sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Spontaania?

Helsingistä kotiuduttiin toissailtana kotiin, ja mielessäni oli vahva ajatus lauantaina auringosta nauttimisesta riippukeinussa takapihalla. Kuitenkin tämä ajatus sai väistyä, kun bongasimme erään ilmoituksen sosiaalisessa mediassa. Tätä hetken pohtiessamme päädyimme ajatukseen että ajelisimme myös lauantaina autolla, mutta toiseen suuntaan Suomea. Ja täysin spontaanisesti. 



Tässä kuitenkin neitien Crocs-valinnat reissultamme, ihanat turkoosit lähtivät juniorille ja pinkki-lilat puolestaan esikoiselle. Kannatti todellakin kokeilla näitä jalkaan, jotta löytyi oikeanmallinen ja hyväntuntuinen kenkä jalkaan. Yksilöllisenä pisteenä iin päällä oli kummallekin itse valitsemat korut kenkiin. Aikamoinen valikoima niitäkin on tarjolla, eikä valinta ollut kovinkaan helppo..


Ja tässä taas osittaisesti ostoksiamme. Shoppailtu on kyllä. Miehelleni hankin hääpäivälahjan Gantin liikkeestä, jonne tosin olin hiukan haasteita hänet saada sisäpuolelle. Kuitenkin paitapuseroita sai hankittua aleaikaan mukavaan hintaan, ja parit jutut lähtivätkin mukaamme.

Muistatteko te toisianne hääpäivinä? Entäpä syntymäpäivinä? Vai oletteko tehneet päätöksen, ettette osta toisillenne mitään?



Eilen aamulla käänsimme automme keulan kohti Iisalmea, koko perhe kyydissä sekä Zorro omassa autohäkissään. Matkalla piti kuitenkin pysähtyä syömään, ja löysimmekin pienen grillin jonka tarjoamisia nautimme. Ulkohuussi puolestaan ei tyttöjä kovinkaan viehättänyt, joten turvauduimme näihin palveluihin seuraavalla isolla huoltoasemalla.


Juniorin mekko - H&M          Esikoisen mekko - Seppälä

Pakko vielä sen verran kommentoida 10v neitimme sielunelämästä, että liukuvärjäys on ilmeisesti kovassa muodissa myöskin näillä mineillä. Muutaman kerran olen saanut kysymyksiin vastata, koska hänen hiuksensa voidaan liukuvärjätä niin että hiukset ovat latvasta vaaleammat. Ja vielä useamman kerran olen saanut kysymyksiä, koska hän saa oman hiusliidun jolla värjätä hiustenlatvoja. Annoin loman kunniaksi luvan valita halutunvärisen hiusliidun, mukaan lähti pinkki hiusliitu Glitteristä. Ehtona oli ainoastaan luvan kanssa liidun levittäminen hiuksiin, mutta ehtoa rikottiin eilen pariinkin otteeseen ja siinä vaiheessa kun liidusta irtosi pinkki väri uudehkon paidan selkäosaan - aloin katumaan ostopäätöstäni. Eli jos törmäätte samaan "pakko saada hiusliitu" niin olkaa hiukan varovaisia tuotteen kanssa, se on kuin hiusmeikkiä ja irtoaa helposti käsiinkin hiuksia kosketellessa. Niin ja tekstiileihin myös. Tuli tämäkin opittua. Mutta onneksi väri lähti pesukoneessa kuitenkin pois.


Mekko - Marimekko
Laukku - Louis Vuitton
Kello - Michael Kors

Mutta, mitä me Iisalmeen? Näimme sosiaalisessa mediassa ilmoituksen samanrotuisesta koirasta, kuin Zorromme, jota uhkasi lopettaminen ellei uutta kotia löydy. Koiralla oli tullut perheenlisäyksen yhteydessä epämieluisia tapoja, eikä perheellä riittänyt aikaa koiralle eikä kouluttamiseen. Osittain arvostan mieheni arvomaailmaa ja sitä, että haluammehan pelastaa yhden koiran hengen - joten päätimme lähteä tutustumaan millainen karvakamu siellä asustaa. Emmekä yhtään tienneet mikä meitä odotti, emmekä aavistaneet sitäkään että karvakamu lähtisi meille "hoitoon" kuten mieheni asian ilmaisi. Itse olin ajatusta vastaan, ja vielä enemmän kotimatkalla ajatus hirvitti kun olin nähnyt koiran huonot tavat. Se mitä oli kotona tiedossa, olikin ihan oma juttunsa.

Emme tiedä mitä koira on mahtanut kokea, mutta ainakin se ei tykkää yhtään päähän koskemisesta taikka pannan laittamisesta. Kokeilimme erilaisia pantoja, emmekä onnistuneet saamaan pantaa edes kaulaan kun koira juoksi pakoon. Pannan poistotilanteessa saimme taas varoa omia sormiamme. Kuitenkin pelastuksena näytti olevan klassinen solkipanta, jota ei tarvinnut päänyli pujottaa. Koira on hyvin herkkä äänille ja oikeastaan kaikelle, ja myöskin helposti ärisee. Eilisillan aikana koira innostui leikkimään innoissaan ja oppi hiukan parempia tapoja vahvistaessamme oikein toimimista kehuin ja herkkupaloin. Ja vaikka hiukan pelkäsinkin koiran liikkeitä, niin hyvin luottavaisesti se tuli syliini rapsuteltavaksi pötkölleen ja palkkioksi sain varpaideni nuolemisenkin.

Tätäkin tekstiä kirjoittaessani tämä nappisilmä nousee jalkojani vasten, katsoo nappisilmillään minua ja vaatii silittämistä. Se mitä taustalla vaikuttaa, emme tiedä mutta toivomme koiralle parempaa tulevaisuutta - meillä tai muualla. Ja miten niin olemme spontaaneja? 



2 kommenttia:

  1. Hieno homma, että uskalsitte ottaa koiran ainakin hoitoon :)
    Meillä muistamiset tapahtuvat ajoittain. Olen jäänyt monta synttäriä ja äitienpäivää ilman lahjaa, mutta sitten olen saanut lahjaksi esim. Burberryn, LV:n laukun, helminauhan, LV: huivin ja käsikorun.
    Spontaanit jutut ja matkat ovat hauskimpia, välillä kun suunnittelee liikaa niin sitten odotukset eivät kohtaakkaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3