tiistai 26. helmikuuta 2013

Nice day.


Tänään oli upea päivä. Toinen päivä hiihtolomaa. Aurinkoa. Plussakeli. Pulkkamäkeä. Olimme sukulaisissa, nautimme läheisten seurasta ja hetkistä ulkona. Itse sain parit makeat kaadot pulkkamäessä, mutta se ei menoa haitannut...




Toivottavasti näistä kuvista välittyy meidän mahtava fiilis! Vietimme päivän kotipaikkakunnallani, ja tietenkin siis myös pulkkamäessä. Tyttäreni kävi ihmettelemässä ukin mukana myös ilveksen jälkiä, ja muutamat kahvikupillisetkin tuli päivän aikana nautittua... 

Mutta, miltähän lie helmikuun loppu näyttää Tallinnassa? Ehkäpä lähdemme ottamaan siitä selvää. Ja näinhän me teemmekin - nimittäin lähdemme huomenna aamulla kohti Helsinkiä ja sieltä laivalla Tallinnaan, jossa yövymme hotellissa ja nautimme pari päivää Tallinnan tunnelmasta. Mieheni mukaan kyseessä ei ole mikään shoppailureissu, mutta ehkä kuitenkin on lähestulkoon välttämätön päästä käymään parissa kaupassa, eikö? Ja siis ihan vaan parissa? Kattelemassa tietenkin?

maanantai 25. helmikuuta 2013

Testing.

Itse tunnustan olevani aivan friikki hiusjuttujen kanssa! Siis totaali! Ihme jos ette ole huomanneet.. Rakastan siis hiuspantoja yli kaiken - niitä ei ole koskaan liikaa, ja erivärisiä, eri tyylisiä, eri levyisiä tarvitaan aina. Siis aina. Lisäksi ponnareita pitää olla mahdollisimman monessa eri sävyssä, puhumattakaan mistään hiuskoristeista. Pinnit, kukat, klipsit..

Jostain syystä innokkuuteni edellämainittuihin on ollut aika alhainen, mutta taas se meinaa nostaa päätään! Löysinkin tälläisen hiusponnarin viikonloppuna mukaani. Ja olipa melkoinen valinnanvaikeus värin kanssa. Päädyin tälläiseen hopeiseen, mutta luulenpa tosissani että joudun hakemaan myös kultaisen!


Miten tällaistä sitten käytetään? Testasin ponnaria hiuksiini, ja nappasin pari kuvaa. Kuvat olisivat paljon edustavia, jos olisi edes ollut kunnon yritystä ( puhtaat hiukset ja kauniisti kammattu ponnarille). Sisällä oleva ponnarilenkki sujautetaan hiusten ympärille ja tuo metalli vain siihen hiusosan ympärille lopuksi. Ponnari ja metalli ovat toisissaan kiinni, ja metalli aukeaa "saranoilla" joten helppo pujottaa poninhännän ympärille. Helppoa on! Ja kivasti antaa ilmettä, voisinpa ajatella tämän hyvinkin myös juhla- tai iltakäyttöön.

To myself.


Käväisin kaupungilla heti loman kunniaksi viikonloppuna. Hain jotain siistiä, mukavaa ja rentoa paitaa sekä työmatkalleni että muutoinkin työkäyttöön. Löysin tälläisen Peak Performancen kauluspaidan alemyynneistä, ja mikä kaikkein parasta, tämä oli -50%! Ei paha! Ei ollenkaan!

Tässä paidassa on kiva leikkaus, ja etuosassa mukava rypytys. Kangas on ohuehkoa, mutta kuitenkaan liivit eivät paista läpi. Helmassa pienet halkiot. Mitäs tykkäätte?

Sämpylät.


Aamulla teki kovasti mieli tuoretta leipää, joten siitä sitten sämpylöiden leipomisajatus lähti. Ja ajatus oli hyvä. Valmistin kahdenlaisia sämpylöitä, sekä juustolla että ilman. Perustaikina molemmissa oli sama, toisen pellillisen sämpylät voitelin kananmunalla ja ripottelin päälle juustoraastetta. Mikä onkaan maukkaampaa kuin lämmin sämpylä, jonka päälle voi sulaa? Ja mikä tuoksu näistä lähtikään! Nam!

Ohjeen valitsin netistä, googlettamalla "helpot sämpylät". Nämä tosiaan olivat älyttömän helpot valmistaa ja maku oli oikein onnistunut, vaikka hiukan taas sovelsinkin ohjetta.
Valmistin tällä kertaa sämpylät tällä ohjeella:
http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/23144-helpot-sampylat

0,5l vettä
1pss kuivahiivaa
n.11dl Hiivaleipäjauhoja ( ohjeessa oli sämpyläjauhot, mutta niitä minulla ei nyt ollut)
2 rkl siirappia
1tl suolaa
0,5dl öljyä
1.Lämmitä vesi 42-asteiseksi eli hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja lisää veteen. Lisää siirappi ja suola. Alusta taikinaan vähitellen loput jauhoista ja lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa. Taikina saa olla pehmeää. Kohota taikinaa liinan alla 20 - 30 minuuttia.
2. Leivo taikinasta 50 cm pitkä pötkö ja leikkaa se noin 12 palaan. Nosta sämpylät pellille leivinpaperin päälle ja kohota hyvin. Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Tuoksuja.

Tuoksut. Hajuaisti on tärkeässä roolissa monessakin asiassa. Monista tuoksuista saattaa assisioitua jotain asia- tai ihmisyhteyksiä. Jostain voiteesta saattaa tulla mummolan tuoksut mieleen tai jostain hajuveden tuoksusta kaupungilla tulee ystävä mieleen. Monta tuoksua - monta muistoa.

Käytätkö kenties hajuvesiä? Löytääkö sinut nuuhkimasta uutuustuoksuja hajuvesiosastolla? Suihkautatko hajuvettä ranteeseen? Tuoksupaperille? Nuuskitko päivän ajan tuoksua, millaiseksi se muuttuu ihollasi? Vieläkö se mahtaa tuoksua? Pyydätkö ehkäpä ystävää nuuhkaisemaan myös tuoksua ranteellasi?

Minä tunnustan, että minä käyn tuoksuttelemassa uutuustuoksuja. Lisäksi minulle on jokseenkin ehkä myös hajuvesipullon ulkonäkö myös tärkeä. Päätin laittaa teille kuvagalleriaa muutamista tuoksuista, mitä minulta löytyy kotoani. Osa tuoksuistani on itsehankkimia, mutta suurimman osan hankinnoista on tehnyt mieheni. Haisenko siis pahalta? Täytyykö ominaishajuani peittää näillä tuoksuilla? Vai kenties yritys pitää minut tyytyväisenä? Olipa vastaus mikä vaan - nämä tuoksut toimii. :)


Tälläisen ihanan Jean Paul Gaultierin tuoksupullon löysin sattumalta Sokos Emotionista - söpö 20ml pullo!


Tästä Pradan tuoksusta sain ystävältäni tuoksunäytteen ja ihastuin siihen. Näinpä ollen mieheni oli hankkinut minulle tuoksun ja vartalovoiteen.


Diesel - Loverdose- Ihana! Jos tykkäät makeasta, tämä on tuoksusi. Tuoksussa on hiukan lakritsin tuoksua. Ja eikö olekin ihana pullokin. Tämänkin olen saanut lahjana..


Emporio Armanin Diamonds oli monta vuotta lempituoksuni. Näitä pulloja meni useampi. Jostain syystä tämä tuoksu on kokonaan unohtunut uudempien rinnalla. Taidankin ottaa tämän uudelleen käyttööni. :)



Päätinpä kuvata Jean Paul Gaultierin tuoksumme. Tässä näkyy myös kuinka paljon pienempi tuo 20ml tuoksupullo onkaan. Ei muuta kuin - Tuoksukasta Päivää lukijoilleni! :)

perjantai 22. helmikuuta 2013

Kenkiä.

Kenkiä. Kenkiä. Lisää kenkiä.

Jostain syystä kevät on herättänyt jo esille kenkäasiat. Kevääseen on pakko saada uusia kenkiä. Nudet ballerinat minun kaapistani jo löytyykin, jotka tuntuu olevan tämän kevään se must-juttu! Lisäksi innostuin näistä kengistä välittömästi nähdessäni nämä. Se että onko nämä järkikengät, käyttökengät tai yleensäkään jalkaan millään tavalla hyvät kengät, teki selväksi heti jalkaan laitettua ensimmäiset askeleet.




Vinkkinä kuitenkin teille muille, jos etsitte tälläisia ihanuuksia kevääseen. Kapea, korkea korko oli liikaa minulle. Korko on yksinkertaisesti liian korkea, eikä kenkä jalassa tuntunut tukevalta. Varmasti jokainen meistä on nähnyt niitä naisia, jotka eivät osaa kävellä korkeilla koroilla tai kävely on vain muuten hankalaa. Itse en näillä kengillä nimenomaan saanut tukevuutta, ja tuntui että korko/ kenkä karkaa alta. Ja vaikka minulle jo ilman korkeita korkoja sattuu ja tapahtuu - en uskalla ottaa riskiä, että tietoisesti aiheutan itselleni lisää kiusallisia tilanteita. Oletko koskaan itse ollut tilanteessa, että korko luistahtaa alta? Ehkäpä nilkka muljahtaa kengän kanssa? Pieni korko ja liukas lattia - lähdeltä piti kaatuminen? Miten minusta tuntuu, että kaikki nämä tilanteet ovat juuri minulle tuttuja.. Jopa sekin, että talvipakkasilla liukkaassa mäessä toisen saapikkaan korko irtoaa! Kävele siinä sitten ja yritä keksiä keino miten päästä joko suutarille tai kenkäkauppaan...

Hintaa näillä kengillä oli muistaakseeni 39,90€, mutta minun tapauksessani nämä kengät pääsevät takaisin kauppaan. Ihanat nämä silti ovat - muttei se minun juttuni. Jostain syystä kuitenkin nimenomaan vaaleat kengät näin keväällä kiehtovat minua kovasti.

Last day.

Se oli viimeinen työpäivä, ja hiihtoloma koitti. Oma flunssainen olo onneksi on poissa. Mutta perinteisesti, aina joku perheestä sairastaa loman lähestyessä / lomalla. Vuorossa on juniori. Kuume nousi viime yönä, sairastupa pyörii. Nyt katsellaan meneekö kuumeilulla ohi - vai tuleeko rokko. Päiväkodissa on menossa parvorokkoa, ilkeää ihottumaa tekee kasvoihin. Tämän ei pitäisi ( ei pitäisi!) tarttua aikuisille, ainoastaan noin 10-15% aikuisista voi saada oireita. Ja yleensä minä olen juuri se yksikin prosentti jokaisessa asiassa.. Ja mitä pelkään, että työmatkani on vaarassa. Näen jo kuvia siitä, kun minun kasvoni ovat peittyneet rokkoon. Onpa miten on, reissuun lähden! Saatanpa jättää näinollen mieleenpainuvan vaikutuksen ensimmäisellä kerralla, kivasti punoitus loistaa kilpaa Åren lumen kanssa.. Ai että! :D

Olipa ihana aloittaa loma tulppaaneilla. Tällä kertaa minä en näitä kuitenkaan keväthuumassani ostanut. Mieheni yllätti minut tällä upean värisellä kimpulla.









Pääsinpä lisäksi ystäväni luokse tuoreille muffinsikahveille. Nam ja nam! Voisiko loman paremmin aloittaa? Ystäväni oli valmistanut kahta eri makua muffinseissa, ja kylläpä maistui hyvältä. Sen verran makeita olivat, että yhdellä muffinsilla sain makeanhimoni taltutettua. Kiitos vaan ystävälle!


Eikö muuten olekin ihanan värisiä tulppaaneita? Erityisesti nuo valkoiset hennon violetein sävyin ovat vallan ihania!


torstai 21. helmikuuta 2013

Hymyä.


Pienikin asia voi pistää hymyn huulille. Tänään oli pakko tälläisen mainoksen ohiajaessa räpsästä kuva siitä! Niin huippu mainos! Neste on tosiaan onnistunut mainostamisessaan. Bongasin tämän Korpilahden - Muuramen välimatkalta.

Yksi työpäivä ja hiihtoloma alkaa. Fiilis on mitä mainioin, tosin suunnitelmat ovat vielä täysin auki. Mutta toisaalta onkin ihan kiva juttu, ettei ole täyteen suunniteltu. Monta asiaa on mielessä mitä lomalla voisi puuhailla, esikoinen toivoisi laivalle lähtemistä - joten saa nähdä mistä löydämme itsemme :) Olen päättänyt lomapäivät pyhittää lomailulle, saa nähdä miten se sitten tosiaan onnistuu? Ehkä olisi tosiaan paras olla mahdollisimman vähän kotona?

Jostain syystä internet pursuaa jo kevätjuttuja, ja erityisesti lukemissani blogeissa hehkutetaan jo kevään sävyjä, trendejä ym. Alan itsekin jo hullaantumaan kevään tulemisesta ja suuntaamaan katseen kevääseen. Kevättä juhlitaan väreillä, raikkailla ja voimakkailla sävyillä. Sopii minulle, jostain syystä olen aina ollut värien lapsi. Minua tuskin näkee pelkästään mustaan pukeutuneena juurikaan. Minulla on esimerkiksi sinisiä, punaisia, keltaisia, vihreitä, roosia ja muun värisiä housuja. Ja sama väriskaala pätee myös yläosiin. Minulla on yleensä aina jotain värikästä päälläni! :) Kevään tuleminen saa joka vuosi jotenkin minut sekaisin. Sen aloittaa hullaantuminen tulppaaneihin! Tulppaanit on vaan ihan MUST juttu - niitä pitäisi aina olla! Sen jälkeen tulevat narsissit! Yritän valita kaupassa sellaiset narsissit, jotka ovat vielä täysin kiinni ja seuraan innolla niiden aukeamista. Kevääseen kuuluu siis selkeästi keltainen väri. Keltainen väri on jotenkin todella raikas, pirteä ja muistuttaa auringosta. Odotan kovasti jo pääsiäistä, että saa kasvattaa raeruohoa, vaikka tykkäänkin enemmän ohrasta ( yleensä minulla on molempia kasvamassa), vihreä väri on myös niin kevään juttuja. Tänä pääsiäisenä aiomme viettää aikaa laskettelurinteessä, joten toivottavasti on ihanan aurinkoisia kevätpäiviä tiedossa. Ja tietenkin unohtamatta että pääsiäiseen kuuluu suklaamunat! Kinderit ovat meidän perheen lemppareita..


Sellainen raikas limenvihreä onkin yksi lempivärini, jos on jollekin vielä jäänyt epäselväksi. Ainakin lapseni tiedostavat tämän hyvin. :) Lapsien ollessa pienempiä taisinpa tätä väriä suosia myös heidän vaatetuksessaan. Tällä hetkellä itseltäni löytyy tätä väriä vaatekaapista, käsilaukuista, takeista.. Lisäksi kotonani on paljon limen/omenanvihreää käytetty sisustuksessa, ehkäpä kohta tuo hempeä vaaleanpunainen saa väistyä vihreän tieltä. Nautitaan kuitenkin vielä valkoisesta lumesta, talvesta. Hienoista valkoisista lumipenkoista, jääpuikoista. Lumen kimalluksesta auringonpaisteessa. Upeita kelejä onkin tiedossa ulkona liikkumiseen. Itse ainakin odotan jo, että pääsen järvenjäälle kävelemään auringossa kaikessa rauhassa. Ehkäpä laavulle paistamaan makkaraa. Myöskin pulkkamäen riemua tyttöjen kanssa, kuuma kaakao termospullossa mukana. Hetkiä laskettelurinteessä. Yhdessä luistelua, piruetteja. Ehkäpä ensi viikolla? Nämä kaikki? Olisiko missio olla mahdollisimman paljon ulkona? Kotitöitä karussa? Yrittää oikeasti olla lomalla kaikesta? Onnistuuko sellainen lomailu tosiaan minulta? Voiko lomalla olo saada ahdistumaan tekemättömyydestä? Ehkäpä? :D

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Pakko.Leipoa.


whoopies2-1 

Whoopies! Whoopies!

Mun on niin pakko leipoa näitä, ohje löytyy Kinuskikissan sivuilta.
Jotta saan teidätkin innostumaan näistä, pakko laittaa kuvaa esiin. Tämä kuva on lainattu Kinuskikissan sivuilta.

Ohjeen mukaisesti nämä ovat helppoja valmistaa, ja eri variaatioita on paljon.

Eikö olekin ihania!


Ohje on täällä: http://www.kinuskikissa.fi/whoopies


My day.

Minun päivä. Day with me. Start at home. Going to somewhere. Jonnekin Keski-Suomessa. Kamat kassiin, auto käyntiin ja menoksi. Suomipopin Aamulypsy soimaan radioon - ilman sitä aamu ei starttaa. Päivän ensimmäiset hymyt suupieliin Aaamulypsyn seurassa. Kuinka upea aamu tänään onkaan ollut! Pitkästä aikaa sai kaivaa aurinkolasit silmille, aurinko paistoi kauniisti -11C pakkaspäivässä. Ajellessa sain nauttia auringonpaisteesta, nauttia kahvia ja räpsiä muutamia valokuvia.



Päiväni koostuu asiakastapaamisista. Ennakkoon sovituista tapaamisista ja täysin spontaaneista oven avauksista. Se mitä vastassa on, jää nähtäväksi oven sulkeutumisen jälkeen. Päivän aikana on vastassa monenlaisia tunteita, tilanteita ja hetkiä. Onnistumisia, haasteita ja niskassa painavat tavoitteet. Paljon muistettavaa. Muutoksia, uutuuksia, koulutuksia - ilman tietokonetta tätä työtä olisi kovin haastavaa tehdä, muutoinkin välillä on haasteita miten kaiken muistaa kertoa. Päivän aikana myös autossa menee tovi aikaa, välillä enemmän ja välillä hyvin vähänkin. Autoni on näinollen toimistoni, jossa teen tietokoneella välttämättömät työt mitä työhöni kuuluu. Sähköpostien vaihto on myös päivittäistä hommaa autossani.

Esimerkiksi tänään vointini ei ole paras mahdollinen, eilinen nuutuminen tuntuu vielä. Se kuitenkaan ei saa näkyä ulospäin asiakkailleni. Tehtäväni on innostua ja innostaa. Tapaan asiakkaat aina hymy huulilla, vaikka aina ei hymyä tulekaan vastakaikuna. Työni on kovin antoisaa, ja omaan erittäin mukavat kolleegat. Päivän aikana puhun paljon puhelimessa sekä asiakkaiden että kollegoideni kanssa. Vaikka työni onkin yksinäistä hommaa, niin kuitenkaan en tunne olevani yksin. Tunnen että työtä tehdään tiiminä. Jos työkaverista ei aamulla ole kuulunut, soittelemme jo toistemme perään ja varmistamme onko kaikki hyvin.

Työpäiviini mahtuu erilaisia tilanteita. Pieniin kuntiin saapuessani erityisesti tuntuu sattuvan ja tapahtuvan. Huomio kiinnitetään vieraaseen autoon. Välillä jopa huoltoasemalle meno luo paineita, huoltoaseman pöydät notkuu paikallisia ja päät kääntyy astuessasi sisälle. Kerran on myöskin ollut haulikkomiehet vastassa minua eräässä pienessä kylässä. Siellä tienvarressa useampi maastopukuinen mies haulikon kanssa. Kaikki tuijottivat napakasti ohiajaessani. Mitä ne odottivat? Eivät varmaan ainakaan minua? Olisiko minun pitänyt tuntea pelkoa?

Päiväni ruokailut ovatkin ihan oma juttunsa. Välillä on niitä ruokahetkiä ja välillä ei. Mitä, missä ja milloin. Ennätänkö vai en. Olenko aikataulussa vai aikataulusta myöhässä. Onko aikaa lounaalle. Joudunko tyytymään karkkipussiin lämpimän lounaan sijasta? Onko oikeastaan se karkkipussi päiväni lounas? Vaikka eipä sillä, että ne karkkipussit olisivat vastenmielisiä..  Ehkä olisi syytä miettiä kuntoon päivän rytmi, jotta voisin antaa hetken itseni terveelliselle ravitsemiselle.



Valokuva.

Sain tänään työnantajaltani pyynnön laittaa pikaisesti valokuvan itsestäni tulevaa työmatkaa varten. Muut kolleegat on ammattivalokuvaajan kuvaamia joulukuun myyntikokouksessa, johon itse en päässyt osallistumaan. Valokuva minusta. Mitähän siitäkin tulee. En oikein osaa olla kameran edessä luonnollisesti, ja mitään kotistudiota minulla ei ole, joten valokuvan laadussa en mitenkään pääse samalle tasolle kuin ammattivalokuvaaja. Ja muutenkaan nyt tämä valokuvan ottaminen itsestä työkäyttöön jakaa ajatuksia, mihin lie tätä valokuvaani käytetään? Näenkö kenties omakuvani, kammotuksen, jossain tulevaisuudessakin? Itselläni on hiukan eilisestä saakka ollut nuutunut olo, pelottanut ajatus flunssan iskemisestä. Loma lähestyy, ja en todellakaan halua lomallani sairastaa ja tällä viikolla ei vain ole aikaa millekään muulle kuin töiden mallikkaalle hoitamiselle. Tänään työpäivän päätteeksi kaaduin sänkyyn, ja olenkin nukkunut koko illan, olo ollut vain niin voimaton.

Heräsin mieheni hiipiessä unille. Ja silloin muistin. Valokuva! Kello on vaille kaksitoista illalla, olen nukkunut koko illan - meikki on nuhjuinen ja hiuksista en sanokaan yhtään mitään. Muutoinkaan leuassa oleva kuivunut jälki finnistä ei lisää tätä fiilistä millään tavalla. Tästä kaikestako pitäisi saada joku onnistunut otos? Otos jonka minä tosiaan kelpuuttaisin? Tähän kellonaikaan? Okei, tähän aikaan ei varmaan hirveästi ole vaihtoehtoja ja toinenkaan osapuoli, kameralla kuvia ottavalle ei tuntunut olevan niinkään tärkeää millainen kuva tulee tai miten tukka on.. 

Ei siis auttanut kuin nousta ylös sängystä, laittaa siistit vaatteet päälle. Nopea meikin fiksaus, joo ei tullut mitään hyvää lopputulosta. Tiedätte varmaan itsekin millaiselta tuntuu lisätä päivän meikin päälle lisää, ripsiväriä vanhan kerroksen päälle, jne. Mutta hätä ei tunne nyt muita vaihtoehtoja. Hiuksille näytin pikaisesti vain hiusharjaa, vaikka olisikin kivempi ollut ottaa kuva juuri pestyin kuohkeiksi föönatuin hiuksin. Mitä nyt hiuksista - enhän työskentelekään kuin hiustuotteiden parissa, mutta olkootsa. Muutama kuva tuli räpsittyä unen huurussa, nuutuneena. Jotenkaan hymy ei meinannut välittyä kameraan, mistähän lie johtui? Eikö tähän aikaan voisi jo nukkua? Mielessäni pyöri vain kokoajan peiton alle takaisin kömpiminen. 

Nyt kuitenkin, Hyvää Yötä ihan jokaiselle!

maanantai 18. helmikuuta 2013

Herätys.

Mun blogin nimi on pakkomielteet. Mistä mä oon viime aikoina kirjoittanut? Leipomisesta? Mitä oikeastaan toi käsite pakkomielteet minun kohdallani käsittää? Mitä pakkomielteitä minulla onkaan? Ymmärränkö edes kuinka pakkomielteinen olenkaan?
Tässä alla muutamia pakkomielteitä mitä minä omistan, olen kyllä aika ihana Somelainen muija! :D

  • Rakastan pyykinpesua. Puhtaan pyykin tuoksua. Onko se jo pakkomielteistä joka päivä pyörittää pesukonetta tästä ilosta?
  • Rakastan silittämistä. Tätä ei vaan voi selittää, kai silittäminen on sellainen asia- joko siitä tykkää tai ei tykkää ollenkaan. Jostain syystä kuitenkin tykkään kasata puhtaat pyykit kasaan kodinhoitohuoneen pöydälle ja silitellä reippaamman erän sitten kerralla.
  • Shoppailu. Välillä tuntuu että voisin vain ostella ja ostella. Enkä tosiaankaan kerää mitään sisustustavaroita, astioita. Ongelmana ehkä tosiaan ovat lastenvaatteet. Toisinaan kyllä rahapussi meinaa uhkaavasti mennä miinuksen puolelle, mutta kerranhan tässä eletään ja ei sitä mitään saa mukaansa - mitä muita näitä sanontoja on? Mutta jostain syystä nettikauppojen suhteen olen saanut itseni kuriin, hyvä minä! Aiemmin heikkoutenani olivat erilaiset nettikaupat ja niissä pyörivät tarjoukset. Ostamisen helppous, parhaimmillaan tuotteet tuodaan kotiovelle saakka. Ehkä nykyinen työ ja reilu tietokoneen käyttö päivittäin on vaikuttanut tähän.
  • Karkki. En edes aio selittää tätä..
  • Leipominen! Todellakin minä tykkään leipoa, ja tälläkin hetkellä pakastimesta löytyy useampaa sorttia leipomuksia. Välillä joo tuntuu että leipominen on niinkin pakkomielteistä, että otan aikamoisia urakoita itselleni.. Varsinkin erilaisien juhlien yhteydessä karkaa kyllä kirjaimellisesti mopo käsistä, ja aina leipominen ei ole niin mukavaakaan kun tekemistä on vähän liikaa. Ja tietenkin kaikki ne huippuleipomisideat ovat minulta lähtöisin, kenelle siis sättiä? Ketä voisin syyttää?
  • Sänkyjen petaaminen. Jostain syystä minun mielestäni sänkyjen päällä tulee olla päiväpeitot paikoillaan, en voi sietää että myöhemmin sängystä nouseva ei voi pedata. Ja yleensä minä en tosiaankaan nouse viimeisenä. Vaikkakin silti päiväpeiton laittaminen on liian usein minun hommaani. Autan vielä junioria sänkynsä petaamisessa, mutta esikoinen hoitaa homman jo itse.
  • Kalenterissani pitää juuri tietyssä kohdassa lukea tärkeät merkinnät, kuten juniorin päiväkotiajat..
  • Olohuoneen matto - sen on oltava suorassa. Se vaan on jotenkin niin pakkomielteistä käännellä se ojennukseen :D Ja oikeastaan pelkästään nukkamattojen imurointi on minulle se oma juttunsa, kääks miten paljon ne keräävätkään hiuksia! Kolme naissukupuolta - tuloksena on aika paljon irtohiusta. Hiukset eivät irtoa matosta vain kevyesti imuroimalla, vaan pitää tehdä töitä.. I know, niin pakkomielteistä!

Näitä yksinkertaisesti olisi vaan niin paljon, kun alkaa miettimään tarkemmin! Haluaisitteko että kertoisin lisää millaisia pakkomielteitä minä omaankaan?

Appelsiinicake.

Eilen teki kovasti mieli jotain hyvää, ja keittiönpöydällä oli kulhossa iso kasa appelsiineja. Siitä se idea sitten lähti! Olin maistanut appelsiinikakkua ystäväni luona, ja tykkäsin kovasti siitä. Kakku oli erilainen kuin normaali kuivakakku - tämä oli mehevän kostea. Mehevän appelsiinikakun ohje löytyy ystäväni blogista:
http://sweettasteofliving.blogspot.fi/2012/12/meheva-appelsiinikakku.html

Samalla ohjeella valmistin tämän kakun.


200g voita
2dl sokeria
3 munaa
3dl vehnäjauhoja
2 appelsiinin raastettu kuori
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria

1. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää yksi muna kerrallaan hyvin sekoittaen.
2. Sekoita kuivat aineet ja appelsiinin kuori, lisää taikinaan. Paista jauhotetussa vuoassa 175C n. 45minuuttia.

Kostuke:

1dl sokeria
2 appelsiinin mehu

1. Kumoa hieman jäähtynyt kakku ja pese vuoka. Laita kakku takaisin vuokaan.
2. Lämmitä sokeri ja mehu kattilassa, kunnes sokeri sulaa. Kaada kuuma mehuseos kakun päälle ja laita jääkaappiin yön ajaksi.
3. Poista kakku varovasti vuoasta. Itselläni kakku tarttui napakasti vuokaan kiinni, niin voit auttaa irtoamista veitsellä.

Kuorrutus:

3dl tomusokeria
appelsiinimehua
appelsiinin kuoripaloja ( maustehyllyltä)

1. Lisää mehua sen verran, että kuorrutteesta tulee valuvaa.
2. Ripottele pinnalle kuoripaloja halutessasi.


Ja sitten ei muuta kuin herkuttelemaan! Nam! Olipa mukava aloitus työviikolle käydä hörppäämässä kahvit tälläisen herkkukakun kanssa - maanantain kunniaksi, eikö! :)


sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Business casual.

Business casual. Mitä se on? Miten minulle tulee tästä sanahirviöstä mieleen jakkupuku. Tylsä jäykkä pukeutuminen. Ei farkkuja. Kynähameita. Bleisereitä. Joudunko turvautumaan tosiaan vaatekauppojen valikoimiin ja täydentämään vaatekaappiani oikeanlaisilla vaatteilla?

Googletinpa kuvahaulla myös tätä " business casual", ja tadaa! Mustat jakut tulivat näytölle kauluspaitoineen! Hameet erilaisine variaatioineen! Erilaiset mekot! Olisiko riittävä lähteä siis mustilla suorilla housuilla ja kauluspaidalla? Onko pakko tosiaan hommata joku mekko / hame tätä reissua varten? Täytyykö minun tosiaan olla väritön? Minä, joka rakastan värejä! Tummat housut, tumma bleiseri ja vaaleahko kauluspaita - onko se kympin valinta? Onko se tosiaan minua? Not.. Onko siistimpi tunika, sukkahousut ja korkkarit tätä business casualia? Korkkarit - onko minulla edes sellaisia kunnollisia tähän tilaisuuteen? Ja kuinkahan iso matkalaukku minun onkaan otettava mukaan? Ja mitä tämä kaikki tekee minun lompakolleni?

Miksi sitten tämä aihe mielessäni? Blogini lukijoina tiedättekin jo tulevasta Åren reissustani, joka on siis työmatkani. Reissun aikana tehdään töitä ja rentoudutaan. Kuitenkin työaikana pukeudutaan juuri tämän koodin mukaisesti, ja illalliselle tulisi olla mukana "nice party dress". Nice party dress - älä edes googleta sitä kuvahaulla. Google tarjoaa tosiaan kivoja (!) juhlamekkoja..

Help help, mitä ihmettä siis pakkaan mukaani?


Finni.

Yök. Jaiks! Mun leukaan on ilmestynyt ihan älyttömän kokoinen molluska, finni! En ole koskaan kärsinyt mistään kasvojen kukinnasta, finnien suuresta määrästä. Yleensä aina silloin tällöin ilmestyy yksittäinen JÄTTIFINNI (!!) johonkin kohtaan kasvoissa. Sellaiseen kohtaan, mistä se yksinkertaisesti ei voi olla näkymättä. Sitä ei vaan voi olla huomaamatta! Keskelle nenää! Leukaan! Ai että sitä iloa..

Nyt kuitenkin näilläkin ikävuosilla näköjään tämä sama karma toistaa itseään. Finni leuassa. Jep. Ja minähän en osaa pitää sormiani siitä irti.. Tälläkin hetkellä tämän näpyn koristaa valkoinen möykky rasvaa. Jouduin turvautumaan jo illalla antiseptiseen voiteeseen, koska finnin ympäristö punoitti siihen malliin että enpä haluaisi enää paikallista tulehdusta.
Onkos teillä jakaa mitään nopeaa vinkkiä miten selviän tästä? Kuinka saan tuon kammotuksen pois kasvoistani? Tiedän, ei saa räplätä. Mutta mutta, nyt on kriisi! :D

Okei, ehkä ainakin voisin aloittaa suklaan karsimisesta ruokavaliosta. Ja toisaalta ehkä stressikertoimenkin voisi pyrkiä laskemaan minimiin, joka oikeastaan kuulostaa jo aika helpolta rastilta. Viisi työpäivää ja tämä nainen lomailee.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Otoksia.


Muutamia otoksia kotoani tälle illalle. Rakastan kynttilöitä. Rakastan polttopuiden luomaa tunnelmaa, onpa ne sitten takan sivussa olevassa kolossa tai palamassa takassa. Mutta kummastakin, sekä kynttilöistä että takasta, tuleva lämmin valonsävy on se juju. Tämän illan vietän juniorin kanssa kahden. Vanhempi neiti on yökylässä, ja mies luuraa kaupungilla. Aiomme laittaa kotiin siis paljon kynttilöitä ja viettää yhdessä luxusaikaa. Jospa siis laittaisi mikroon jo popcornit poksumaan. :)


Tämän päivän kaupungilla pyörähtämisestä on tässä hiukan otosta. Löysimme vanhemmalle neidille kauan kaipaamamme softshell-takin vihdoinkin! Ja vieläpä sattui hienosti, että H&M:ltä! Eli sanoisinko että edullinen takki tuli hankittua, neiti ihastui tuohon jokseenkin  pantterikuviointia muistuttavaan kuosiin. Kirkas oranssi vetoketju tuo kivaa yksityiskohtaa ja särmää tähän takkiin. Mitäs tykkäät takista? Meidän neitiä se palvelee yhtä hyvin, kuin äidin rahapussia ostohetkellä, nimittäin tämä takki tulee neidin luisteluharrastukseen. Ulkojäällä treenatessa softshell-takkia tosiaan on jo tovi kaivattu. Alle fleesetakki niin kyllä tarkenee harjoitella, kun taas toppatakin kanssa tulee jo vähän liian kuuma.

Nuoremman neidin vaatekaappi alkaa täyttymään värikkäistä kevään vaatteista. Kummit toivat ihanan voimakkaan korallinpunaisen collegepaidan, ja me löysimme tänään Benettonilta ihanan mintunvihreän neuletakin.


Tämä ylläoleva on ehkä yksi söpöimpiä, herkimpiä, ihanempia suklaakonhvehtirasioita mitä tiedän! Tälläisen sain tänään ystävältä. Kiitos - tämä on ihana! Eikä tosiaan sisältökään ole yllätykseksi kovinkaan moitteiden arvoista..

Vieraita.

Saimme tänäkin lauantaina ottaa vastaan neidin 6v-synttärivieraita. Tällä kertaa vuorossa olivat kummitäti perheineen Helsingistä, ja sain taas oivan tilaisuuden vähän leipoa keittiössä.. Kuitenkin ajattelin leipoa jotain ei-niin-äkkimakeaa, mutta kuitenkin raikasta ja hyvää. Yks plus yks - päädyin Charlotte Russeen, mansikkaversiona. Haluan ilmanmuuta jakaa teillekin tämän helpon ja nopean ohjeen. Tällä ohjeella itse olen monet kerrat tätä herkkua valmistanut, ja etenkin kesäaikaan tuoreilla mansikoilla saa oivat koristeet kakun pinnalle. Talviaikaan käytän pakasteesta edellisen kesän mansikoita tähän kakkuun sisälle täytteeseen, mutta en niinkään ehkä kakun päällä niitä niin kauniita yksityiskohtina näkisi. Nahistuneet pakastemansikat. Ei ollenkaan hyvä idea. NOT.
Tällä erää päätin ripotella muutamia ranskanpastilleja tämä herkun pinnalle väriä tuomaan :)


Ohje tähän herkkuun on seuraavanlainen:

MANSIKKAINEN CHARLOTTE RUSSE

1 kääretorttu

- tähän voi käyttää joko valmista kaupan kääretorttua tai valmistaa itse mansikkatäytteisen kääretortun, esimerkiksi tällä ohjeella voi kääretortun valmistaa. http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/14116/K%C3%A4%C3%A4retorttu/

Täyte:

8 liivatelehteä
500g mansikoita
2,5dl Flora vanilla
1 prk maitorahkaa
0,5-1dl sokeria
0,5dl mansikkamehua

( koristeluun mansikoita tai muuta)

1. Leikkaa kääretortu viipaleiksi. Vuoraa pyöreäpohjainen kulho ensin kelmulla ja sitten kääretorttuviipaleilla.
2. Laita liivatteet kylmään veteen. Soseuta mansikat. Vaahdota Flora vanilla. Yhdistä mansikkasoseeseen rahka, sokeri ja vaahdotettu Flora vanilla. Liuota liivatteet kuumennettuun mehuun. Kaada jäähtynyt liivateseos ohuena nauhana rahkamassaan ja sekoita koko ajan tasaiseksi.
3. Kaada täyte viipaleilla vuorattuun kulhoon, peitä ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi / yöksi.
4. Kumoa tarjoiluvadille, poista kelmu ja koristele. Nauti!


Herkuttelimme muutenkin herkuilla vieraiden kunniaksi. Olen jotenkin kovasti ihastunut Iittalan mariskoolien tähän pienempään versioon, ja yllätyksekseni niitähän löytyy aika lailla kaapeistani. Jostain syystä joitain vuosia taaksepäin minua kiehtoivat Iiittalan kivituikut, joku saattaa jopa muistaa, keräsin aina uudet sävyt tuikuista ja ne koristivat erästä seinää silloisen talomme keittiössä. Nykyään nuo tuikut ovat aikalailla asustaneet olohuoneen kaapissamme piilossa. Sen sijaan skoolit ovat ehkä syrjäyttäneet ne, itse jotenkin olen ihastunut sisustuksessa erityisesti vaaleanpunaiseen sävyyn. Ja todellakin, vaaleanpunaista löytyy myös skooleista isommassa ja pienemmässä koossa kotoani.

Kaivelin tänään vaatekaappiani ennen kaupungillelähtöä tyttöjeni kanssa, niin tosiaan hyvä on olla vaatetta lähtiessä. Isomman neitini mukaisesti alasti tulisi kylmä, jep jep, mutta jostain syystä aina silloin tällöin tuntuu että " Mulla ei ole mitään päällelaitettavaa!!". Tänään kaivoin jonkun aikaa sitten tehneen alelöydön päälleni, luonnonvalkoinen bolero kivalla yläosalla. Mitäs tykkäätte?




perjantai 15. helmikuuta 2013

Sekaisin.

Olen ehkä yksi niistä suomalaisista ihmisistä, jotka fanittaa korkealla Marimekkoa. Jotka menee sekaisin uutuuksista. Jotka vuosi vuodelta tykkää klassikoista, eikä saa niistä tarpeekseen.

Nyt keväälle tupsahtaa koko ajan ihanuuksia, yksi uutuus on Maija Isolan klassikko Seireeni-kankaan uudet ihanat raikkaat sävyt. Keväällä tämä kuosi on Marimekon Gaia-mekossa, joka on Marimekonkin kuvauksen mukaan yksi kevään kauneimmista mekoista. Mekko on 100% puuvillaa ja mitoitukseltaan Marimekon muista lyhyistä mekoista poiketen normaalia lyhyempi, joka on tälläiselle mini-ihmiselle niinkuin minä todella hyvä juttu! Mitä mieltä olette - onko tämä mekko minun näköiseni? Saattaisiko tämä mekko löytää tiensä vaatekaappiini? Ja kuinka pian? Tai saattaisiko tämä jopa kuulua niihin pakkomielteisiin, mitkä on pakko saada kun ne bongaa niinkuinihanhetijustnyt?

Tämä kuva on lainattu Marimekon sivulta.

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäivä.


Ystävänpäivä 14.2. Ystävyys. Molemmat sanat saa hymyn huulille. Ilman ystäviä olisi aika yksinäistä kulkea. Ystävälle voi puhua kaikesta, ja silti ystävä hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Tärkeää on myös muistaa hyviä ystäviä muinakin päivinä, kuin Ystävänpäivänä. Ystävän olkapää on aina käytettävissä, yhdessä itketään ja iloitaan. Kannustetaan. Ystävyys perustuu luottamukseen ja hyväksymiseen. Ystävyyttä on myös monenlaista, toisten kanssa yhteys säilyy vaikkei useasti näkisikään - juttu jatkuu siitä mihin se jäi. Toisten ystävien kanssa säännölliset hetket ovat sitä arjen luxusta. Itse voisin ystävistäni sanoa että ystäväni ovat elämäni helmikorun helmiä.



Voisin sanoa, että tänä Ystävänpäivänä olin aika onnekas. Minulla oli lounas/kahvitreffit ystävän kanssa ja toisen ystävän kanssa herkulliset päiväkahvitreffit.

Älä tuhlaa aikaasi ihmiseen,
joka ei tuhlaa aikaansa sinuun.
 Älä tuhlaa rakkauttasi ihmiseen,
joka ei tuhlaa rakkauttaan sinuun.
Älä tuhlaa kyyneleitäsi ihmiseen,
joka saa sinut itkemään yhä uudelleen ja
uudelleen, valuttamatta itse yhtäkään sinun vuoksesi.
Hymyile ihmisille, jotka saavat sinut hymyilemään.
Luota heihin, jotka ovat sen arvoisia.
Tuhlaa aikaasi heille, jotka sitä arvostavat, ja muista,
että jokainen ihminen tekee oman onnensa valitsemalla
lähelleen ne ihmiset, jotka saavat hänet hehkumaan!

tiistai 12. helmikuuta 2013

Laskiaispulla.



Laskiaistiistai. Hernekeitto ja laskiaispulla tulee minulle ensiksi mieleen. Koska minun lempiruokiini ei hernekeitto kuulu, niin laskiaispullia voi senkin edestä syödä? Edes yhden?Olipa kuinka vaan, voi tai ei, niin leivoin tänään laskiaispullia. Koonsa puolesta nämä olivat hyviä suupaloja, ja koristelin pullien pinnan vielä tomusokerilla. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, mieheni sirotteli tomusokeria pullien päälle. Pullia valmistui nopeasti työpäivän jälkeen yhteensä 15 kappaletta. Täytin pullat vadelmahillolla ja kermavaahtopursotuksella. 


Partylite- kutsuillani oli kivasti ystäviä. Hyvä syy kahvitella. Hyvä hetki rauhoittua muista touhuista. Äitiydestä. Kotitöistä. Keittää kahvit ystäville, istahtaa porukalla alas, jutella. Ja shoppailla? Vielä vähän lisää kynttilöitä? Itselläni on aina Partyliten kynttilöiden suhteen valinnan vaikeus, nuo Partyliten kynttilät kun ei ole niitä kaikista edullisempia, mutta kuitenkin fanitan niitä tosi korkealla- ne ovat hintansa väärtejä. Palavat pitkään ja ovat näyttäviä. Tänään kuitenkin päädyin ostamaan kotiini Escential kynttiläpurkkeja, minulla kotona onkin jo yksi sellainen. Valitsin uusiksi tuoksuiksi Granaattiomena & Mustaherukka ja Kirsikkapuun Kukka. Lisäksi olin jo aiemmilla kutsuilla ihastunut kevään uutuuteen, Kielletty Hedelmä- sarjaan tulleeseen Keimaileva Kiivi- tuoksuun. Nyt hankin sen kotiini. Muutama juttu jäi vielä kaivelemaan, mutta ajattelinpa hankkia ne sitten seuraavilta kutsuilta ;)

Muffinit.

Jostain syystä viime aikana blogini on täyttynyt erilaisista leivontavinkeistä, mutta kaipa se on selvä merkki keväästä tai sitten pimeän aiheuttamasta masennuksesta, jota kipeästi yritän helpottaa makealla. Oli miten oli, tänään taas leivon. Tänään meille tulee ystäviäni Partylite-kutsuille, juuri niin - juurihan olin päättänyt etten ota kutsuja, kuitenkaan periaatteeni mukaisesti ystävää ei jätetä hätään eli tuli otettua kutsut. Partylite- kutsut perustuu aikalailla juuri emännyyteen, uusiin kutsuihin. Mikäli uusia kutsuvarauksia tulee riittävästi, siitä hyötyy silloinen emäntä. Tämä onkin ainut asia, jolla pystyy emäntä hyötymään parhaiten. Niinpä juuri tälläisessä tilanteessa autoin ystävälleni hänen haluamansa emännänlahjan.

Tänään päädyin leipomaan esimerkiksi näitä ihanuuksia, en kyllä tosiaankaan muista mistä alunperin tämä ohje mahtaa olla peräisin. Paperille omalla käsialalla raapustettuna muiden hyvien ohjeiden seassa tämä ohje sijaitsee.


VALKOSUKLAA-MUSTIKKAMUFFINIT

3 munaa
1 1/4dl sokeria
100g voita
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
3/4dl Flora vanillaa
80g valkosuklaata
1½-2dl mustikoita

Sulata rasva, anna jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekä murusiksi leikattu tai rouhittu suklaa ja jäähtynyt rasva. Lisää Flora vanilla ja lopuksi varovasti sekoittaen mustikat.

Jaa muffinivuokiin ja paista 200C noin 15-20 minuuttia.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Banaanimaustekakku.

Kotonani oli pari tummunutta banaania hedelmäkulhossa, ja päätin leipoa älyttömän helpon ja nopean banaanikakun. Reseptin olen alunperin saanut vuosia sitten anopiltani. Tällä ohjeella olen useasti valmistanut tämän kakun, yleensä kaikki ainekset löytyvät jääkaapin perusvalikoimasta. Banaanien ylikypsentyessä tulee mieleen, mitäpä jos leipoisin banaanikakun.. Kakku on meidän perheen herkkua, se on mukavan kosteaa ja maistuu mielestämme erityisesti maidon kera.

Tässä ohje, joten eikun kokeilemaan:

2 kananmunaa
1 prk kermaviiliä                                     
2,5dl sokeria
175g sulatettua voita

2-3 soseutettua banaania                 

4,5dl vehnäjauhoja
1tl soodaa
1tl leivinjauhetta
2tl kanelia                                      
1tl inkivääriä                                  
½tl neilikkaa

Sekoita kananmunat, kermaviili, sokerit ja sulatettu voi puukauhalla sekoittaen. Soseuta banaanit esimerkiksi haarukalla painellen.  Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan banaanisoseen kanssa. Voitele ja korppujauhoita kuivakakkuvuoka. Paista
175C noin tunti. Ja eikun syömään! Nam!


Kakun päälle voi ripotella halutessaan esimerkiksi tomusokeria antamaan ilmettä. Tämä kuva on otettu hetki paistamisen jälkeen.  

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Sucette.

Vinkki sunnuntai-iltaan lapsiperheellisille. Lastenkauppa Sucette lopettaa toimintansa, ja näin ollen myy pohjahintaan lastenvaatteita ja tarvikkeita. Käy ihmeessä tutustumaan mitä on vielä verkkokaupassa jäljellä :

www.sucette.fi



Ylläoleva kuva lainattu sucette:n kotisivulta.

Sunday.

Rentoa Laskiaissunnuntaita!

Rento tämä laskiaissunnuntai meillä ainakin oli. Ainoastaan lumityöt kolan varressa tekivät tästä sunnuntaista jollain tavalla työlään. :) Isomman neidin jääharkat peruutettiin jääkiekkoturnauksen vuoksi, ja nuoremman neidin juhlista johtuva väsymys sai hänet kysymään minulta jäähallin pihassa seuraavan kysymyksen : " Onko äiti pakko, minä haluaisin vain nukkumaan.." Ei. Ei ole pakko. Varmistin useampaan kertaan, ettei ratkaisu alkaisi myöhemmin harmittamaan. Eli päädyimme ratkaisuun hiipiä kotiin saman peiton alle päikkäreille. Pikkusankaritar otti pienet esiunet jo kotimatkalla autoni takapenkillä, mutta hienosti jatkoi uniaan vieressäni. Päivänn kruunasi mummin ja papan tarjoama illallinen jälkiruokineen. Eli toisinsanoen tämä sunnuntai oli todellakin rento, vaikkemme pulkkamäkeen porukalla selvinneetkään. Lumisadetta taisi säätiedotuksen mukaan olevan luvassa vieläkin, joten eiköhän tässä pulkkamäkeen kerkeä vielä monta kertaa :)



Laskiaispullan sijasta herkuttelimme vielä tänään synttäriherkuilla.

Ja tosiaan kun lupauduin aiemmin pitämään kotonani Partylite- kutsut, minua odottaa uudet leipomisurakat tiistaita varten.. Elämän pieniä iloja?

lauantai 9. helmikuuta 2013

Kinkkupiirakka.

Päätin jakaa teille kuitenkin tämän helpon kinkkupiirakkaohjeen, tästä ohjeesta tulee tosiaan pellillinen piirakkaa.

2,5dl perunasosetta
250g pehmeää margariinia
5dl vehnäjauhoja
3tl leivinjauhetta
2dl vettä

Täyte:
400g savukinkkua
4 kananmunaa
2dl kermaa
150g juustoraastetta
200g auraa tai 1 paprika

Sekoitin pohja-ainekset keskenään, erikseen aluksi leivinjauheen vehnäjauhojen sekaan. Mikäli uuni on normaalia kokoa leveämpi, kannattaa pohja valmistaa 1,5 kertaisena kuten minä valmistin. Painelin seoksen uunipellille ja paistoin keskitasolla uunissa 225C n.15minuuttia.

Itse käytin lastensynttäritarkoituksessa aurajuuston sijasta yhden punaisen paprikan täyteaineksissa. Aloita täytteen valmistus. Aluksi sekoita munat ja kerma keskenään. Lisää muut ainekset samaan astiaan ja kaada täyteseos piirakkapohjan päälle ja uuniin kypsentymään 200C n.20minuutin ajaksi tai kunnes pinta saa kauniin värin.


Synttärit.


Juhlimme tänään juniorin 6v-synttäreitä, yllä kuvakollaasi muutamista juhlien tarjoamista. Tarjoilimme muun muuassa itse tehtyä kakkua sokerimassakuorrutteella, kakku piti sisällään tumman kakkupohjan sekä vadelma-ja suklaamoussekerrokset. Lisäksi halusin kokeilla Cakepopsien tekemistä, ja itse asiassa niiden valmistaminen on hyvin yksinkertaista ja helppoa plus sotkuista ;)

Valmistin nämä Cakepopsit näistä tarvikkeista:
- Dominokeksipaketti
- Maustamaton tuorejuustopaketti
- Valkosuklaata
- Tummaa taloussuklaata
- Erilaisia nonparelleja

-> Cakepopsitikkuina minulla oli puolitetut grillitikut, joista leikkasin terävän kärjen pois. Aloitin valmistamisen erottelemalla kekseistä valkoisen täytteen omaan astiaan, ja tumman keksin tehosekoittimeen. Hienonsin keksit ihan pieneksi. Sekoitin maustamattoman tuorejuuston valkoisen täytteen sekaan. Seuraavana lisäsin hienonnetut keksit tuorejuustomassan sekaan. Pyörittelin massasta pieniä palloja, suurinpiirtein lihapullien kokoisia. Laitoin jähmettymään jääkaappiin n. tunniksi. Sulatin suklaata ( valinnan mukaan tummaa- tai vaaleaa suklaata) ja käytin grillitikun pään suklaassa ja painoin ne palloihin, ja laitoin takaisin jääkaappiin jähmettymään. Suklaa tikun päässä toimii hyvänä stopparina ettei tikku karkaa keksipallosta. Lopuksi kostutin pallot yksi kerrallaan suklaassa, ja sen jälkeen laitoin päälle halutunlaisia nonparelleja. Valmistin erikseen valkosuklaalla ja tummalla suklaalla kuorrutettuja cakepopseja. Kun mainitsin aiemmin sotkuisuudesta, niin oikeastaan se tuli vastaan vasta loppumetreillä, nimittäin juuri nonparellien kanssa. Ne lentelevät ja leviävät helposti joka puolelle, joten on ihan hyvä pitää imuri lähettyvillä :)

Suolaisina tarjosimme sekä lohihyydykekakkua hapankorppupohjalla että uunipellillisen kinkku-paprikapiirakkaa, joka oli myös aivan älyttömän helppo valmistaa ja johon olen saanut aika lailla tasan kaksi vuotta sitten ystävältäni ohjeen. Kiinnostaisiko sinua helppo ja maukas kinkkupiirakan ohje? 

Lisäsin kaverisynttäreiden tarjoilusta myös kuvakollaasin aiempaan kirjoitukseeni.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

6v.

Se on taas kohta vuosi hurahtanut viime vuoden helmikuusta. Nopeaa aika juoksee. Liian nopeaa. Aivan liian nopeaa. Nuorin lapseni täyttää kuusi vuotta. Kuusi! Uskomatonta. Muistan hetken, kun neiti oli aivan pieni. Odotusajanhetkiä. Ensimmäiset potkut vatsassani. Myöskin ne hetket, kun kohtuni tuntui olevan jalkapallokenttä. Kuinka raskausvatsani oli aina edessä. Törmäilin vatsani kanssa. Taisinpa pari kertaa silitysraudallakin osua vatsaani. Muistan myös ensimmäisen tapaamisemme. Ja kuinka päätimme neidille nimen välittömästi syntymisen jälkeen.

Nyt kuitenkin murunen on kuusi vuotta. Tuleva esikoululainen. Jotenkin kuitenkin tuntuu vaikealta laskea irti ns. pikkulapsiajasta. Muistan, kun saatoin esikoiseni esikouluun ja ekaluokalle. Pian tämä sama haikeus on edessä. Kuitenkin synttärien juhliminen on taas edessä, ja se tietää armotonta leipomista, siivoamista ja muutakin hössötystä. Sekä pitkää kauppalappua ja isoa lompakkoa kaupassa. Neidille tuntuu olevan tärkeintä kavereiden tuleminen, pääsee leikkimään ystävien kanssa. Kaverisynttäreille kakku ja tarjoilu suunnitellaankin tänä vuonna täysin neidin omien toiveiden mukaisesti. Kakun suhteen taidankin päästä aika helpolla, laittelen teille kuvia mitä meillä tarjottiin päiväkotiystäville.

Sukulaissynttärit onkin sitten aivan oma lukunsa. Pitää olla makeaa, suolaista, herkkua, ja tietenkin oma synttärikakku - jonka päällä olevat kynttilät puhalletaan. Puhallushetkestä vuosi toisensa jälkeen on napattu valokuvia talteen tulevaisuuden muisteluja varten. Mitäpä meillä tänä vuonna tarjoillaankaan sukulaisille? Ajattelin ainakin testata ensimmäistä kertaa cakepopsien valmistamista.

I love my kids!


Synttäreillä oli tarjolla mm. kuvassa näkyvä siili erilaisin suolapaloin, Keiju-täytekakku mansikkamoussetäytteellä ja lisäksi banaanimuffinseja Fazerin sininen-kermavaahtokuorrutuksella. Hyvin meni kaupaksi!

tiistai 5. helmikuuta 2013

Haaste.

Sain haasteen Miialta, blogista http://sweettasteofliving.blogspot.fi/. Kiitos! Haasteen pelisäännöt olivat seuraavat:

----------------------------------------------------------------------------------------------

1. Kiitä haasteen antajaa.
2. Jaa haaste 8:lle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille 8:lle haasteesta.
4. Kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi.

----------------------------------------------------------------------------------------------

1. Pyrin olemaan iloinen ja positiivinen. Hymyilen paljon. Toisaalta olen myös kamalan herkkä, itken sekä ilosta että surusta.
2. Rakastan pyykinpesua, puhtaan pyykin tuoksua. Lisäksi viimeistelynä silittäminen kuuluu myös tähän samaan katerogiaan.
3. Luonteeltani olen hyvin tarkka, välillä jopa pikkumaisen tarkka jossain asioissa. Esimerkiksi: ruoho täytyy leikata tietyinpäin pihassa ja lunta kolatessa lumipenkkojen oltava tiptap-suorassa. Tiedän, pikkumaistako?
4. Innostun helposti uusista asioista ja olen hiukan yllytyshullu. Viimeisinpänä innostuin kokeilemaan muodostelmaluistelua aikuisten joukkueessa, ja tykkäsin kovasti. Koetan etten liikaa innostu, vaikkakin seuraaviin harjoituksiinkin olen jo suostunut..
5. Inhoan likaisia astioita tiskialtaassa ja tiskipöydällä. Aina en ymmärrä mikä tiskikoneen tyhjentämisessä ja täyttämisessä on niin vaikeaa muille perheenjäsenille. Muille aikuisille. Eli miehelleni.
6. En voi sietää likaisia vaatteita, erityisesti sukkia lattioilla. Valitettavasti niitä toisen sukupuolen edustaja tipauttelee olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Ja vieläpä valitettavampaa on se, että lapset aika hyvin apinoivat tässä... Ja se on välillä aika raivostuttavaa.
7. Voinen varmaan sanoa, että tykkään kaikesta mikä on makeaa. Karkit, ilman niitä en pystyisi olemaan. Tuskin menee päivääkään ilman mitään makeaa. Onko siis mahdollista että olen löytänyt yhteyden, miksi omaan ison perseen? :D
8. En tykkää kiroilusta. En tykkää kuunnella sitä, enkä myöskään käyttää niitä voimasanoja. Jostain syystä ihmettelen aina välillä, mistä minäkin olen oppinut kunnon rekkamiehen ärräsanaston. Ja auttaako muka tosiaan kirosanojen käyttö missään tilanteessa yhtään mitään? Helpottaako muka jollain tavalla päästää pari ärräpäätä?
9. Kilahdan nopeasti. Hetkessä. Ja minusta pääsee yllättävän ärsyttävä ääni hermostuessani. Kukaan muu tuskin sitä kuitenkaan haluaa. Mutta kuitenkin, kun suutahdan, minulle tulee välittömästi kauhean paha mieli. Yritäpä siinä sitten valita puolesi..
10. Autolla ajaessani laulan useasti musiikin mukana. Nykyään puhun myöskin paljon handfreella, ja välillä viereisien autojen kuskien ilmeet on näkemisen arvoisia. :)





perjantai 1. helmikuuta 2013

Hiukset.

Hiukset. Leikkaaminen. Pidentäminen. Kampaaminen. Intohimoni on ollut pienestä saakka hiukset. Jostain lapsuudestani voi kaivaa valokuvan, joissa olin harjoitellut kampaajan taitojani pienenä jo - leikkasin muunmuassa pupupehmolelulta viikset pois. Myöskin My Little Ponyista osa koki saman kohtalon, harja lyheni kummasti saksia heiluttaessani. Hieman myöhemmässä vaiheessa laitoin mielelläni ystävieni hiuksia ja taisinpa saksia ihan omia, sekä ystävien hiuksiakin. Millä muullakaan kuin Fiskarseilla! Muistan myös, kuinka trimmasin isäni niskavilloja partakoneen terällä. Pienestähän se pitää aloittaa?  Alalle suuntautuminen oli ollut mielessäni lapsesta saakka, päätin kuitenkin yläasteikäisenä käydä lukion kuten kaikki muutkin lapset perheessämme. Lukiovuosi oli hyvää aikaa miettiä, mille alalle suuntautuisi. Psykologia oli ehdoton vahvuuteni, ja halusin sitä opiskelemaan. Kuitenkin jostain syystä kohtalo ajoi minut kauneudenhoitoalan opintoihin, ja pian löysin itseni myös parturikampaamo-opinnoista. Lienekö kohtalo pelissä vai ei.

Edelleen hiukset ovat intohimoni. Voisin laittaa hiuksia työkseni ja vapaa-ajakseni, harrastukseksi. Pidän todella mahdollisuuksista muokata hiusta, ja käyttää mielikuvitusta hiusten värjäämisessä. Työlleni vastapainona tämä intohimoinen hiustenlaittaminen onkin mitä mainiointa tekemistä. Välillä kuitenkin tuntuu, ettei mieheni täysin ymmärrä tätä minun hurahtamista hiustenlaittamiseen. Voisin mieluusti viikonloput käyttää kokonaan saksien ja värisutien heiluttamiseen..

Jossain vaiheessa haaveilin omasta liiketilasta. Ja oikeastaan minulla oli aika tarkka sijainti Jyväskylässä, tai tiesin missä kampaamossa haluaisin työskennellä sijainnin ja liikkeen ominaisuuksien vuoksi. Nyt sattumalta eräänä päivänä tupsahdin tähän kampaamoon sisään, ja nykyinen yrittäjä oli luopumassa liiketilasta ja kysyikin minulta, tietäisinkö ketään kuka olisi vailla liiketiloja. Hän olisi valmis jättämään kalusteita myös liiketilaan, jotta olisi helppo jatkaa kampaajan töitä tiloissa. Lisäkysymyksenä hän heitti minulle, että eikö minun haaveeni ollutkin oma yritys / liiketila ja olisiko nyt oikea tilaisuus sille. Ai että onko haaveissani? Ja vieläpä juuri se liiketila, josta olen haaveillut?

Haluaisitteko muuten nähdä kuvan parturoimistani My Little Poneista? Nämä ponit nimittäin ovat edelleen tallessa, ja tyttöjeni leikeissä mukana. :)

Tässä kuva teille poneistani :)