maanantai 14. huhtikuuta 2014

Nimmareita ja sadetta.

Tosiaan, lauantaille oli ohjelmaa suunniteltuna kerrakseen. Rento aamu, ja päivällä sitten mentiinkin kerrakseen. Käytiin katsomassa Jäbäleissonin esiintymistä kahden aikaan, ja varsin viihdyttävä tämä olikin. Vaikkakin meidän sijaintimme oli nimenomaan Jäbäleissonin oman tarakan puolella.. kuten kuvasta näkyy, pari muutakin innokasta oli tätä heppua katsomassa.





Ja tietty nimmarit napattiin kotiin mukaan. Saipa napata kuvankin Jäbäleissonin kanssa, ja tietenkin sellaisetkin napattiin. Hauskoja tällaiset tapahtumat, ollaan oltu useampana vuonna katsomassa milloin ketäkin Putouksen hahmoa. Viimeisin taisi olla Jani-Petteri, ihana Iina silloinkin.


Zorropoikamme on melkoinen "läheisriippuvainen" ja yleensä se onkin aivan kyljessä kiinni, tai nukkuu puolittain sylissä / jalkojen päällä. Mahdollisimman lähellä siis kuitenkin. Jos menen sohvalle istumaan, tunkee herra aivan viereen. Jos menen pesuhuoneeseen meikkaamaan, tulee herra unille jalkojeni päälle. Ja edes vessakäyntejä on turha kuvitellakaan yksin, joko Zorro on niin nopea liikkeissään että sujahtaa mennessäni sisälle tai avaa oven kuonollaan. Ja esimerkiksi kun viikonloppuna kirjoittelin blogia, niin Zorro oli tietenkin mukana tässäkin hommassa. Huomaa ihana sekasotku lattialla Zorron leluista sekä juniorin petivaatteista, viikonloppuna voi loikoilla olkkarin lattialla piirrettyjä katsellen. Nää sekasotkut kysyy kuitenkin multa melkoisesti, kun tahtoisin kodin olevan aina tiptop.. Ahistaako teitä muitakin?

Onko teilläkin lapsilla peitot ja
tyynyt mukana olohuoneessa?


Täällä alkoi uusi viikko ankeasti. Aamulla ihan jokaista tässä osoitteessa olisi nukuttanut. Ja nukuttanut. Piti itsekin torkutuksen jälkeen väkipakolla nousta ylös, ja entäpä se ilo kun menen herättelemään neitejä unistaan. Yleensä meillä esikoinen on ensimmäisenä hereillä, mutta eilinen jäänäytöspäivä teki tehtävänsä. Ja enpä minäkään perinteisesti mikään torkutuksen käyttäjä ole, vaan herään ensimmäiseen herätyskellon ääneen. Tänä aamuna kaikki oli jotenkin tahmeaa. Aamukahvin ja lasten kiukkuilujen jälkeen edessä oli koiran ulkoilutus vesisadekelissä. Ihanuutta. No ei muuta kuin sateenvarjo auki ja metsään ulkoilemaan. Koko päivän onkin vettä satanut, ja sateenvarjo on visusti kulkenut mukanani minne vain meninkään. Mutta nythän on vasta maanantai, ja koko viikko edessä - ja pääsiäisvapaat! Mahtista!

Mukavaa viikkoa sinulle!

4 kommenttia:

  1. Kerrassaan hurmaava söpöliini, aivan rakastettava <3.
    Meilläkin peitot tahtoo olla sohvalla, lattialla, siellä sun täällä jne. Itsekin haluaisin pitää yleiset tilat siistinä mutta pitäähän sitä saada asua ja nauttia elosta. Kaikki pisteet sinulle, että laitoit kuvaa ihan oikeasta arjesta. Aine ei tarvitse olla niin stailattua, eiks vaan?
    Meilläkin oli poika aamulla todennut iskälle, että en jaksa lähteä kouluun. Ymmärrettävää, tulivat nimittäin illalla myöhään Rovaniemeltä, väsyneinä ja hieman pahantuulisina.
    Kyllähän me tää viikko vedetään vaikka silmät ristissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pisteistä, todellista arkeahan se on. Joskus kiersikin sellainen haaste todellisesta näkymästä kotona ennen stailausta. :D Mutta kyllä sille en voi mitään että epäjärjestys ahdistaa tai astiat tiskialtaassa.
      Ja kyllä me vedetään tää viikko vaikka silmät ristissä tai päällään, ihan varmasti. Siinä sivussa pari kinderiä nauttien ;)

      Poista
  2. Jäbäleisson oli meidänki nuorimmaisten lasten suosikkihahmo...Joo, kyllä ne lapset kantaa olohuoneeseen milloin mitäkin ja viikonloppuna just tyynyt ja peitot...Joskus meinaa hermo mennä,,kun ne eivät mene takaisin huoneisiin...Mukavaa arkiviikkoa Henna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri!
      Mukavaa viikkoa sinnekin, ja pääsiäisen odotusta :)

      Poista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3