keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Valokuva.

Sain tänään työnantajaltani pyynnön laittaa pikaisesti valokuvan itsestäni tulevaa työmatkaa varten. Muut kolleegat on ammattivalokuvaajan kuvaamia joulukuun myyntikokouksessa, johon itse en päässyt osallistumaan. Valokuva minusta. Mitähän siitäkin tulee. En oikein osaa olla kameran edessä luonnollisesti, ja mitään kotistudiota minulla ei ole, joten valokuvan laadussa en mitenkään pääse samalle tasolle kuin ammattivalokuvaaja. Ja muutenkaan nyt tämä valokuvan ottaminen itsestä työkäyttöön jakaa ajatuksia, mihin lie tätä valokuvaani käytetään? Näenkö kenties omakuvani, kammotuksen, jossain tulevaisuudessakin? Itselläni on hiukan eilisestä saakka ollut nuutunut olo, pelottanut ajatus flunssan iskemisestä. Loma lähestyy, ja en todellakaan halua lomallani sairastaa ja tällä viikolla ei vain ole aikaa millekään muulle kuin töiden mallikkaalle hoitamiselle. Tänään työpäivän päätteeksi kaaduin sänkyyn, ja olenkin nukkunut koko illan, olo ollut vain niin voimaton.

Heräsin mieheni hiipiessä unille. Ja silloin muistin. Valokuva! Kello on vaille kaksitoista illalla, olen nukkunut koko illan - meikki on nuhjuinen ja hiuksista en sanokaan yhtään mitään. Muutoinkaan leuassa oleva kuivunut jälki finnistä ei lisää tätä fiilistä millään tavalla. Tästä kaikestako pitäisi saada joku onnistunut otos? Otos jonka minä tosiaan kelpuuttaisin? Tähän kellonaikaan? Okei, tähän aikaan ei varmaan hirveästi ole vaihtoehtoja ja toinenkaan osapuoli, kameralla kuvia ottavalle ei tuntunut olevan niinkään tärkeää millainen kuva tulee tai miten tukka on.. 

Ei siis auttanut kuin nousta ylös sängystä, laittaa siistit vaatteet päälle. Nopea meikin fiksaus, joo ei tullut mitään hyvää lopputulosta. Tiedätte varmaan itsekin millaiselta tuntuu lisätä päivän meikin päälle lisää, ripsiväriä vanhan kerroksen päälle, jne. Mutta hätä ei tunne nyt muita vaihtoehtoja. Hiuksille näytin pikaisesti vain hiusharjaa, vaikka olisikin kivempi ollut ottaa kuva juuri pestyin kuohkeiksi föönatuin hiuksin. Mitä nyt hiuksista - enhän työskentelekään kuin hiustuotteiden parissa, mutta olkootsa. Muutama kuva tuli räpsittyä unen huurussa, nuutuneena. Jotenkaan hymy ei meinannut välittyä kameraan, mistähän lie johtui? Eikö tähän aikaan voisi jo nukkua? Mielessäni pyöri vain kokoajan peiton alle takaisin kömpiminen. 

Nyt kuitenkin, Hyvää Yötä ihan jokaiselle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3