keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Nykii.

Nykii nykii. Houkuttelee. Tekisi mieli napata kiinni!

Nimittäin Nellynallessa on alkanut ale! Kevätuutuuksille raivataan tilaa, ja kaikki tuottet ke-la -50%! Ihan huippua! Mahtista! Niin.. Oletko itse tutustunut Jyväskylän hoviraitilla sijaitsevaan Nellynalleen jo? Entäpä kenties nettisivuihin www.nellynalle.com ? Ihania lastenvaatteita, merkkeinä esimerkiksi Marc Ó Polo, Guess, DKNY, Timberland, Creamie.. Vaatteita löytyy ihan vauvasta isoon tyttöön tai pieneen aikuiseen :)

Tässä pari tekelettä omista lemppareista, jotain näistä saattaa jo löytyä lasten vaatekaapista mutta vielä on sellaisiakin, joihin tekisi mieli iskeä kiinni -50% alennusten aikana. Tässä kuvassa on Marc O´ Polon vaatteita jokainen. Ihania, eikö?


Tässä alemmassa kuvassa on ihana tähtimekko Claire.dk:lta sekä pari esimerkkiä Guess-paidoista. Nämä kyllä ovat kaikki jo kevään uutta, eli -50% ei näistä taida irrota :)


Vuoristorata.

Vuoristorata: se vie vauhdilla alas, kieputtaa ylösalaisin ottaen samalla mahasta ja nousee myös hitaasti mutta varmasti ylös. Mielestäni elämä on melkoinen vuoristorata aina aika ajoittain. Tämä pätee sekä arkielämään että työelämään. Välillä tulee valtavasti ilon hetkiä ja välillä tulee pettymyksiä, epäonnistumisia ja arvaamattomia tilanteita. Ehkäpä tässä on juuri se elämän avain. Koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan, tai mikä on lopputulema vaikka itse toimisi niin hyvin kuin mahdollista. Saattaa olla että pieni hetki elämässä mullistaa kaiken. Mullistus voi olla hetkellinen tai pysyvä. Toiset mullistukset jättävät arpensa ja toiset kantavat vuoristoradan kieputuksessakin.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että koskaan ei saa luovuttaa. Itselläni on kova moraali työtä kohden, haluan menestyä ja olen hyvin määrätietoinen. Aina ei ole helppoa, ja monesti mennäänkin epämukavuusalueella mutta se on elämää. Pääasia että luovuttaa ei saa. Enkä minä ole luovuttanut, vaan mielestäni pärjännyt hyvin vanhempien konkareiden rinnalla. Lieneekö olisi tilaisuus palkita itsensä onnistumista? Ehkä ostaa jotain mukavaa? Ehkä saatoin jo ostaakin jotain... siitä kuitenkin lisää myöhemmin ;) Kuitenkin näillä onnistumisen fiiliksillä jaksaa taas painaa eteenpäin, hiihtolomaviikkoa kohden. Mitähän sitä hiihtolomaviikolla tekisi? Neidit haluaisivat laivalle - sinnekö siis? Mille laivalle? Itse odotan että päästään porukalla liikkumaan, puuhailemaan ja vaikka viettämään aikatauluttomattomia päiviä. Pientä luxusta kaiken arjen keskelle :)

Elämän helminauhassa kuitenkin ystävät korostuvat. Ystäviä voi olla monenlaisia, mutta samanlaisia helmiä jokainen. Ehkäpä juuri iän myötä ystävien merkitys korostuu, johtuu varmastikin osittain siitä että mitä enemmän ikää tulee - sitä enemmän kerkeää kokemaan. Ehkäpä haluan ystävieni tiedostavan, kuinka tärkeitä ovatkaan minulle arjen pyörityksestä huolimatta. Toisia ystäviä näkee useammin, toisia harvemmin - silti ystävyyden side on olemassa. Välitän teistä ystävät!

tiistai 29. tammikuuta 2013

Marimekkoa.

Siis waude. Marimekko ja kevät. Marimekko pistää taas kevääseen parastaan, ihania uutuuksia aikuisille, lapsille ja sisustukseen. Harmittavana seikkana on tosin ollut huomata erityisesti lastenmallistossa se, että monet vaatekoot loppuvat nykyään 104 cm kokoon, eli niin sanottuun koululaiskokoon ei mallistossa olekaan muuta kuin klassikkoa: tasaraitapaitaa ja pallokuosia. Itse olen nimenomaan lastenosastolla ollut tuttu ostelija, ja aikalailla erityisesti unikkoon ja pirteisiin lastenvaatesävyihin ihastunut. Aikuisille puolestaan onkin vaikka mitä keväälle tiedossa, ja kesän lähestyessä mallisto täydentyy taas kesäisin uusin kuosein ja värimaailmoin. Uudet kuosit löytyvät keväällä jo posliiniastioissa, minulla varsinkin kun nämä Marimekon kupit ovat heikkouteni..

Käy tutustumassa www.marimekko.fi sivuilla kevään trendeihin ja mallistoon, sekä lisäksi nykyään Marimekolla palvelee myös verkkokauppa. Keräsin Marimekon sivuilta omat lempparini alle:


Erityisesti Marimekon NIILI-mekko minua kiehtoo. Mekon värisävyt ovat luonnossa erittäin kauniit, tummansininen limenvihrein kuvioin - onko siis erikoista että nimenomaan tuo värimaailma kutsuu minua? Nimenomaan limenvihreä kuuluu lempiväreihini, jota suosin myös sisustamisessa ja tekstiileissä. Lisäksi tässä NIILI-mekossa on hauska ympyrämäinen helma, ja sivuilla halkiot.

Marimekon OOKA2- uimapuku pirteine unikkoineen olisi ehdottomasti täydentynyt tyttäreni vaatekaappiin, mutta koot tässä ihanuudessa päättyvät 104cm, eli uimapuku kuuluu pienten tyttöjen mallistoon. Harmi. Puolestaan taas HILI-sadetakki punaisine unikkoineen ihastuttaa minua todella paljon. Pelkät unikot jo tekevät takista söpön, ja sisävuoressa koristava raitakuosi tekee viimeisen silauksen takkiin. Sadetakissa on myös hihansuissa hyvät heijastinnauhat ja söpöt taskut. Sadetakin koot ovat 128cm saakka, joten saattaapa olla että tämä kuuluu niin kevään Must-ostoksiin jossain vaiheessa. Ihana, ihanempi, ihanin!

I love Marimekko!

maanantai 28. tammikuuta 2013

Uutuus.

Kulutin tänään aikaa Citymarketissa. Yllättäen löysin itseni myöskin karkkihyllyltä. Olin alunalkaen päättänyt vain kiusata itseäni kiusauksella, voi että mikä uuno-oivallut taas minulta. Silmääni kuitenkin pisti jokin uutuus, jotain mitä en ollut ennen nähnyt ja mikä mielestäni oli mitä loistavin keksintö. Haribo oli tehnyt hyvän oivalluksen, Stevialla maustetut lakritsikarkit! Ja tietenkin pitihän tämä uutuus maistaa.. Stevialla maustettu karkki..

... Kyllä se TOIMI! Olivat oikein maukkaita, kuten lakritsi, sokeria ei osannut edes kaivata, ja kaikenkukkuraksi 40% vähemmän kaloreita verrattuna tavalliseen lakritsiin.



sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kisapäivä.

Jyväskylän jäähallilla järjestettiin tänään SM-tason Muodostelmaluistelukilpailut, joissa myös oma tyttöni esiintyi. Tyttäreni joukkue tosin ei vielä ollut kisaamassa, mutta esiintyivät yleisölle sekä kilpaileville joukkueille. Kisapäivän aikana esiintyvien joukkueiden värikirjo oli uskomattoman upeaa, luisteluesitykset joukkueen täsmällisine liikkeineen mykistävän hienoa. Musiikin tuomat lisäelementit esitykseen, luistimien liikkeissä pitämä ääni ja upeat esitysasut tekivät erityisen vaikutuksen yleisössä. Päivän aikana näimmekin runsaasti erilaisia piruetteja, liukuja ja taivutuksia. Yhteishenki, samanaikaiset liikkeet ja muiden kannustus - tässä oli sitä todellista urheilun henkeä!


Jäähallille oli kuitenkin tullut myös muutamia myyjiä, mukana oli asuste/vaatemyyjä, ruusumyyjä, korumyyjä, erilaisia luistelutarvikkeita myyvä koju sekä myöskin perinteinen "onnenpyörä". Tänä vuonna onnenpyörää ei kuitenkaan ollut, vaan palkinnot olivat arpakuponkien numeroiden taakse jemmattu. Ostimme useamman arvan, ja palkinnoiksi saimme mm.aurinkolasit, Barbie-nuken, hiusharja, karkkia ja hiuskoristeita.



Kisapäivä oli kivasti järjestetty. Aikalailla nämä kilpailut oli järjestetty oman seuran talkootyövoimalla. Talkoovoimaa tarvittiin leivontaan, kioskiin, jäänpaikkaukseen, musiikinsoittoon, kuulutukseen, teräsuojien kuljetukseen, lipun myyntiin ja esimerkiksi jäälle kylttiä joukkueille pitämään. Oma tyttönikin oli kylttityttönä jäällä ja suojia kuljettamassa. Jotenkin kuitenkin itse sain keploteltua itseni pois talkoista, mutta hetken aikaa tuurasin pukukopeilla "ovivahtina". Kuitenkin kaikesta huolimatta päivä tuntuu hirmuisen pitkältä ja rankalta, saati sitten miltä reippaista luistelijoista mahtaa tuntua. Ainakin meillä on väsynyt tokaluokkalainen, joka halusi jo klo20 sänkyyn yöunille. :)

Paljastus.

Paljastus! Iiks! Olette varmaan lukeneet blogiani aika alusta saakka, ja viime vuoden syksynä laitoin jotain vaatehuoneeseen piilosille. Kuitenkin eilen kaivoin sieltä vaatehuoneen hyllyltä esiin kevääksi tämän:

                                              Louis Vuitton Favorite PM

Tämä laukkumalli oli uusi, ja tullutkin Louis Vuittonille myyntiin viime syksynä, elokuussa. Tässä laukussa mukana tuli kultainen lyhyt hihna iltakäyttöä varten, tai jos haluaa kantaa laukkua lyhyellä hihnalla. Myös pidempi hihna tuli mukana, jota oikeastaan halusin laukulta, jotta voisin laukkua kantaa olan yli kantaen. Laukku on myös kooltaan aika kivan kokoinen, sisälle mahtuu normaalikokoinen lompakko ( tosin minun kirjekuorimallinen nykyinen rahapussi ei hyvin sinne mahdu) ja lisäksi sisällä on pieni tasku esimerkiksi puhelinta varten. Nyt luulen, että tämäkin laukku pääsee paistattelemaan kevätauringossa! :)

Kukkia.

Kukkia. Rakastan kukkia. Tunnestusti rakastan orkideoita, ja olenkin jostain ihmeen syystä, liekö sattumasta, onnistunut kasvattamaan niitä vuodesta toiseen ja jopa saanut ne kukkimaankin useampaan otteeseen. Tällä hetkellä kaikki orkideani, yhtä lukuunottamatta, ovat kukkineet ja vaipuneet lepovaiheeseen. Toiveikkaana toivon että keväällä, tai ensi vuoden keväällä saan taas nauttia ihanista kukinnoista. Viime kerralla lepovaihe otti aika lailla vuoden verran, eli sitkeys palkitaan. Hoitoa ei saa unohtaa silloinkaan.

Rakastan myös leikkokukkia. Tulppaaneja, ruusuja, liljoja, erilaisia omatekemiä virityksiä. Erityisesti tulppaanit ovat kevään hiipiessä hittijuttu. Niitä on kaupat tulvillaan, ja hinnat vaihtelevat muutamasta eurosta viiteen euroon. Tosin myöskin kimpun koko vaihtelee, toisaalla kimpussa on 10 ja taas toisaalla kimpussa on 7 kukkaa. Keittiössämme on myös suurikokoinen tulppanien kuvasta tehty taulu. Olen aloittanut tulppaanikauteni ystävän tuomilla pinkkisävyisillä tulppaaneilla, sen jälkeen herkät vaaleanpuna-valkoiset tulivat tilalle. Kun tulppaani alkaa menettää kukintaansa, siinä vaiheessa alan jo miettimään uusia tilalle. Erityisesti pääsiäisen alla keltaiset tulppaanit ovat ehdoton juttu!

Mieheni tuo monesti kotiimme kukkia. Tulppaaneja tai ruusuja. Yleisimmin värimaailmana on valkoinen. Valkoinen on myös sisustuksessa lempisävyni. Itse olen jotenkin ihastunut myös herkkiin, pehmeisiin sävyihin - esimerkiksi vaaleanpunainen on kaunis tumman puun rinnalla.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Laskettelumahdollisuus.



Kuvat ovat http://www.skistar.com/fi/are/ sivustolta.

Åre. Paikka josta puhutaan paljon. Paikka joka minuakin jollain tavalla on kiehtonut. Nyt minulla on tilaisuus mennä tutustumaan Åreen. Menemme nimittäin työmatkalle Åreen heti maaliskuun alussa. Meille tarjottiin tilaisuus lähteä myös rinteeseen, ja ilmanmuuta minä lähden! Osa porukasta kuitenkin ilmoitti siirtyvänsä suoraan After-Skihin :) Åre tarjoaa laskettelusta innostuineille paljon. Åressa on noin 100 rinnettä ja 40 hissiä. Uskomaton määrä! Näköalat mahtavat olla upeat, nimittäin laskettelu onnistuu jopa 1274 metrin korkeudessa! Waude! Ehkä minä en kuitenkaan uskallaudu sinne, enkä tiedä olisiko minusta myöskään pisimpään rinteeseen joka on 6,5 kilometriä pitkä!

Åren rinteet tarjoavat siis varmasti kaikenlaisille ja kaikentasoisille laskettelijoille haasteita. Åren rinteissä on myös lumivyörymahdollisuus, ja lumivyöryasteikot on 1-5. Mutta ehkäpä minä vältän noita lumivyöryalueita ja laskettelen niissä helpoimmissa rinteissä, mutta eihän sitä tiedä jos rinteessä kaatuu niin millaisena lumipallona sitä itsekin vyöryy alas. :) Mielenkiinnolla odotan millainen mahtaa olla yöpymispaikkamme, liekö yövymme jossain hotellissa vai mökissä. Olipa miten oli, tuolle reissulle on pakko ottaa kamera mukaan, laturi ja tyhjä muistikortti.

Päättäväisyys.

Arvostan todella päättäväisyyttä. Arvostan ihmisiä, jotka päättäväisyydellään voivat tavoittaa ihan mitä vaan. Mitä suurempia tavoitteet ovat, sitä suuremmassa asemassa päättäväisyys on. Päättäväisyyden lujuus on jotain aivan eri tasoa joillakin ihmisillä, kuin minulla. Jos päätän itse jotain, pysyn päätöksessäni. Jonkun aikaa. Lepsahdan. Unohdan. Syytän itseäni. Lopulta en edes välitä. Yritän unohtaa mitä päätinkään. En tarkoita millään tavalla työhön liittyvää päättäväisyyttä, tai arkisien asioiden hoitoon. Mutta tarkoitan esimerkiksi kahta suuressa roolissa olevaa heikkouttani:

a) Karkit:
Voin päättää itselleni että en syö makeaa nyt, viikon pystyn taistelemaan, viikonloppuna jo sallin itselleni vähäisen. Mutta mikä ihme siinä on että se vaihe jää päälle - jos vähän maanantaina, tiistaina.. Mä oon niin huono päättämään yhtään mitään karkkien kanssa. Kuuntelin Suomipopia radiosta tänään, ja siellä keskusteltiin verotuksesta, mitä " turhaa" veroa olisit valmis nostamaan. Vastaukseni oli selvä: sokerivero! Sokerivero koskettaisi kaikkea makeaa: karkkia, limsaa jne. Minulle tämä oli selvä juttu, tarpeeksi kun hinnat nousisivat niin jäisi ehkä ostot vähemmälle. Minkä veron korotukseen sinä olisit valmis?Inhoan hammaslääkärissä käyntiä aika paljon. Hyvin paljon. Erittäin paljon. En sillä, että hammaslääkäriäni pitäisi pelätä. Pikemminkin hän pelkää miten minä jakselen, olenko tajuissani ja olenko muistanut hengittää. Minulla on kuitenkin hänen mukaansa villi kieli, niin kielen paikallaanpitäminen saa minut keskittymään ja hengittämään tasaisesti. Ja tosiaan, painotan sanaa villi. Miksi se yrittää aina bongata tielle? Jokaisella hammaslääkärikerralla lupaan itselleni, että en osta karkkia vähään aikaan ja vähennän tuntuvasti. Ja.. Niin. Mutta jos nyt olen oikein päättäväinen karkin suhteen, ja tosissani vältän sitä - mikä olisi motivaattori? Jotain kivaa tiedossa? Jotain millä palkitsen itseni? Miten tosissaan pystyn edes tähän? Liikaa kysymyksiä. Kokeillaanko?

b) Shoppailu:
Pankkikortilla ostaminen on helppoa, vaivatonta ja salakavalaa. Pieniä summia muodostuu toistuvasti. Niistä tulee kokonaisuudessaan aika iso summa. Loppukuusta sen tajuaa. Omat heikkouteni ovat lastenvaatteet. "Ostan nuo yhdet housut.. Tuo paita on aika kiva...Onpa edullinen.." Helposti kesken työpäivänikin saatan pistäytyä kaupassa ja kurkata mitä uutuuksia onkaan tullut. Ja niin. Yksittäinen ostos ei ole suuri, mutta liian toistuvasti ostoksia tulee. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, että yritän tosissaan taistella mielihaluja/ pakkosaada tuntemuksia vastaan ja hallita itseni vaatekaupassa. Olen onnistunut mielestäni hyvin, vaikka ei käy kieltäminen niistä läheltäpiti-tilanteista. Kerran jopa juttelin erään myyjän kanssa suurinpiirtein näin:

Myyjä: Löytyykö sieltä mieluista?
Minä: Kyllä. Minä haluaisin niin nämä.
Myyjä: Onpa kaunis väriyhdistelmä, ne onkin ihan kevään uutuuksia.
Minä: Niinpä. Ihania. Minä haluaisin niin nämä.
Myyjä: Oliko siinä oikea koko?
Minä: * nyökkäys*
Myyjä: No mikäpäs siinä, ostat ne mukaan.
Minä: Joo. Aivan ihania, niin haluaisin nämä. Mutta en saa ostaa. Kiitos ja hei.

Että todellakin "minä haluaisin nämä"- hetkiä on ollut ja tulee vastaisuudessakin. Ehkä kammottavinta on huomata se, kuinka monen kaupan kanta-asiakas sitä onkaan. Kutsuja tulee tekstiviestillä ja sähköpostilla erilaisiin kanta-asiakastilaisuuksiin. Nykyään on tarjolla myös ihania lastenvaatekotikutsuja. Mutta, edelleen yritän hallita hiukan itseäni. Molemmissa. Mutta saanhan välillä repsahtaa, oi saanhan..




tiistai 22. tammikuuta 2013

Aurinko.

Tänään oli oikeastaan tälle vuodelle ensimmäinen päivä, kun sai nauttia pitkään auringonsäteistä. Aurinko aloitti paistamaan aamulla ja pitkään päivälle paistoi matalalta, että autolla ajaessa täytyi aurinkolasit kaivaa silmilleen. Voi että, miten ihana tuo auringonsäde onkaan. Miten voimakkaasti aurinko voikaan vaikuttaa mieleen ja jaksamiseen. Aurinko muistuttaa hiljaa saapuvasta keväästä, vaikka ensin saadaankin nauttia ne helmikuun uhatut paukkupakkasetkin. Pakkaset ei haittaa, onneksi voi lämmitellä takanäärellä :)

Aurinko saa ihmeitä aikaan ihmisessä. Kotona tekisi mieli alkaa sisustamaan kevääseen kotia. Tulppaanit kuuluvat mielestäni ehdottomasti kevääseen, ystäväni toi minulle nipullisen ja ovat kauniisti auenneet. Mielessäni hiipii jo keittiönverhonvaihto-projekti, keväisiä sävyjä tietenkin. Nappasin pari kuvaa päiväni aikana sekä ihanasta luonnosta että tulppaaneista.






sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Shop shop.

Olen pitänyt itselleni tiukkaa kuria lastenvaatteiden shoppailun suhteen. Monesti on ollut läheltä piti lipsahduksia, sekä nettikaupassa lähestulkoon maksettuja tilauksia. Kuitenkin olen malttanut mieleni. Hyvä minä. Meinaan vaatekaapit pursuaa vaatetta, ja tähän hätään ei oikeasti ole tarvetta! Sen kun vain muistaisin..

Kuitenkin tänään törmäsin johonkin, joka oli pakko saada. Nimittäin itselle. Olen ostanut tänä talvena itselleni uuden toppapuvun, Peak Performancen takin ja housut. Ja ostos on ollutkin hyvä, laskettelureissulla mahtava asu ja pakkaskeleillä ei ole tarvinnut palella. Kuitenkin olen kaivannut kevyempää toppatakkia, ja tänään se hyppäsi eteeni.  Tässä kuva takistani, Haglöfs Utvak Q-Jacket. Ihastuin myös takin väriin, jännä turkoosin sininen limenvihrein tehostevetoketjuin. Takki on lämmin, pehmeä ja kevyt. Tykkään! Jospa tämä hillitsi shoppailuhaluni taas joksikin aikaa :)

lauantai 19. tammikuuta 2013

Muki.

Sain ihanilta murusiltani tälläisen mukin nimipäivälahjaksi. Tytöt saivat ostaa kaupasta mitä halusivat, mutta tietyn budjetin mukaisesti. He päätyivät tällaiseen mukiin, kynsilakkaan, korttiin ja porkkanakakkuaineksiin. Kakun leipomiseenkaan minun ei itse tarvinnut lainkaan osallistua. Mutta tämä muki. Muki on minulle erityisen tärkeä. Olen meinaan itse joskus n. 9vuotiaana ostanut omalle äidilleni samanlaisen mukin. Tämä muki taitaa olla markkinoilla siis vuodesta toiseen, kymmenien vuosien ajan. Samapa se valmistajalle, jos hyvin kaupaksi käy. Ja kukapa äiti ei tykkäisi ajatuksesta, että lapset pitää maailman parhaimpana äitinä. ;) Oma äitini säilytti mukin omien astioidensa mukana useiden muuttojen, ja kymmenien vuosien ajan. Näin ollen tämä kuppi on tärkeä - voisi olla aika mahtava ajatus tulevaisuuteen, että tyttöjen omat lapset ostaisivat samanlaisen heille myös. Ehkäpä tästä tulee uusi perinne? Ehkäpä silloin tehdään omista piirustuksista kuppeja, nykyäänkin jo saa valokuviakuppeja ym.. Vai onko tämä jo huolestuttavaa, olenko tosiaan jo vanha?

Tässä kuva murusien valmistamasta porkkanakakusta:

Nam nam, maistuisiko sinullekin?

Uimassa.

Päätin aloittaa luxusajan lapsieni kanssa heti perjantai-iltapäivästä. Ajatuksemme oli, että lähdemme laskettelemaan, mutta -26asteen pakkaskeli laittoi miettimään muita vaihtoehtoja. Päädyimme, että lähdemme uimaan hiljattain remontista auenneeseen Aaltoalvari-kylpylään. Kylpylänä tämä on lähellä meitä, sekä myöskin edullisempi kuin esimerkiksi Laukaassa sijaitseva Peurunka-kylpylä. Aaltoalvarin P-alueella meille selvisi välittömästi, että parilla muullakin oli ollut sama ajatus uimaan lähtemisestä. Jonkun aikaa P-alueella pörräämisen jälkeen saimme auton parkkiin ja suuntasimme uimaan into piukassa. Lempipaikkamme oli muidenkin suosima aaltoallas. Selkeästi aaltoaltaassa viihtyi eniten uimareita, ja aaltoaltaassa on puolelta ja tasatunnein aallot. Aaltojen aikana oli mukava lillua patjoilla tai vaahtomuovipötköjen kanssa. Muutoin altaassa oli vesiliukumäki, josta esikoiseni innostui laskemaan uudelleen ja uudelleen. Nuorempi neitini innostui sen sijaan harjoittelemaan uimista, ja välillä pieniä matkoja se jo onnistui. Hyvä Amanda!

Kävimme myös porealtaassa rentoumassa ennen saunaan menoa. Porealtaalta lähti myös liukumäki koskialtaaseen. Tämäkin allas oli kiva, siellä oli pieni virtaus joka liikutti hiljalleen uimaria. Allas on sen verran syvä, että uimataidottomalla on hyvä olla joku apuväline mukanaan. Tässä alla on kuva tästä altaasta, kuvan olen lainannut Aaltoalvarin sivuilta.

koskiallas

Suosittelen ehdottomasti Aaltoalvaria kaikenikäisille. Ainakin mainiosti pärjää kahden lapsen kanssa yksistään. Hinta on myös edullinen, aikuiset 9€ ja lapset 6,5€ ( 4-16v). Jos jotain kritiikkiä pitää antaa, niin siirtymämatkat saunaan ovat aika pitkät - kylmä ennättää tulemaan. Wc-tiloja sen sijaan oli monessa kohtaa kylpylää. Pettymyksenä pesuhuoneessa ei ollut hiustenkuivattajaa, joten tänne mennessäsi nappaa oma kuivaaja mukaasi :)

perjantai 18. tammikuuta 2013

Partylite.

Partylite. Kynttilät. Partylite.

Partylite on oikeastaan aika palkitsevaa kutsujen emännälle, kun vain kutsuilla saa vierailta kutsuvarauksia. Tänään ystäväni oli tilanteessa, että toinen kutsuvaraus puuttui ja tästä oli kiinni ihana emännänlahja. Tässä tilanteessa suostuin pitämään kutsut itselläni tammi-helmikuussa. Partyliteltä onkin tullut kevääseen ihania uutuuksia, uutuustuoksuja ja uutuustuotteita. Ja eihän niitä kynttilöitä ole koskaan liikaa?! Käykää kurkkaa oheisesta linkistä uusi kuvasto:

http://www.partylite.fi/fi/tuotteet/kuvasto.html

Lisäksi Partylitellä on kuukausittain erilaisia emännän ja asiakkaan etuja. Tammikuun edut näkyvät esimerkiksi alla:

http://www.partylite.fi/fi/emaennoeiisaennoei-esittely/asiakkaan-edut.html


Celestial lights
Kuva on otettu Partyliten sivulta.

torstai 17. tammikuuta 2013

Huono omatunto.

Minulla on ollut jo jonkun aikaa huono omatunto. Tänään jotenkin sain todellisen kolauksen erään henkilön luona vieraillessani, ja hänen kertoessaan elämästään sijaisperheen äitinä. Hänellä oli kaksi biologista lasta, sekä perheeseen kuului kahdeksan sijaislasta. Sijaislapsien taustat olivat hyvin erilaisia, mutta kukaan lapsista ei ollut enkeli, vaan päinvastoin - ongelmalapsia. Tosin edelleenkin taustat, erilaiset kokemukset olivat vaikuttaneet hyvin paljon lapsen kehitykseen. Hänen sanansa jäivät soimaan korviini, nykyään äidillä ei ole aikaa lapsille : äideillä on ura, jumpat, zumbat, aina kiire johonkin.

Itse jäin miettimään asiaa syvällisesti. Minä muistan lapsuudestani vain sen vaiheen, kun vanhempani olivat jo eronneet, ja isosiskoni kanssa jäimme tuttuun ympäristöön elämään isän kanssa. Me olimme siihen aikaan aika outo perhe, yleisimmin lapset menivät äidin mukana. Muistan kavereideni ihmetyksen vieläkin. Pahimpia hetkiä olivat koulun kevät- ja joulujuhlat, joihin äidit pistivät parastaan tyttöjen pukeutumisen / hiusten kanssa sekä juhlissa kehuivat lapsiaan. Minulla läsnä oli isä. Ei aina, mutta kuitenkin. Ei sillä, kävimme äitini kanssa vaateostoksilla aina välillä kyläilessäni. Ja isäni kävi säännöllisesti parturilla, ja myös minunkin hiukset hoidettiin, sain myös permanentin. Kuitenkin pitkät hiukset oikeastaan olivat aika kätevät, eikä vaatineet säännöllistä kampaajalla käyntiä :)

Minun isä oli, ja on edelleenkin, kova mies tekemään töitä. Hän rakensi omakotitaloa, ja sen saattaakseen loppuun, hankki itselleen toisenkin työn päivätyön lisäksi. Arvostan kovasti tätä, sekä sitä kuinka voimia riitti myös omakotiin liittyviin hommiin. Isällä ei ollut kiire jumppaan, mutta kovasti tykkäsi käydä metsästämässä, kalastamassa ja rakennella/ puuhastella. Muistan ne kerrat, kun yhdessä kävimme metsäladuilla hiihtelemässä. Me ei lapsuudessa matkusteltu isän kanssa ulkomaille, Tukholman risteilyt olivat meidän reissuja. Oikeastaan elämämme oli aika vaatimatonta nykyisiin nuorisoihin nähden. Meillä lapsilla oli paljon kavereita. Pelasimme milloin mitäkin: jääkiekkoa, pesäpalloa, jalkapalloa, luistelimme, suunnistimme ( missä en tosiaankaan ollut juuri oikeastaan hyvä).

Huonoa omaatuntoa poden nimenomaan vanhemmuudesta. Äitiydestä. Äiti lienee perinteisen ajattelun mukaan perheen tukipilari. Minusta monesti tuntuu, ettei minulla ole kunnon aikaa lapsille. Olen kovin kunnianhimoinen, haluan menestyä työssäni. Koska työni on pääsääntöisesti reissutyötä, niin kotona odottaa toimisto / tietokonetyöt, ja tämä vie aikaa perheeltä. Lisäksi tykkään pitää kodinkunnossa, huolehtia ettei tiskipöydälle kerry astiavuorta, jääkaappi ei ole tyhjä / valmista ruokaa löydy tai pyykkihuolto petä. Kaikki mä ovat kuitenkin pois lapsilta. Omista harrastuksistani olen tinkinyt lasten harrastaessa, asetan lapset etusijalle. Viimeksi tänään kuulin " Äiti, pelataanko". Vastaukseni sisälsi seuraavia sanoja : " äidin pitää tehdä ruoka, ei nyt..". Miten ihmeessä ajankäytön saa hallittua? Mistä kaikesta pitää tinkiä että jää enemmän aikaa lapsille?  Haluaisin niin, että aikaa olisi enemmän. Välillä huono omatunto valtaa mielen. Ehkä olisi hyvä vain pysähtyä, unohtaa kaikki muut ja antaa vain aikaa.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Anna mulle lämpöö.

Olen aina viluissani. Lähes aina. Joko sormia palelee, varpaita palelee tai koko vartaloa hytisemällä paleluttaa. Ehkä tämä onkin yksi syy, miksi kelien puolesta tykkään eniten kesästä. Kesän lämmöstä, tuoksuista, äänistä ja valosta. Kuitenkin näin pakkaskeleillä minua helposti palelluttaa sisälläkin, joten takka on minulle ehdoton tuki ja turva talven kovillakin pakkasilla. Monesti lempipaikkani onkin rahi takan edessä. :) Tykkään kietoutua myös viltin alle. Tv:tä katsoessani peitto on tosin hiukan riskialtis, koska lämpö saa minut rentoutumaan ja en ole hyvä taistelemaan Nukkumattia vastaan. Monestikin jos minä saan peiton olohuoneeseen - takuu sammuminen on tiedossa! Eli alan lepuuttaa silmiäni.. ja en vain enää samana iltana niitä saa auki.



Todella paljon tykkään myös kynttilöistä. Se ei liene jäänyt ainakaan ystäviltäni epäselväksi, saati perheeltäni. Tykkään erityisesti partyliten kynttilöistä, sekä Lene Bierren kynttilöistä. Olinkin sunnuntaina Partyliten kutsuilla kuulemassa ja nuuhkimassa uutuuksia kevääseen, ja eräs kynttiläpurkki tulikin raapustettua tilauslistaan. Maltoin kuitenkin mieleni, ja omia kutsuja en tähän hätään ottanut vaikka hyviä tarjouksia olisikin ollut. Kynttilöitä minulla on paljon kaapissa jemmassa, osa kuuluu myös siihen katerogiaan etten raaski polttaa, osa taasen poltetaan tietyssä järjestyksessä. Koskaan kynttilöitä ei kuitenkaan ole liikaa. Aina mahtuu kaappiin pari lisää. Ja aina niitä kuitenkin ystävilleen raaskii antaa, mutta mikä ihme siinä on ettei itse niitä raaski polttaa? Itsehän ne kynttilät maksaakin? Onko tässä niinkuin järkeä? :D



tiistai 15. tammikuuta 2013

Purukumi tukassa.




Tykkään, kun työautossani on purukumia. Sitä voi pureskella moneen tarkoitukseen. Nälän siirtämiseen, makeanhimoon, pysyäkseen hereillä ja moneen muuhunkin. Tänään ostin Jenkin hedelmäpurukumipussin, ja päätin ennen tyttöjen treenejä antaa takapenkkiläisillekin makupalat. Kovasti tykkäsivät. Kuitenkin jossain vaiheessa matkaa selvisi, että " meillä on pieni pulma", " purkka jäi tukkaan kiinni". Jotenkin ajattelin, että okei tää on helppo pieni juttu. Purkka hiusten latvassa kevyesti kiinni, nou problem. Pyysin kuitenkin malttamaan ja olemaan koskematta purkkaan. Kun sain auton pysähdyksiin minulle paljastui pienen pulman suuruus. Purkka oli tarttunut aivan niskahiuksiin, noin 0,5cm päähän tyvestä, ja lisäksi purkkaan oli tarttunut hiuksiin tehnyt letin latvat. Emme saaneet edes hiuksissa ollutta pantaa poistettua, kun niskahiukset pannan alta ja letin latvat pannan päältä olivat liimassa toisiinsa. Tässä vaiheessa mielen valtasi kaksi erilaista tunnetta, aluksi epätoivo ja toisena jopa tilanteen hilpeys.

Kokeilin poistaa heti purkkaa, mutta ymmärsin kyllä nopeasti että niskahiuksissa nykiminen tuntuu varsin ikävältä. Mielessäni kävi kaksi asiaa, seuraavassa järjestyksessä. Sakset. Jäädytys. Ehkä tuntui että itsekin olisin saattanut olla jäädytyksen tarpeessa, kiire aikataulu treeneihin painoi mielessäni ja tällaista hidastusta en ollut ottanut huomioon. Hain kaupasta kylmäkallen pakastinaltaasta ja pari karkkilaatikkoa lahjontavälineiksi. Palattuani autolle takapenkillä istui suurin kyyneleisin silmin neiti, joka sanoi että sain hiukset purkasta irti. Great. Niskahiukset oli repäisty purkasta irti. Mahtoi sattua melkoisesti.

Purkka tosiaan oli niskahiuksista irti, mutta latva edelleen kiinni ja jatkoin irroittamista jäädyttämällä. Ja se toimi aika hyvin, purkka oli helpompi poistaa palasina. Mukana lähti tosin aikamoinen määrä hiusta. Totuus neidin tekemästä irrotusprojektista selvisi minulle jäähallin pihassa, kun tyttären kengän tarraan oli tarttunut suuri pallo pitkiä hiuksia. Lisäksi hiusta tuntui irtoavan aikalailla purkan irrotusprojektissa. Päätimme, että harjoituksien jälkeen käytämme saksia vielä kotosalla. Ja leikkasimmekin neidille kivan uuden, lyhyemmän hiusmallin. Eli vinkkinä, jos sattuu tarttumaan purkka omaan, kaverin tai lapsen hiuksiin, kokeile jäädyttämistä yhtenä vaihtoehtona. Myös öljy taitaa aika hyvin hoitaa asian. En kuitenkaan suosittele kokeilemaan purukumia hiuksiin.


perjantai 11. tammikuuta 2013

Perjantai.

Perjantai. Viikon viides päivä. Viides työpäivä takana. Wikipedian mukaan perjantaina voi valvoa normaalia pidempään, kun seuraava päivä ei ole työpäivä. Juuri näin, vaikka nyt tuntuukin että mehut on mehustettu minusta. Tykkään todella paljon työstäni, mutta tämä viikko oli jollain tavalla harvinaisen raskas. Henkisellä tavalla. Pienoisia haasteita, esimiehen kontaktointia, pulman ratkaisukykyä ja oikeanlaisen viestinnän hiontaa. Mutta nyt on perjantai. Jee!

Perjantaista kuulee myös monesti sanottavan pitsaperjantai. Grandiosa ainakin näin telkkarissakin mainostaa. Ja pitsaperjantai tämä perjantai meilläkin oli! Päätin oikaista hiukan pohjan kanssa, ja ostin Citymarketista valmispakkauksen jossa oli pitsapohja ja tomaattikastike.

Pizza kit on aiemminkin meillä testattu, ja pohjasta tulee hyvä. Pohja kohoaa aika lailla. Itse olen aina kaulinnut ja painellut sormilla pitsapohjan koko uunipellin kokoiseksi. Ja myöskin pakkauksessa oleva tomaattikastike on mielestäni hyvää, maustettua. Aikaa myös säästyy ja pohja on maukas.
Pitsapohjaa paistetaan uunissa n.200asteessa 15-20minuuttia. Eli tällä pohjalla pitsan teossa ei kestä kauaa, ei tarvita mitään taikinan kohotusaikoja.


 

 
Meillä on esikoisella yökylässä ystävä, joten päätin valmistaa kaksi pellillistä pitsaa. Toiseen pitsaan lapset saivat valita halutut aineosat. Pitsan täytteinä olivat kinkku, herkkusieni, ananas ja sinihomejuusto ( +pepperoni osittain) . Toinen pitsa taasen sisälsi jauhelihaa, herkkusieniä, jalapenoa, pepperonia ja sipulia. Jokainen voi omilla mieltymyksillään rakentaa pitsan helpolla ja nopeasti. Pitsa on takuuvarma valinta moneen tilanteeseen, ja meidän perjantaihin tämä oli mainiovalinta. Pitsa maistui sekä lapsille että aikuiselle, ja kahdella pellillisellä ennakoiden sitä jäi myös huomiseksi päiväksi. Suosittelen lämpöisesti kokeilemaan tuota pizzakit- pakkausta.

torstai 10. tammikuuta 2013

Siitä se idea sitten lähti.

Tänään on ollut tehokas päivä. Perustyöpäivä takana, jonka jälkeen leivontaa kylään kahvipöytään viemiseksi. Leivoin nopean marjapiirakan, joka valmistui töiden viimeistelemisen ohessa.

Kyläilyreissulla otti parisen tuntia, jonka jälkeen loin katsaukseen viimeisimpään lankapussiin. Valkoinen Crystal-lanka suorastaan vaati koskettamista, ja siitä se idea sitten lähti. Päätin neuloa säärystimet tyttäreni jalkaan viikonlopun treeneihin, yllätykseksi ne olivatkin erittäin nopeat toteuttaa. Molemmat säärystimet valmistuivat tunnissa, neuloin ne tosiaan Crystal-langasta neljällä sukkapuikolla ( koko ehkä jotain 10). Neuloin säärystimet 3 oikein 2 nurin hyvän korkuisiksi, mittasin välillä tyttäreni jalkaan niitä. Laskin myös oikean leveyden kokeilemalla sekä varmistamalla silmukoiden määrän että kuviosta tulee täsmällinen. Itse kokeilin näihin säärystimiin 6 silmukkaa 3 puikolla, 7 silmukkaa 1 puikolla. Lopputulos oli miellyttävä. Tässä pari kuvaa.

Yritys hyvä.



Sain tänään melkoisen ajatuksen auton ratissa. Minun puhelimeeni satelee erilaisia kanta-asiakastarjouksia, tekstiviestietuja ja muuta tietoa uutuuksista. Myöskin postin kautta saapuu alekuponkeja, prosenttialennuksia ym. Uudet kevätkuvastot yksi kerrallaan tulevat postilaatikkoon.

Nämä kaikki saavat aikaan innostuksen lähtemään kaupungille kaupoille shoppailemaan. Lähes tulkoon on pakonomainen tarve päästä kaupoille hyödyntämään näitä etuja, nimenomaan lapsille. Yritän kovasti taistella vastaan, koska tällä hetkellä ei todellista tarvetta ole. Olen ennättänyt katsomaan kaappien tyhjennyksen jälkeen puutteet ja täyttämään ne parhaalla mahdollisella tavalla ;) Olen selannut kuvastot kerran, pari, läpi ja sen jälkeen siirtänyt ne kassiin jossa ne kuljetetaan lehtikeräykseen. Eli, pois silmistä- pois mielestä.

Ajattelinkin kokeilla jotain. Jotain uutta ja erilaista. Yrittää rajoittaa shoppailun halua, ihanuuksien keräämistä lastenkaappeihin. Nimittäin, aina kun tekee mieli shopata jotain, kiellän sen itseltäni ( mikäli ei ole ehdottoman välttämättömän tarve kyseiseen) ja siirrän vaikka samaisen summan toiselle tilille jemmaan. Tätä kautta ehkä saan aukaistua silmäni kahdella tavalla: kuinka paljon rahaa oikeasti olisi mennyt, tai kuinka paljon rahaa onkaan jäänyt sivuun. Ja tässä lomassa on oiva tilaisuus säästää. Nimittäin seuraavaan lomamatkaan, mihinkäs muuhunkaan. Neljän hengen matkoissa on aina melkoinen kustannus, ja lomalla on kiva olla ajattelematta mitä mikäkin maksaa. Kokeilen siis tätä, yritys hyvä. Kerron jossain vaiheessa missä olenkaan menossa tämän suhteen.


tiistai 8. tammikuuta 2013

Neulominen.

Mistä tunnistaa, että innostus menee hiukan yli? Mihin on hyvä vetää raja? Voiko innostua liikaa?

No, vastaus on VOI. Käskien tyttärieni komentaa minua, jos yritän alkaa neulomaan - en meinaan malta lopettaa sitä ennen kuin on valmista ja valmistumisen lomassa mielessäni siintää jo seuraava projekti. Sain tänään valmiiksi jäähallilla (!! joo...!!) siskolleni ihanan, leveän huivin Crystal-langasta. Huivin neulominen sai huomiota jäähallilla, ja saisinkin neuloa niitä ihan niin paljon kuin jaksaisin, varsinkin kun esikoisen joukkueen tytöt olivat vallan innoissaan. Jos tuovat langat, niin kyllä minä laitan puikot laulamaan..

Löysin paikallisista Citymarketeista erilaisia, erivärisiä lankoja hyvistä alennuksista, joten hamstrasin niitä viime viikolla yhden kassillisen. Viikonloppuun mennessä olin kuitenkin lähes kaikki langat jo käyttänyt neulomuksiini. Eli, tänään kävin uudella metsästysreissulla ja uusi kassillinen lankoja lähti mukaan. Kotona mietin, että missä meneekään se raja. Kuinka paljon on paljon? Totuushan kuitenkin on, ettei ne langat tule kauaa pussissa pysymään :) Naapurini kanssa eilisillalla lenkkisuorituksen yhteydessä sain haasteen neuloa mäyräkoiran pennulle villapaidan. Okei, mäyräkoira on kuin makkara. Sellainen pötkö. Eli luulisin, että suhtkoht helposta tuubista on kyse, jossa vain on neulottu etujaloille reiät. Haen tähän malleja netistä, sekä kipaisen kurkkaamassa vielä naapurissa millainen siitä pitäisi tulla. Millaiseen lopputulokseen minun tulisi siis pyrkiä. Lisäksi minun täytyy mitata tätä paidan käyttäjää, kuinka pitkä ja minkä kokoinen pötkö kyseeseen tulee.

Lisäksi tyttäreni kanssa suunnittelimme jo, että tekaisen luisteluun säärystimet myös - ne luullakseni ovat todella nopeat tehdä ja varsinkin pyöröpuikolla neulominen suorastaan luistaa! Mitä ihmettä! Mullahan on oikeasti näitä projekteja mielessä, ja mitä vielä näistä, niin tykkään neuloa ystäville ja läheisille. Jotenka saattaa olla että teoksiani löytyy sieltä täältä Suomen kamaralta. Mutta, jos joku olisi hyvä neulomaan villasukkia - mieluusti ulkoistaisin sen homman toiselle ja tilaisin itselleni villasukat. :)

Löysin muuten heti googlettamalla säärystimien ohjeita mm. seuraavilta sivuilta:

http://www.kaspaikka.fi/neulonta/asusteita_vaatteita/saarystimet.html

http://www.novita.fi/index.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=91534

http://www.ullaneule.net/0305/ohjeet_joustimo.html

maanantai 7. tammikuuta 2013

Uusi auto.

Uusi auto. Uusi työauto. Sellainen pitäisi hankkia. Vaikeita päätöksiä. Itse tykkäisin valita autoksi ihan sedan-mallisen auton, mutta toisaalta perhe ja erilaiset harrastukset (esimerkiksi juuri lasketteluinnostus) vaatisi farmarimallia. Muutama automalli käyty katsastamassa, toisissa liikkeissä saamani palvelu/myyntihalukkuus on ollut oman myyntikokemukseni arvioimana aika hanurista ja toisaalla taas palvelu on ollut hyvin henkilökohtaista, sekä mukavaa. Nyt pitäisi löytää aikaa autojen koeajoille. Tämänpäiväisessä autokaupassa minulle tarjottiin autoa illaksi myös käyttööni, mutta kyseistä mallia ei heiltä esittelyautona löytynyt vasta kuin loppuviikosta. Sovimme että laittaavat minulle tekstiviestin, kun auto on noudettavissa koeajoon. Itse tykkäsin tämän päivän autokauppiaan palvelusta, hän otti hyvin huomioon, kyseli mitä ominaisuuksia autolta haluan ja lisäksi kehoitti miettimään muutamaa eri mallia, koeajamaan ne ja luottamaan myöskin intuitioon.

Mitä minä työautoltani sitten haluan? Ensimmäinen ominaisuus on peräkontin koko. Nauroinkin autokaupassa, että vaikken sinne lastenrattaita ole laittamassa niin arvostan tilavuutta, koska välillä saatan kuljettaa asiakkaalle / asiakkaan luota laatikoissa tavaraa. Illan ajatuksena tulikin että ajan auton koeajolta kotiin, ja testaan mitä konttiin mahtuu :) Lisäksi arvostan sähkötoimista peräkonttia, nappia painamalla peräkontti aukeaa ja tämä helpottaa juuri tavaroiden lastaamista autoon. Lisäksi auton olisi hyvä olla diesel, dieseleissä on parempi vääntö ja muutenkin arvostan kovasti esimerkiksi webastoa. Webasto myös kuuluu ominaisuuksiin, mitä autossani pitää olla. Webasto on minun työni liikkuvuudessa hyvä ominaisuus, ja esimerkiksi hotellissa yöpyessä ei tarvitse olla lämmitystolppaa mihin auto kytkeä pakkasilla. En niinkään tarvitse metallivärejä, perusväreillä mennään, vaihtoehtoina minulla on kaksi perusväriä - saatte miettiä mitä ne mahtaa sitten olla :) Mutta ehkä tosiaan koeajot auttavat minua tekemään päätöksen, tämän kevään aikana auton vaihto tosiaan on hyvin ajankohtainen. Lisäksi tietenkin uuden auton toimitusaika hiukan vaikuttaa valintaani, mutta tällä hetkellä nykyisten tarjousten perusteella uuden auton saa 2-3 kuukaudessa.
Voin vaan kuvitella miten hassu näky minä ( keneltä kysytään paperit kaupassa / alkossa) olenkaan yksin autokaupassa. Lisäksi kun minulla on monta kysymystä autoa koskien valmiina, pyydän kertomaan auton ominaisuudet, näyttämään peräkontin ( kenties useamman mallin erot) ja laitan myyjät tiukille kysymystulvallani tarjousten tekemisen yhteydessä. Toiset antavat käyntikorttinsa mukaan, toiset eivät - liekö minua siis otetaan tosissaan?

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Kanttarellikeitto vinkki.

Itse tykkään erilaisista vinkeistä. Liittyypä ne ruoanlaittoon, leipomiseen, kodinhoitoon, käsitöihin, arkeen, lastenhoitoon tms. Eli jos vinkki on hyvä ja se toimii, niin silloin poimin vinkit talteen ja pyrin hyödyntämään niitä. Helpotusta tuovia vinkkejä ei ole koskaan liikaa. Ajattelin itse antaa myös teille helpon vinkin sunnuntain ruokapöytään.

Kanttarellikeitto

1 rasia koskenlaskija-juustoa
1 litra kuohukermaa
½ litraa kanttarelleja
1 sipuli
valkopippuria
mustapippuria
suolaa
persiljaa

Aloitin kuumentamalla kerman, jonka jälkeen lisäsin juuston kuutioina, pilkotut sienet ja sipulit. Käytin itse syksyllä pakastettuja kanttarelleja, jotka sulatin ennen valmistamista. Lisää mausteita oman maun mukaisesti. Hauduttele miedolla lämmöllä n.10minuuttia.


Kanttarellit, tai sienet yleensäkään eivät ole minun lempiruoka-aineksia. Kuitenkin perheessäni muut niistä tykkäävät, joten mieluusti valmistan myös niitä. Tämä keitto oli erittäin helppo valmistaa, koostumus oli samettisen ja hyvän paksuisen tuntuinen. Itse valmistin keiton puolikkaana, eli kaikkia aineosia oli puolet. Lisäksi käytin pakastettua, saksilla pilkottua persiljaa keitossa. Keitto oli kuulemma äärimmäisen hyvää, eli toimii. Kokeilkaa :)

Googletin ohjetta kanttarellikeittoon, ja yllätykseksi ohjeita löytyi reilusti. Halusin kuitenkin helpon ohjeen ja hämmästyneenä ohje löytyi seuraavilta sivuilta : http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=2319

Laskettelu. Neulominen.

Laskettelu. Minulle on ilmestynyt kaksi pakkomiellettä. Ensimmäinen on laskettelu. Tykkäämme käydä perheenä laskettelemassa Riihivuoren laskettelukeskuksessa, koska rinteet ovat "helpohkoja" tai ainakin tuttuja myös lapsille. Lisäksi Riihivuoressa jää aikaa lasketteluun, toisin kuin Jyväskylässä sijaitsevassa Laajavuoressa suurinosa ajasta menee kuulemma hissiin jonottaessa. Ja toisaalta, Laajavuoren ohiajaessa parkkipaikka on ollut ihan täynnä. Riihivuoressa on mukava laskea.

Nyt meillä kaikilla on omat varusteet. Viimeisinpänä, muttei mitenkään vähäisinpänä, nuorin neiti sai myös omat sukset ja monot. Nyt voimme milloin vain pakata tavarat autoon ja mennä minne vaan. Oikeastaan vuokravarusteista oleva vuokrasumma, paikasta riippuen mutta, about alk. 20€, on mielestäni aika suuri. Ja meidän perheessä välineet siirtyvät jatkossa vanhemmalta nuoremmalle.



Eilen viimeksi olimme rinteessä iltapäivällä/illalla. Ja taas mieli tekisi rinteeseen. Nyt täytyy vain rauhoittua ja keskittyä vaikka kotihommiin, niitä kummasti aina riittää. Silittämistä olisi edessä, joka olisikin ihan mieluista hommaa mutta jotenkin tekisi mieli tehdä jotain muuta.. nimittäin neuloa.

Neulominen. Olen tykännyt neuloa siitä saakka, kun opin neulomaan. Ensimmäisiä tekeleitäni taisivat olla villasukat, lapaset ja siitä sitten seuraavana hyppäsinkin neulepaitojen pariin. Olen neulonut myös erilaisilla kuvioilla olevia neulepaitoja, sekä raskaana ollessani neuloin myös vauvalle neulepaidat. Viimeisimmäksi olen neulonut pari vuotta sitten jouluksi silloiseen työpaikkaan eräälle työporukalle pipot. Ja nyt sain samaan sytykkeen, pakko oli hommata lankaa ja ruveta neulomaan. Pipo on varsinkin nopea neuloa, se valmistuu yhdessä illassa, muutamassa tunnissa. Lisäksi tein tyttärelleni tuubihuivin, ja seuraavana projektina on neuloa isosiskolleni iso kauluri / tuubihuivi, jonka saa parin kerroin laitettua kaulan ympärille ja leveä kokonaisilmeeltään. Eli, eihän tässä enää malta kirjoittaa vaan on laitettava puikot laulamaan.. La-la-laa..

perjantai 4. tammikuuta 2013

Pitkä tukka.

Pitkät hiukset. Sellaiset minäkin haluan kasvattaa. Taas.

Pohjimmiltaan minä olenkin pitkähiuksinen, pitkät hiukset ovat minun hiuslaadulle ja tottumuksille helpoimmat. Olen kuitenkin kahdesti leikannut pitkät hiukseni lyhyiksi. Ja muutos on ollut toivottu ja tykätty, kuitenkin mallit ovat vaatineet hirmuisesti työtä, aikaa ja säännöllistä leikkausta. Vaikka itse olenkin hiusalan ammattilainen, kuitenkin arvostan helppoja aamuja ja helppoja hiuksia. Eli missioni on nyt kasvattaa pitkä tukka.

Pitkiin hiuksiin on kuitenkin oikoteitä. Esimerkiksi hiustenpidennykset. Hiustenpidennyksillä saa hyvin aidon näköiset pitkät hiukset, sekä toimivat erityisesti tuuhennuksissa aivan mahtavasti. Varsinkin omia lemppareitani ovat teippi-, sinetti- ja klipsipidennykset, joita itsekin olen käyttänyt erilaisissa tilanteissa. Tykkään todella tehdä aidosta hiuksesta pidennyksiä, mutta voiko kuitenkaan ärsyttää enempää kun kokopään pidennyksen jälkeen saat kuulla asiakkaaltasi että hiukset ovat pesussa irronneet? Ja toimittajaan yhteydenottaessa sinulle kerrotaan, että erässä teippejä on ollut ongelmia? Vaikka tekisit työsi vaikka hyvin tahansa, ja asiakas hoitaisi täysin ohjeiden mukaisesti pidennyshiuksensa hoidon, niin koko työ menee hukkaan. Tämä on isku omaan ammattitaitoon, tuotteiden luotettavuuteen ja ajankäyttöön. Ei se auta muu kuin tehdä pidennys uudelleen. Eihän perjantai-iltana muutakaan tekemistä olisi. :)

Pitkä tukka. Tapa on vapaa. Hienosti se kasvaa pidennyksienkin lomassa, ja tässä tapauksessa korjaaminen oli nopea toimenpide ja lopputulos vastasi täysin odotuksia. En kuitenkaan uskaltanut käyttää samaa teippiä, mitä aiemmin käytin. Silti olen sitä mieltä, että pidennykset rocks!

tiistai 1. tammikuuta 2013

Vuosi 2013. Tässä ja nyt.

Uusi vuosi 2013. Vuoden ensimmäinen päivä. Koko vuosi avoimena edessä, mahdollisuuksia sekä arvaattomia tilanteita täynnä. Vuoden ensimmäinen päivä on mennyt tuhoten eilisillan salaattipöydän antimia, höystettynä kotiinkuljetetulla pitsalla ja kebabilla. Lisäksi joulukonvehteja on kovasti yritetty tuhota.

Vuodenvaihde meni mukavasti naapureiden kanssa istuen ja syöden. Nautimme muutaman pullon skumppaa myös. Klo21 asuinalueellamme oli yhteinen ilotulitushetki, jossa olimme lapsiemme kanssa katsomassa. Pihaamme ilmestyi pihan aikana juuri sataneesta lumesta mitä hienompia lumihevosia ja muita tekeleitä. Kun saimme lapset unille, jatkoimme illanistumista ja klo24 alkoi taas melkoinen räiske. Menimme katsomaan kovemmat pommit aikuisien kesken, skumppalasit ja pullo mukana. Toivottelimme naapureille hyviä uusia vuosia, mutta valitettavasti väsymys ajoi kotiin nukkumaan heti vuodenvaihtumisen jälkeen.

Toivon sydämestäni vuodelle terveyttä, onnea ja iloa. Uusi vuosi on kuin uusi kirja, ensimmäinen sivu avattuna. Tätä kirjaa voimme itse kuvittaa sekä vaikuttaa juonteenkäänteisiin. Itse aion yrittää muuttaa itseäni ihmisenä, yrittää saada itsestäni esiin mukavamman ja pitkäpinnaisemman minut.