keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Asunto.

Asunto. Kaikki haluaa asunnoltaan jotain. Eikö? Sen tulee olla uusi. Tai vanha. Täysin remontoitu. Tai remontoitavissa mieleiseksi. Siinä tulee olla tietty määrä huoneita. Ehkä työhuone. Ehkä elokuvahuone. Kodinhoitohuone on joillekin ehdoton. Myös minulle, kaipaan pöytäpinta-alaa pyykeille ja silitysvuorille. Asunnossa tulisi olla tietty määrä neliöistä. Mikä määrä neliöitä on hyvä? Tietty huoneluku mielessä? Oma sauna. Vuokra-asunnosta ehkä muutto omaan asuntoon? Perheenlisäystä tulossa ja lisätilan tarvetta? 

Itse olen asunut lapsuudenkodista muuttamisen jälkeen kerrostalossa, rivitalossa ja omakotitalossa. Tällä hetkellä meillä on perheellemme passeli omakotitalo. Tietenkin aina asuntoa etsiessä joutuu tekemään kompromisseja joissain asioissa ellei ole valmis maksamaan maltaita tai ottamaan hurjia lainasummia. Tai jos ei halua rakentaa täysin mieluisaa ja ottaa edelleen hurjaa lainasummaa, jotta saisi kaikki haaveillut seikat toteutettua. Monesti vaan talous tulee vastaan jossain pisteessä. Valitettavasti. Eli meilläkään ei ole sitä viistokattoa.. Mukaanlukematta joitain muita seikkoja mitä haaveissani oman kodin suhteen on ollut. Jotain puuttuu edelleen, mutta voiko koskaan ollakaan ihan tyytyväinen kaikkeen? Kaipaako ihmisluonto aina jotain enemmän?

Kuitenkin vuosien vieriessä ja lasten kasvaessa sitä alkaakin miettimään kaikenlaista asunnon suhteen. Itse mietin ehkä joidenkin mielestä oudosti. Mietin nimittäin omakotitalon ja kerrostaloasumisen välillä. Millaista olisi asua kerrostalossa, keskustassa? Ehkä ylimmässä kerroksessa? Ainakin siellä olisi lapsille alakoulut, yläkoulut ja jatko-opintopaikat lähellä ja liikkuminen jalan helppoa. Lisäksi esikoisen harrastuksiin kulku helpottuisi, eikä meidän vanhempien tulisi suunnitella aina etukäteen kumpiko tänään mahtaa toimia taksikuskina. Jäisikö silloin enemmän aikaa lapsille ja yhteiselle tekemiselle? Kaipaisinko kovasti omaa pihaa? Kenties sormien upottamista kukkapenkin multaan? Entäpä nurmenajoa? Lumitöitä? Pitäisikö tosiaan asiaa pureskella ja miettiä kummankin puolen plussat ja minukset? Kai tällaisia vaihtoehtoja kuitenkin on luonnollista pohtia? Vai täytyykö huolestua jostain? 


Kävin eilen eräässä keskustan kerrostalossa töideni puitteissa ja nappasin muutaman kuvan tuosta "vanhasta fiiliksestä" rappukäytävässä. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3