lauantai 24. elokuuta 2013

Zorro.

Jännä päivä! Tätä on odotettu sekä jännitetty, varsinkin eilen illalla oli vaikea saada unesta kiinni ja tänään aamulla me perheen naiset olimme jo puoli seiskan aikaan hereillä. Aamulla pitikin puuhata jotain että aika juoksisi eteenpäin nopeammin. :)

Tänään oli tosiaan sovittu päivä koiranpentumme kotiuttamiseen. Uusi perheenjäsenemme koiramme Zorro on siis rodultaan Coton de Tulear, puhutaan Cottoneista. Koiranpentumme me otimme Suankroopin kennelistä. Kyseessä on siis hyvin pehmeäkarvainen rotu, jonka turkki vaatii huolenpitoa ja aikaa mikäli sen pitää pitkänä. Cottonin karvan voi myös ajaa lyhyeksi, mutta pitää huomioida että rodulla ei ole pohjavillaa eli talvella on ehkäpä tarpeen erilaiset asusteet. Itsessään rotuna Cotton on lapsiperheeseen ja jopa allergiaperheeseen sopiva. Rotu on leikkisä ja puhutaanpa siitä joskus klownimaisenakin rotuna..:)


Toppi - Vero Moda
Maksihame - H&M
Laukku - LV

Lähdimme ajelemaan Ylöjärvelle koiraamme hakemaan, menomatkalla pohdimme vielä nimivaihtoehtojemme välillä mutta päätimme että hänen nimekseen jää Zorro. Olemme puhuneet jo tähänkin saakka Zorro-nimestä, niin se tuntui luontevimmalta.


Zorro matkusti kuljetuskopassa automme takapenkillä. Syntymäkodistaan hän sai mukaansa palasen punaisesta huovasta, jossa on tuttuja tuoksuja ja myöskin puruluun matkalle. Kotimatka luoksemme sujui vaihtelevalla menestyksellä, ja loppumatkan miehenikin istui takapenkillä. Zorro oli itkuinen ja rauhoittui mieheni sylissä itkultaan ja vapinaltaan. Unta kuitenkaan automatkalla ei kovinkaan monia minuutteja tainnut pojulle tulla.



Entäpä ensimmäiset hetket kotonamme? Laskin Zorron kopastaan ulko-ovellamme, ja hän tassutteli ihmetellen kotiimme. Ainakaan omaa tilaa tai rauhaa poju ei tuntunut saavan ensimmäisenä päivänä, tytöt olivat todella kiinnostuneita ja lumoutuneita Zorrosta. Itsekin olen aivan myyty tästä söpöliinistä! <3




Kaikki ihmettelemme tätä ihanuutta kotonamme, ja jännitämme vielä miten unipaikat ensi yölle muodostuvat. Innostusta meiltä keneltäkään ei puutu, ja ahkeramme nostammekin pojun ulos tarpeilleen mikäli merkit siltä näyttävät. Eipä sillä, parit pikkupissatkin ovat lattialta siivoutuneet jo. Puhumattakaan siitä että sain myös tässä innostuksessa pesuhuoneen ovesta päähäni! Kyllä! Mieheni oli menossa pesuhuoneeseen ja katseli Zorroa perässään, minä taasen roikuin sängynreunalta ulottuakseni rapsuttamaan ja.. PAM! Aikamoinen kolahdus, kipu ja itku. Mutta silti, olen ylpeä ihanuudestamme vaikka omistankin tällä hetkellä kuhmun otsassani! :D

Rakastan Rakastan. Tervetuloa kotiin Zorro!

8 kommenttia:

  1. Awwwww <3 Mun sydän sulaa! Niin suloinen! <3 Oispa ihana päästä nuuhkimaan ihan livenäkin!
    Puhallus sun kuhmulle :P

    VastaaPoista
  2. Auts, kuulostaa kipeeltä sun kommellus! Ja Zorro on niin suloinen <333

    VastaaPoista
  3. Ompas suloinen pikku-kaveri! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suloinen on, katsotaan mikä riiviö sieltä vielä kuoriutuu ;)

      Poista
  4. Voi että miten söpö <3<3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3