tiistai 27. elokuuta 2013

Puppy in the house.


Elämää koiran kanssa. Koiranpentu on talossa. Uusia tapoja, uuden oppimista. Koiranpennun kanssa eläminen herättää monenlaisia tunteita, ja jossain määrissä voi verrata pienen lapsen syntymään. Tarkoitukseni ei ole mitenkään verrata tai laittaa kotieläintä ja lasta samalle viivalle, vaan se miten molemmat laittavat aikuisen valvomaan ja pitämään huolta. Koira vastuuttaa paljon, koira ei osaa sanoa koska on vessahätä. Koira ei osaa pyytää ruokaa tai sanoa kun on uniaika. Ja ainakaan meidän koiranpentu ei vielä taida edes tajuta milloin on päivä ja milloin on yö. Itse olenkin ollut todella aktiivinen nimenomaan sisäsiistiksi opettamisen kanssa, ja nyt käyttänyt myös ensimmäisinä öinä tarpeillaan ulkona. Tänään päätin että se loppuu, jotta koira ei myöskään opi siihen että yöllä pissataan ja piristytään, vaan että yö on nukkumista varten. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta jännästi yöllä herätessäni sitä muistuu mieleen lapsien vauva-ajat. Minua ei ole tehty valvomaan yöllä, vaan nukkumaan, muutoin olen aamulla todella väsynyt ja saan helposti pääni valvomisesta kipeäksi. Yöheräämiset ovatkin olleet minun heikkouteni lasten vauva-aikoinakin. Olen nyt kolme yötä nukkunut olohuoneen lattialla patjalla, kaipaan jo hiukan omaan pehmeämpään sänkyyni. Mahdanko kaivata sitä itsekästä omaa aikaani - että voinkin mennä unille kun siltä tuntuu? Koiraherramme on tottunut olemaan hereillä vielä klo23 aikoihin, kun minulla taas se monesti on jo unillemenoaika, puhumattakaan että vielä useammin olen jo nukkumassa tuolloin..



Muutoin pieni koiramme on ollutkin varsinaisen reipas, vaikkakin hiukan huono syömään -liekö sitten johtunut jonkun sortin eroahdistuksesta? Pienellä auttamisella, käden kautta makupalojen antamisella on Zorro uskaltautunut ruokakupille itsekin. Se että koiralle paikka on uusi ja että perheen tavoille oppiminen ottaa varmasti aikansa, niin kyllä pienen koiranpennun kanssa itsekin oppii uutta.  Toisaalta lapsillakin on uuden oppimista koiranpennun kanssa, ja onneksi (oi onneksi!) alkuinnostus on hiukan laantunut, eikä Zorron perässä koko ajan roikuta. Kummasti meinasi kiristää hermoja sekin jatkuva saman toistaminen tytöille siitä, että a) koiraa ei juosta karkuun, b) ei äkkiliikkeitä, c) koiranpennun on annettava nukkua, d) pienet tavarat pois lattioilla jne jne. Listaa voisi jatkaa todella pitkälle. Ja siihen kuuluisi monta aikuisen tuhahdusta väliin. Nyt vihdoin tänään on ensimmäinen päivä, kun Zorro saa nauttia päiväunistaan rauhassa ja tytöt viihtyy Zorron kanssa ulkona nurmella peuhaten. Eipä sillä, esikoinen mielellään käyttääkin pojua ulkona tarpeilla ja kerää myöskin suuremmat tarpeet siivoten ne roskiin. Reipas koira-apulainen siis!


Etukäteen piirsin mieleeni monta uhkakuvaa kotonamme pienelle pennulle, lähinnä mitä se voisi terrorisoida. Okei, yöunieni terrorisoinnista tuli totta. Hyväksyn asian, ja hyväksyn myös sen, kuinka kauniisti Zorro osaa sulkea silmänsä kun puhutaan nukkumisesta. Ja tykkään siitäkin, miten Zorro kyhnää lähellä ja miten ihanan pehmeä turkki onkaan. Kaikenkaikkiaan siis tältä koiralta ei meidän perheessä rakkautta tule puuttumaan, me kaikki olemme aivan Zorron lumoissa. Mutta, entäpä se terrorisointipuoli? Ensimmäisenä ajattelin, että koiranpentu repii nukkamattojamme. Jep, sitä se tekee. Mutta olimme ennakkoviisaita ja vaihdoimme uusimmat matot pois lattioilta. Vaikka siltikään mattojen repiminen ei ole sallittua, vielä kun koiranpennun hampaat ovat kuin pienet neulat ja saavat varmasti helposti tuhoa aikaan. Koiranpentu kokeilee hampaita nahkasohviimme? Kyllä, sitäkin Zorro on jo tehnyt. Ja jotenkin siinä vaiheessa omassa väsymystilassanikaan minulla ei ollut niinkään tärkeää onko yö vai päivä, mutta sitä en voi sallia.. Myöskin sohvilla olevat vilttimme saavat melkoista kyytiä, niitä on kiva vetää alas.. Keittiöntuolien jalat menevät helposti myös suuhun, puhumattakaan meidän jaloista! Varpaat ja nilkat! Namii! Niissä tämä herra tykkää roikkua, joten puruleluilla onkin todellinen tarve tässä huushollissa.


2 kommenttia:

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3