keskiviikko 28. elokuuta 2013

Rigaan.

Työmatka lähestyy, se olisi tällä kertaa lähtö Rigaan huomenna aamulla. Jostain syystä pakkaaminenkin meinasi jäädä viime tingalle, ja sitten olikin lento Tikkakoskelta kohti Helsinkiä. Huomenna olisi aikainen lähtö puolestaan Rigaan. En ole koskaan käynyt Rigassa, joten innoissani lähden tutustumaan tähän paikkaan. Meillä on aktiviteettia luvassa myös meren rannalla, joten pääsen tällä kertaa upottamaan varpaani myös meriveteen. Myös gaalapuku/puvut ovat pakattuna laukkuuni, molemmat siis todellakin, koska en osannut päättää laittaisinko pitkää vai lyhyttä mekkoa.. Mitä mieltä sinä olet? Laittaisinko lyhyen vai turvaudunko pitkään mekkoon?

Rigassa hotellimme on Balticbeach, joka on ihan meren rannalla. Kaikenkaikkiaan hotelli itsessään tarjoaa jo paljon kaikenlaista, saapa nähdä ennättääkö pulahtaa Spa-osastolle tai muuta..




Löysin tänään Lindexiltä ihanan valkoisen "Holly&Whyte" laukun, jota olin aiemminkin katsonut mutta nyt päätin sen napata matkalle mukaan. Laukkuun sujahtavat näppärästi tietokoneeni ja ipadini myös. Aiemmin olin hankkinut bleiserin kanssa valkoisen topin ja pitkänmallisen korun Veromodasta.

Esikoiseni varmasti auttaa Zorron hoidossa kotona, joten pystyn lähtemään huojentuneena reissuun. Niin ja mieheni on myös loppuviikon "isyyslomalla" Zorron kanssa.. :)






Sain tänään kävelykadulla Salsastudiolle tutustumislapun, jolla pääsee 26.8-2.2 tanssitunnille 5€:lla. Tähän aion kyllä todellakin tarttua. Olen yrittänyt pähkäillä uutta harrastusta, koska salille meno ei vain ole enää se minun juttuni. Ja toisaalta juokseminenkaan ei anna ihan sitä koko iloa liikkumisesta. Harrastin erityisesti nuoruudessani vahvasti tanssia, joten tämä tuli hyvään saumaan. Ryhmäliikuntatunneillakin Zumba on ollut yksi suosikkejani, joten ainakin lajitarjonta on juuri minun makuuni. Zumbaa, Salsaa, Reggaetonia, Streetdancea ja Bollywoodia. Bollywoodia! Sinnekö siis?
Onko sinulla kokemusta SalsaStudiosta?


Iloista loppuviikkoa!

Tuliaisia.


Minulla on aika mahtava anoppi, joka muistaa minuakin monesti. Eikä läheskään aina ole syytä muistamiselle. Anoppini palasi viikonloppuna lomamatkalta Kreikasta, ja sain tuliaisia lentokoneesta. Artisan beasads- nimisen korurasian.


Rasia piti sisällään korukellon, rannekorun ja roikkuvat korvikset. Kokonaisuus oli kaunis, ja varmasti tulee käyttöön! Koruilla on yhden vuoden takuu ja ne on valmistettu polymeerisavesta, tämä kokonaisuus löytyi siis lentokoneesta.

Itse lähden huomenna Rigaan työmatkalle, joten minäkin pääsen tuliaisostoksille. Harmikseni aikataulu on sen verran tiivis loppuviikon ohjelmalle (ja juhlinnalle) että en taida päästä kauppakadulle kuitenkaan Rigassa, vaikkakin hotellimme lähellä onkin jokin kauppakeskus 50m päässä..?! :D

tiistai 27. elokuuta 2013

Puppy in the house.


Elämää koiran kanssa. Koiranpentu on talossa. Uusia tapoja, uuden oppimista. Koiranpennun kanssa eläminen herättää monenlaisia tunteita, ja jossain määrissä voi verrata pienen lapsen syntymään. Tarkoitukseni ei ole mitenkään verrata tai laittaa kotieläintä ja lasta samalle viivalle, vaan se miten molemmat laittavat aikuisen valvomaan ja pitämään huolta. Koira vastuuttaa paljon, koira ei osaa sanoa koska on vessahätä. Koira ei osaa pyytää ruokaa tai sanoa kun on uniaika. Ja ainakaan meidän koiranpentu ei vielä taida edes tajuta milloin on päivä ja milloin on yö. Itse olenkin ollut todella aktiivinen nimenomaan sisäsiistiksi opettamisen kanssa, ja nyt käyttänyt myös ensimmäisinä öinä tarpeillaan ulkona. Tänään päätin että se loppuu, jotta koira ei myöskään opi siihen että yöllä pissataan ja piristytään, vaan että yö on nukkumista varten. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta jännästi yöllä herätessäni sitä muistuu mieleen lapsien vauva-ajat. Minua ei ole tehty valvomaan yöllä, vaan nukkumaan, muutoin olen aamulla todella väsynyt ja saan helposti pääni valvomisesta kipeäksi. Yöheräämiset ovatkin olleet minun heikkouteni lasten vauva-aikoinakin. Olen nyt kolme yötä nukkunut olohuoneen lattialla patjalla, kaipaan jo hiukan omaan pehmeämpään sänkyyni. Mahdanko kaivata sitä itsekästä omaa aikaani - että voinkin mennä unille kun siltä tuntuu? Koiraherramme on tottunut olemaan hereillä vielä klo23 aikoihin, kun minulla taas se monesti on jo unillemenoaika, puhumattakaan että vielä useammin olen jo nukkumassa tuolloin..



Muutoin pieni koiramme on ollutkin varsinaisen reipas, vaikkakin hiukan huono syömään -liekö sitten johtunut jonkun sortin eroahdistuksesta? Pienellä auttamisella, käden kautta makupalojen antamisella on Zorro uskaltautunut ruokakupille itsekin. Se että koiralle paikka on uusi ja että perheen tavoille oppiminen ottaa varmasti aikansa, niin kyllä pienen koiranpennun kanssa itsekin oppii uutta.  Toisaalta lapsillakin on uuden oppimista koiranpennun kanssa, ja onneksi (oi onneksi!) alkuinnostus on hiukan laantunut, eikä Zorron perässä koko ajan roikuta. Kummasti meinasi kiristää hermoja sekin jatkuva saman toistaminen tytöille siitä, että a) koiraa ei juosta karkuun, b) ei äkkiliikkeitä, c) koiranpennun on annettava nukkua, d) pienet tavarat pois lattioilla jne jne. Listaa voisi jatkaa todella pitkälle. Ja siihen kuuluisi monta aikuisen tuhahdusta väliin. Nyt vihdoin tänään on ensimmäinen päivä, kun Zorro saa nauttia päiväunistaan rauhassa ja tytöt viihtyy Zorron kanssa ulkona nurmella peuhaten. Eipä sillä, esikoinen mielellään käyttääkin pojua ulkona tarpeilla ja kerää myöskin suuremmat tarpeet siivoten ne roskiin. Reipas koira-apulainen siis!


Etukäteen piirsin mieleeni monta uhkakuvaa kotonamme pienelle pennulle, lähinnä mitä se voisi terrorisoida. Okei, yöunieni terrorisoinnista tuli totta. Hyväksyn asian, ja hyväksyn myös sen, kuinka kauniisti Zorro osaa sulkea silmänsä kun puhutaan nukkumisesta. Ja tykkään siitäkin, miten Zorro kyhnää lähellä ja miten ihanan pehmeä turkki onkaan. Kaikenkaikkiaan siis tältä koiralta ei meidän perheessä rakkautta tule puuttumaan, me kaikki olemme aivan Zorron lumoissa. Mutta, entäpä se terrorisointipuoli? Ensimmäisenä ajattelin, että koiranpentu repii nukkamattojamme. Jep, sitä se tekee. Mutta olimme ennakkoviisaita ja vaihdoimme uusimmat matot pois lattioilta. Vaikka siltikään mattojen repiminen ei ole sallittua, vielä kun koiranpennun hampaat ovat kuin pienet neulat ja saavat varmasti helposti tuhoa aikaan. Koiranpentu kokeilee hampaita nahkasohviimme? Kyllä, sitäkin Zorro on jo tehnyt. Ja jotenkin siinä vaiheessa omassa väsymystilassanikaan minulla ei ollut niinkään tärkeää onko yö vai päivä, mutta sitä en voi sallia.. Myöskin sohvilla olevat vilttimme saavat melkoista kyytiä, niitä on kiva vetää alas.. Keittiöntuolien jalat menevät helposti myös suuhun, puhumattakaan meidän jaloista! Varpaat ja nilkat! Namii! Niissä tämä herra tykkää roikkua, joten puruleluilla onkin todellinen tarve tässä huushollissa.


lauantai 24. elokuuta 2013

Zorro.

Jännä päivä! Tätä on odotettu sekä jännitetty, varsinkin eilen illalla oli vaikea saada unesta kiinni ja tänään aamulla me perheen naiset olimme jo puoli seiskan aikaan hereillä. Aamulla pitikin puuhata jotain että aika juoksisi eteenpäin nopeammin. :)

Tänään oli tosiaan sovittu päivä koiranpentumme kotiuttamiseen. Uusi perheenjäsenemme koiramme Zorro on siis rodultaan Coton de Tulear, puhutaan Cottoneista. Koiranpentumme me otimme Suankroopin kennelistä. Kyseessä on siis hyvin pehmeäkarvainen rotu, jonka turkki vaatii huolenpitoa ja aikaa mikäli sen pitää pitkänä. Cottonin karvan voi myös ajaa lyhyeksi, mutta pitää huomioida että rodulla ei ole pohjavillaa eli talvella on ehkäpä tarpeen erilaiset asusteet. Itsessään rotuna Cotton on lapsiperheeseen ja jopa allergiaperheeseen sopiva. Rotu on leikkisä ja puhutaanpa siitä joskus klownimaisenakin rotuna..:)


Toppi - Vero Moda
Maksihame - H&M
Laukku - LV

Lähdimme ajelemaan Ylöjärvelle koiraamme hakemaan, menomatkalla pohdimme vielä nimivaihtoehtojemme välillä mutta päätimme että hänen nimekseen jää Zorro. Olemme puhuneet jo tähänkin saakka Zorro-nimestä, niin se tuntui luontevimmalta.


Zorro matkusti kuljetuskopassa automme takapenkillä. Syntymäkodistaan hän sai mukaansa palasen punaisesta huovasta, jossa on tuttuja tuoksuja ja myöskin puruluun matkalle. Kotimatka luoksemme sujui vaihtelevalla menestyksellä, ja loppumatkan miehenikin istui takapenkillä. Zorro oli itkuinen ja rauhoittui mieheni sylissä itkultaan ja vapinaltaan. Unta kuitenkaan automatkalla ei kovinkaan monia minuutteja tainnut pojulle tulla.



Entäpä ensimmäiset hetket kotonamme? Laskin Zorron kopastaan ulko-ovellamme, ja hän tassutteli ihmetellen kotiimme. Ainakaan omaa tilaa tai rauhaa poju ei tuntunut saavan ensimmäisenä päivänä, tytöt olivat todella kiinnostuneita ja lumoutuneita Zorrosta. Itsekin olen aivan myyty tästä söpöliinistä! <3




Kaikki ihmettelemme tätä ihanuutta kotonamme, ja jännitämme vielä miten unipaikat ensi yölle muodostuvat. Innostusta meiltä keneltäkään ei puutu, ja ahkeramme nostammekin pojun ulos tarpeilleen mikäli merkit siltä näyttävät. Eipä sillä, parit pikkupissatkin ovat lattialta siivoutuneet jo. Puhumattakaan siitä että sain myös tässä innostuksessa pesuhuoneen ovesta päähäni! Kyllä! Mieheni oli menossa pesuhuoneeseen ja katseli Zorroa perässään, minä taasen roikuin sängynreunalta ulottuakseni rapsuttamaan ja.. PAM! Aikamoinen kolahdus, kipu ja itku. Mutta silti, olen ylpeä ihanuudestamme vaikka omistankin tällä hetkellä kuhmun otsassani! :D

Rakastan Rakastan. Tervetuloa kotiin Zorro!

perjantai 23. elokuuta 2013

New York Cheese Cake.

Halusin testata jotain ihan uutta reseptiä, kuten aiemmassa tekstissäni kerroin. Jotenkin tämä New York Cheese Cake on vain jäänyt testaamatta, ja nyt jälkikäteen se on harmi - oli meinaan sen verran herkullista. Päätin avata kakun heti perjantaiaamun aamupalan yhteydessä, ja hyvin se taisi maistua myös siskolleni. Makeaa oli, mutta suussa sulavaa ja ajatukset jo erilaisin variaatioin tulvivat mieleeni. Ainakin noiden mustikoiden kanssa tämä toimi oikein hyvin! Testaa sinäkin vai onko kenties jo tuttu?



Pohja:

150g digestive keksejä
150g Bastogne keksejä
150g voita

Täyte:

600g maustamatonta tuorejuustoa
2½dl turkkilaista jugurttia
1dl sokeria
1dl maissitärkkelystä
2tl vaniljasokeria
3 munaa
1dl vispikermaa
200g Panda valkosuklaata
1½dl mustikoita

Hienonna keksit tehosekoittimessa ja lisää sulaneen voin joukkoon. Painele irtoreunavuoan (n.24cm) pohjalle.
Paista pohjaa uunissa 175asteessa n.10minuuttia ja
anna jäähtyä hetken. Vatkaa tuorejuustot ja jugurtti
kulhossa sileäksi. Lisää sokerit ja maissitärkkelys. Lisää munat yksi kerrallaan sekä viimeisenä vispikerma. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja lisää täytemassaan mukaan. Kaada täyte pohjan päälle ja ripottele pinnalle mustikat. Paista kakkua uunin keskiosassa n.40minuuttia, mikäli kakku alkaa tummumaan liikaa - laita folio vuoan päälle. Sammuta uuni ja anna kakun olla vielä 30minuuttia uunin jälkilämmössä.

Kakku kannattaa valmistaa jo edellisenä päivänä tai antaa hyytyä n.8tuntia, parhaimmillaan nautittuna suoraan jääkaapista. :)




Kakku oli mielestäni aika helppokin valmistaa, ainoastaan uunissa paistoajat olivat aika pitkiä mutta muuten valmistaminen oli yksinkertaista. Itselläni on tapana olla perfectionisti (niinkun kaikessa) myös leivonnassa ja joskus tahtoo hermot kiristyä, mutta tämän kakun kanssa työskentely oli leppoisaa. Kakku on melkoisen korkea, eikä kovin suuria paloja yksinkertaisesti pysty kerralla nauttimaan joten luulen että tämän kakun syömisessä saattaisi kaivata lisäsuita. Mikäli kahvihammasta kolottaa ja kakkukin maistuisi - tervetuloa ;)

Perjantai on pahin.

Perjantai. Työviikon viimeinen päivä, päivä joka aloittaa viikonlopun. Yleensä perjantaita odotetaan kovasti, niin myös minäkin. Tosin tämä perjantai oli aika painajaismaisen huono päivä minulle. Päivä alkoi epäonnisesti heti aamusta alkaen. Päivään kuului aamusta alkaen tietöitä, eli aikatauluista lipsumista. Parit tilanteet ylinopeuden ja poliisien kanssa. Autolla ajoa poliisit seuraten kymmeniä kilometrejä, ehkä ne halusivat varmistaa että ajan nopeusrajoitusten mukaisesti ? Lisäksi unohdin tavaroitani, noudin niitä jo ennestään myöhässä olevassa aikataulussani. Meinasinpa ajaa myös mustan kissan yli tiellä, eikö jo pelkästään mustan kissan näkeminen tuota epäonnea?


Olipa miten vaan, nyt on työpäivä ohi ja voi keskittyä viikonlopun viettoon. Ja jännitykseen, voi pojat kuinka me odotetaankaan pientä pojua kotiin. Nimi on vielä hukassa. Kasvattajien antama nimi on "Zorro" - olisiko se sittenkään hullumpi vaihtoehto jättää pojulle? Vai pohdimmeko vielä parin muun nimen välillä? Coton de tulear- rotu on Madagaskarilta peräisin, olisiko "Melman"- nimi Madagaskar elokuvan mukaisesti mitään? Vai kenties Nemo? Pojun kennelnimessä on muun muassa monsieur Henry - entäpä sitten Henry? Jotenkin kun olemme puhuneet kuitenkin "Zorrosta" niin siihenkin nimeen alkaa jo olemaan tottunut. Oi, miksi nimenvalinta on aina vaikeaa?  


Koru - Kalevala Koru
Paita - Vero Moda
Housut - Seppälä
Kengät - Inspire


Oikein ihanaa ja rentouttavaa
viikonloppua!

torstai 22. elokuuta 2013

Kakku siskolle.

Siskoni on tulossa kylään tänään. Siskot on kyllä ihan parasta, itselläni onkin vain tämä hyvin minun kaltaiseni isosisko. Ja toivonkin että omien tyttöjeni sisarussuhteista voisi tulla läheiset vaikkakin nykyään vielä riitoja onkin aikalailla. Juniorini esikoulu on kiinni henkilökunnan koulutuksen vuoksi perjantaina, joten neidille kaipasin seuraa ja tiedustelin myös isosiskoa lapsenlikaksi, ja onko ihanampaa kun että isosisko auttaa hädässä. Kuitenkin olen päättänyt samalla tehdä sekä kiitoksesi tästä avunannosta että olen luvannut keittää myöhästyneet synttärikakkukahvit, kokeilen New York Cheese Cakea. Ohjeen bongasin tästä blogista ja se kuulosti oikein hyvältä - mukana ohjeessa vieläpä valkosuklaata! Nam!

Onko sinulla kokemusta New York
Cheese Cakeista?

Jostain syystä olen ollut tavallista väsyneempi viime aikoina, enkä tarkoita että johtuisi ainoastaan huonoista yöunista. Taidan tunnustaa että kärsin jonkun sortin työstressistä ja hiukan stressaan muistakin asioista, ja jossain vaiheessa se alkaa tuntumaan omassa jaksamisessakin. Onkin ihanaa saada sisko kylään arkea piristämään. Työn ja vapaa-ajan yhdistäminen ei aina ole ihan helppoa, kuten varmaan ihan jokainen tietää omistakin kokemuksistaan. Lisäksi ajatus siitä että lauantaina meillä on pieni Coton-vauva auttaa jaksamaan kaikenlaista, ja voin luvata ettei koira jää ilman hellyyttä ja haleja! Odotan niin että saan koirapojun syliini. Yllätyksenä olen viime päivinä törmännyt blogimaailmassa aika lailla bloggaajiin, joilla on myös koiria ja vieläpä saman rotuisia! Cottonit ovat siis tainneet viedä monen muunkin sydämen! Niin myös meidän perheen! Oma "Zorromme" on ihan kohta kotona. <3

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Keys and hair.

Hoen päivittäin esikoiselleni "muista kotiavaimet!". Entäpä omat kotiavaimet? Niitä ei osaa kaivata ennenkuin niille on tarve. Ennen kuin pitäisi päästä sisälle kotiinsa. Kun olisi tarve päästä tekemään työt loppuun. Nälkäkin olisi. Ehkä sanitettitiloihin myös asiaa. Mutta kun laukkunsa kääntää ylösalaisin ja kaivaa jokaisen laukun nurkan, ja avaimia ei silti löydy - ei auta kuin todeta avaimien olevan kodin ovien sisäpuolella. Sisäpuolella! Kuljin talon ympäri tänään kokeillen jokaisen oven kahvan, jos joku olisi ollut auki. Hienosti kyllä meillä pidetään ovet lukossa! Upeaa, hyvä me. Sillä hetkellä tämä kuitenkin meinasi vähän ärsyttää. Niin ja taisinpa myös mieheltäni tiedustella että mihin on mahtanut avaimeni laittaa, edellisenä päivänä kun oli niitä lainannut. Helppoahan se on syyttää toista tai vierittää oma huolimattomuus toiselle. Avaimet löytyivät eteisen penkiltä, joten voipi olla mahdollista että ihan minä itse olen ne siihen aamulla unohtanut. Mutta voiko sitä tunnustaa? :D


Koska nälkä vaivasi, menimme juniorin kanssa Mc Donaldille syömään. Helppo tapa sekin on ruokailla.. Siinä samalla hoituivat työasiatkin. Mitäpä muuta voisi tehdä kun on pari tuntia aikaa odotella miestä avaimien kanssa? Ehkä pesettää auton? Joo! Sinne seuraavana, mutta se oli niin tylsä veto että juniori nukahti samalla takapenkille eli kaupungille menosta haaveilun sain lopettaa samalla silmäyksellä kun kurkkasin takapenkille.

Tänään sain myös hiuksiini uutta väriä, kävin kampaajalla. Pitkästä aikaa. Yleensä sitä ammattilaisena monesti kotona taikoo erilaiset värireseptit, mutta tätä luxusta sitä kaipaa kukin välillä. Lähtötilanteenihan se tiedättekin, ja niin sen kampaajakin tiesi, mutta hupsheijaa - lopputuloksesta tulikin vähän tummempi kuin mitä ajatusmaailma oli. Mutta eipä sillä, kyllä tähän nopeaa tottuu.. Mitäs tykkäätte?



Olen myöskin kovasti harkinnut räväyttää taas jotain hiuksieni kanssa. Minulla on hyvät geenit hiustenkasvun suhteen ( yhtä vahvat geenit hiusten harmanemisen suhteen myös..) joten on helppoa kasvattaa pitkät hiukset, mutta jostain syystä tapanani on ollut muutamaan otteeseen hankkiutua kerralla pitkästä lyhyeen malliin. Viimeisin lyhyt malli minulla oli Victoria Beckhamin tyyliin, takaa lyhyempi ja edestä pidempi. Tykkäsin kyllä siitäkin mallista kovasti, mutta ehkäpä jotain muuta..


Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy paljon erilaisia hiusmalleja, ja kokosin alle
muutamia löytöjä nimenomaan "polkkahiuksista" joita olen miettinyt vaihtoehtona. Evan hiukset ovat ehkä näistä eniten minua tyyliäni, klassinen polkka jossa hiukan päällä kerrosta. Ja voisipa malli oikeasti toimiakin minun piikkisuorassa hiuslaadussani.


Kuitenkin tämä allaoleva kuvakin miellyttää minua.. Olenkohan aivan hullu? Vai vain kyllästynyt pitkiin hiuksiini? Taas?


Mitäpä mieltä olet?
Pitäisikö minun räväyttää? 

maanantai 19. elokuuta 2013

Weekend pics.

Viikonloppu hujahti taas ihan liian nopeaa. Muutamia otoksia ennätin viikonlopun tunnelmista ottamaan. Vietimme viikonlopun perheen kesken, ja valmistimme kotia koiranpentua varten. Lähinnä siivosimme siis kodinhoitohuoneen pojun huoneeksi, jonka oviaukossa on myös lapsiportti kiinnitettynä nyt aluksi. Ajatuksenamme on siis että yksin kotona ollessaan poju olisi kodinhoitohuoneen puolella. Kiinnitimme varalta kaappien oviin myös lapsilukkoja, jottei koiruus pääse kiusaa meille tekemään.. :) 


Viikonloppuun kuului myös esikoiseni jäätreenejä, joita olimme juniorin kanssa seuraamassa. Minä taisin pari kyyneltäkin ilosta ja ylpeydestä hallilla tiputtaa..
Kävimme myös juniorin kanssa leikkipuistoilemassa sekä jäähallin lähellä sijaitsevalla lammella istuskelemassa, kunnes löysimme itsemme keskeltä sorsalaumaa. Ja neitini tuntuu pelkäävän lintuja, mutta en tiedä pelkääkö yhtä paljon kuin äitinsä ja onkin todella vaikeaa yrittää esittää että ei ole mitään hätää..



Viikonlopun perinne on myös ruokakaupasssa käyminen, ja viikonloppuna tapanamme on vähän herkutella. Nyt mukaamme lähti grilliherkkuja sekä lempilakujani. Nämä lakut tuntuvat kyllä maistuvan muillekin perheessämme yhtä hyvin..
Eikö olekin muuten aika söpö yhdistelmä, pitsihame ja tennarit! Ihan pikkuneidin itse valitsema tyyli! Hame oli löytö H&M alennusmyynneistä, hintaa ei tainnut kovin montaa euroa olla. Kirsikkapaita on viime kesän Benettonin mallia, ja kengät tilasin keväällä Stockmannilta. Eikö olekin ihan söpö kokonaisuus? ;)



Viikonloppuna oli jo ajatukset syksyssä, ja virittelin lyhtyihin hieman matkamuistoina etelän lomilta kotiutettuja simpukoita ja valkoisia kiviä. Siivosimme myös ulkovarastomme talven polttopuita odottelemaan. Eikä lienee suurena yllätyksenä itsellenikään tullut se että varaston hyllyt ovat pulloillaan lasten pieneksi jääneitä vaatteita - ehkäpä kirpparin aika?!


Kyllä se on vaan todettava että viikonloput ovat niitä elämän helmiä. Viikonloppuisin on aikaa puuhailla kaikenlaista, mutta miksi viikonloput menevät aivan liian nopeaa?

lauantai 17. elokuuta 2013

Talvivaatepähkäilyä.

Syksy saa minussa aikaan kummallisia asioita. Alan jo miettimään hyvin ajoissa talvea. Vastahan täälläkin hiljattain mietin itselleni takkia ensi talvelle, enkä muuten ole senkään asian suhteen yhtään edennyt. Kyllähän sitä kerkeää. Mutta entäpä lasten talvivaatteiden tilanne? Joko se alkaa minua mietityttämään? Kyllä.. Ja jo tänään ( ja aamulla tietenkin!) aloin pohtimaan tyttöjen talvivaatteiden tilannetta. Tytöt reippaasti sovittivat viime talvisia ulkovaatteitaan ja samalla tarkastettiin mitä menee uusiksi. Jotenkin aiemmin nautin siitä ostamisen ilosta, kun tytöt olivat pienten lasten iässä - vaatteetkin olivat silloin pienemmissä hinnoissa.. ;) Vai onko minun vaatemieltymykseni vuosien varralla muuttuneet niin paljon? Tuskinpa. Jotenkin tuntuu, että vuosi vuodelta ulkovaatteiden hinnat nousevat. Oletko sinä samaa mieltä?

Koska meillä ei enää olla haalari-iässä, voi katsella monenlaisia vaihtoehtoja urheiluliikkeidenkin valikoimista. Kuitenkin omia lemppareitani ovat vuosien mittaan olleet Reimatec, Ticket to Heaven, Molokids.. Nyt kuitenkin tälle talvelle on tulossa kaikkea aivan liian ihanaa! Molokidsin talven mallisto on aivan liian mahtavan ihana, että voisin ostaa sieltä ihan kaikkea meidän osoitteeseemme! Kuitenkin nyt meidän tyttöjen kokoiset takkien hinnat lähtevät 170€ ylöspäin niin se on selkeä jarru.. Ihania ne ovat kyllä, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Eikö olekin aika ihania?




Kuvat- Babyshop

Myöskin Reiman talven mallistoon pääsin tutustumaan JesperJunior-liikkeessä, jossa osa oli jo nostettu esille ja osa oli vielä tulematta. Eipä sillä - olen aina liputtanut Reiman puolesta ja tämän talven osalta sen mallisto onkin yhtä huumaava kuin Molokidsin! Vielä en Reiman omilta kotisivuilta bongannut talven mallistoa, mutta blogimaailmassa niitä onkin jo aika mukavasti esillä. Itse ihastuin pariinkin kuosiin, ehkäpä pakko on käydä vähän liikkeessä kurkkimassa uudelleen. :)

Joko sinä olet alkanut miettimään
samoja juttuja?

perjantai 16. elokuuta 2013

New look.

Kuten tänään aiemmassa postauksessani kerroin, halusin kokeilla spray-maalia lyhtyjen sprayaamiseen - vähän niinkuin saada lyhdyistä uudelleen valkoisia ja uudenveroisia. Nappasin prismasta ulkokäyttöön sopivan maalarin valkoisen spraymaalin - ja ryhdyin tietenkin välittömästi tuumasta toimeen..


Lähtötilanteen näettekin kuvasta. Valkoinen lyhty on kellertynyt ja kastuessaan pikkuhiljaa alkanut ruostetta tulemaan pintaan. Projekti alkoi lasiosien irroittamisella ennen sprayaamista. Käytin alustana korkeahkoa pahvilaatikkoa, jonka päällä ulkona aloitin toimet..


... ja ero todellakin on melkoinen! Vielä tässä vaiheessa tämä testaaminen, lyhtyjen tuunaaminen vaikutti todella hyvältä vaihtoehdolta. Mitäs sinä tykkäät?



Lopputulos oli niin hyvä, että päätin myös tehdä samat toimenpiteet suuremmalle lyhdylle. Kuvassa näette "ennen ja jälkeen" tulokset. Se on kyllä mukavaa, miten pienellä investoinnilla ja pienellä vaivalla saa ihan uudennäköistä. Ja hei - säästyin uusien lyhtyjen ostosreissulta! Vaikkakin hiukan hirvittääkin että kun onnistuin tällä erää näin hyvin - mitähän muuta keksinkään spraymaalata.. :)

Testaa sinäkin? :)



Aurinkoista perjantaita!