perjantai 1. helmikuuta 2013

Hiukset.

Hiukset. Leikkaaminen. Pidentäminen. Kampaaminen. Intohimoni on ollut pienestä saakka hiukset. Jostain lapsuudestani voi kaivaa valokuvan, joissa olin harjoitellut kampaajan taitojani pienenä jo - leikkasin muunmuassa pupupehmolelulta viikset pois. Myöskin My Little Ponyista osa koki saman kohtalon, harja lyheni kummasti saksia heiluttaessani. Hieman myöhemmässä vaiheessa laitoin mielelläni ystävieni hiuksia ja taisinpa saksia ihan omia, sekä ystävien hiuksiakin. Millä muullakaan kuin Fiskarseilla! Muistan myös, kuinka trimmasin isäni niskavilloja partakoneen terällä. Pienestähän se pitää aloittaa?  Alalle suuntautuminen oli ollut mielessäni lapsesta saakka, päätin kuitenkin yläasteikäisenä käydä lukion kuten kaikki muutkin lapset perheessämme. Lukiovuosi oli hyvää aikaa miettiä, mille alalle suuntautuisi. Psykologia oli ehdoton vahvuuteni, ja halusin sitä opiskelemaan. Kuitenkin jostain syystä kohtalo ajoi minut kauneudenhoitoalan opintoihin, ja pian löysin itseni myös parturikampaamo-opinnoista. Lienekö kohtalo pelissä vai ei.

Edelleen hiukset ovat intohimoni. Voisin laittaa hiuksia työkseni ja vapaa-ajakseni, harrastukseksi. Pidän todella mahdollisuuksista muokata hiusta, ja käyttää mielikuvitusta hiusten värjäämisessä. Työlleni vastapainona tämä intohimoinen hiustenlaittaminen onkin mitä mainiointa tekemistä. Välillä kuitenkin tuntuu, ettei mieheni täysin ymmärrä tätä minun hurahtamista hiustenlaittamiseen. Voisin mieluusti viikonloput käyttää kokonaan saksien ja värisutien heiluttamiseen..

Jossain vaiheessa haaveilin omasta liiketilasta. Ja oikeastaan minulla oli aika tarkka sijainti Jyväskylässä, tai tiesin missä kampaamossa haluaisin työskennellä sijainnin ja liikkeen ominaisuuksien vuoksi. Nyt sattumalta eräänä päivänä tupsahdin tähän kampaamoon sisään, ja nykyinen yrittäjä oli luopumassa liiketilasta ja kysyikin minulta, tietäisinkö ketään kuka olisi vailla liiketiloja. Hän olisi valmis jättämään kalusteita myös liiketilaan, jotta olisi helppo jatkaa kampaajan töitä tiloissa. Lisäkysymyksenä hän heitti minulle, että eikö minun haaveeni ollutkin oma yritys / liiketila ja olisiko nyt oikea tilaisuus sille. Ai että onko haaveissani? Ja vieläpä juuri se liiketila, josta olen haaveillut?

Haluaisitteko muuten nähdä kuvan parturoimistani My Little Poneista? Nämä ponit nimittäin ovat edelleen tallessa, ja tyttöjeni leikeissä mukana. :)

Tässä kuva teille poneistani :)

2 kommenttia:

  1. Nyt tartu tilaisuuteen ja oma putiikki pystyyn! Asiakkaita riittää :D

    VastaaPoista
  2. Moi!
    Käy kurkkaa mun blogi, laitoin sulle haasteen :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3