torstai 23. tammikuuta 2014

Not my day.

Näistä päivistä voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Välillä näitä päiviä on enemmän, ja välillä vähemmän. Monesti puhutaan, että perjantai 13.päivä on epäonnenpäivä - mutta miksi sitä epäonnea on muinakin päivinä? Mistä se johtuu, kun välillä tuntuu että yllä on epäonnen musta pilvi? Jo tästä aamun kuvasta voi päätellä ettei tämä päivä muutoinkaan mennyt ihan putkeen.. 


Aamu alkaa lähes myöhästymisellä ensimmäisestä tapaamisesta. Myöhästyminen kuitenkin kuuluu aamuun, nimittäin esikoiseni myöhästyi koulubussista - kurvattuani pysäkille bussi lähti, kuinka mukavaa.. Autoon hypättyäni huomaan että mukana on väärä puhelin, ei siis työpuhelin. Eikun oikea puhelin hakemaan, jotta työnteosta tulisi edes jotain. Ainakin voisi olla yritystä. Työpäivän aikana sovitut asiat saavat uudenlaisia käänteitä, ja huomaan istuvani autossa pitkiäkin hetkiä. Onnekseni autossa on kuitenkin webasto, mukavan lämmin. Laitan parkkikiekon, kello 14 mukaan mitä kello sillä hetkellä on. Palaan autolleni, tuulilasissa on parkkisakko: " väärä saapumisaika". Tarkistan, kyllä kiekko on paikoillaan. Ja todellakin aika on väärä - olin ruuvannut 4 kohdalle eli klo16:n. Typerä turha sakko.

Kotiin tullessani koti on kylmän tuntuinen. Minua vilukissaa tuntuu paleltavan talvella lähes aina, ja kotona alle 22 asteen lämpö ei riitä minulle. Mieluummin lähempänä lämpöasteita 24 on minun mieleeni. Sovitusti takkapuut eivät odota kotona sisällä. Ärsyttää. Eikä myöskään "seuraavan kerran" takan putsaaminen tuhkasta ole ollut vielä ajankohtainen? Ai eikö? Takka tuntuu olevan tulvillaan tuhkaa. Haen varastosta tavallisen imurin ja tuhkaimurin, ja alan hommiin. Ketuttaa. Tuhkaimuri jää tukkeeseen. Tavallisen imurin pussi on heti aloittaessani täynnä, eikä se ime ollenkaan. Mahtava fiilis! Ainakin sain upean sotkun aikaan. Tuhkat lattialla ja kaikki levällään, ja keskeneräisenä. En kuitenkaan lannistu, vien imurit pois silmistäni ja laitan takkaan tulet. Jatkan myöhemmin projektia, nyt hengittelen ja rauhoitun takan lämmössä. Hetken aikaa. Selkäni kääntäessä ja kahvikupin käteen saadessani koiranpentumme on päättänyt käydä nuuskimassa tuhkia lattialla, korostan että valkoinen koira.. What a day, but not my day! :)  



Ilona kuitenkin on se, että olemme saaneet heittää hyvästit sanomalehdille lattioilla ja vihdoinkin koiramme on sisäsiisti. Zorro on myös hoksannut katsella olohuoneen ikkunoista ja terassin ovelta ulos, niinkuin näissä kuvissa kiinnostuneena katseli juniorin leikkejä ulkopuolella. Nostan lapsille hattua, miten ne tarkenevatkin tuolla ulkona pakkasessa - minä kun en edes koiran kanssa lenkille suostu lähtemään, vain pikaisesti tarpeiden teon ajan viihdyn ulkona..


Kyllä se kevät sieltä pian tulee,
eikö tulekin?

4 kommenttia:

  1. Onneks huono päivä on nyt ohi ja viikonlopun on pakko mennä paremmin :). Onpa Zorro jo iso poika muuten!

    Käypä mun blogissa ja osallistut säkin haasteeseen :)!

    VastaaPoista
  2. Voi Zorroa :) Tiedän hyvinkin nuo päivät, ne ei oo kivoja. Kivaa oli kun kävit piristämässä mun päivää!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3