perjantai 4. lokakuuta 2013

Yllätys postilaatikossa.

Perjantai on pelastettu! Ja viikonloppukin on ihan ovella.. 


Musta tuntuu että olen tämän viikon mennyt ns.matalapaineella. Omassa asenteessakin olisi saattanut olla korjaamisen varaa. Jostain syystä syksy saa monesti apeaksi, itseni se sai muistelemaan omaa äitiäni. Sitä kautta minut valtasi aivan kamala ikävä, ja tänä aamuna työpäivän alkaessa olikin paljon tehtävää että sain itseni pysymään kasassa. Oman äitini poismenosta on nyt neljä vuotta. Silti mikään tai kukaan ei voi korvata omaa äitiä, tai viedä sitä ikävää pois. Vaalinkin kauniita muistoja rakkaudella, ja niihin on kiva palata. Se on muuten jännä tuo muisti, miten sieltä nouseekin esille hyvinkin vanhoja asioita ihmeellisissä tilanteissa. Esimerkiksi monet tuoksut saattavat tehdä kepposia muistille.

Viikonloppu on edessä, sekä mukavat synttäritkin tiedossa. Kuitenkin todellisena pelastajana perjantaifiilikseeni oli yllätys postilaatikossa..



Nimittäin siellä oli Jukka Pojan kokoelmalevy. Ja vieläpä nimikirjoituksella. Ai jai, kyllä nyt hymyilyttää. Ja välittömästi nappasin levyn mukaani autoon. Sitä kuunnellen, ja omaa ääntä mukana käyttäen, päivä sujui mukavasti.

 Ain laulain työtäs tee.. :) 

2 kommenttia:

  1. Minun isän kuolemasta on jo 16 vuotta ja minullekin kauhea ikävä, kun kuuntelin Kristan (euroviisuedustajan) uusinta, herkkää kappaletta. Onneksi meillä on ne muistot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se kappale kuunneltava. Miten herkkä ja kaunis.

      Poista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3