maanantai 17. maaliskuuta 2014

Viikon ystävä.

Noin viikon sisällä olen löytänyt uuden ystävän. Nimittäin Kiilto kodin puhdistaja-aineen, joka sisältää desinfiointiainetta. Kyllä, täällä kovasti desinfioidaan kotia! Ei käy kieltäminen. Mutta ei toivottavasti aivan turhaan. Näyttikin jo viime viikon saldon osalta että vatsa/oksennustauti kaatoi puolet perheestä ja puolet säilyi ilman, mutta uusi viikko antoi uusia haasteita arkeemme. Esikoinen nujertui vatsatautiin myös, joten 3/4 perheestämme on tämä pöpö onnistunut kaatamaan petiin. Kuka on jäänyt ilman tätä epämukavaa pöpöä? Minä. Yöks ja jaiks. Tosiaan vielä minä täällä sitkuttelen ilman pöpöä, voinko olla siis yhtään käyttämättäkään desifiointiaineita? Käsidesiä? Käsien jatkuvaa pesemistä? Ovien, kahvojen, vessatilojen jatkuvaa puhdistamista? Puhumattakaan käsipyyhkeiden kiertonopeudesta tässä huushollissa? Joko olen täysin sinut patjaan olohuoneen lattialla, jossa vain sairastava henkilö vaihtuu välillä? Olenko aivan ylihysteerinen siivousvimmani kanssa nyt? Mutta voinko oikeastaan itse nauttia tällä hetkellä yhtään enempää ulkoiluhetkistä Zorron kanssa, raittiista ilmasta ja pään tyhjennyksestä?



Arkiviikko tosiaan alkoi lupaavasti, auringonpaisteessa kunnes tummia pilviä kertyi talomme yläpuolelle niinkuin vertauskuvallisesti - nimittäin esikoinen valitti kovaa vatsakipua eikä kouluun lähtemisestä tullut mitään. Oli vain ajankysymys koska se jatkuisi muilla ei-niin-mukavilla piirteillä, ja sehän tuli jatkumaan. Joten kaarsin auton keulan kohti kotiin, ja olin kuin bingispallo kahden lyöjän välillä - asiakkaiden ja neidin. Molemmat löivät yhtä kovaa eri suunnista, ja minä pompin mailojen välissä molempiin suuntiin. Jollain ihmeen konstilla onnistuin palaamaan voittajana erilaisten sattumien kautta kotiin, ja olemaan se hyvä äiti. Tästä päivästä tuskin mitään " best mum"- kunniakirjaa saisinkaan, koska en voinut olla hoitamatta päivän asiakkaitakaan. Onnekseni esikoinen on jo niin iso ja fiksu likka, että hyvin tuntui pärjäävän kotona ne hetket ilman minua juniorin kanssa. Mutta se ei poista sitä äidin ikävää ja tuskaa kipeän lapsen puolesta. Onkohan mitään yhtä kamalaa kuin äidin huoli sairaasta lapsestaan?


Kotona ihailinkin kaunista auringonpaisteista maanantaipäivää, ja hengähtelin hiljaisuudessa esikoisen vetäessä uniaan. Kuvan nappasin takapihaltamme, jossa on lumisateen jäljiltä vielä hiukan lunta. Kuitenkin takaterassimme on täysin kuiva jo, tekisikin mieli nostaa jo kalusteet paikoilleen - mutta ehkä vielä hillitsen hetken itseäni. Silti jo haaveilen siitä hetkestä, kun pääsen nauttimaan kahvit terassille kevätaurinkoon. Viime vuonna saimme terassin siihen kuntoon pääsiäiseksi, tosin jouduimme hiukan auttamaan lumien sulamisessa lapioiden kanssa. Mutta onpa kaikesta huolimatta tänään ollut kaunis keväinen talvipäivä! 

Onko muuallakin nautittu kauniista talvipäivästä? 



Oih ja voih. Onneksi huomasin eilen illalla että yöksi on nousemassa pakkasta, ja sain pelastettua narsissit, ainakin osittain kuten kuvassa näkyy ( :D ), nostamalla ne sisälle eteiseen yönajaksi. Mutta unohdin ne aamulla sisälle, joka on toisaalta kyllä hyvä juttu koska ulkona olikin aamulla melko vilpoinen keli - 12astetta, mutta taas toisaalta ei niin hyvä juttu.. Nimittäin väliovi oli unohtunut joltain auki, joltain muulta kuin minulta tietenkin, ja olipa Zorrolla ollut tekemistä aamulle. Kävyt olivat saaneet kyytiä. Kirjaimellisesti. Ja ne olivatkin tuhannen paloissa, missäpä muuallakaan kuin matolla. Tai jos tarkkoja ollaan, niin kahdella matolla. Tuskinpa minua nauratti kotiin tullessani tippaakaan, mutta ensimmäisenä tartuin imuriin ja nostin narsissit käpyineen terassin rappuselle. Tuollaiseen väliaikakäyttöön juniorin käpylajitelma nyt joutui. Mutta ihan oikeasti, katsokaa nyt narsissia - epätoivoista, myönnän. :D


Pysykäähän terveinä!

2 kommenttia:

  1. Pikaista paranemista lapsukaiselle ja voimia koko perheelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon <3 Kyllä silti hymyilyttää ja aurinko paistaa! ;)

      Poista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3