keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Kaunista.



Juniorin huoneen sisustusuudistus on käynnistynyt hitaan puoleisesti, mutta kuitenkin edes vähän jotain. Kattokruunu, jonka piti olla vain väliaikainen, riippui paikoillaan kolme vuotta, kunnes sai nyt lähdön uuteen kotiin. Jännä juttu, miten sitä osaakin olla saamaton - väliaikaisesta tuli pysyvää. Tilalle kuitenkin saapui kristallinen uusi lamppu neidin huoneeseen, joka antaa mukavasti valoa ja kimallusta huoneeseen. Tämä lamppu olikin löytö Kodin1:stä, josta se lähti kotiimme 60€ hintaan (149€ norm.).


Mitäs tykkäätte?
Eikö olekin ihan magee?

Lisäksi neiti toivoi mustaa värimaailmaa, ja tilasimme useammankin taulun mustilla kehyksillä - tällä viikolla saapui jo ensimmäinen taulu. Täytyy sen verran tuon taulun sanoista sanoa, että ne kolahtavat minuun. Kyseinen Michaelin kappale on koskettava, ja nuoruudessani tykkäsin siitä erityisen paljon. Projektina kotona olisikin taulun kiinnittäminen nyt seinälle, missähän mahtaisi olla oikea paikka? Ja toisaalta olisiko hyvä syy malttaa tämän taulun kanssa, kun kerran muutama muukin taulu on tulossa tähän samaan osoitteeseen - neidin huoneeseen? Jospa sitten kerralla mallaisi kaikki paikoilleen? Jospa jo samalla vaihtaisi kehyksiinkin uudempia valokuvia?


Onkohan minulle kuitenkin suurin juttu nyt se, että asennoidun siihen että huoneessa asustaa teinityttö? Huoneeseen siis muutosta on saatava, katsotaan mitä saadaan aikaan, ehkei kuitenkaan tapetointia vaikka neiti jo sellaisestakin jotain väläytti! Huh huh, taitaa neidistä tulla samanlainen kuin äidistään.. Mutta miksi minulla pitääkin yhtä aikaa olla monta projektia käynnissä, se meidän makuuhuonekin kun pitäisi jotenkin uusia - sängynpäätyä edelleen odotellen. Onhan jo mitatkin valmiina päätyä varten, mutta tarvikkeet onkin jo toinen juttu. :) Onko siellä muuallakin saamattomuutta liikkeellä?

Nappasin tänään työpäiväni aikana muutaman kuvan kauniista talvisesta luonnosta täällä keski-suomessa. Minun mielestäni luonto pakkaslumen peitossa ja kaunis auringonpaiste sai mielenkin hymyilemään. Vaikka minusta tuntuukin, että päivät hujahtavat aivan liian nopeaa ja väsymys painaa iltaisin niin että tekisi mieli vain painua peiton alle - niin kyllä auringosta energiaa kummasti saa. Odotan että pakkaset hiukan heltyisivät, jotta pääsisin tuonne kevätaurinkoon nauttimaan laskettelusta lähirinteissä. Eipä meinaan ole vielä onnistunut kiireiltä tuo laskettelukaan. Mutta vielä on talvea jäljellä, ja viikonloppukin pian edessä! :)





Aurinkoista viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3