maanantai 7. heinäkuuta 2014

Louis Vuittonia ranteessa.




Olen jo melkoisen tovin ihastellut Louis Vuittonin laukkujen ja huivien lisäksi heidän korumaailmaa, ja ajatuksissani oli simppeli rannekoru. Kepeällä olemuksellaan Louis Vuittonin Luck It- rannekoru taikka Keep It twice- rannekoru molemmat kiehtoivat minua, erityisesti monogram kuosillaan. Ranteessani nämä eivät kuitenkaan istuneet, vaikkakin Keep it twice- rannekoru hiukan paremmin. Mutta silti se ei tuntunut siltä oikealta vaihtoehdolta. Seuraava ihastus oli Louis Vuittonin Nano Monogram- rannekoru. Louis Vuittonin muhkea Save it- rannekoru puolestaan oli liian suurikokoinen pieneen ranteeseeni. Aivan liian leveä ja voimakas olemukseltaan. Ja kyllä, olen todellakin kaikki nämä edellämainitut testannut ranteeseeni. :D

En tiedä kuinka suosittuja nämä Louis Vuittonin rannekorut mahtavat olla, mutta rannekorujen suhteen kokovaihtoehtoja ei ole kuin kaksi. Joten itselleni on pari kertaa aiemmin myyty "ei oo:ta" kun pienempi koko on jo myyty liikkeestä loppuun. Viimeisimmällä Helsingin reissulla päätimme astua tähänkin liikkeeseen, ja kokeilla onneani, josko tällä reissulla saisin rannekorun mukaani. Muutoin lupasin itselleni pitää silmäni kiinni kaikista muista ihanuuksista, enkä tehdä itselleni mitään pakkomiellettä yhtään mistään. Liikkeessä oli ihastuttava harjoittelija palvelemassa meitä, ja kertoi ammattitaidolla Louis Vuittonin historiaa sekä ikonituotteista kattavasti. Itse sain arvokasta lisäarvoa palvelulle liikkeessä, sekä tajusin kuinka yllättävän hyvin olenkaan kärryillä eri tuotemerkkien ikonien suhteen.

Yksi ikonilaukku Louis Vuittonilta minulta puuttuukin, ja joka vahvasti on ollut mielessä ihan alusta saakka. Tämä ikonilaukku onkin todella suuri haave, ja joka ei tule toteutumaan ihan vähään tai vähän pidempäänkään aikaan. Jospa viimeistään kun tulee pyöreitä täyteen, tai josko silloinkaan? Tarvitsenko oikeastaan laukkuja yhtään enempää? Mutta onko naisella kaikki hyvin, jos ei jostain aina haaveile? Voiko ikinä oikeasti olla täysin tyytyväinen siihen mitä on, ja olla kiitollinen? Mielestäni voi. Jostain syystä nykymaailmassa materialismi hallitsee ja tuntuu ettei mikään riitä. Voisimmeko olla esimerkiksi kiitollisia niinkin tärkeästä asiasta kuin terveydestä? Taikka työpaikasta, sekään ei ole itsestäänselvyys taikka pysyvä asia. Mitä kaikkea muuta näillä materialistisilla hankinnoilla ja haaveilla voisi mahdollistaa? 

Joten ilolla ihastelen muiden naisien käsivarsilla kauniita ikonilaukkuja, enkä tähän hätään oikeasti yritä edes tästä ihastuksestani tehdä itselleni sellaista pakkosaadaihanheti keinollamillähyvänsä. Lupaan. Uudeksi ikonilaukuksi povataan Neverfull- laukkua, sen suosio on korkeimmillaan tällä hetkellä. Ja todellakin tuntuukin siltä että niitä näkyy vähän joka puolella. Oletko ehkä huomannut saman asian?




Mutta siis asiaan, ranteessani tulee varmasti näkymään uusin hankintani, Louis Vuittonin Nano Monogram Armband.

Mitäs tykkäät?

14 kommenttia:

  1. Apua. Tästä et olekaan minulle kertonut. Onpas kyllä ihana.

    VastaaPoista
  2. Wauu, se on kyllä hieno!! :)) Itse en varmaan raaskisi ostaa, heh!!

    VastaaPoista
  3. Kaunis ranneke, itsekin olen aina välillä haaveillut moisesta.
    Juu olen huomannut tuon Neverfullin näkyvyyden varsinkin Helsingin katukuvassa ja siksi jo meinasin myydä omani viime vuonna, mutta kun se on niin kätevän kokoinen niin en onneksi myynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tiedän tunteen, itsellä käynyt myös mielessä laukun myyminen..

      Poista
  4. Tosi upea ranneke <3 Itselläni ei ole koskaan ollut Vuittonin ranneketta, enkä ole niitä tullut koskaan edes sovitelleeksi (jos miehen rannekkeita ei lasketa, olen ne todennut liian suuriksi lainattavaksi ;D).

    Olen myös miettinyt Neverfullista luopumista, mutta se on vaan niin kätevä, että saa pysyä laukkukaapissani käytännöllisen laukun virassa. Maaliskuussa 2013 New Yorkin matkalla mieskin teki havainnon, että Neverfull tuli vastaan vähintään kerran minuutissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neverfull oli ensimäinen LV laukkuni, josta alkoi myös blogini. Hankin laukun 2012 ja nyt todellakin tuntuu että niitä on joka puolella..

      Poista
  5. Olen joskus miettinyt onko minussa joku geenivika,kun Vuittonit ei napaa yhtään. Eivät ne minusta rumia ole,mutta vähän tylsiä.Olen silti joskus käynyt mallailemassa olkapäälleni Neverfullia,mutta ei sopinut minulle. Neverfullia näkyy jo yläasteikäisillä koululaukkuna,joten onkos ihme jos niitä näkee paljon.Täällä meilläpäin ( Espoossa,Kauniaisten rajamailla) Neverfull on yleinen rippilahja tytöille nykyään.Että hieman rippilahjat muuttuu meikäläisen rippiristiajoista. Mutta jos tykkää ja kokee olonsa Vuittoniensa kanssa hyväksi ja tyylikkääksi ,niin mikäs siinä.Koska minusta on tärkeää mille vaate,laukku tai muu asuste saa minut tuntemaan.Tietyissä vaatteissa tunnen itseni supernaiselliseksi ja kauniiksi,vaikka joku toinen voi pitää vaatteitani mauttomina. Nämä on niitä makuasioita,joista voi kiistellä loputtomiin pääsemättä sopuun,mutta tärkeintä on,että on itse tyytyväinen ja tuntee olonsa hyväksi,eikö?
    -kirsi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi, asiaa kirjoitat. Maailma on kyllä hurja jos nykyään rippilahjat jo tuota tasoa. Itse olen lapsuuden elänyt tiukoilla joten hyvä oppi elämään siitä tullut. Nyt vasta lasten jälkeen olen hakenut sitä jotain luxusta itselleni.

      Poista
  6. Onpas se kaunis! Erityisesti tuo lukko on upea! Olisi kiva nähdä se myös "in action" jossain vaiheessa;)
    Itse en ole koskaan edes tajunnut noita LV -koruja katsella, ehkä seuraavaksi pitää kurkkia sinnekin osastolle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Ilmanmuuta kannattaa katsella, näin alkaa koko valikoima selkenemään. :D

      Poista
  7. Kaunis koru! Pitää kyllä päästä ihan livenä sitä ihailemaan ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3