tiistai 17. syyskuuta 2013

Life is good.

Life is good. Tämä taulu on eteisemme seinällä ja vastaanottaa sekä perheemme että vieraamme. Se kuinka hyvä elämä on, siihen vaikuttaa mielestäni monta asiaa. Yhdessä tärkeimmässä roolissa on kuitenkin oma asenne. Elämä on tehty elettäväksi, mielestäni hetkessä tulisi elää ja nauttia elämästä. Aina ei välttämättä ole ruusuista kulkea, ja välillä on syviäkin kuoppia.


Hyvään elämään kuuluvat ystävät, ja se on aina yhtä yllättävää kuinka ystävä voikaan tuntea sinut hyvin. Ystäväni toi yllätyksenä viikonloppuna hopeatoffeeta tuliaiseksi minulle, aika ihanaa. Olenkin tätä jonkun verran yrittänyt saalistaa.. Tähän vanhaan tuttavuuteen en olekaan vielä ruokakaupan puolella lainkaan törmännyt, vaikkakin kuulemma R-Kioskien valikoimasta tätä herkkua tuntuu löytyvän. Ja olenpa minäkin saanut jo nauttia tästä herkusta.. Iskeekö hopeatoffee sinuun?


Suurta iloa työpäivän jälkeen aiheuttaa tämä pieni karvainen ihanuus. Coton-koiramme Zorro, joka on nyt kymmenisen viikkoa vanha. Kovasti poju kasvaa ja vauhti kasvaa samaa tahtia, ainakaan energia ei tunnu tästä kaverista loppuvan kovin helpolla.. Vekkuli karvapallonen tämä on, mutta kun Zorron pesettää niin poju on kyllä aika pieni tuon muhkean karvakerroksen alta. Ja karva imee aikamoisesti vettä - föönillä on todellakin käyttöä pesun jälkeen. Kun karva kasvaa, se vaatii aikamoisesti hoitoa ja näin ollen aikaa - mutta poju näyttää nauttivan harjaamisesta /kampaamisesta. Pienestä alkaen pitää totuttaa kaikkeen.. ;)



Tämä pojumme onkin hyvin kotiutunut perheeseemme. Tottunut lasten ääniin, toistuviin lapsivieraisiin. Automatkailuun, jäähalleiluun sekä huomion keräämiseen. Itse törmään toistuvasti ihmisten ihmettelyyn  "sehän on kuin lelukoira". Tällä pojulla kuitenkin riittää menoa ja vilskettä, ja ääntäkin nykyään jo pääsee. Puruluita meillä tuntuu kuitenkin menevän, hampaita taitaa poju tehdä - ja tykkääkin tarttua sukista/housunlahkeista mielellään kiinni, mutta se ei ole ollenkaan luvallista. Pyrimmekin aina laittamaan suuhun purulelun / puruluun tilalle. Huonekalut ovat ainakin toistaiseksi saaneet olla rauhassa Zorrolta, mutta sohvalla olevat viltit ja päiväpeitot sen sijaan ovat saaneet kyytiä - niitä on vissiin mahtavaa saada nyhtää hampaillaan. Harmi vaan kun ollaan niin skarppina aina komentamassa. Muutamia temppuja poju on jo oppinut, pyynnöstä istutaan ja annetaan tassua. Pieni kiusankappale Zorro osaa myös olla, kuljettaa mielellään tavaroita hampaissaan huoneista toiseen. Esimerkiksi ison kylpypyyhkeenkin poju on kuljettanut pesuhuoneesta aivan toiseen huoneeseen - sitkeä ja päättäväinen tapaus siis!

Odotan innolla, kun Zorro kasvaa ja pääsemme pidentämään lenkkejämme. Tästä pojusta saan varmasti hyvän lenkkikaverin pururadalle tulevaisuudessa!

2 kommenttia:

  1. Hopeatoffeet olivat juuri niin hyviä kuin muistinkin :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä! Sielläkin oli maisteltu niitä ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3