torstai 5. kesäkuuta 2014

Kolmekymmentä.

Tänään oli ihana päivä. Aika lämmin, lämpömittari näytti molemmin puolin kolmeakymmentä. Mutten valita, vaikka paljaat jalat meinasivatkin palaa piha-asfalttiin saati että selkä meinasi palaa terassilautoihin kiinni kun ajattelin heittäytyä hetkeksi selälleni. Mutta mikä ihaninta, pyykit kuivivat ulkona hetkessä! Aika mahtavaa, tää on sitä parasta aikaa mistä mä nautin - helpotusta myös kotitöihin. Paitsi niin, kukahan nuo puhtaanpyykin kasat silittää kodinhoitohuoneen pöydältä? Miten tässä taas näin on käynyt? Miksi olenkaan tehnyt silittämisestä itselleni sellaisen pakkomielteen, etten osaa vain kauniisti viikata vaatteita kaappiin? Miten olenkaan saanut näin isot kasat pyykkejä kasaan? Selitys on helppo, kun ulkona on hyvät ilmat - piha on kunnossa, mutta koti sisäpuolelta räjähtää. Kun taas on huono ilma - kotikin tulee kuntoon. Huomiselle on luvattu vesisadetta, joten taidankin siirtää silittämisen huomiselle. Paitsi että asuinalueellamme on huomenna vuosittaiset pihajuhlat, että siellä menee huomisilta. Ehkäpä sitten lauantaina tai sunnuntaina? Tuskin nuo pyykit tuosta mihinkään karkaavat?

Oliko sielläkin ihana ilma tänään?


Työpäivän jälkeen mikä onkaan ihanampaa kuin nauttia päiväkahvit omalla aurinkoterassilla, joka oli muuten todella hotti! Taisipa siinä kahvin jälkeen hujahtaa myöskin jäätelö viilennykseksi. Tää on muuten aika ihmeellistä miten nämä ilmatkin vaikuttavat työmotivaatioon taikka lomakuumeeseen, nimittäin mitä paremmat ilmat ulkona on - sitä enemmän tämä rouva kaipailee lomalle. Joko tässä pitäisi alkaa laskemaan työpäiviä lomaan? No eikai nyt sentään..

Koska sinä lomailet?


Nappasin kuvan tontin rajalla sijaitsevasta angervopensaasta, kun se niin kauniisti kukki valkoisin kukin. On se kukinto vaan yhtä aikaa kaunis sekä herkkä, sellainen pehmeä vaikutelma. Hyvin paljon saankin iloa luonnosta ja kasveista. Jaksan ihmetellä keväisin luonnon vihertymistä, kesällä kesäkukkien loistoa sekä myöskin syksyisin puiden lehtien värimaailmaa. Puhumattakaan talven puhtaan valkoisen lumen kiillosta kevätauringossa taikka lumen ja valon yhdistymisestä esimerkiksi lumilyhdyn muodossa. Tästä syystä lienee tykkään myöskin kuvailla pieniä yksityiskohtia, ja tallentaa ne kameralle. Ihme pieni hortonomi taitaa minun sisälläni asua.. :D


Viikonloppu näkyy jo! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3