopussakin. Ja täytyy kyllä sanoa, että paikka on mitä mahtavin! Satuitko ehkä käymään tänä kesänä myös samassa kohteessa?







Varsinkin esikoinen tuntuu olevan melkoinen hurjapää, mutta pituus ei riitä vielä kaikkiin laitteisiin. Eikä myöskään vanhemman läsnäolo auta asiaan, pituusrajat on tehty turvallisuussyistä. Moneen sellaiseen laitteeseen olisi tietenkin neiti halunnut mennä, mihin ei pituus, 140cm, riittänyt. Olinpa itsekin lupautunut erääseen laitteeseen tulemaan kaveriksi, mutta voin tunnustaa että olin helpottunut kun meidän ohjattiin pois juuri tästä pituussyystä.. ;)



Joihinkin laitteisiin olisimme taas koko perheenä olleet menossa, mutta juniori alkoi jännittämään ja jäimme seuraamaan matkaa sivusta käsin. Ja tämäkin hyvin vesipitoinen laite oli hirveen paljon kivempi katsoa sillanpäältä, mukavasti tuntui vesi pärskyvän.
Mutta mistäköhän ihmeestä se johtuu, että vaikka nuorena olisikin ollut ihan kreisihullu laitteissa juoksija, niin nyt aikuisena ei oikein uskalla mennä mihinkään? Meidän lapsilla on kyllä ihan älyttömän huono tuuri, nimittäin kumpikaan vanhemmista ei kovinkaan mielellään lähde laitteisiin mukaan..




Perheen pienimmille oli ihastuttava Angry Bidrs-alue. Siellä oli monenmoista laitetta, liukumäkeä ja kiipeilytelineitä. Esikoinenkin uskaltui täällä laitteisiin ihan yksistään, kun taas juniorille tämä paikka oli vain ohitusalue. Mutta aivan varmasti Särkänniemestä löytyy ihan kaikenikäisille jotain. Ihastuttava koko perheen huvipuisto, alkaa ehkä mun äänet hiljalleen kääntymään mun suosikki- ja luottohuvipuistosta, Linnanmäestä, tämän Särkänniemen puoleen.


Entäpä sitten Särkänniemessä sijaitseva Koiramäen puisto. Ihastuttava, eläväinen paikka näytteljöineen ja eläimineen. Alue oli kauniisti rakennettu, sekä kohteet sisustettu viimeisen päälle.  Alueella oli koiramäestä tuttuja hahmoja pukeutuneena asuihin, ja he liikkuivat ihmisten mukana sekä järjestivät erilaista ohjelmaa. Itse ainakin pysähdyin ihastelemaan idyllistä puistoaluetta, toimintaa sekä upeita puitteita. Istahdimme myös kahville kauniiseen kahvilaan.







Kaikenkaikkiaan mahtava lauantaipäivä takana. Tällaiset pienet teemapäivät piristävät arjen keskellä, ja jotenkin tuli niin kesäinen olokin. Lieneekö johtuu siitä, että yleensä kesän aikana yksi kestokohde onkin huvipuistot. Mutta olipa miten vaan, ulkona paistaa nytkin aurinko - eikun ulos nauttimaan, kesä saa vielä jatkua!


Aurinkoista sunnuntaita!

perjantai 22. elokuuta 2014

HAY.

Niin, ne pakkomielteet. Niistä jo blogini nimi aikalailla antaa esimakua. Ja saan niitä pakkomielteitä aikaan hyvin helposti. Milloin mikäkin asia. Taikka tekeminen / suorittaminen. Viimeisin pakkomielle kesällä oli ne pionit, joiden eteen minun ei juuri tarvinnut tehdä muuta kuin valita mieluisa lajike. Ja mistähän se johtuu, että minun makuni on jostain syystä aina vähän yläkantissa. Pionitkin taisivat olla ne puutarhan kalleimmat, mutta myös kukinnan puolesta kauneimmat. Nyt pakkomielteen kohteena oli kauan kaipaamani naulakko kodinhoitohuoneeseen. Aiemmin kirjoitin miten pähkäilin millaista haluaisin, ja siitä se ajatus taas lähti.. Ja niin, olisitteko arvanneet että hankin HAYN naulakon?


Tässä ensimmäiset kuvat uudesta naulakostani. Naulakko jää paikoilleen kodinhoitohuoneeseen, jossa se palvelee parhaiten minua. Kodinhoitohuone on arkisin minun pukeutumishuone, ja pidän paljon silitettäviä vaatteita joten tähän saakka silitettyjä vaatteita on roikkunut kaappien päällä hengareissa. Ei kovinkaan kivannäköistä. Paljon kivemmalta näyttää omaan silmään nyt. Mitenhän käy, mahtaako mies huomata uuden naulakon? No kyllähän tietty, huomaahan hän kaikki muutkin pienet ostokset ja hankinnat..


No, mitäs tykkäät?

torstai 21. elokuuta 2014

Marimekon syksyä..

Vuodesta toiseen Marimekko on se mun juttuni. Tuntuu etten osaa kyllästyä. Marimekon kuosit ja mallistot iskevät minuun. Jo lapsuudessa minulla oli Marimekon raitapaitoja, sekä hyvin pitkään omatkin lapseni puin Marimekon vaatteisiin - siihen saakka kunnes lastenmallistoa vielä valmistettiin yli 122cm kokoluokissa. Sääli sinänsä, sillä tykkäsin tosissani pukea lapseni Marimekkoon ja kankaat olivat kestäviä vielä kiertoonkin laittaessani. Toisaalta kun asiaa ajattelee, nyt voikin ostella sitten hyvällä omalla tunnolla vain itselleen.. ;) Onko siellä muitakin uskollisia Marimekon käyttäjiä?

Eniten minulla taitaakin olla Marimekon mekkoja ja hameita, ja niihin nyt syksynkin tullen kiinnitän luonnollisesti huomioni. Raitaa näyttää vaatteissa olevan, eri paksuisena ja eri muotoisena. Erityisesti hameista Marimekon Visteri-hame näytti mieluiselta, niin ihmekös tuo - mustaa ja valkoista leveällä raidalla! Raidat toimii, eihän sille voi mitään. Malliltaan hame on myös hyvä, puhumattakaan hameen helman pituudesta - hienosti työpäivänikin pärjäisin tämän hameen kanssa. Tiivistettynä, kiva hame. Vai mitä tykkäät?


Mutta, entäpä Marimekon Jyrkkä - mekko? Ihana, ihana. Tätä olen monta kertaa käynyt Marimekon nettisivuilla ihastelemassa, liikkeeseen en edes ole uskaltautunut. Yhtäaikaa mekko on yksinkertainen ja samalla jotain erikoista. Materiaali on puuvillatrikoota, ja kokeilematta mekkoa - olen jo ihastunut tähän. Hyvin voisin tämän kotiuttaa kotiini. Niin, ja sitä mustavalkeaa tässäkin. Mutta eikö olekin aika upea?


Monesti ostopäätökseen vaikuttaa kankaan kuosi. Niinkuin aikoinaan Unikko-kuosi. Siitä minä taisin mennä ihan sekaisin, sitä oli ihan kaikkialla. Sitä oli astioissa, vaatteissa, verhoissa, pyyhkeissä jne. Ja tunnustan, että vieläkin tsekkaan aina kauden unikkovärit ja tuotteet - sekä lapsille ostan unikkomekkoja uudelleen ja uudelleen ( niistä löytyy vielä isompia kokoja). Onhan se unikkokuosi kuitenkin aika ajaton, ja samalla se symbolisoi voimakkaasti Marimekkoa. Minun mielestäni se on yksi niitä kuoseja, mistä tunnistaa Marimekon. Ja kyllä tunnustan vieläkin monesti harkitsevani jopa servettien oston verhokankaan kuosin mukaisesti. Monesti tullut ommeltua keittiöön Marimekon kankaista verhokappoja..

Marimekon Rama-paidan kangaskuosi on sellainen, josta tykkään. Paita on tyylikkään yksinkertainen, mutta sähäkänvärinen. Paidassa on sellaista persoonallista otetta. Puhumattakaan että sattumalta rakastan limenvihreää /  keltaisenvihreää - ja mielestäni tässä paidassa on aika täydellinen sävymaailma. Sekä malliltaan paita on aika lailla sellainen, millaisia minulla löytyykin kaapista Veromodan tuotelapuilla. Eli paitahan lähes huutaa minua..


Mitä tykkäsit mun suosikeistani?

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Syksy ja huivit.

Onko siellä muillakin ollut ongelmia pukeutua oikein hellekelien jälkeen? Aikamoinen kelin muutos onkin tapahtunut, eikä enää hihattomissa selviä ulkosalla. Tiukkaa tekee myöskin olo hameen kanssa ilman sukkahousuja. Joko on kesävaatteet siirrettävä kaapin perälle ja kaivettava paksummat vaatteet esiin? Voisiko kuitenkin aurinko vielä piristää päivää? Vähän antaa arkeen piristystä ja energiaa, eikai se ole liikaa pyydetty?

Ja siis, minulla ei ole todellakaan mitään syksyä vastaan. Tykkään pimenevistä illoista. Tykkään vaihtaa kesäkukat lyhtyihin. Kynttilöiden polttaminen onkin yksi intohimoni, eikä kynttilöitä voi olla koskaan liikaa - eihän? Entäpä sitten takan lämmössä istuskelu? Luonnon ihastelu, kun puut vaihtavat syysvärin ylleen? Syksynlehtisato maassa, värikkäitä lehtiä siellä täällä. Haravointikin kuuluu syksyyn. Syksyssä on monta hyvää juttua, mutta entäs ne vesisateet - ne ei vaan ole kiva juttu. Voisiko olla sellainen vähäsateinen tai lähes satamaton syksy kuitenkin? Vai onko tosiaan tiedossa sateinen syksy? Sateita on täällä ainakin piisannut, mutta toisaalta ne on olleet sellaisia ohimenneitä kuuroja tähän saakka. Mutta on se jännä, miten se kuuro iskee päälle juuri silloin kun minä pistän jalkani ulos sisätiloista..


Jakku - Seppälä
Toppi - Vero Moda
Hame - Lindex
Kengät - H&M


Mitä sinä olet näillä keleillä pukenut päällesi? Jokohan voisi aloittaa huivikauden? Ainakin se suojaisi kaulaa näillä sadekeleillä. Eikä oikeaa pukeutumista voi yhtään väheksyä, nimittäin nyt jylläävät flunssat ja oksennustaudit. Yöks. Niitä sitten odotellen.. Varsinkin kouluissa näitä tuntuu olevan liikkeellä, ja minusta tuntuukin että hoen kotona jatkuvasti "laita tarpeeksi vaatetta, ei ole kesä enää" ja "muista pestä kädet". Toivon että vältytään pöpöiltä mahdollisimman pitkään. Sairastumiset laittaa arjen aina ihan päälaelleen, ja on itse asiassa aika raskasta sairastaa ja vielä raskaampaa hoitaa sairastuneita..

Mutta niin, mitä niihin huiveihin tulee - eksyin Mulberryn sivuille. Ja tietenkin piti huivit kurkata, millaista olisi syksylle tarjota. Syksyn trendeissä on harmaa vahvana, sekä tummat värit - kuten myöskin näissä huiveissa. Mikäli olisi oikeasti kova tarve huiville, nämä kaikki kelpuuttaisin kyllä. Shoppailua vai Lontooseen? Kyllä se nyt vaan on niin, että nyt täytyy säästää reissuun ja unohtaa kaikki turhat ostokset ja päähänpistot. Päähänpistot, onko niitä muka minulla??



Syksyistä päivää kaikesta huolimatta!

maanantai 18. elokuuta 2014

Naulakolle tarvetta.

Selkeitä syksyn merkkejä lienee se, että mieluummin viihtyy talon sisäpuolella kuin vesisateisessa ulkoilmassa. Lisäksi syksyllä kodin sisustussuunnitelmat saavat melkoisia oireita minussa aikaan. Eikä oikeastaan voisi kaupatkaan enempää lähettää kaikkia sisustuksellisia lehtisiä kotiin, kodin1 ja Ellos ovat ainakin kovin aktiivisia. Houkutuksia houkutuksien perään. Muutamia juttuja olisikin kiva hankkia kotiin, sellaisia jotka on jääneet hankkimatta syystä tai toisesta, vaikka tarvetta olisi. Ja ensimmäisenä mieleeni tulee jalallinen naulakko. Sille olisi käyttöäkin. Naulakko tulisi kodinhoitohuoneeseen, joka muuten toimii myöskin pukeutumishuoneenani, jossa voisin hengarissa säilyttää mekkoja, hameita sekä asukokonaisuuksia. Sekä mikä ettei työviikon vaatevalikoimaa. Tämä on yksi must- hankintoja ehdottomasti.


Ehkäpä esimerkiksi Hay:n Loop naulakko? Tässä on sitä jotakin, tykkään kovasti. Mitäs sinä tykkäät? Toisaalta joku yksinkertaisempi voisi olla vieläkin parempi? Ehkäpä ajaton ja simppeli Bedesignin Lume-vaatenaulakko? Valkoisena, vaiko ehkä mustana? Valkoisena tietenkin. Käy kurkkaa tästä millaista tarkoitan, kuvaa en saanut sivuilta liitettyä tänne.

Jotenkin molemmat kiehtovat kovasti minua. Lisäksi talven polttopuita ajatellen, olis takan eteen vihdoinkin kiva hankkia Artekin kanto- takkapuuteline. Monta vuotta sitäkin olen miettinyt, mutta aikaiseksi sen hankkimista en ole saanut. Voisihan sitä tietenkin kirjoittaa joulupukillekin - mutta mahtaako sinne saakka malttaa mitenkään? 


Molemmat näistä ihanuuksista löytyvät varmasti monesta kaupasta, mutta esimerkiksi Finnishdesignshop myy myös näitä ja paljon muutakin. Ja ei varmaan tule yllätyksenä, että löytyisi sieltä "pari" muutakin ihan kivaa juttua. Mutta jos sitä edes haaveilee vievänsä neidit Lontooseen, olisi parempi vain malttaa näitä kiusauksia..

Sisustuskuume on yksi
pahimmista kuumeista, eikö?

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Yesterday feelings.

Mikä olisikaan parempi syy siivota perusteellisesti, kuin kutsua "tupa täyteen" ihmisiä? Nimittäin tässä osoitteessa koko lauantai aamupäivä tuli siivottua, ja vähän järkättyä paikkoja. Aika ihana fiilis, raikas tuoksu ja niin siistiä. Ja kun hellekelit ovat takana, voi jo tuulettaa kotia läpivedollakin. Itse rakastan siistiä kotia. Useimmiten olohuoneessakin on koirien lelut sikinsokin, ja olohuoneen matto vinksin vonksin kun koirat leikkii. Kun siivoan paikat kuntoon ja käännän selän - jo koirat ovat leluja levittämässä. Voikun osaisivat yhtä lailla siivota jäljensä. Lapsien kanssa puolestaan olemme sopineet, ettei leluja tuoda olohuoneeseen. Monesti neitien omat huoneet ovatkin melkoisen räjähtäneen näköisiä, ja tavaroiden paikoilleen siivoamisessa saattaa kestää tovin. Sitä mukaa kun neideille ikää tulee, samaa tahtia innostus omaa huonetta kohtaan laskee?



Jotain piti leipoa myös vieraille. Mieheni toivoi New York Cheese Cakea. Olin vuosi taaksepäin leiponut sellaisen, joten eikun muistia virkistämään ja ohjetta täältä postauksistani kaivelemaan. Ohje löytyikin blogistani täältä. Helppo kakku valmistaa, ja hyvin tuhti sellainen. Suurimmaksi osaksi tällä kertaa sain toimia tilanteen tarkastelijana, sekä neuvoja antavana - mieheni halusi kakun itse valmistaa. Ja mahduimmehan me upeasti samaan keittiöön, vaikka yleensä kun minä leivon - keittiöön ei ole kenelläkään asiaa. Miten leipominen voi ollakin monesti niin hemmetin hermoja kiristävää hommaa? Miksei siihen voi suhtautua leppoisasti vaan pitää olla niin pikkutarkka ja perfectionisti joka asiassa? Mutta eikö olekin aika herkullisen näköinen? Oletko sinä leiponut New York Cheese Cakea koskaan? Mikäli et, kokeile ehdottomasti ohjettani. Helppo valmistaa, ja annan takuun lopputuloksesta.



Keskisuomessa kelit ovat olleet oikein syksyiset. Ja oma mielikin alkaa asennoitumaan syksyyn. Aamulla paljaiden jalkojen alla tuntuu yökosteus. Sisällä jo hiukan meinaa viluttaa. Mielessä pyörivät varaston hyllyllä olevat lyhdyt, joita haluaisin jo viritellä ulos kynttilöiden kera. Innostuin leikkaamaan pihlajasta muutamia oksia etuterassille, aika syksyistä tunnelmaa tuli kerrasta terassille. Syksyn saapuessa mieleen hiipivät lasten vaateasiatkin, jo tulisi tarkistaa kumisaappaiden tilanne sekä ulkovaatteiden koot. Vieläkö pian tässä joutuu ihan pakosta sinne kaupoille? 



Joko sielläkin ollaan
valmiita syksyyn?

lauantai 16. elokuuta 2014

Musta mekko.

Työmatkat ovat aika vaarallisia, taikka petollisia. Varsinkin rahapussille. Ainakin näin naisnäkökulmasta, koska en tykkää istua missään alkoholilasi kädessä vaan mieluummin liikun. Niin ja juuri niissä eri liikkeissä. Suorastaan siis kiusaan itseäni, ja joudun petollisiin tilanteisiin. Eikä tämäkään työreissu mennyt ilman jotain ostoksia. Mutta puolustaudun hiukan. Todellakin harkitsin pitkään ostostani. Ja sitä harkintaa vaikeutti -50% hintalappu tässä. Makutuomarina oli isosiskoni, jonka kanssa yhdessä myös pohdimme tätä hankintaa. Ja tuleva ulkomaan työmatka oikeastaan ratkaisi tämän ostoksen, nimittäin tarvitsen sinne jotain..


Ostokseni kotiutin Matkuksen kauppakeskuksessa sijaitsevasta Nina&Henri -myymälästä. Mukaan lähti mielestäni sekä upeannäköinen että aivan älyttömän ihanantuntuinen Ted Bakerin musta mekko. Ted Bakerin asusteista, koruista ja vaatteista olenkin aina kovasti tykännyt - hintalapussa vain monesti on ollut hintaa liikaa. Nyt onnistuin bongaamaan tämän todellakin -50% alennuksesta. On tainnut ollakin minulla nyt aika hyviä alebongauksia, useampiakin.. Jo taitaisi olla aika lopettaa tämä bongailu. Helpointa tämä olisi pysymällä poissa kaupoista ja vaihtamalla korkkarit lenkkareihin ja kävellä vaikka niitä lenkkipolkuja.. ;)





Mitäs tykkäät tästä mustasta
Ted Bakerin mekostani?



Ja niin. Sitten toinen asia. Olen monesti ihaillut Chanelin laukkuja, ja saanut sellaista ihan kädestäkin katsella ja ihmetellä. Tämän kyseisen laukun hinnalla olisi jo autonkin ostanut. Hintaa Chanelin laukuista ei siis puutu, eikä katukuvassa niitä vilku olalla. Enkä kyllä itse edes rupea haaveilemaan sellaisista. Ja onhan miehenikin todennut "että sellaisesta et nyt ala haaveilemaan!". Mutta onpa mieheni aika vitsikäs - nimittäin sain synttäriaamuna häneltä ja neideiltäni Chanelin kassin! Paperikassin! Sisältä paljastui neitien valitsema Chanelin kynsilakka. Sain toki muutakin, mutta tämä oli jotenkin ihan pakko jakaa teillekin. Minulla on nyt jotain niin Chanelia. Ja Chanelin kassikin pöydällä.

Hauskaa viikonloppua!