keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Vihertää.

Vaikkakin tämä viikko on melkoista hulinaa, ja tavan viikkoja päivän lyhyempi - on aina aikaa ihastella heräävää luontoa ja sen vihreitä sävyjä. Näin kävi eilen koivujen kanssa. Ihailin niitä, ja oli pakko napata tästä kauniista vihreästä sävymaailmasta muutama kuva. Parina päivänä on ollut pikkusateita, ja niillä on ollut luonnolle ihmeellinen vaikutus. Muutoin ulkoilma on selkeästi viilentynyt esimerkiksi viime viikosta, mistä se muuten johtuu että vapuksi aina tahtoo tulla viileää ja vesisadetta? Luonnon tapa hillitä vapun juhlintaa ja luonnon sotkemista? 

Vaikka eipä sillä, meillä ei ihmeitä suunnitelmia vapun varalle olekaan. Yhteistä aikaa ja ehkäpä vapputivolia. Viime vappuna taisimme olla picnillä ystäväpariskunnan ja heidän lapsensa kanssa, mutta tänä vuonna taidamme vapun viettää omalla perheellä. Tänään hankimme ilmapalloja ja serpentiinejä, ja neidit innoissaan niitä jo paikoilleen virittivätkin. On muuten ensimmäinen vuosi, kun tähän huusholliin ei tullutkaan isoja foliopalloja - neidit eivät enää niitä tahtoneetkaan. Niin ja eilen mieheni kävi hankkimassa esikoisen kanssa naamiaisasut tytöille, ja sainpa minäkin asun - joten eiköhän repäistä ja vedetä illalla asut päälle ja vaikka vähän discoillaan. Niin ja nyt on miehestäni kiinni, kuinka tyytyväisiä vappuilijoita täällä on, nimittäin hänen vastuulleen jätin siman ostamisen..

Mitäs siellä vappuna puuhataan? 





Sain melkein aikaan melkoisen ikäkriisin, kun sukulaisperheessä vietetään ylioppilaslakkiaisia toukokuun lopussa - ollaanko me tosiaan jo niin vanhoja? Uskallanko edes laskea montako vuotta omasta lakituksestani mahtaa olla? Voisiko siitä olla jo 15 vuotta? Niin ja jos ajattelee vuosia eteenpäin, niin viiden vuoden päästä esikoiseni pääsee ripille. Kannattaako näitä vuosia siis edes ajatellakaan? Olisiko kuitenkin parempi elää vain hetkessä ja antaa asioiden lipua murehtimatta miten vuodet vierii?


Jakku - Lindex
Raitamekko - Vila
Kaulakoru - H&M
Korvikset - Timanttiset

Mahtavaa vappua sinulle!

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Koruja.

Niin, varmaan vain minä voin vaihtaa aihetta hetkessä. Se kertookin paljon minusta, ja siitä kuinka paljon tykkään monista asioista. Kuten pystyn vaihtamaan näppärästi aiheen Minna Parikoista Crocseihin, kuten kävi täällä. Musta tuntuu että tälle kesälle on ihan pakko hankkia yhdet Crocsit, sellaiset siistimmät mutta kuitenkin mukavan rennot. Se että pääseekö ne koskaan työkäyttööni, jääkin nähtäväksi. Mutten osaa kyllä edes valita, että millaiset kengät oikeastaan haluaisin, kun on niin monia ihania vaihtoehtoja.

Lisäksi korujen suhteen taidan olla aikamoinen harakka. Vissiin jotenkin jo huononäköinen sellainen, koska olen upeasti rauhoittunut tällä rintamalla. Mutta joskus jos eteeni tulee jotain sellaista, mihin ihastun - se on vain otettava mukaan. Kuten kävi myöskin tämän H&M kaulakorun kanssa, joka on muuten käsintehty. Tähän pistin silmäni itseasiassa kahdella kerralla, enkä uskaltanut jättää söpöliiniä enää hyllyyn - seuraavalla kerralla tuskin näitä olisi ollut minun tuurillani.



Eikö olekin aika upea?

Korujen suhteen minulla on aikamoinen valikoima Kalevala Korun koruja. Olen aivan rakastunut Kalevala Korun mallistoihin, ja erityisesti hopeanvärisenä. Aina silloin tällöin repäisen villin kortin, ja ripustan itseeni pronssisia koruja. Osa näistä pronssista koruista on jo kulkenut mukanani jo rippikouluiästä alkaen. Lisäksi huomenlahjani, jonka sain jo hääpäiväksi kaulaani, on Kalevala Korun mallistoa. Samoin kuin kihlasormuksemme. Silti tykkään välillä myös ostella sieltä täältä kivannäköisiä koruja, on ne vaikka sitten rihkamaa tai mitä lie. Ja yllättävän hyvin ne kestää, eikä hinnoissakaan ole useimmiten mitään moitittavaa - saattaa vaikka parikin lähteä kerralla mukaan. Kivannäköisien "rihkamakorujen" shoppailupaikoista voisin nostaa esille tietenkin H&M:n, mutta myös Gina Tricotista ja Vero Modasta saattaa löytää kauniita yksilöitä.


Niin, ja tämäkin sormus lähti samalla reissulla kaulakorun kanssa kassiin. Sormuksen hinta oli 3,95€ ja on muuten aika hauskannäköinen sormessa. Erilaisten hiuskorujen tehokuluttaja olin aikoinaan, kun minulla oli pitkät hiukset - tällähetkellä voin vain ihailla kaikkia niitä ihanuuksia kaupoissa, ja samalla ihmetellä kotona olevaa pantavalikoimaani. Niitä on tullut hankittua aika lailla. Ehkäpä voin niillä aloittaa hiusteni koristelun, jotta jaksan kasvattaa vielä hetken aikaa. Niin ja mitä hiuksiini tulee, olen päättänyt kokeilla vähän värivaihtelua.. ehkäpä jotain vaaleaa kesää varten? ;)

Mutta, mistä sinä hankit korusi?

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Crocs mietintöjä.

Oletko sinä kaltaiseni, joka tykkää ehkä Crocseista? Niiden kevyydestä ja mukavuudesta? Erilaisista tyyleistä ja väreistä? Itse olen monta vuotta rakastanut Crocs kenkien kevyttä olemusta, sekä innovatiivisuutta kehittää mitä upeampia ja trendikkäämpiä kenkiä. Ja aika monet Crocsin kengät meidän huushollista jo löytyykin, ja ennättänyt myös olemaan. Neitien yksiä kesäsuosikkikenkiä nämä. Eikä koskaan mitään ihan perusmallia, vaan aina mitä ihanempia kenkiä, joita ei ihan jokainen uskoisikaan Crocseiksi. Ollaanpa yllätetty mummikin Crocsien ulkonäöllä, ja hänelle piti myös viime kesänä hakea ihan oma pari.

Koska Jyväskylässä ei ole Crocsin myymälöitä, olemme monella reissullamme napanneet mukaan kengät. Myöskin Crocsin nettikaupasta tilaaminen onnistuu helposti. Viimeisimmät kengät hankin viime vuonna Kuopion Matkuksen Crocs-myymälästä, mutta myös ulkomaan reissulta näistä myymälöistä on lähtenyt mukaan sellaisia yksilöitäkin joita en Suomesta ole onnistunut löytämään. Ja olenpa jopa työkenkinäkin edellisissä työpaikoissani pitää Crocsin tyylikkäitä malleja. Nyt kaipailen minä, ja tytötkin uusia pareja kesään.. 


Yhtenä hyvin vahvana suosikkina on Busy Day-mallisto. Ihastuin itse tähän mallistoon, sekä meneville neideille tämä malli on vahva suosikki. Toinen vahva suosikki omaan jalkaani olisi Strech Sole Flat- mallisto. Kengän pohja joustaa ja antaa periksi uskomattomalla tavalla, ja on ihan tuntuiset jalassa. Molempia näitä suosikkikenkiäni olen päässyt testaamaan liikkeessä, enkä osannut ainakaan sillä hetkellä päättää kumpiko pari lähtisi mukaani. 


Kumpi on sinun suosikkisi?

Mitä taas tulee lasten muihin ihaniin Crocs malleihin, niin ihania kenkäpareja löytyy! Rakastuimme erilaisiin ballerinamalleihin ehdottomasti, ja tuleeko harkita monetko kengät neidit kesäksi tarvitsevat - onko kesäkengät ehkä merkiltään vain Crocs? Tarvitaanko oikeastaan mitään erillisiä sandaaleja? Tämä uutuusmalli on esimerkiksi tyttöjen mieleen, mutta harmiksemme tyttöjen jalankoossa ei tätä mallia enää saa. Kuva tästä ihanasta kengästä alapuolella, kuten toista sandaalimaisesta mallista myös. Ihania, ihania.



Käytetäänkö teilläkin Crocseja?

Kuvat olen lainannut www.crocs.fi osoitteesta.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Nautiskelua.

Aika mahtava sunnuntai. Päätimme pyhittää tämän sunnuntain ihan vapaalle oleskelulle, vapaapäivän nautiskelulle. Jopa yllätykseksi minä pystyin tähän aika hyvin, vaikka mielessä olikin monta juttua. Mutta, eipä sillä, muutama juttu odottaa nyt illan päätteeksi - aloitettakoon ihan järkyttävistä puhtaan pyykin kasoista kodinhoitohuoneen pöydällä - joille tulisi näyttää silitysrautaa. Päätimme kruunata päivän grillaamalla ja kutsumalla appivanhemmat meille syömään, eli tietenkin sosiaalisia suhteita on hyvä hoitaa viikonloppuisin kun viikon arki-illat on aina niin kiireisiä ja aikataulutettuja. 





Mieheni valmisti grillissä esimerkiksi täytettyjä herkkusieniä. Kaupassa olikin melko muhkean kokoisia sieniä tarjolla. Päätimme valmistaa herkkusienet tällä kertaa ilman tuorejuustoa / tahnaa sisällä, jottei sienistä tulisi niin kosteita olemukseltaan. Täytteenä näissä herkkusienissä oli savustettua valkosipulia murskattuna, pekonia ja paprikaa kuutioituna. Lisäksi herkkusienien ympärille kiedottiin pekoniviipaleita ja päälle ripoteltiin juustoraastetta. Toimii hyvin näinkin, suosittelen kokeilemaan.





Kävimme myöskin Jyväskylän Satamassa nauttimassa auringonpaisteessa kahvit ja jäätelöt, ensimmäiset tälle vuodelle. Viime kesänä tämä oli hyvinkin perinteinen paikka mennä istuskelemaan ja nauttimaan jätti-isot jäätelöpallot. Tänä vuonna oli käynyt inflaatio ja pallojen koko oli pienentynyt, mutta kyllä ne olivatkin melkoiset jätit aiemmin hintaan nähden.

Ensi viikolla on vappu. Lisää vapaapäiviä siis tiedossa. Mitähän sitä sitten keksisi? Aika perinteeksi on jo muodostunut tivolissa käyminen vappuna, joten ainakin sinne perheemme suunnistaa. Minä olen huono menemään laitteisiin, joten tytöt voivat kahdelleen käydä tai pyytää isänsä mukaan - minua ei niinkään ne laitteet nappaa. Olen aikoinaan onnistunut saamaan kamalan kammon erilaista laitteista Särkänniemessä kun meinasin (tai ainakin se tuntui siltä) lippua liukkaine housuineni laitteesta. Mutta kivaa silti joka kerta on ollut, ja olen minä ainakin jonnekin laitteeseen uskaltaunut. Vapuksi en ole onnistunut koskaan itse valmistamaan simaa, joten tänäkin vuonna turvaudumme valmiiksi valmistettuun simaan, jota haemme paikalliselta kirkolta. Olen tainnutkin useamman vuoden kannattaakin heidän vappumyyjäisiä. Vappuun kuuluu perinteisesti myös munkit, saapa nähdä pystynkö vastustamaan näitä kiellettyjä herkkuja? Pystyn mä, jos oikein kovasti niin haluan. :) 

Onko teillä vappusuunnitelmia?

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Sun. Shining.

Auton mittari näytti tänään parhaimmillaan +19 astetta. Ihan kuin kesäkeli. Ja sen kyllä huomasin mustan kevättakin kanssa aika pian tänään. Kovinkaan kauaa sitä en päälläni pitänyt auringonpaisteessa, sekä auto lämpeni saunaksi hetkessä auringonpaisteessa. Mutta ei, en valita, nautin. Osaan nauttia lämmöstä, ja valosta. Samoin kuin luonto, päivä päivältä luonto on kauniimpi ja vihreämpi.

Oliko sielläkin upea päivä?


Päivän asu:
Takki - Veromoda
Toppi - Veromoda
Farkut - Mango
Kengät - Citymarket


Samalla kuin esikoinen napsi minusta kuvia ulkona, yhtä aikaa pararazzi katseli olohuoneen ovelta. Zorro. Aikamoista ääntä se pitikin, kun me olimme ulkopuolella eikä mukaan huolittu. Ihan pakko oli napsia kuva tilanteesta, vielä kun olisi äänetkin saanut mukaan taltioitua. Saapa nähdä kuinka tyytyväinen mieheni on, kun poju taltioi kyllä hienosti kuononsa jäljet juuri vastikään pestyyn ikkunalasiin.. 


Tällekin viikonlopulle oli ohjelmaa tiedossa, lauantain varalle oli yhdet 3v-synttärit. Neidit saivat aamuisen kyläreissun jälkeen itse valita itselleen "juhlavaatteet", ja mukavia kokonaisuuksia syntyikin. Esikoinen oli hehkeä kaunis itsensä, ja ottipa lainaan äidin kaulakorunkin synttäreille. Kovasti häntä kiinnostaakin tällä hetkellä minun koruni, ja mieleeni hiipi, jospa joku päivä kävisi kaupungilla katsomassa muutaman korun hänelle vaikkapa Vero Modasta - ja voitais sopia että äitikin voi lainata sitten joskus.. ;) Oikeastaan ainut probleema tuli tänään sukkahousujen kanssa, juniori ei voi sietää sukkahousuja joten koskaan hän ei niitä jalkaansa vedä, kun taas esikoisella ei löytynyt ehjiä kaapista. Mitä voimme tehdä asialle? Käydä ehkä äitin sukkahousuvarastolla? Niin, sieltä löytyi sukkahousut neidille..



Juniori puolestaan on rakastunut peblum-helmaiseen mekkoonsa, ja vielä sen juhliin päällensä vetäisi vaikka saattaa olla että kesällä mekko siirtyy pieneksi jääneiden vaatteiden sekaan. Viimeksi juuri tänään parit housut ja parit neuletakit saivat lähtöpassit neidin kaapista, pieneksi jääneitä.. Oi miksi lasten pitää kasvaa niin nopeaa? Ja mitä ihme kasvuhormoonia juniorissa onkaan, kun tulee niin kiinni siskonsa kasvussa ja on kohta yhtä iso? Vaatteidenkaan suhteen, taikka kenkien, puhutaan lähinnä yhden kokoluokan eroista vaikka neideillä on ikäeroa 2,5vuotta. Noh, jospa neideillä olisi parempi tuuri kasvun suhteen kuin äidillä - ainoastaan 158cm pituutta löytyy tästä pygmistä. :)



Synttäreiden jälkeen pyörähdin keskustassa, oikeastaan juuri niiden sukkahousujen perässä.  Alunalkaen meidän piti juniorin kanssa mennä Jyväskylän Satamaan lettukioskiin, mutta hän halusikin jäädä kotiin leikkimään niin päätin hoitaa tämän asian alta pois. Esikoinen tykkää pitää shortseja, ja niiden alla on suosittua pitää myös sukkahousuja / legginsejä, joten samantien hankin useammat sukkikset. Myös kuvassa näkyvä ihastuttava kukkapanta lähti mukaan H&M:ltä eikä hintaa ollut kuin 3,95€ - Glitterissä hiukan samantyyliset maksaa kuitenkin lähes 10€ enemmän. Erikseen kaupungilta mukaan lähti myös sukkia juniorille, mistähän syystä tällaiset päivittäiset asusteet ovat monesti se heikoin lenkki? Ja mihin se pesukone syö niitä sukkia - monesti pesusta tulee esiin parittomia sukkia? Kutistuuko ne sukat tosiaan pesukoneessa vai edelleenkö juniorin jalka kasvaa älytöntä vauhtiaan?

Itselleni mukaan lähti H&M:ltä mustat housut, joita tosin en mennyt sovittamaan. Virhe! Pääasiassahan laitan lapsetkin aina sovittamaan parit kappaleet samasta koostakin, miksi minä tämän ohitin? Ja tiedän, että on väärin ajatella että jokaisessa mallissa sama koko olisi se oikea, ja kyllähän minun tämä tulisi tietääkin. Samassa koossakin voi olla vaihtelua aivan järkyttävän paljon. Puolestaan taas näissä housuissa, kokolappu ja hintalappu eivät puhuneet koon puolesta samaa kieltä. Ja tietenkin housut jäivät jalkaan vetäessä jumiin.. Joten ei muuta kuin huomenna vaihtamaan oikeaan kokoon nuo housut, vinkkinä vaan sullekin että H&M:llä on tällä hetkellä kaikki housut -30% joten näillekin housuille jäi hintaa vain 10€. 

Onko sinulla yhtä hyvä tuuri?

Hyvää viikonloppua.

Työmatka takana, ja kotona. Aika ihanaa. Vaikkakin olin eilen illalla niin väsynyt, että valmis kaatumaan sänkyyn jo aikaisin. Puoli ysin maissa taisinkin sinne peiton alle kömpiä. Ihan ensimmäisenä kotiin tullessani oli tuliaisten esiinkaivaminen, molemmalle neidille oli jotain kivaa hankittuna. Torstai-ilta oli vapaata ohjelmaa, joten istuimme iltaa ja ruokailimme työkavereiden kanssa Bakersissa - ja tietenkin kuohuviiniä.



Ennen kotiin saapumista nappasin kaupasta mansikkarasian mukaan, espanjalaisia mansikoita, mutta nämä olivatkin melkein yhtä hyviä kuin suomalaiset kesämansikat. Joka kesä meillä kuluu mansikoita melkoisesti, ja tulee tehtyä useampi mansikkakakkukin. Näistä mansikoista ei nyt kakkua tehty, vaan nautitaan sellaisenaan. Ja vaikka mieheni tarjosi kuohuviiniä mansikoiden kaveriksi illalla, olin ihan liian väsynyt. Mutta kyllähän kuohuviinin kanssa sopii mansikat, puhumattakaan vaahtokarkeista..



Esittelin myöskin uudet kenkäni koko perheelle, ja ulkoilutin niitä takaterassille aamuaurinkoon tänä aamuna. On ne vain kauniit. Olen onnellinen. Ja toivon, ettei jokin päivä kumpikaan neideistä tule nämä jalassa vastaan "äiti, katso mä kokeilen sun kenkiä". On meinaan kerran esikoinen meinannut lähteä kaupungillekin minun LV Neverfullin kanssa "mä lainaan sun kassia". Vaikka eipä sillä, kyllä tuolle esikoiselle alkaa jo kelpaamaan minun vaatekaapin vaatteet, varsinkin kun siivosin kierrätykseen vaatteita, niin esikoinen nappasi osan omaan huoneeseensa (ja minä nakkelen välillä niitä pesuun tullessa roskikseen). Ei lienee montaa vuotta tarvii mennä eteenpäin, kuin olevinaan kaikki on yhteistä..?




Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

The kengät.

Helsinkiin saapuessani tyhjensin tavarat autosta hotellihuoneeseen, ja lähdin tallustamaan Helsingin katuja. Kovinkaan kauaa en malttanut pysyä huoneessa paikoillaan, enkä edes purkaa tavaroita kassista. Ulos aurinkoiseen Helsinkiin. Kohteena Aleksanterikatu, ja sen varressa Minna Parikan liike. Aurinko paistoi ja minua hymyilytti. Liikkeseen astuessani olo oli itsevarma "tänään lähden kenkien kanssa kotiin".



Aivan ihania kenkiä kesälle oli tullut, söpöt ballerinat. Nämä oli herkullisen värisiä ja tosi söpöjä, mutten uskaltanut edes kokeilla jalkaani (vaikka mieli teki). Päättäväisenä menin tietylle hyllylle, ja siinä se pähkäily sitten alkoi. Kaksi mieluista kenkämallia - kumpiko?
Ja entäpä se kengän väri? Musta? Musta lakerikenkä? Punainen? Vai joku muu? Myyjä oli aivan ihanan ystävällinen, ja tuki oikeastaan omaa ajatusmaailmaani, sillä kenkien tulisi olla sellaiset mitä käytän eikä niiden tule joutua kaapin hyllylle. Se helpotti värin suhteen valintaa - valitsin mustan. Sitten vielä kahden kenkämallin väliltä sen paremman valitseminen, se oli helppo juttu kenkiä kokeillessani. Kyllä hiukan paksumpi kanta kengässä tuntui paremmalta. Jännitystä toikin se, että mahtaako kenkää löytyä minun jalankoossani, koska osa oli loppuunmyyty ja tulossa vasta ensi viikon lopulla..



Jännä juttu olikin, kun liikkeeseen astui ilmeisesti äiti tyttärensä kanssa. Tytär ihasteli jotain kenkämallia, ilmeisti äiti maksajana ja kauhisteli ääneen "onpa ne kalliit kengät". Mutta äiti lämpeni minun jaloissani oleville kengille niin että innostui itsekin sovittamaan.
" Onpa kauniit kengät jalassa, katso nyt! " En osaa sanoa lähtikö loppujenlopuksi äiti kenkien kanssa, vai saiko tytär myös kengät mukaansa. :) 

Mutta, kuten oli uhonnut "tällä kertaa en tyhjin käsin lähde", niin en lähtenytkään. Juuri haluttu kenkämalli ja koko löytyi, ja kaupat tuli! Lisäksi mukaani liikkeestä lähti vielä anopillekin rahapussi, jota hän oli netistä katsellut. Reissuun lähtiessäni anoppi vielä tokaisi minulle "mennään joku kerta yhdessä Helsinkiin ostoksille" - joo! Ei taida tietääkään millaisia kauppoja löytyy, ja miten nopsaa shoppailut on tehty ja budjetti ylitetty kun minun kanssa lähtee.. :)


Ja nyt, pahoittelen kuvien laatua. Nämä napsittu puhelimellani hotellihuoneen huonossa valaistuksessa, mutta eiköhän pääasia näistä kuvista tule kuitenkin esille. Minna Parikan kassit ovat itsessään jo näyttäviä, puhumattakaan mitä kassissa kannoin pitkin Helsingin katuja ja kauppoja. Muutaman kaupan päätin skipata suosiolla, nyt ei ole mitään sellaista pakollista tai muutoin musthave ostettavaa enkä mene edes itseäni kiusaamaan. Mutta eipä sillä, kyllä jotain keskustan liikkeistäkin tarttui mukaan. Tuliaisiahan ne ostokset tietenkin pääasiassa.. ;)




Tadaa. The box. Tässä ne on. Mun ikiomat. Mun ensimmäiset Minna Parikat. Ja mä lupaan, että en ala niuhottaa ja miettimään että raaskinko pitää näitä. Vaikka mietin sitä jo nyt. Mutta kuten liikkeessä ostaessani sanottiin, näitä kenkiä ei ole tehty kaapissa säilytettäväksi vaan käytettäväksi. Ja minä lupaan käyttää. Ylpeydellä. Ja samalla hiukan ihaillen.




On ne vaan ihanat, eikö?

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Huominen on huomenna.

Huomenna olisi käännettävä työpäivän jälkeen auton nokka kohti pääkaupunkiseutua, ja vieläpä aivan sinne keskustan sykkeeseen - Helsinkiin. Tiedossa olisi loppuviikko töitä Helsingistä käsin, kaksi tiukkaa työpäivää (torstai ja perjantai), mutta samalla niin tiedon/taidon täyteistä päivää. Mutta huomista on odotettu, ja pientä hienosäätöä huomisen aikataulussakin on täytynyt tehdä, jotta ennätän tiettyyn kellonaikaan perille. Ja aivan itsekkäästä ja yhtä aikaa ihanasta syystä minulla on aikataulu perilläoloon. Nimittäin, kyllä te sen tiedätte - ensimmäisten ikiomien Minna Parikoidet hankkiminen. Liike menee kuudelta kiinni, joten kovin myöhään ei lähtöä voi jättää.  




Pakkasin tässä hiukan matkalle mukaan vaatetusta, ja huomasin lähestulkoon kassin sisällön täyttyvän raidoista - taitaa erilaiset raitavaatteet olla nyt mun suosikkivaatteita. Valitettavasti kaikki on niitä vaakaraitoja, jotka ennestäänkin leventää.. Mitä nyt raitoihin tulee, niin eiköhän sitä raitaa kevään mittaan saata löytyä myös hiuksistani - nimittäin jotain piristystä olisi saatava. :)

Eikös sullakin ole raitaa vaatteissa?



Lahjakortin Minna Parikalle olen saanut viime kuussa mieheltäni, kerroin pinkin lähetyksen saapumisesta täällä. Lahjakortti oli todellinen yllätys, koska olen haaveillut omista Minna Parikan kengistä aivan liian monta kertaa - ja kerran ne jalkaanikin sujauttanut, mutta poistunut liikkeestä tyhjin käsin. Niin tai silläkin reissulla olin tainnut jo tuhlata shoppailubudjetin johonkin muuhun liikkeeseen. Muutama asia on sellainen, mitä haluaisin vielä omistaa ennen kuin täytän 40vuotta. Nämäkin Minna Parikat kuuluivat siihen haavemaailmaan, mitä hankin itselleni viimeistään kun täytän pyöreitä. Tiedän, aika pikkumaista ja totaalista materialismia tämäkin, mutta esteetikkona tykkään kaikesta kauniista ja joitain asioita on vain vaikea vastustaa. 

Olenkohan muuten kertonut koskaan, että kuvassa näkyvä Louis Vuittonin Speedy on myös lahja mieheltäni? Taidan olla aika onnekas?