sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Miniloma.

Tämä viikonloppu oli kuin miniloma. Normaalia pidempi se ei ollut, mutta kaikenkaikkiaan siinä oli jo kesäloman tunnelmaa. Kelit suosivat, kiirettä ei ollut mihinkään ja saimme perheenä viettää yhteistä aikaa. Myöskin sopivasti omaa aikaa löytyi jokaiselle, kuten myös minulle Asicsieni kanssa..

Eilen illalla olimme kouluratsastuskilpailua katsomassa lähellä Jyväskylää. Yhtenä tärkeimpänä syynä oli siskoni, ja hänen hevosensa osallistuminen kilpailuun. Menimme samalla kannustamaan että tapaamaan siskoani, sekä saipa tytöt ihastella hevosia. Ja taisin itse aika hyvin onnistua piilottamaan oman heppapelkoni. Se onkin jännä juttu, miten sitä jostain tytöistä tulee todellisia heppatyttöjä - mutta sellaista minusta ei koskaan tullut, vaikka siskoni kovasti minua mukana tallillaan pitikin. Hevosien iso koko lienee se yksi syy, miksi niitä pelkään?



Maa oli sateen jälkeen hyvin pehmeä ja kaikkialla oli paljon, paljon, kauhean paljon hevosenkenkien jälkiä. Heppakärryjä oli useita parkissa, ja tässä kuvassa siskoni hevosta laitetaan kilpailukuntoon. Ja ruusukkeen kanssa heppa kotiutui tästäkin kilpailusta - olipa kiva olla paikalla!



Tänään puolestaan saimme viettää aikaa ystäväpariskunnan kanssa. Se on muuten aika terapeuttista olla ystävän kanssa: keskustelut, hiljaisuus ja toisen ymmärtäminen. Ystävien luottamus, aina valmis olkapää ja pyyteetön avunanto. Kuuntelu. Itse olen todella onnekas hyvistä ystävistäni. Eikä tämäkään sunnuntai olisi ollut ihmeellinen ilman ystävyyden hetkeä - voiko ollakaan kiitollisempi ystävyydestä? Mitä minä oikeastaan olisin ilman ystäviä? Osaanko kertoa ystävilleni kuinka tärkeitä he minulle ovatkaan? 

 Kuinka sinä hoidat ystävyyttä?



Kengät - H&M
Laukku - Michael Kors

Tänään sain väistää (ilolla) keittiössä puuhailut, ja päätimme lähteä syömään kaupungille. Ihanan helppo sunnuntai. Koska neitini mielestä näytin erilaiselta ruskettuneena, ilman ripsiväriä, otin kuvan vain asusteista joita mukaani otin. :D Ruokapaikkanamme oli Viikinkiravintola Harald, joka toistamiseen yllätti minut herkullisilla vaihtoehdoillaan. Eikä ainakaan nälkäisenä tästä paikasta tarvinnut poistua, mutta ei myöskään jälkiruualle jäänyt pientäkään tilaa.. 



Oletko sinä käynyt Viikinkiravintola Haraldissa syömässä?

Itselläni oli ihanan rento viikonloppu, miniloma kerrassaan. Kera pitkien aamu-unien, nimittäin en edes muista koska viimeksi olisin herännyt klo9:30. Ja koska meillä asustaa aamuvirkku neiti, niin lähes joka aamu minä olen pystyssä jo seitsemän jälkeen. Tänään sain kuitenkin herkutella pitkillä unilla. Nyt olen valmis ottamaan vastaan uuden alkavan viikon, jonka jälkeen lomaankaan alkuun ei ole kuin kaksi viikkoa. Pian se menee, eikös vaan? Vai oliko se niin, että odottavan aika on pitkä? Mutta eikö myös sanota, että hyvää kannattaa odottaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3