keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Kieloja keskiviikkoon.

Sain kaksi lahjakorttia työasioiden vuoksi Timanttiselle. Päätin tänään nämä lahjakortit käyttää, ja riensin työpäivän jälkeen tutkailemaan valikoimaa. Seisoin kellohyllyllä katsellen Gantin kelloja, jopa sellaista mallia mitä aiemmin olin kovasti halunnut. Mutta se ei tuntunutkaan enää oikealta. Pitkään tutkailin Kalevala Korujen malleja, mutta tuntui ettei mitään sopivaa löytynyt. Taikka välirahaa tulisi laittaa vielä parin satasen verran.. Liekö tässä pian käy niin, että joku toinen saa jotain näillä lahjakorteilla? Etten vaan lankeaisi ostamaan tytöille mitään? Ehkäpä menen toisena päivänä uudelleen ja tutkailen netistä Kalevala Korun- malliston vielä läpi. Ainakaan korviksia ei ole koskaan liikaa? Ehkäpä joku sormus? Tai tarvitseeko edes pitää kiirusta, koska lahjakortit ovat vuoden voimassa?



Kuten suunnittelin ja lupailin, leivoin tänään raparperipiirakan. Ja se oli niin hyvää! Marenki päällä kruunaa koko piirakan, ja eikä ystävän seurassakaan ollut valittamista. Kivahan se on leipoa vaikka mitä, mutta vielä kivempi on löytää apusuita herkkujen syömiseen ettei kaikki jää itsensä varaan. Ja vasta sain ystävältä kutsun kakkukahville, niin nyt oli minun vuoroni - vuoroin vieraissa. :)



Leipominen on mukavaa hommaa, mutta entäpä tämä tiskin määrä? Ja arvaatkaa oliko leipomishetkellä tiskikone tietenkin pesemässä ettei näitä astioita saanut koneeseen suoraan laitettua? No tietenkin. Ehkä yksi mielenterveyttäni ja siisteysajatelmaani järkkyvä seikka on nimenomaan tiskipöytä. Enkä voi sietää tiskialtaassa likaisia astioita. Enkä voi aina ymmärtää miksei tiskikoneeseen ole automatisoitu astioiden tyhjennystoimintoa. Mutta tällaista tämä leipominen on, tiskiä tulee. Helppoa se oli, kun  ei ollut ketään pyörimässä jaloissa taikka levittelemässä jauhoja. Leipojana olen aika tarkka likka.

Ehkä tuttu näky?


Oletko sinä huomannut ulkona kielon tuoksun? Minä olen. Ja tänään nappasin mukaan kimpullisen verran näitä herkkiä kukkia. Kauniita, herkkiä ja samalla voimakkaan tuoksuisia. Jotenkin näistä kielon kukista tulee lapsuus mieleen, muistelen että mummoni piti kovasti kielosta. Ja myöskin äitini piti kielosta, ja sen tuoksustakin. Minäkin kyllä tykkään tästä kukasta kovasti, vaikka allergiselta mieheltäni laitoin nämä turvaan takaterassin pöydälle..



Mukavaa keskiviikkoiltaa!

4 kommenttia:

  1. Kelloja ja korviksia ei voi olla liikaa, siinä olet oikeassa. Muut korut minulla jää pitämättä. Toki rannekorut on myös ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä käytän kaulakoruja paljon, mutta kun niitä on jo jokunen.. Aiempina vuosina olen saanut mieheltäni aina Kalevala Koruja niin niitä on kertynyt. Mistähän se johtuu ettei enää Tuu koruja? Liian monta avioliittovuotta? :D

      Poista
  2. Korviksia ei ole koskaan liikaa, itselläni niitä on aina liian vähän :) Mieti rauhassa, eiköhän jotain kivaa tule vuoden sisällä myyntiin.

    Ihanan näköistä piirakkaa, namnam! En olekaan tuommoista marenkipäällysteistä tehnyt itse koskaan, nyt alkoi tehdä mieli leipomusten pariin, mutta joutuisin syömään sen tulevana viikonloppuna lähes yksin (vain mies kotona ja hän ei ole niin makean perään), joten yritän kanavoida leimopishimon johonkin muuhun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eiköhän jotain löydy - mikäs kiire tässä :)
      Suosittelen testamaan tätä ohjetta!

      Poista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3